vapaakielivalinta.fi

Suomenkielisten selvä enemmistö kannattaa nykyistä joustavampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kielipolitiikkaa. Tutkimuksen mukaan 74 % suomenkielisistä kannattaa ruotsin valinnaisuutta [2].

Toisen kotimaisen pakollisuus on ollut lähes viisikymmentä vuotta kestänyt yhteiskunnallinen kokeilu, johon ajauduttiin sisäpoliittisista syistä pedagogiset näkökohdat ohittaen. Empiirinen, suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea koskeva vertailuasetelma kertoo kokeilun epäonnistuneen. Suomenkielisten ruotsi ja ruotsinkielisten suomi ovat toisiinsa nähden suorastaan käänteisiä asioita, jos verrataan kielivalintoja, kielen tarpeellisuuden kokemista, asenteita ja motivaatiota, oppimistuloksia sekä muiden vieraiden kielten opiskelua eri kouluasteilla. Taulukkoon 1 [35] on tiivistetty toista kotimaista eli suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea koskeva vertailuasetelma koskien kielivalintoja, kielen tarpeellisuuden kokemista, asenteita ja motivaatiota, oppimistuloksia sekä muiden vieraiden kielten opiskelua eri kouluasteilla.

Suomenkielisille ruotsin pakollisesta opiskelusta koituu mittavia hyvinvointitappioita, joita sen sijaan suomen kielen pakollisuus ei aiheuta ruotsinkielisille. Pakollisen ruotsin opiskelun suomenkielisille aiheuttamat hyvinvointitappiot koskevat:

- Kielen pakollisuuden ja vähäisen käytettävyyden ristiriidasta syntyvää turhautumista.

- Vaihtoehtoisten hyötyjen menettämistä (menetetty mahdollisuus opiskella muita kieliä tai mahdollisuus panostaa vaikkapa äidinkielen lisäopintoihin).

- Vastentahtoisen opiskelun aiheuttamia haittoja kouluviihtyvyydelle.

- Hukkaan heitettyä aikaa ja suhteellisen huonoja oppimistuloksia sekä tämän aiheuttamaa kielteistä oppimiskokemusta.

- Huonompia mahdollisuuksia hankkia jatko-opiskelupaikka tai saada tutkinto valmiiksi.

- Koulun kielipainotteista raskautta.

- Suomenkielisten ja ruotsinkielisten keskinäistä epätasa-arvoisuutta.

- Suomenkielisten keskinäisen eriarvoisuuden kasvua oppilaiden sosiaaliseen taustaan (vanhempien koulutus) ja sukupuoleen liittyen.

- Muiden kielten kuin englannin ja ruotsin suhteellisen vähäistä osaamista ja tästä aiheutuvia rajoitteita työelämässä ja kulttuuriyhteyksissä.

- Epäedullista asemaa verrattuna ruotsinkielisiin.

Kielipolitiikka merkitsee muitakin kuin suoraan opiskeluun liittyviä hyvinvointihaittoja. Näitä ovat esimerkiksi ruotsin kieltä koskevat ylimitoitetut osaamisvaatimukset julkisissa tehtävissä sekä suomenkielisistä piittaamaton pitäytyminen ruotsin kieleen Pohjoismaisessa yhteistyössä.

Toisen kotimaisen kielen pakollisuus kohdistuu siis rasituksena suomenkielisiin (pakollinen, ei hyödylliseksi koettu kieli), mutta ei ruotsinkielisiin (pakollinen, mutta hyödylliseksi koettu kieli). Vaikka suomen kielen merkitys maamme ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille, silti toisen kotimaisen kielen opetusta kummallekin ryhmälle perustellaan tasa-arvolla. Kotimaisten kielten kuuluminen jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin ottaa siten huomioon ruotsinkielisten tarpeet, mutta ei suomenkielisten tarpeita, eikä siten kohtele kieliryhmiä tasapuolisesti.

Kielipolitiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tarkastelu nostaa esiin useita kysymyksiä, joita tulisi tutkia nykyistä perusteellisemmin ja ennakkoluulottomasti, myös suomenkielisten näkökulma huomioiden. Elinkeinoelämän tarpeet ja käytännön havainnot esimerkiksi Itä-Suomessa ovat nostaneet painavasti esille kysymyksen Suomen kielivarannon yksipuolisuudesta ja monipuolistamisen tarpeesta. Tulisi tutkia, mikä vaikutus ruotsin valinnaisuudella olisi suomenkielisten kielivalintoihin ja kielten osaamisen monipuolistumiseen. Tulisi järjestää tätä koskeva laaja kokeilu. Tulisi tutkia, mitä vallitseva kielipolitiikka merkitsee suomenkielisten ja ruotsinkielisten keskinäiselle tasa-arvolle. Samoin tulisi tutkia, miten sosioekonomiset tekijät vaikuttavat suomenkielisten ruotsin opiskeluun ja tätä kautta erityisesti poikien kohdalla syntyvää sosiaalista epätasa-arvoa. On myös kiinnitetty huomiota siihen, että nykyinen politiikka on epäonnistunut ruotsinkielisten palvelujen turvaamisessa. Tulisi tutkia, miten ruotsinkielisten palvelut voitaisiin järjestää nykyistä paremmin käyttämällä ennakkoluulottomasti mm. tietotekniikan mahdollisuuksia.

Ruotsin valinnaisuus antaisi mahdollisuuden lisätä suomenkielisten oppilaiden kouluopintojen joustavuutta. Ruotsin valinnaisuus voitaisiin toteuttaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla:

Malli 1: suomenkielinen oppilas voisi opiskella ruotsin sijasta jotain muuta itselleen vierasta kieltä.

Malli 2: suomenkielinen oppilas voisi opiskella ruotsin sijasta jotain muuta itselleen vierasta kieltä TAI käyttää vapautuvat tunnit äidinkielen opiskeluun TAI sellaisen oppiaineen opiskeluun, joka katsottaisiin hänen kannaltaan tarkoituksenmukaiseksi, kuten matematiikan lisäopintoihin.

Kansalaisaloitteessa ei oteta sitovaa kantaa kummankaan mallin puolesta, vaan katsotaan, että ruotsin valinnaisuus tulisi toteuttaa poliittisten arvovalintojen ja pedagogisten näkökohtien tarkemman harkinnan perusteella eduskunnassa.

Tasapuolisuuden vuoksi ruotsinkielisen väestön tulisi saada halutessaan vastaava oikeus toisen kotimaisen (suomen) valinnaisuuteen. Käytännössä tällä oikeudella ei olisi vaikutusta ruotsinkielisten kieliopintoihin, koska suomenruotsalaiset ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan suomea, joka on heille erittäin käyttökelpoinen ja siksi myös helppo kieli.

Uudistus tulee toteuttaa siten, että ne suomenkieliset oppilaat, jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Uudistuksen pitää turvata sekä suomenkielisten oikeus kielivalintoihin että ruotsinkielisten palvelujen korkea laatu.