Ylen Marjan vallassa, hyvä yritys: Haglundi ja pakkoruotsi

[NRR]

Harvoin näkee valtamediassa yritystä käsitellä kriittisesti pakkoruotsia.
Kannattaa katsoa areenalta
http://areena.yle.fi/1-3062354?autoplay=true
kohta 20:00

Toimittaja:
- Tunnetko vastustajien argumentit, mitä perusteita ruotsin vapaaehtoisuudelle

Haglund
- väitetään, että tulisi tilaa muille kielille
- viitataan, että pitäisi olla vapaus valita
- vähätellään ruotsin merkitystä

Toimittaja
ruotsi ON pieni kieli

Haglund
niin on suomikin

[Toimittaja olisi tässä voinut viitatta Soininvaaran tuoreeseen tekstiin siitä, miten meidät viedään kahden pienen kielen loukkuun, mutta vaikka toimittaja oli nyt tehnyt kotiläksynsä, hänellä ei ole aktiivisen seuraamisen antamaa näkemystä kielipoliittisesta keskustelusta. Toimittajalle siis pisteet siitä, että hän sentään yrittää, vaikkei joka kohtaan tartukaan.]

Toimittaja kysyi, pitäisikö Haglundin tuntea paremmin pakon kriitikoiden argumentit, koska kieli on niin keskeinen RKP:n tavoite. Haglund vähättelee, mutta toimittaja nostaa RKP:n etusivulta kolme kielitavoitetta ja sitten Haglund ryhtyykin kiitellen puhumaan eduskunnan päätöksestä säilyttää ruotsi:
- hyvä että keskustelu käytiin (mikä keskustelu, se liturgiakuoroko?)

Toimittaja vetää esiin paperin, jossa näkyy perusteita kielivapaudelle
- vapaus valita kieli (liberaali tavoite)
- taloustutkimuksen mukaan 67% haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi (miksiköhän tämä luku?)
...

Toimittaja muotoilee kysymyksen:
- miksi kaikkien pitää tehdä jotain, josta vain 5% iloitsee, kielelliset palvelut voisi turvata muutenkin

Haglund
- koko meidän koulujärjestelmämme perustuu siihen, että se mikä nähdään yleissivistykseksi annetaan kaikille, onhan meillä ma...
- jokaisen on pakko käydä koulua

Toimittaja
- vieras kieli voisi olla pakko oppia, tai kaksi kieltä, mutta

Haglund
- voihan sitä opiskella vaikka kuinka monta kieltä, minäkin olen opiskellut viittä, kuutta
- ethän sinä minun takia lue ruotsia
- se [ruotsi] on yksi meidän kansalliskielistä, onhan äidinkielikin pakollinen
- mä olen saanut oppia molempia, se on hyvä juttu

Toimittaja tarkensi, että jos suomenkieliset itsensä vuoksi opiskelevat ruotsia, eikö se silloin pitäisi olla vapaaehtoinen

Haglund
- samalla logiikalla joku voisi sanoa, ettei halua matematiikkaa

Toimittaja tarkentaa
- onko kukaan ehdottanut matematiikan vapaaehtoisuutta, onko kerätty kansalaisaloitetta, onhan kyse erilaisesta oppiaineesta

Haglund
- me arvioitiin hyvin tarkasti eduskunnassa, että onko hyvä, että...

Toimittaja (joka oli näyttänyt taloustutkimuksen lukuja 67% vapaaehtoisuuden puolella) keskeyttää
- eikö kansa tiedä?

Haglund
- tästä voi olla montaa mieltä, minä uskon, että kaikille on hyödyllistä oppia maan molempia kieliä
- pitää nähdä mahdollisuutena
- tapa, millä opetetaan on vanhoillinen
- tyyli olisi toinen ja ajoitus (aikaisemmin)

Toimittaja:
Miksei kieltä voi asettaa markkinoilla, olethan liberaalia?

Haglund
- jos pannaan koko yleissivistä koulu markkina...

Toimittaja
- ei koko koulua vaan yksi kieli

Haglund
- maa, jossa on kaksi kansalliskieltä...
- jos on eri mieltä siitä, että meillä on kaksi kansalliskieltä

Toimittaja
Miksi meillä on kaksi kansalliskieltä?

Haglund
- Suomessa asuu sekä suomen- että ruotsinkielisiä
- kantaväestöön kuuluvat ovat eri asemassa, vaikka maahanmuuttajatkin ovat tärkeitä

Tuliko kenellekään selväksi, miten opiskelen ruotsia itseni takia, kun tässä ainoa Haglundin antama peruste pakolle on se, että ruotsi on maan toinen kansalliskieli ja että ruotsinkieliset ovat kantaväestönä eri asemassa eli ilmeisesti oikeutettuja muitten pakkoruotsiin?

[TK]

Haglundilta samojen vanhojen sloganien toistoa; ilmeisesti tämä on sitä, mitä lapsille opetetaan surujen kouluissa.

Kun Suomessa puhutaan nykyään noin 150:tä erilaista kieltä äidinkielinä, niin on äärimmäistä itsekkyyttä ja röyhkeyttä vaatia kaikkia pakolla opettelemaan yhden kielivähemmistön kieltä, pakkoruotsia.

Åbo Akademin laajan tutkimuksen mukaan 74% suomenkielisistä kannattaa pakkoruotsin lakkauttamista.

[NRR]

Haglund siis väitti, että toimittaja on lukenut ruotsia itsensä takia, ei ruotsinkielisten takia. Kuitenkin hän antoi pakolle perusteeksi vain ruotsin kansalliskieliaseman ja sitä puhuvien oikeudet eikä ryhtynyt kertomaan toimittajalle, mitä hyötyä tälle pakkoruotsista on.

Kansalliskielistrategiassa maan parhaat pakkoruotsitusvoimat kokosivat yksilölle kahden kansalliskielen osaamisesta koituvia hyötyjä (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.2):
- oikeus saada palveluja (esim. oikeudenkäynti, hätänumero,...) omalla kansalliskielellä
- kotimaisia kirjoja ja lehtiä voi lukea molemmilla kielillä
- mahdollisuus seurata teatteriesityksiä, musiikkia ja muuta kulttuuria molemmilla kielillä
- ottaa vastaan tietoa eri lähteistä tai vaihtaa tietoa esimerkiksi Internetissä molemmilla kielillä
- tutustua suomen- ja ruotsinkielisiin henkilöihin heidän äidinkielellään, oppia heidän kauttaan uusia asioita, vaikkapa ryhmän perinteistä
- mahdollisuus vähentää omia ennakkoluulojaan ja monipuolistaa näkökulmiaan
- mahdollisuus oppia tuntemaan oman maan tausta ja tunnistaa sen kaksikielinen kulttuuriperintö
- kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä
- ruotsin osaaminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä Pohjoimaissa
- useat pohjoismaiset yhteistyöelimet ja järjestöt tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännössä tarvitaan ruotsin kieltä.
- lisää vaikutusmahdollisuuksia suuremmassa yhteydessä, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä, missä Pohjoismaat toimivat usein yhdessä

Mitä tässä on sellaista, mikä puolustaisi pakkoa nimenomaan yksilön etuna?
Mikä tässä on sellaista, ettei iso osa ihmisistä tulisi toimeen ilman tätä ja riemumielin vaihtaisi nämä "mahdollisuudet" esimerkiksi espanjan osaamisen avaamiin mahdollisuuksiin?

[NRR]

Kun Suomessa puhutaan nykyään noin 150:tä erilaista kieltä äidinkielinä, niin on äärimmäistä itsekkyyttä ja röyhkeyttä vaatia kaikkia pakolla opettelemaan yhden kielivähemmistön kieltä, pakkoruotsia.

Oleellista.
Monikielisessä maassa pitäisi olla keskeisten palvelujen kohdalla pohdintaa siitä, miten ne hoidetaan tyydyttävästi ja turvallisesti mahdollisimman monen kansalaisryhmän kannalta. Pakkoruotsia ja palveluvelvoitetta ruotsiksi ei voi kutsua enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kannalta eduksi.

Kuten toimittajakin tässä kysyi: Miksi kaikkien pitää tehdä jotain, josta vain 5% iloitsee, kielelliset palvelut voisi turvata muutenkin?

Mutta miksi toimittaja ei ottanut kiinni kohdasta, missä Haglund väitti, että toimittajakin oli opiskellut ruotsia ihan vaan itsensä takia?

[Eero Nevalainen]

Tuossa näkee taas sen miten tuo ajattelu toimii. Vastataan että "suomikin on pieni kieli" ihan kuin me lopettaisimme suomen käytön, jos emme lukisi ruotsia. Se, että suomea ei ymmärretä ihmisten äidinkielenä, kertoo paljon siitä että miten tuo maailmankuva toimii. Me luemme siis ruotsia "itseämme varten" koska se on se toinen kansalliskieli, eli toisin sanoen Haglund ihan periaatteellisesti vaan holhoaa meitä tähän ajatusmalliin jossa se on "hyväksi" että "kansalliskieltä" opiskellaan.

[NRR]

Tuossa näkee taas sen miten tuo ajattelu toimii. Vastataan että "suomikin on pieni kieli" ihan kuin me lopettaisimme suomen käytön, jos emme lukisi ruotsia. Se, että suomea ei ymmärretä ihmisten äidinkielenä, kertoo paljon siitä että miten tuo maailmankuva toimii. Me luemme siis ruotsia "itseämme varten" koska se on se toinen kansalliskieli, eli toisin sanoen Haglund ihan periaatteellisesti vaan holhoaa meitä tähän ajatusmalliin jossa se on "hyväksi" että "kansalliskieltä" opiskellaan.

Okei, nyt taas muistan, miten sanavalmis ruotsinkielisellä alueella asunut ja siellä henkisesti "suomenruotsalaistunut" ystäväni selitti minulle, miksi pakkoruotsi on yhteinen etumme:

"Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä (kulttuuriäidinkieli), joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla."

Ilman ruotsia lapsemme siis jäävät tämän ajattelun mukaan vaille avaimia paitsi virkoihin myös ja ennen kaikkea pohjoismaiseen kulttuuriperintöön ja historiaamme. Tämä selittää myös Biaudetin viattoman vertauksen, jossa suomalainen PISA-oppilas, joka perheineen vaatii kielivapautta, vertautuu lukutaidottomaan intialaistyttöön, jonka vanhemmat eivät tahdo kouluttaa tätä ja joka itsekin on hyväksynyt sen, ettei koulutus kuulu hänelle.

Ja toinen pointti, joka ystävälläni oli, valaisee, miksi nyt Raaseporissa ja Sipoossa pidetään kiinni siitä, että ruotsi on ensimmäinen vieras kieli suomalaiskouluissa: "Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa."

Minusta pakkoruotsi ei voi olla sen paremmin muiden kieliryhmien "velvollisuus", "oikeus", "etu" kuin "omaa suomalaisuutta". Mutta toimittajat eivät kaiva riittävästi, jotta näiden sanojen takana oleva maailmankuva tulisi näkyviin. Eivätkä pakkoruotsin kannattajat enää julkisesti puhu kulttuuriäidinkielestä, mutta se kuitenkin kummittelee ajatustavan taustalla.

[JV Lehtonen]

Mutta toimittajat eivät kaiva riittävästi, jotta näiden sanojen takana oleva maailmankuva tulisi näkyviin. Eivätkä pakkoruotsin kannattajat enää julkisesti puhu kulttuuriäidinkielestä, mutta se kuitenkin kummittelee ajatustavan taustalla.

Tuo "kulttuuriäidinkieli" on suurta hämäystä:

Todellisuudessa RKP:n (Suomen ruotsalaiSen kansan puolue) ajattelussa on taustalla
sadan vuoden takainen "yksi valtio, kaksi kansaa, kaksi kansalliskieltä"- ajattelu.

Olen yrittänyt selvittää, missä vaiheessa ruotsinkieliset "päättivät olla osa Suomen kansaa".
Mm. Fred Karlssonin mukaan svekomaanit pitivät itseään omana kansanaan vielä
sata vuotta sitten, kun Suomessa keskusteltiin kansalliskielistä...
Oli pakko saada hallitusmuotoon kaksi kansalliskieltä, koska "Suomessa oli kaksi kansaa"!

Totta kai Haglund häpeää puolueensa rasistisia juuria, mutta on tulkintakysymys,
missä määrin tämä kulttuurinen DNA edelleen on osa esim. ruotsinkielisten koulujen "hiljaista tietoa".

Ainakin svenska YLEn kommenttien perusteella tuo DNA on edelleen vahva!

Mutta ei meidän sinänsä kannata tuhlata ruutia svekomaanien valheisiin, vaan
katsoa, millaista kielipolitiikkaa vallassa oleva hallitus tekee.

On ilmiselvää, että kun RKP on ulkona hallituksessa, maassamme tehdään pitkästä aikaa
terveeseen järkeen perustuvaa kielipolitiikkaa tai oikeammin tehdään ratkaisuja,
joissa

ruotsin kielen aseman ylimitoitettu pönkittäminen
ei ole tärkein tekijä

kuten oli RKP:n ollessa hallituksissa!

Esim. viikolla julkistettu käräjäoikeusuudistus on todellisuudessa virkamiestyön tulos,
jota edellisen hallituksen RKP-ministeri ei suostunut toteuttamaan..
Nyt sen toteutti kielipoliittisesti maltillinen hallitus.

Edellisellä kaudellahan RKP onnistui yli odotusten ruotsin kielen aseman pönkittämisessä,
joten nyt on palattu tolkullisen politiikan aikaan,
vaikka koko ankkalammikko huutaakin kurkku suorana "oikeuksiensa menettämistä"!

En ole pitkiin aikoihin ottanut vakavasti svekomaanien tunnelatautuneita "perusteluja"
pakkoruotsille, koska todelliset (valtapuolueiden valtapolitiikasta juontavat) perusteet ovat paljon karummat:

Kun meillä on pakkoruotsi, hallituksen on helpompi purkaa ruotsinkielisenemmistöiset
rakenteet ja virtaviivaistaa hallinto toimimaan yksinomaan suomen kielellä,
mistä saadaan kustannussäästöjä!

"Tyydyttävä palvelu ruotsiksi" (suomalaisten virkamiesten kielitaitovaatimus) ei edellytä ruotsinkielistä hallintoa!


Retoriikka tuntuu nykyhallituksessa olevan tolkullista:

ei hehkuteta "Kaksikielisyyden rikkautta", vaan puhutaan kielellisistä oikeuksista.
Niistä onkin puhuttava, myös siinä tapauksessa, että Suomen pääkieleksi
virallisesti säädetään suomen kieli. Uskon senkin päivän koittavan.

Maamme on (kielipoliittisesti) oikealla tiellä, ilman sen kummempia kielipoliittisia julistuksia!

[TK]

Tavallaan ajatus kahdesta kielestä ja kahdesta kansasta elää surujen keskuudessa termissä "suomenruotsalainen". Ei sanota "Suomen ruotsinkielinen" vaan nimenomaan halutaan painottaa kansalaisuutta "ruotsalainen".
Ruotsinkielisvoittoisilla paikkakunnilla ovat tavallisia esim. ilmaukset ruotsalainen koulu ja suomalainen koulu jne.
Ovatko surut omasta mielestään oikeasti "ruotsalaisia"? Virallisessa teksteissä ja puheenvuoroissa tämä luonnollisesti kielletään.

Kun suomenkielisille kaupitellaan pakkoruotsin "rikkauksia", niin terminologia muuttuu salamannopeasti puheeksi ruotsinkielisyydestä, suomenkielisyydestä ja kaksikielisyydestä. Kokonaiskuva todellisista kielisuhteista (95% - 5%, muut - surut) yritetään peittää erilaisin keinotekoisin termein luodulla savuverholla puhumalla milloin mistäkin "hienoudesta", "hienosta mahdollisuudesta", johon pakkoruotsi antaa mahdollisuudet. Ja yritetään hämärtää totuutta siitä, että moni muu vieras kieli antaisi suomenkieliselle monikertaisesti parempia ja hienompia mahdollisuuksia elämässä kuin pakkoruotsi.

[TMK]

Tavallaan ajatus kahdesta kielestä ja kahdesta kansasta elää surujen keskuudessa termissä "suomenruotsalainen". Ei sanota "Suomen ruotsinkielinen" vaan nimenomaan halutaan painottaa kansalaisuutta "ruotsalainen".

Tuota taisi sohaista Enbuske uusimmassa blogikirjoituksessaan Iltalehdessä. En tosin lukenut sitä, koska arvelin tulevani vain vihaiseksi. Siinä (kai) mainittua rajojen sulkemista suomenkielisiltähän tosin toteutettiin jo sotien jälkeen, kun karjalaisia ei kyseisille alueille otettu.

[NRR]

Kulttuuriäidinkieli-ajattelu lienee syntynyt 1980-luvulla. Näin professori Pihkala lähes kaksikymmentä vuotta sitten:

---
ruotsinkielisemme alkoivat 1980-luvulla korostetusti vaatia suomenkielisiltä vastaavaa ruotsin osaamista. Suomessa ei enää ollutkaan kahta erillistä kansalliskieltä, suomi ja ruotsi, vaan kaikkien tuli perustuslakia väärin tulkiten olla kaksikielisiä, "koska Suomi on kaksikielinen maa" Ahvenanmaata lukuunottamatta. Kansalliseen identiteettiin kuuluisi siten ruotsin kielen osaamista, joten pakkoruotsi oli näin yhtä välttämätön kuin äidinkieli.
---
Kaksikielisyyden selittäminen osaksi kansallista identiteettiä on nähtävä osana nykyisten ruotsinmielisten vallansäilytysstrategiaa.
---
Itse asiassa huomattuaan 1980-luvulla kaksikielistyvänsä lähinnä Pohjanmaan ruotsinkieliset protestoivat tätä vastaan kirjailija Gösta Ågrenin ja apul. prof. Ralf Norrmanin johdolla. Sisäisen kielikriisin ratkaisemiseksi RKP:ssa kehitettiin niin kutsuttu "Allardtin-Taxellin paradoksi". Se tarkoittaa kaksikielisyyden ajamista suomenkielisten suhteen, mutta yksikielisten ruotsinkielisten instituutioiden säilyttämistä ja vaalimista. Kielikylpy sopisi näin ollen vain kieli-enemmistölle.
---

Phkalan luento 1999
http://www.finnica.fi/seminaari/99/luennot/pihkala.htm

Luettuani Svenska Ylessä käytyä keskustelua, jossa ruotsinkieliset itse valittavat, ettei koulu tue heidän suomentaitoaan riittävästi, että moni heistä olisi halunnut käydä kaksikielisen koulun ja että tästä kirjoittaminen tuntuu nyt suomenruotsalaisia sitovan tabun rikkomiselta, kuva vielä tarkentuu.

Nyt ymmärrän, miksi tätä kulttuuriäidinkieltä selitti minulle nimenomaan suomenkielinen Svenskfinlandista. Kyse onkin vaatimuksesta suomenkielisille, koska vain heitä koskee kulttuuriäidinkielen vaaliminen eli kaksikielisyys. Ruotsin taas koetaan olevan niin heikoilla, että "kulttuuriäidinkielen" kannalta on parasta, että suomenruotsalaiset keskittyvät yksikielisyyteen, mikäli mahdollista. Näin uusinnetaan suomenruotsalaisten unelmaa kaksikielisestä maasta, jota ei todellisuudessa ole koskaan ollut ja jolle ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia. Näin uusinnetaan myös suomenkielisten kielitaidon rajallisuus, suomenkielisten katkeruus ruotsinkielisiä kohtaan, opiskelun ongelmat kielen suhteen herkille ryhmille mutta myös ruotsinkielisten vaikeus löytää paikkaansa yhteiskunnassa ja pienen kaksikielisen eliitin lapsille helpommat väylät eteenpäin.

Kaksikielisyystutkijat ovat poliittisesti sitoutuneita tähän projektiin. Heiltä tilataan tutkimusta ja lausuntoja, jotka vain vääristävät tilannetta. He vertaavat suomenruotsalaisten äidinkieltä riikinruotsalaisten lasten äidinkieleen - mutta jos lapset elävät yli 95%:sti suomeksi kommunikoivassa maassa, miten ihmeessä se ei saisi vaikuttaa heidän äidinkieleensä. Oikeakielisyyttä on haettava sitten muilla keinoin kuin eristymällä muista. Juuri tähän pitäisi tutkijoiden etsiä vastauksia: miten onnellisesti kaksikielinen rakentaa mahdollsimman vahvaa äidinkieltä monikielisyyden keskellä.

[prkl]

Haglund
niin on suomikin

Äidinkieli, ei opeteltava kieli. Ruotsinkieliset voi itse miettiä kannattaako suomea opiskella suomessa...

Haglund
- koko meidän koulujärjestelmämme perustuu siihen, että se mikä nähdään yleissivistykseksi annetaan kaikille, onhan meillä ma...
- jokaisen on pakko käydä koulua

Ei mitään tekemistä tämän kanssa.

Haglund
- voihan sitä opiskella vaikka kuinka monta kieltä, minäkin olen opiskellut viittä, kuutta
- ethän sinä minun takia lue ruotsia
- se [ruotsi] on yksi meidän kansalliskielistä, onhan äidinkielikin pakollinen
- mä olen saanut oppia molempia, se on hyvä juttu

Ei vastausta miksi opiskellaan ruotsia. "ylempi koulutusaste" ei ole kovin hyvä syy. Äidinkieli ei ole sama kuin pakkoruotsi, kansalliskieli tai ei.

Haglund
- samalla logiikalla joku voisi sanoa, ettei halua matematiikkaa

Klassikko. Pakkoruotsi on kuin tekisi kaiken matematiikan binaarissa tai heksadesimaaleissa tai ilman nollaa.

Haglund
- tästä voi olla montaa mieltä, minä uskon, että kaikille on hyödyllistä oppia maan molempia kieliä
- pitää nähdä mahdollisuutena
- tapa, millä opetetaan on vanhoillinen
- tyyli olisi toinen ja ajoitus (aikaisemmin)

Haglund uskoo mitä itse haluaa. Mahdollisuus on kielivapaudessa, ja tämähän on faktaa...

Haglund
- maa, jossa on kaksi kansalliskieltä...
- jos on eri mieltä siitä, että meillä on kaksi kansalliskieltä

En itseasiassa katsonut juttua, mutta eipä kaksi kansalliskieltä merkkaa yhtään mitään. Suomella pitäisi olla kolme, saame myös. Mukaan vois lisätä vironkin, onhan sukulaiskieli. Venäläisiäkin on iso vähemmistö...