vapaakielivalinta.fi

Kielelliset oikeudet muuttuvat monikielisessä yhteiskunnassa. Mielestäni olisi syytä lähteä rekisteröimään erilaisia monikielisyyksiä, ihminen voisi olla sekä suomen että muunkielinen. Olisi hyvä saada esiin se, että yhä suurempi osa kansasta on eri tavoin monikielistä. Myös muilla kuin ensisijaisesti suomen-, ruotsin- tai saamenkielisillä tulee olla oikeus mahdollisuuksien mukaan omankieliseen asiointiin esim. poliisissa, perheneuvolassa, lastenpsykologilla, vanhustenhoivassa jne. On käännettävä tavoite siihen, että viranomaisissa olisi monenlaisia kielitaitoja - kahden ns. kansalliskielen vaatimuksesta yksittäisiltä virkamiehiltä on luovuttava. Asiointitulkkeja saattavat tarvita jatkossa myös pitkään maassa asuneet ns. puolikieliset eli ne, joilla on vaikeuksia kaikilla osaamillaan kielillä joko kielellisen ongelman, oppimisvaikeuksien tai terveydentilan vuoksi.

Kouluissa puhutaa tällä hetkellä "kielitietoisesta koulusta", jossa ollaan kaikessa työskentelyssä tietoisia siitä, että osa oppilaista ei ymmärrä keskeisiä käsitteitä ilman tukea, että viestin on kuljettava montaa kanavaa pitkin ja kommunikaatiossa otetaan huomioon ryhmän kielellinen (ja kulttuurinen) moninaisuus. Tätä samaa kielitietoisuutta toivoisi nyt nostettavan esiin myös erilaisissa palveluissa. Yhteiskunta muuttuu tässä suhteessa tavattoman nopeasti. Kielelliset oikeudet monikielisessä yhteiskunnassa eivät ehkä voi olla ehdottomia, myös esiin kirjattu pyrkimys moninaisuuden kohtaamiseen ja uusien kielitarpeiden kartoittaminen tulisi nähdä periaatteellisena osana kielellisiä oikeuksia.