Pakottajat liturgiansa vankeja

[Hillevi Henanen]

Pakkoruotsittajien usko liturgiaansa on käsittämätöntä. Osa on jäänyt niin totaalisesti liturgian vangeiksi, että ympäröivän maailman realiteetit ovat heiltä täysin hukassa. Näitä uskossaan vahvoja ei todellisuus kosketa, eikä heihin saa keskusteluyhteyttä. Tällainen hurmos voidaan saavuttaa vain elinikäisellä aivopesulla.

Mitä enemmän ruotsinkielisten määrä vähenee, sitä tiukemmalle kieliruuvia väännetään.

Loistava esimerkki liturgian voimasta on Soininvaaran blogissa kirjoittaja, joka väittää, että ruotsinkielisten määrä ei vähene, ja liittää väitteensä tueksi uusimman tilaston (kahden vuoden takaa). http://www.stat.fi/til/vaerak/2013/vaer ... 01_fi.html Minulle ennetään hyvin tuttu tilasto, koska sen juuri olen aikanaan pudottanut Exceliini, ja juuri siitä olen noukkinut luvut, jotka vahvistavat päinvastaisen. Kaipa hänkin sitten nyt (ensimmäistä kertaa?) tosissaan paneutui näihin lukuihin – ja poistui keskustelusta.

Nämä luvut lienevät joillekin tahoille sen verran kiusallisia, että vuoden 2014 jälkeen niitä ei ole enää julkistettu. (Viimeisimmät luvut ovat siis vuodelta 2013)

Koska laajalti eri keskusteluissa tulee edelleenkin vastaan väite ruotsinkielisten määrän lisääntymisestä, kertaan vielä nämä samat luvut jotka olen aikaisemminkin tuonut esiin kun uudempiakaan ei ole.

Viimeisimpänä julkistettuna tilastoituna kautena 1980-2013 suomenkielisten määrä koko Suomessa on noussut siis noin 400000 henkilöllä, eikä määrän kehitys ole yhtenäkään vuotena ollut miinusmerkkinen. Ahvenanmaan suomenkielisten määrä ei tähän lukuun juuri vaikuta puoleen eikä toiseen.

Ruotsinkielisten määrä koko Suomessa on samaan aikana pudonnut 9600 henkilöllä. Heidän henkilömääränsä osalta 33 vuodesta viisi (5) on ollut plussalla ja 28 miinuksella. Ahvenanmaalla ruotsinkielisten määrä on samana aikana lisääntynyt reilulla 3700:lla, joten Manner-Suomessa ruotsinkielisten määrä on todellisuudessa laskenut 13300:lla (enemmän kuin Maarianhaminassa on asukkaista), eli keskimäärin 34 henkilöä jokaikinen kuukausi 33 vuoden ajan.

Silloin kun pakkoruotsi tuli, ei suurin osa lasten vanhemmista ollut itse ruotsia opiskellut, ja heidät oli helpompi arvovaltaisella virallisella liturgialla vaientaa, mutta tämä ei toimi enää nykyvanhempien kohdalla.
Pakon puolustajilta tuntuu täysin unohtuneen se seikka, että nykyvanhemmista on valtaosa itse pakkoruotsinsa aikanaan lusinut vaihtelevalla menestyksellä. Heitä ei pysty eksyttämään asiassa, jonka he ovat omakohtaisesti kokeneet. Tässä ei auta kaunistelu, ei uhkailu, ei pelottelu eikä syyllistäminen
Lisäksi heidän määränsä nousee vuosi vuodelta, ja nyt rupeaa jo isovanhemmissakin olemaan pakkoruotsin kokeneita, eli lasten takana on kaksi sukupolvea, joita ei liturgialla jymäytetä. Isovanhemmissakin on siis niitä, jotka ovat tämän taistelun jo kertaalleen lastensa kanssa käyneet.

Tämä kehitys ei ole pysäytettävissä, ja tuskin lisääntyvästä muuttoliikkeestäkään on odotettavissa apua pakkoruotsille. Vaikka pakkoruotsin haittavaikutuksista virallisesti vaietaan, ei se sillä pyyhkiydy ihmisten muistista.
Pakon 74% vastustus kertoo osaltaan tästä kehityksestä.

[TMK]

Silloin kun pakkoruotsi tuli, ei suurin osa lasten vanhemmista ollut itse ruotsia opiskellut, ja heidät oli helpompi arvovaltaisella virallisella liturgialla vaientaa, mutta tämä ei toimi enää nykyvanhempien kohdalla.
Pakon puolustajilta tuntuu täysin unohtuneen se seikka, että nykyvanhemmista on valtaosa itse pakkoruotsinsa aikanaan lusinut vaihtelevalla menestyksellä. Heitä ei pysty eksyttämään asiassa, jonka he ovat omakohtaisesti kokeneet. Tässä ei auta kaunistelu, ei uhkailu, ei pelottelu eikä syyllistäminen
Lisäksi heidän määränsä nousee vuosi vuodelta, ja nyt rupeaa jo isovanhemmissakin olemaan pakkoruotsin kokeneita, eli lasten takana on kaksi sukupolvea, joita ei liturgialla jymäytetä. Isovanhemmissakin on siis niitä, jotka ovat tämän taistelun jo kertaalleen lastensa kanssa käyneet.

Peruskoulu siis tuli Suomeen vuosina 1972-77, viimeisenä pääkaupunkiseudulle. Jos ajatellaan, että puolessa välissä, vuonna 1975, yläasteen aloittivat silloin 13-vuotiaat, jotka siis olisivat syntyneet 1962, niin hehän täyttävät jo 54 tänä vuonna. Itse asiassa viimeisetkin syntyivät jo 1964, joten kaikki viisikymppiset ja alle ovat jo opiskelleet pakkoruotsinsa.

Ja minullekin on moni sanonut, että ruotsia tarvitaan Suomessa. On se hyvä, että joku tietää minua paremmin, mitä minä olen tarvinnut kotimaassani...

[Noustenmaa]

Peruskoulu siis tuli Suomeen vuosina 1972-77, viimeisenä pääkaupunkiseudulle. Jos ajatellaan, että puolessa välissä, vuonna 1975, yläasteen aloittivat silloin 13-vuotiaat, jotka siis olisivat syntyneet 1962, niin hehän täyttävät jo 54 tänä vuonna. Itse asiassa viimeisetkin syntyivät jo 1964, joten kaikki viisikymppiset ja alle ovat jo opiskelleet pakkoruotsinsa.

Ja minullekin on moni sanonut, että ruotsia tarvitaan Suomessa. On se hyvä, että joku tietää minua paremmin, mitä minä olen tarvinnut kotimaassani...

Minä olen juuri tuota 1962 porukkaa ja lukenut pakkoruotsia siis jo 40 vuotta sitten. Viimeisimmät uhraukset tämän typeryyden alttarille piti antaa 2011 kun koetin päivittää ICT-alan tutkintoani ammattikorkeassa. Tämä siis 36 vuotta aloituksen jälkeen. Olen joutunut opiskelemaan ruotsia useammin kuin mitä jaksaa muistaa. Aina kun haluaa saada jotain osaamista lisää niin pakkoruotsivero lankeaa maksettavaksi. Virkaruotsi on siis suoritettuna.

Olen tahallani ollut näistä hiljaa lasteni suuntaan jotta heillä olisi mahdollisuus saada jokin ahaa-elämys kielestä ja selvitä siitä minua paremmin. Auttaakaan en ole voinut kun itse en osaa ruotsia edes burgeria tilatakseni, yritetty on. Lapset kuitenkin oppivat koulussa jo hyvin varhain termin pakkoruotsi. He itse kertoivat kielen tarpeettomuudesta ja siitä miten he eivät ainakaan tule sitä tarvitsemaan. Lukio-ikäisille olen sitten kertonut etten odota heidän kirjoittavan mitään tiettyä ainetta vaan että se on täysin heidän asiansa miten arvosanansa koostavat. Ruotsi on se joka jätetään ensimmäisenä pois.

Joskus sitä tulee mietittyä miltä tämä farssi näyttää sisä-Suomessa kun se täällä Turussakin on ihan outoa. Kaupunki on suomenkielinen, on aina ollut.

[TK]

Mitä surut, svekomaanit ja muut pakkoruotsittajat oikein ajattelevat, millainen on heidän ajatusmaailmansa?
Toisaalta tuntuu, että tästä on hyvin vaikea saada selvää kuvaa tai käsitystä.
Toisaalta näyttäisi siltä, että surut ja muut pakkoruotsittajat ihan yksinkertaisesti haluaisivat pakkoruotsittaa, ruotsinkielistää koko Suomen, näyttäisi siltä, että he halveksivat avoimesti ja syvästi kaikkea suomalaisuutta ja erityisesti suomen kieltä.

Mielestäni vaikuttaa siltä, että tavalliset surut eivät aina tajua, millainen ajatusrakennelma heihin on istutettu.

[TMK]

Joskus sitä tulee mietittyä miltä tämä farssi näyttää sisä-Suomessa kun se täällä Turussakin on ihan outoa. Kaupunki on suomenkielinen, on aina ollut.

No idässähän ruotsia ei kuule kuin turisteilta suunnilleen kerran vuosikymmenessä. Mutta Turku sentään on kulttuurisesti länsi-Suomea ja saanut kai Ruotsistakin vaikutteita, ja itäsuomalaiselle monet sen piirteet ovat tuntemattomia. Idässä myöskään ei ole ollut kotikutoista ruotsinkielisyyttä, kaikki on tullut koulutuksen ja ehkä muualta tulleiden pappien myötä, kulttuuriset piirteet ehkä pikemminkin Viipurista ja Venäjältä vesireittejä pitkin kuin Pohjanmaalta metsien läpi. Sitten kun siihen sanotaan, että oman kulttuurin takia pitää opiskella ruotsia, niin kyllähän se tarkoittaa, että omat esi-isät ja se oma suomenkielinen kulttuuri eivät merkitse mitään, sitä ei edes koskaan ole ollut olemassa. Ihan kuin siellä ei olisi koskaan kukaan elänytkään. Sellaista perinteistä halveksuntaa.