vapaakielivalinta.fi

Ruotsalaisuuden päivää juhlistettiin myös eräässä blogissa, jonka tavoitteiksi on julistettu:

- Monokulttuurisen suomalaisuuden dekonstruktio käyttäen ruotsalaisuutta analyyttisenä työkaluna
- Pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvojen vaaliminen ja uusien kestävää hyvinvointia tuottavien käytäntöjen ja rakenteiden hahmottelu
- Suomenruotsalaisuuden rajojen laajentaminen vertailuilla muihin pohjoismaisiin vähemmistöihin ja lanseeraamalla metsäsuomenruotsalaisuuden käsite
- Kansallisuudeltaan queerien historiallisten henkilöiden ja tapahtumien irrottaminen kansallisista kertomuksista
- Pakoreitin viitoittaminen myyttiseen pohjoismaisuuteen Suomen henkisestä ja taloudellisesta lamatunnelmasta

https://svekomania.wordpress.com/2015/0 ... lyn-makua/

Kirjoittaja on siis ilmeisesti 2013 Lundissa vaihdossa ollut nuori tutkija(?), joka nyt lanseeraa skandinaaviseksi muuttunutta identiteettiään kuvaamalla suomenruotsalaisia näin:

Keitä oikein ovat nuo kauniit ja onnelliset purjehtimisesta pitävät ihmiset meidän synkkien ugrien keskellä? Genealogisesti (sekä sanan foucaltlaisessa että sukututkimukseen viittaavassa hengessä) tarkastellen kyseessä on monikansallisista ja -kulttuurisista aineksista koottu identiteetti, jonka keskeinen elementti on ruotsin kieli. Monen suomenruotsalaisen suvun juuret eivät suinkaan ole Ruotsissa eikä Suomessa vaan Baltiassa, Pommerissa, Hollannissa, Skotlannissa tai jopa Venäjällä. Nationalismin nousu ja Venäjän geopoliittisista syistä suosiman suomen kielen nousu politisoi kysymyksen kielestä ja jyrkensi vuosisatoja vallinnutta häilyvää rajalinjaa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä. Kieliryhmien vuosisataisesta sekoittumisesta, seka-avioliitoista ja kielen vaihdoista, todistavat mm. viime aikaiset geenitutkimukset.

Mutta sen sijaan, että ymmärtäisi tämän vain kertovan suomalaisuuden moninaisuudesta, hän näkee tässä jonkinlaisen valitun kansanosan, jonka aikanaan ruotsiksi valikoituneen kielen kautta kulttuurinen rikkaus välittyisi meille muillekin.

Ja sitten seuraa ns. sivistyneistölle syötettyä uushistorialliskulttuurista tulkintaa ruotsinkielisyyden ja samalla myös pakkoruotsin arvopohjasta:

Suomenruotsalaisten joukossa yleistynyt kaksikielisyys ja alttius puhua suomea suomenkielisten kanssa on edelleen tukenut suomalaisten vieraantumista koko Suomen identiteetin kannalta oleellisesta kielestä. Tämä kehitys on suuri kansallinen tragedia, sillä se uhkaa a) tehdä suomenruotsalaisista pelkän etnisen vähemmistön b) katkaista suomenkielisten siteet suureen osaan henkistä ja aineellista kulttuuriperintöään.
---
Suomalaisten kulttuuri on siis valtaosin suomenruotsalaista, ainoastaan vahvin kieli on eri. Kielitaito onkin liiaksi jätetty segragaatiopolittikan seurauksena pahamaineisen kouluruotsin varaan, joka epäonnistuu opetustavoitteissaan surkeasti. Ehkä tehokkaampi tapa suojella sekä suomenruotsalaisia ja Suomen ruotsalaisuutta olisikin avata suomenruotsalaisuuden rajoja ja sallia kenen vaan olla suomenruotsalainen kuten Mia Haglund ja Ida Schauman päivän Hbl:ssä ehdottavat. Kaikilla ruotsalaisuuttaan arvostavilla suomalaisilla (uudemmilla ja vanhemmilla) tulisi olla mahdollisuus ryhtyä suomenruotsalaiseksi edes osittain. Tämä ei kuitenkaan onnistu pelkän kouluruotsin varassa, vaan olisi kehitettävä uusia väyliä ylittää kielellisen segregaation rajat.
---
Kaksikielinen tai Pohjoismainen koulu ovat hyviä avauksia tähän suuntaan. Toki niille pitäisi raivata resurssit suomenkielisilta instituutiolta ilman, että ruotsin kielen tilaa kavennetaan. Uudet kielirajojen ylittämiseen tähtäävät rakenteet tulisikin oikeastaan rakentaa ruotsin kielen tilaa laajentaen. Pelkkä kielikylpy ei aja samaa asiaa kuin aito kaksikielisyys, vaikka sitäkin tarvitaan. Muita keinoja suomenruotsalaisuuden ovien avaamiseen voisi olla ruotsinsuomalaisten tapaan kielensä menettäneiden, mutta juuriltaan suomenruotsalaisten tilastoiminen osaksi vähemmistöä ja heille suunnattujen palveluiden kehittäminen.

https://svekomania.wordpress.com/2015/1 ... ska-dagen/

Ihan vapaasti tämä kirjoittaja saa valita skandinaavisuuden, mutta hänen tulkintansa historiasta ja merkityksistä on vain hänen tulkintansa. Meillä, ilmeisesti hänen sanastossaan "metsäsuomalaisilla", on omat moninaiset, omiin esivanhempiimme ja heidän sukupolvien yli suodattuneisiin kokemuksiinsa perustuvat tulkintamme; omat geenikarttamme, jossa kyllä näkyy niin venäläisten, balttien, skottien, saksalaisten kuin ruotsalaistenkin markkerit mutta silti useimmilla myös suomalaisuus - hyviä sekoituksia olemme kaikki.

Ja ennen kaikkea, suomalaiset eivät ole se maailman ainoa kansakunta, jonka täytyy opiskella itselleen ja esivanhemmilleen vierasta ja harvoille tarpeellista kieltä alakoulusta yliopistoon tai vieläkin kauemmin vain tunnistaakseen, mitä suomalaisuus oikeasti on.

Kuulostaa kyllä vähän sarkasmilta, mutta toisaalta pakkoruotsin kohdalla sitä on vain niin vaikea tunnistaa oikeista ajatuksista.

Keitä suomalaiset ovat? Mistä suomalaiset ovat tulleet? Mitä oikeaan suomalaisten historiaan sisältyy? Paljon oleellisia kysymyksi, joihin ei kouluhistorian puitteissa saa kunnon vastauksia, ei oikeastaan juuri mitään vastauksia.

Kainuun kuninkaat. Tarut suomalaisista kuninkaista. Jätinkirkot, kalliomaalaukset, isot kivet, kuppikivet jne. monia mielenkiintoisia aikakausia ja historiallisia löytöjä, jotka varmasti herättäisivät kouluikäisten mielenkiinnon oman kansan ja oman maan monivaiheista ja rikasta historiaa kohtaan. Kysymys on Suomen todellisesta historiasta ennen julmien ruotsalaisvalloittajien tuloa.

Ruotsin kuninkaiden historia ei ole kovin kaksista lukemista. Suomea rasitettiin kovilla veroilla ja miehet vietiin väkipakolla Ruotsin kuninkaan sotilaiksi. Ruotsin jatkuvat rajasodat ja uhittelu venäläisten kanssa rasittivat suomalaisia. Suomi köyhtyi. Ruotsalaisuuden aika on ollut suomalaisille rankkaa aikaa.

Sana "metsäsuomalainen" on suruhistorijoitsijoiden propagandasana, jolla yritetään pyyhkäistä pois tieto suomalaisten monivaiheisesta historiasta ennen ruotsalaisvalloittajien tuloa Suomen alueelle.

TK kirjoitti:Paljon oleellisia kysymyksi, joihin ei kouluhistorian puitteissa saa kunnon vastauksia, ei oikeastaan juuri mitään vastauksia.

Totta.

Sarjassa "Suomi on [pakko]ruotsalainen" kysyttiin "Mistä suomalaisten tulisi olla kiitollisia Ruotsille?"

Historian tutkija Keskisarja vastasi: "Ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti."

Keskisarja jatkoi: "Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme aika mukavan herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä."

Kyllä historijoitsija käytti sanaa herrakansa. Siis ruotsalaisille voidaan toki suoda tämä arvonimi "aika mukava herrakansa verrattuna baltiansaksalaisiin tai venäläisiin".

Ehkä tuossa tilanteessa ruotsalaiset olivat pienin paha ja heidän kauttaan tuli paljon hyvääkin - mutta kyseessä oli silti vieras hallinto, joka synnytti vierasta kieltä puhuvan eliitin. Vaikka kaikilla kansalaisilla oli Ruotsissa oikeutensa, täysivaltaisuuteen vaadittiin ruotsin kieli - ja sitä ei suomalaisella rahvaalla ollut.

Historian professori Meinander nosti taannoin esiin sen, että ilman Suomen irtautumista Ruotsin valtakunnasta suomen kielen olisi käynyt kuin iirin. Meinander perusteli näkemystään suomen kielen katoamisesta näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22% (tosin Suomen alueella aina yli 80%)
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- teollistuminen olisi vielä kiihdyttänyt muutosta
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

Aika pätevä päättely minusta.

Tämä ei ole merkityksetöntä nyt käytävän keskustelun kannalta. Ruotsinkielisellä puolella usein röyhkeästi väitetään, että ruotsinkieliset ovat jopa "luoneet" suomen kielen ja samalla iirin herättely Irlannissa nostetaan malliksi suomenruotsin vahvistamiselle, mutta pohjimmiltaan sittenkin ymmärretään, että suomi ja iiri ovat rinnasteisia eikä suomea puhuvien asema ole ollut mitään sellaista, kuin se olisi voinut olla suomenkielisessä valtakunnassa.

Siksi nämä hehkuttelut voisivat olla hiukan nöyrempiä, todenmukaisempia.

Meinander on kova pakkoruotsittaja ja "metsäsuomalainen"-käsitteen viljelijä, jota harmittanee kovasti se, että Venäjä onnistui valloittamaan Suomen Ruotsilta. Niin lähellä ja hilkulla kuin Suomen täydellinen pakkoruotsittaminen olikin, ja sitten se tilanne 1800-luvun kuluessa menetettiin. Kyllä Meinander on hyvin perillä siitä, mistä puhuu.