Pohjoismaissa osataan englantia

[NRR]

Käytännössä pohjoismaissa ja Virossa osataan hyvin englantia, paremmin kuin muualla. Voisi kai sanoa, että näillä alueilla ollaan kaksikielisiä yhdistelmällä maan pääkieli + englanti:

Suomalaisten englannin kielen taidot ovat kansainvälisen kartoituksen mukaan viime vuoteen verrattuna parantuneet, mutta eivät yhtä paljon kuin muiden pohjoismaalaisten. Suomen sijoitus tuoreella vertailulistalla putosi yhdellä sijalla aiemmasta.

Suomalaisia paremmin englannin kieltä osaavat ruotsalaiset, hollantilaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Suomi sijoittuu viidenneksi 70 maan listassa, jonka häntäpäässä ovat monet Lähi-idän maat.

Vertailun on tehnyt kielitaitokartoituksia vuosittain julkaiseva EF Education First -koulutusyritys, joka keräsi tietoa 910 000 aikuiselta englannin kielen opiskelijalta.

”Suomalaiset voivat olla tyytyväisiä viidenteen sijaansa. Kärkikaartiin nousi nyt yllättäviäkin maita, esimerkiksi Viro ja Puola.”, toteaa EF Corporate Solutionsin Suomen maajohtaja Laura Häkkinen.

Hänen mukaansa merkittävää on, että Suomessa naisten ja miesten englannin kielen taidoissa ei ole eroa. Lähes kaikissa muissa tutkimusmaissa naiset suoriutuvat englannista miehiä paremmin.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1446527517512

Miten ihmeessä tässä tilanteessa meidän pitää opetella ruotsia voidaksemme puhua ruotsalaisten kanssa, jotka puhuvat vähintään yhtä hyvää englantia kuin mekin?

Yrityisten ylin johto ei kuulemma osaa niin hyvää englantia kuin muut:

Yksi mahdollinen syy ylimmän johdon muita heikompaan kielitaitoon voi hänen mukaansa olla se, että johto on sukupolvea, jolle englannin opinnot eivät olleet koulussa pakollisia.

Merkillistä puhetta, sillä englanti ei ole vieläkään pakollista - ruotsi on. Lukiossa on toki pakollisia A1-kielen (useimmille englanti) kursseja kuusi ja pakollisia ruotsin kursseja viisi. Tällä jaolla ei saavuteta ruotsalaisia englannin osaamisessa.

[Ajatuspaja]

Ajatuspajassa olemme ideologisen ruotsi-kaksikielisyyden sijasta ottaneet tavoitteeksi toiminnallisen suomi-englanti kaksikielisyyden.Se vastaa paremmin suomenkielisen väestön tarpeita ja intressejä kuin keinotekoinen ja suppea ruotsi-kaksikielisyys.
Toiminnallinen kaksikielisyys vrt OPH:n "toiminnallista ruotsia"- projekti.
Lisätietoja raporttimme valmistuttua.

[NRR]

"englannista on tullut kolmas kotimainen" otsikoi hesari tänään: http://www.hs.fi/kaupunki/a1447054232352 ja jätti mainitsematta, että tätä kolmatta kotimaista osataan ja sitä haluttaisiin lukea enemmänkin.

Hesari ei myöskään kertonut, että Helsingissä on nostettu ruotsin yläkoulun tuntimäärä kuuteen (6) vuosiviikkotuntiin kun A1-englannissa tunteja on seitsemän (7). Lukiossa B-ruotsia on viisi (5) pakollista kurssia kun A-englantia on kuusi (6) kurssia. Kieliä pidetään siis meillä tuntimäärissä lähes samanarvoisina, tosin A-kieli alkaa varhemmin.

Suretti lukea opetusneuvoksen vaisuja kommentteja. Vuonna 2010 hän yritti sanoa enemmän:

Mustaparta näkee tulevaisuudessa paljon parannettavaa kielikoulutuksen osalta. ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. ”Mun mielestä on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja.” Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus.

Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja. Mustaparta huomauttaa, että meillä on ”kyky olla näkemättä tai sulkea silmät näiltä maahan tulleilta kieliltä”, vaikka ”ne voisivat olla kiinnostavia meillekin”.

”Kauhuskenaario on se, että edelleen kaikki opiskelee käytännössä englantia ja pakollisena ruotsia ja muut kielet siellä jotenkin sinnittelee”.

[Eero Nevalainen]

Ja jos se suomi on tosiaan pakko jättää äidinkielenä kuten se retoriikka usein menee, niin se sitten alkaa kuulostaa houkuttelevalta. Ikävä kyllä. Itse kasvattaisin omat lapseni Tallinnassa, siellä sentään voi ylläpitää läheistä kieltä ensisijaisena.

[Ajatuspaja]

”Kauhuskenaario on se, että edelleen kaikki opiskelee käytännössä englantia ja pakollisena ruotsia ja muut kielet siellä jotenkin sinnittelee”.

No, kummasta tässä skenaariossa sitten kannattaisi tinkiä ? Englannista vai ruotsista ?
Kumpi uhrataan kansainvälisyyden vahvistamiseksi ? Englanti vai (suomen)ruotsi ?
Mitä vastaa Mustaparta ?

Toki sana "uhrata" on poliittisessa pannassa, mutta sitähän RKP käyttää omassa retoriikassaan
kehottaessaan "olemaan uhraamatta ruotsia", joten loogisesti ajateltuna
RKP ja muu pakkoruotsiporukka haluaa uhrata englannin, jotta pakkoruotsi säilyy..

[NRR]

Muutama vuosi sitten ruotsinkielisten antaman palautteen pohjalta Euroopan neuvosto lähetti Suomelle noottia, jonka mukaan suomalaisten on seurattava, ettei varhainen englannin opetus vaaranna ruotsin kielen oppimista. Lehdet otsikoivat siitä, miten olemme saaneet huomautuksen, että ruotsin asema on vaarassa. Nootin naurettavaa sisältöä ei kerrottu:

Edellisen linkin alta löysin sittenkin varsinainen tekstin ja kyllä se on kylmää kyytiä suomalaisten vanhempien ja lasten toiveille:
http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/mi ... and_en.pdf

Present situation
132. --- The decision to make the passing of the matriculation exam in Swedish a voluntary matter for school graduates has, unfortunately, had a negative impact on the demand and quality of Swedish language study, resulting in a lack of proficient Swedish speakers in the civil service --- municipalities are free to start offering Swedish language classes as late as grade 7, as an additional language after English, which may adversely affect the status of Swedish as an official language of Finland.

Recommendation
133. The Advisory Committee urges the Finnish authorities to review the Swedish language teaching system to ensure that Swedish language capacity among the majority population does not further decline. --- The Advisory Committee further invites the authorities to monitor the possible negative effects of introducing English at an early age on the Swedish language capacity of pupils.

Siis tässä asiakirjassa

- arvioidaan, että pakollisesta ruotsin ylioppilaskirjoituksesta luopuminen on ollut tuhoisaa ruotsin osaamiselle

- arvioidaan, että useimpien lasten vasta 7. luokalla aloittama ruotsi on ongelmien taustalla

- vaaditaan ettei suomalaisten ruotsin osaaminen saa enää pätkääkään huonontua

- katsotaan, että viranomaisten tulisi tarkkailla erityisesti englannin kielen varhaisen aloittamisen negatiivisia vaikutuksia ruotsin osaamiseen

[Uolevi]

Muistan tuon uutisen. Se on kyllä jotakin uskomatonta. Euroopan neuvosto on mennyt halpaan. Joku kiihkohurriko sen on onnistunut junailemaan. En usko, että se on päätetty virallisesti kuulematta Suomen ja suomalaisten mielipidettä.

[TK]

Surut tekevät myyräntyötään kaikkialla. Valitettavaa, mutta totta. Juuri tällaiset uutiset (kuten tämä Euroopan neuvoston onneton ja todellisuudelle vieras lausunto) olisi saatava julkiseen levitykseen suomenkielisten luettavaksi.

Kielipolitiikassa suomenkielisiltä systemaattisesti pimitetään tietoa. Suurin osa suomenkielisistä ei vieläkään tiedä, millaisissa oloissa suomenkieliset Ahvenanmaalla joutuvat elämään.

[Ajatuspaja]

Surut tekevät myyräntyötään kaikkialla. Valitettavaa, mutta totta. Juuri tällaiset uutiset (kuten tämä Euroopan neuvoston onneton ja todellisuudelle vieras lausunto) olisi saatava julkiseen levitykseen suomenkielisten luettavaksi.

Kielipolitiikassa suomenkielisiltä systemaattisesti pimitetään tietoa. Suurin osa suomenkielisistä ei vieläkään tiedä, millaisissa oloissa suomenkieliset Ahvenanmaalla joutuvat elämään.

Euroopan neuvoston kannanotot ovat eräänlaista kierrätystä, koska ne perustuvat jäsenmaiden omiin raportteihin
ja tutkijaryhmän käyntiin jäsenmaassa tapaamassa raportin kirjoittajia.
Suomen osalta raportit kirjoitetaan Folktingetissä,
joten Foktinget (Todellakin FOK!!!) kirjoittaa itselleen sopivan raportin,
jonka EN sitten lähettää takaisin Folktingetin käytettäväksi propagandavälineenä.

Folktinget esittää ruotsin kielen EN:lle vähemmistökielenä ja suomenkielisille tasavertaisena kansalliskielenä..
Siksi EN:n raporttia ei voi ottaa vakavasti, koska raportointi perustuu kaksoisstandardiin!

Kuvio on varsin samanlainen kuin esim. rasismin torjunnan raportoinnissa:
raportin laativat raportin sisällöstä hyötyä saavat organisaatiot eli objektiivisuudesta
ei ole tietoakaan..Näin se vaan menee..valitettavasti

on ilmiselvää että kyseessä on tietyn tiedostavan piirin tarkoitus ajaa sisäpoliittista agendaansa ja luoda lisää suojatyöpaikkoja itselleen. Raporttiin on ilman lähdekritiikkiä kerätty aivan poskettomia väitteitä, kuten nyt vaikkapa että Suomessa tehdään useita rasistisia murhia. (katso alempaa kohta 88.) Sen jälkeen raportti julkaistaan EUn viraston arvovallalla ja nyt sitten voidaan alkaa osoittelemaan siihen kuin suurempaankin totuuteen.

http://lkarppi.puheenvuoro.uusisuomi.fi ... i-raportti

[TMK]

Kielipolitiikassa suomenkielisiltä systemaattisesti pimitetään tietoa. Suurin osa suomenkielisistä ei vieläkään tiedä, millaisissa oloissa suomenkieliset Ahvenanmaalla joutuvat elämään.

Saakohan siellä nykyisin käyttää suomea, vai onko virkamiesten puhuttava ruotsia, jonka sitten tulkki kääntää.
http://vastranyland.fi/opinion/ledare/2 ... -forbjuden

Tuo on kyllä uskomaton lausunto, ei voi muuta sanoa.

[NRR]

Euroopan neuvoston kannanotot ovat eräänlaista kierrätystä, koska ne perustuvat jäsenmaiden omiin raportteihin ja tutkijaryhmän käyntiin jäsenmaassa tapaamassa raportin kirjoittajia.
Suomen osalta raportit kirjoitetaan Folktingetissä,
joten Foktinget (Todellakin FOK!!!) kirjoittaa itselleen sopivan raportin,
jonka EN sitten lähettää takaisin Folktingetin käytettäväksi propagandavälineenä.

Kielipolitiikka kotimaassa ja kansainvälisesti on meillä täysin pakkoruotsiverkoston käsissä. Tätä pidetään jopa luonnollisena, moni suomenkielinen tuntuu ajattelevan "mitä se meille kuuluu" (kutakuinkin näin minulta on kysytty), niin ei ole koskaan ennenkään kuulunut.

Myös kieltenopetukseen liittyvä korkeampi koulutus, tutkimus ja edustus hallinnossa on pakkoruotsiverkoston hallinnassa. Meillähän suurin osa kieltenopettajista on juuri pakkoruotsin vinouttaman virkarakenteen vuoksi myös ruotsinopettajia. Vuoden alussa Helsingin yliopiston uutiset viestittivät suurin otsikoin: "Kansalaisaloitteesta uutta virtaa saanut pakkoruotsikeskustelu harmittaa kieliprofessoreita. Pohjoismainen yhteistyö vahvistuu, ja monikielisyydelle riittää kysyntää..." Näin toimii propakkoverkosto. Näennäinen puolueettomuus on oleellista. Jopa haastateltujen intressit häivytetään. Samoin haastattelijan tausta. Miltä kuulostaisi rehellinen uutisointi: "Ruotsin opetuksesta palkkansa saavat professorit eivät halua saattaa leipäpuutaan uhanalaiseksi. He haluaisivat kutsua pakkoruotsia monikielisyydeksi. Pakkoruotsin vaihtoehtona on heistä tilanne, jossa mitään kieliä ei ole pakollisena, siksi he väittävät, että pakon poistaminen vaarantaa kieltenopetuksen. Heitä haastatteli yliopiston ruotsinkielistä toimittajakoulutusta antavan ruotsinkielisen yksikön tiedottaja."

Ei ole mahdollista edetä kielipolitiikan asiantuntijana tai kieltenopetuksen tutkijana ilman, että ottaa annettuna pakkoruotsiverkoston paradigmat: lapset oppivat kieliä helposti, vain asenneongelmat estävät ruotsin oppimisen, ruotsi ei ole pois mistään, kieliä on opiskeltava lisää, "historialliset ja kulttuuriset syyt", ...

Jos joku erehtyy antamaan pakkoruotsia kritisoivan lausunnon, se jää taatusti viimeiseksi. Suretti lukea äskettäin opetusneuvos Mustaparran vaisuja kommentteja hesarista, pelkkää helinää. Vuonna 2010 hän yritti sanoa enemmän:

Mustaparta näki tulevaisuudessa paljon parannettavaa kielikoulutuksen osalta. ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”. Uudessa tuntijakoesityksessä oli hänen mielestään ratkaisemattomia asioita. ”Mun mielestä on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja.” Toinen näistä oli avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen oli maahanmuuttajien äidinkielten opetus. [NRR: En todellakaan usko, että hän tassä tarkoitti pakkoruotsin lisäämistä.]

Mustaparta sanoi surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän piti positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen oli tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoi myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja. [NRR: en todellakaan usko, että hän tarkoitti tässä, että oma kotikieli korvaisi A1-englannin opintoja.]

Mutta sittemmin sekä hän että muut kieltenopettajien edustajat ovat vaienneet. Viime vuonna eräs toimittaja otti yhteyttä opetushallitukseen kysyäkseen, mitä koulussa voisi opiskella pakkoruotsin tilalla. Opetushallituksesta kerrottiin, että kysymyksenasettelu ei ole ollut ajankohtainen. Kielten opetusneuvos (Mustaparran kollega) vastasi:
– Me emme ole pystyneet ajattelemaan noin pitkälle.

Yllättäen ainoat rehelliset ja todenmukaiset kommentit kielipolitiikastamme on antanut Magman entinen luottotutkija ja monikulttuurisuusasiantuntija Saukkonen.

Saukkonen: "Ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia muttei kaikille".

Saukkonen: "Vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan".

Tämä lähtökohtana olisi helppo lähteä rakentamaan kaikille oikeudenmukaista kielipolitiikkaa. Mutta miten pitkä ja kivinen tie on siihen, että tohdittaisiin katsoa kielipolitiikkaamme avoimin silmin! Nykyiset kielipoliittiset toimijat pitävät valtaa vielä pitkään ja järjestelevät omilleen lisää vaikutusvaltaa.

[Ajatuspaja]

NRR! Meidän pitää toisaalta ymmärtää näitä viran puolesta pakkoruotsia puolustavia:
"Jos sanot poikkipuolisen sanan, seuraavissa yt:ssä valinta osuu sinuun.."

Kielipolitiikan on sanellut RKP 50 vuotta, eli organisaatioissa on sisäänrakennettu
pakkoruotsimentaliteetti johtotasolla..
50 vuotta kestänyt piintynyt tapa ei parissa kuukaudessa tai vuodessa häviä.
Eli älkäämme olko liian ankaria näille heikoille ja pelokkaille ihmisille.

Rohkaiskaamme heitä pohtimaan asiaa, ensisijaisesti kaksikielisyysjärjestelmän
tarkoituksenmukaisuutta ja järkevyyttä..

Jos he eläkkeelle siirryttyään ovat eri mieltä kuin viran puolesta, sekin on jo saavutus.

Meidän tulee haastaa tämä keinotekoinen kaksikielisyysideologia, vaikka se tuntuukin mission impossible-
hankkeelta. Mutta juuri tämä "impossible" -osio tässä missiossa tekee siitä mielenkiintoisen ja
innostavan. Jos saamme epäoikeudenmukaisen järjestelmän kumoon, me teemme historiaa!!

Liittolaisia pitää hakea myös Svenksfinlandista, koska siellä nyt näyttää usko horjuvan
ja keskinäinen riitely on arkipäivää esim. opettajankoulutuksesta.

Tehtävämme "mahdottomuus" innostaa ainakin meitä pajalaisia, toivottavasti teitä muitakin!

Olemme nyt saaneet Pajaan mukaan mm. opetusalan ammattilaisia, joten erittäin hyvää ruotsin taitoakin
löytyy- aivan omilla nimilläkin kaiken lisäksi- siis tiedotustoimintaan Ruotsin median suuntaan.

HUOM: Rostilalle ja muille aktiiveille tiedoksi: Emme kilpaile Vapaa kielivalinnan kanssa,
vaan annamme uuden näkökulman.

Pakkoruotsi ei tule poistumaan, ellei tehdä laajempaa
kielipoliittista uudistusta ensin!

Onko sellaisesta muutoksesta unelmoiminen realistista ?
Vastakysymys: Kuka uskoi Neuvostoliiton kaatuvan vuonna 1985 ?
Joku siitäkin kuitenkin silloin unelmoi.. ja Leningradin nimen palautumisesta Pietariksi..

Miettikääpä sitä!

[NRR]

Kielipolitiikan on sanellut RKP 50 vuotta, eli organisaatioissa on sisäänrakennettu
pakkoruotsimentaliteetti johtotasolla..
50 vuotta kestänyt piintynyt tapa ei parissa kuukaudessa tai vuodessa häviä.
Eli älkäämme olko liian ankaria näille heikoille ja pelokkaille ihmisille.

Kiitos.

Paitsi, että pakon myötäily on oman virkauran elinehto, pakon kritisointi on myös saatu leimattua sivistymättömäksi ja pahantahtoiseksi toiminnaksi, "ruotsinsyöjien" "myyräntyöksi". Näin nekin, joiden työ ei ole riippuvainen pakkoruotsimantrasta, vaikenevat mielummin julkisesti kuin sanovat avoimesti kritisoivansa pakkoa.

Luottamuksellisissa tilanteissa taas pakon kritiikki tulee helposti vastaan. Kirjoitin taannoin esimerkin: "Satuin illallisille, jossa istuin samassa pöydässä liikejuristin, kirurgin ja liikennelentäjän kanssa. Monien sivuttujen aiheiden joukossa oli myös pakkoruotsi eikä pakkoa tosiaankaan hehkuteltu. Kirurgi totesi pihviään purren, että tulee niin helvetin kalliiksi Suomelle koko kaksikielisyys, lentäjä kertoi, ettei sukulaisperheen lapset oppineet suomea kun ruotsinkielisen isän mielestä he eivät sitä tarvitse ja liikejuristi harmitteli ruotsin pojalleen aiheuttamaa turhaa työtä. Olin todella helpottunut, ihmisille ei tarvitse kuin antaa tilaisuus puhua pakkoruotsista, niin he sanovat kyllä aivan suoraan, että saa riittää. Eikä kyse ole todellakaan mistään perussuomalaisten äänestäjäkunnasta."

Tilanne on siis sellainen, että pakkoa viran vuoksi kannattavat sekä ruotsinkieliset eivät saa oikeastaan missään kosketusta pakon todelliseen kritiikkiin, joka säästetään tuttuun ja luotettuun seuraan. Moni vähemmän fiksu voi jäädä uskomaan, ettei pakkoa oikeasti edes kritisoida. Siksi monen on ollut vaikea uskoa, että ÅA:n prosentit (74% vapaaehtoisen ruotsin puolesta) voivat pitää paikkansa.

Media istuu uskollisesti pakkoruotsin puolella, keskusteluohjelmissakin on aina vähintään kaksi pakon puoltajaa yhtä kriitikkoa vastaan ja pakon puoltajilla on vapaa huuto-oikeus.

Miten olit ajatellut tämän valistustyön aloittaa?

EN:n nootin kohdalla kirjasin tänne, etteivät toimittajat ainoastaan jättäneet näitä oleellisia sisältökohtia kertomatta, minun kommenttini eivät tuolloin myöskään menneet läpi keskustelupalstoille. Ahvenanmaalta poistettua pakkosuomea ja sen perustetta "söi nuorten muun kielitaidon" ei ole saatu yleiseen tietoisuuteen. Poliitikot toistelevat edelleen, että pakkoruotsin jääminen pois yo-kirjoituksista vähensi kielten opiskelua ja siksi pakon poistaminen olisi kauheaa, ohittaen kokonaan sen, että kurssit ruotsista jäivät jäljelle, vaikka samalla reaalin painoarvo ja vaatimukset kasvoivat ja ettei koko muutosta tehty kielten lisäämiseksi vaan päinvastoin kielipainotuksen vähentämiseksi...

Millä tavoin jatkossa on toimittava, jotta raudanlujat faktat pääsisivät jotenkin sensuurin läpi ja esille?

[Ajatuspaja]

Miten olit ajatellut tämän valistustyön aloittaa?

No, aluksi luodaan tilannekuva!
Se on: kaksikielisyysideologian kriisi syvenee..
sen valheellisuusaste kasvaa eksponentiaalisesti.
Jossain kohtaa tulee ratkaiseva repeämä!

Tässä viimeisin todistusaineisto:
Vaasassa todetaan, että vain Vaasa on aidosti kaksikielinen,
joten "ruotsinkielisten päivystystä ei voi hoitaa muualla kuin Vaasassa".

Kyllähän tässä sote-sotkussa toteutuu keinotekoisen kaksikielisyyden haaksirikko..

Kun taas tulee uusi "Kokkola/Oulu-kiista" muodossa Vaasa/Seinäjoki,
kaksikielisyys muuttuu entistäkin ontommaksi, kun joudutaan tunnustamaan, että
eihän kaksikielisyys ole relevantti muualla kuin Vaasan seudulla..

Kannattaa lukea kommenttiosastoa tästä adressista, tosin johdannossa
meidänkin tunnustamamme realiteetti on mainittu...
Pakkoruotsi ei turvaa ruotsinkielisiä palveluita, mutta valtapolitiikan takia
meille kaikille syötetään vanhoja valheita ja pakkoruotsia jatketaan..

Perustelemme vaatimustamme sillä, että myös äidinkieleltään ruotsinkielisillä tulee olla oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään.
Mikä tämän oikeuden voisi kansalaisille paremmin taata, kuin Suomen ainut täysin kaksikielinen päivystävä yksikkö Vaasassa.[/quote



http://www.adressit.com/keskustelu/148440

[NRR]

Miten olit ajatellut tämän valistustyön aloittaa?

No, aluksi luodaan tilannekuva!
Se on: kaksikielisyysideologian kriisi syvenee..

Minusta suurin ongelma on se, ettei kukaan ns. asiantuntija ota kaksikielisyysnäytelmää puheeksi. Me pääsemme faktoinemme vain keskustelupalstoille, emme otsikoihin. Otsikoissa muovataan se "yleinen näkemys".