vapaakielivalinta.fi

Oikeusministeriö on asettanut uudelleen kansalliskieliyhteyshenkilöille kansalliskieliverkoston
Julkaistu 15.10.2015

Kansalliskieliverkosto edistää yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa eri hallinnonalojen ja viranomaisten välillä kieliasioista sekä saattaa loppuun kansalliskielistrategian pitkän aikavälin toimenpiteet. Kansalliskieliverkoston valmistelu- ja koordinaatiovastuu on oikeusministeriöllä. Verkoston toimikausi on nelivuotinen, ja alkaa marraskuussa 2015.

Kansalliskieliverkoston asiantuntijoina Opetushallituksen, Finlands Svenska Folktingin, Suomen Kuntaliiton sekä Suomalaisuuden Liiton edustajat.
Kansalliskieliverkoston puheenjohtajana on Johanna Suurpää, Demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtaja.

Lisätietoja kansalliskieliverkostosta antaa verkoston sihteeri ylitarkastaja Vava Lunabba, sähköposti etunimi.sukunimi(at)om.fi.

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index ... oston.html

Pilkahdus HBL:n maksumuurin takaa:

Där­för är det bra att Finsk­hets­för­bun­det del­tar i ar­be­tet. Kans­ke det rentav le­der till att för­bun­det in­ser att svens­kan in­te på nå­got sätt ho­tar fins­kan.Re­dan då re­ge­ring­en bil­da­des ver­ka­de det klart att na­tio­nal­språks­stra­te­gin ska le­va vi­da­re, trots att det gall­ra­des bland al­la stra­te­gi­er. Hit­tills har än­då ingen­ting hänt. I går­da­gens tid­ning be­rät­ta­de ar­bet­s- och ju­sti­ti­e­mi­nis­ter Ja­ri Lind­ström (Sannf) att regeringen har inlett arbetet med att skapa en handlingsplan för nationalspråken. Strategin innehöll  Siis kansalliskielistrategia etenee vaan ei kokeilu ilman pakkoruotsia.

Suomalaisuuden liiton mukanaolo strategiatyössä todetaan yllä olevan kenties jopa hyväksi, koska HBL:n mukaan Suomalaisuuden liitto nykyisin pelkää ruotsin olevan uhka suomen kielelle ja osallistumalla he voivat oppia, ettei näin ole. Mistään uhasta en itse ole kuullut olevan kyse, vaan pakkoruotsi on riesa ja rasite ja vääryys yhä erilaisempia suomalaisia kohtaan.

Voidaanko propakkoruotsi-strategiasta muovata reilu kansallinen kielistrategia?

Suomalaisuuden liiton vetäminen mukaan kielistrategiatyöhön tuntuu yhä paremmalta ajatukselta. Tässä Suomalaisuuden liiton kielipoliittisen ohjelman sisältö lyhyesti:

- pakollinen ruotsin opetus muutetaan vapaaehtoiseksi kaikilla opetuksen tasoilla.
- suomen kielen opiskelun on saatava nykyistä keskeisempi asema kouluissa; erityisen tärkeää on jatkuvasti kasvavan maahan muuttavan väestön suomen kielen opetus tehokkaimpana kotoutusvälineenä. Hyvään äidinkielemme käyttöön on kiinnitettävä huomiota.
- historiallisten vähemmistöjen oikeudet omakieliseen kulttuuriin ja omakielisiin palveluihin turvataan alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti todellisten tarpeiden mukaisesti.
- valtiovaltaa rohkaistaan käynnistämään neuvottelut naapurimaiden kanssa kieliolojen keskinäisestä vastavuoroisesta järjestämisestä vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti.
- Suomalaisuuden Liitto seuraa edelleen valtioneuvoston suunnittelemaa kuntauudistusta ja erityisesti sen vaikutusta kielipoliittisiin ratkaisuihin sekä kustannuksiin ja tekee tarvittaessa aloitteita ja esityksiä lainsäädäntöön.Liitto vaatii kunnan kaksikielisyyttä edellyttävän vähemmistön 3000 kuntalaisen rajan poistamista. Yksi- tai kaksikielisyys määriteltäisiin vain nyt laissa mainittujen prosenttiosuuksien mukaan.

Suomalaisuuden liitto ei vaadi kaksikielisyyden purkamista - tämä lienee ollut vaadittava askel, jotta sen asema on voitu palauttaa ja se voitiin nostaa viralliseksi toimijaksi:
http://www.epressi.com/tiedotteet/perhe ... iseen.html

Jaska on käsitellyt tätä myös blogissaan:
Suomalaisuuden liitto ei vaadi enää yksikielista Suomea
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... sta-suomea[/quote]

Suomalaisuuden liitto antaa ilmeisesti myös monien virkamiesten kielitaitovaatimusten olla. Näin liiton hallitukseen viime vuonna noussut Eero Lehti:
- Om du tänker att du vill bli ämbetsman så är det mycket viktigt att du kan avhandla saker på svenska. Men om du är affärsman, internationell affärsman, så är det mycket viktigare att du kan diskutera på engelska och franska, eller ryska. / Jos aikoo virkamieheksi on tärkeää osata hoitaa asiat ruotsiksi. Mutta jos on liikemies, kansainvälinen liikemies, niin on paljon tärkeämpää keskustella englanniksi, ranskaksi tai venäjäksi.
http://svenska.yle.fi/artikel/2014/11/0 ... skap-sjalv

Vaikka itse näen, ettei tuo virkamiesten palveluvaatimus ole mitenkään realistinen tai edes oikeasti ruotsinkielisten tavoitteena, tässä pelataan tietynlaista peliä. Kävimme JVL:n ja Jaskan kanssa taannoin tällaisen keskustelun:

Jaska kirjoitti:

NRR kirjoitti:

JV Lehtonen kirjoitti: Taktinen virhe tulee siinä, että kuvitellaan pakkoruotsin olevan oheisvaatimus.
Se ei suinkaan ole oheisvaatimus, vaan itseisarvo!
Sitä ei aikoinaan keksitty turvaamaan palveluita vaan ---

Olen tässä JVL:n kanssa samaa mieltä.

Pakkoruotsi on RKP-folktinget-verkostolle itseisarvo. Pakkoruotsi ja vain pakkoruotsi takaa kaikki ne koulutusväylät, kulttuurituet ja oikeudet virkoihin ja hidasteet suomenkielisille, jotka ovat välttämättömiä nykyiselle suomenruotsalaisuudelle.

Me voimme kyllä nähdä asian niin, että se on noille kielipakottajille itseisarvo, mutta itse he eivät sitä kehtaa tunnustaa. Siksi heidän täytyy vedota sellaisiin perusteluihin kuin palvelut. Ja niin kauan kuin he eivät kehtaa tunnustaa että pakkoruotsi on itseisarvo (koska he haluavat ylläpitää hyvyyden kulissiaan, joka sortuisi jos kävisi ilmi, että he haluavat katkaista terveiltäkin jalan), voimme teeskennellä että uskomme heitä: että se on vain oheisvaatimus. Niinpä kun tarjoamme heille mallia, jossa palvelut turvataan ilman pakkoruotsia, heidän täytyy noloina punastellen hyväksyä se, koska he eivät kehtaa tunnustaa, että pakkoruotsi onkin koko ajan ollut heille itseisarvo.

Lyhyesti: leikitään mukana näytelmässä, niin kasvojen menettämisen pelko pitää huolen lopusta!

Suomalaisuuden liiton hallitus:
Puheenjohtaja, kansanedustaja Sampo Terho
Varapuheenjohtaja, Hum.Kand. Antti Ahonen
Toiminnanjohtaja, valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden
Tradenomi Anne Soinila
Kansanedustaja Eero Lehti
Professori Ilmari Rostila
Eduskunta-avustaja Vilhelm Junnila
Vanhempi konstaapeli Hannu Lakee
Sijoittaja Jarmo Mero
Kansanedustaja Simon Elo

Kansalliskielistrategiasta löytyy liuta noloja väitteitä, jotka tulisi oikaista. Aihetta käsitelty laajemmin keskustelussa http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741, mistä löytyy alkuperäiset kansalliskielistrategian tekstit

Kansalliskielistrategiaan on koottu maan asiantuntevimmassa joukossa kahden kansalliskielen olemattomat ns. edut sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että meille yksilöinä:

Yhteiskunnalliset hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.1)

Historiallis-kulttuurisia hyötyjä
- Pohjoismaiset arvot ovat erottamaton osa suomalaista yhteiskuntaa. Ruotsin kieli toimii Pohjoismaissa yhteisymmärryksen ja yhteisen arvopohjan välittäjänä.
- Suomen kieli onkin erityisesti hallintokielenä kehittynyt Ruotsin hallinnon ja oikeusjärjestyksen rakenteiden ja siten ruotsinkielisen sanaston pohjalta.
- Ruotsin kielen osaaminen tai ymmärtäminen tuo käytännön lisäarvoa pohjoismaisessa kanssakäymisessä ja yhteistyössä silloinkin, kun kaupankäyntiin liittyvissä asiakirjoissa käytetään jotakin muuta kieltä.
- Pohjoismaista yhteistyötä tehdään monella tasolla, muun muassa koulutus- ja sosiaalipoliittisen yhteistyön muodossa sekä innovaatiokyvyn parantamisessa.
NRR: Ei oikeastaan muuta kuin Norden, Norden ja Norden.
Olisiko Norden todella köyhempi, mikäli siihen kuuluisi Suomi, joka saisi olla oma itsensä monenlaisin kulttuurisilloin? Eikö monikulttuurisempi Suomi olisi myös Nordenin etu?


Oikeudellisia hyötyjä
- Kansainvälisissäkin yhteyksissä esimerkillisenä pidetty kielilainsäädäntö, joka täsmentää kahden yhdenvertaisen kansalliskielen varaan rakennettua yhteiskuntaa.
- Lainsäädännön myötä Suomi osoittaa suvaitsevuutensa molempia kansalliskieliä puhuvia ryhmiään kohtaan samoin kuin pitävänsä arvossa Ruotsin kanssa jaettua historiaansa ja siitä kumpuavaa kulttuurista rikkautta.
NRR: Vaikea kutsua eduksi sitä, että meillä on kielilainsäädäntö, jota kukaan ei halua itselleen. Mitä suvaitsevaisuutta osoittaa se, ettei enemmistö voi vaikuttaa lastensa kielivalintoihin, ettei edes oppimisvaikeuden omaavien ruotsinopintoja helpoteta eikä maahanmuuttajataustainen nuori voi kotoutua ilman kolmea uutta kieltä su/en/ru?


Taloudellisia hyötyjä
- Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kohdistuu toisiin Pohjoismaihin.
- Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani viennin osalta, vuosina 2010 ja 2011 vienti ylitti 11 prosenttia, ja Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa.
- Työnantajien mukaan jatkossakin tarvitaan suomen ja englannin kielen jälkeen eniten ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin osaamattomuus aiheutta taloudellisia menetyksiä, kun Ahvenanmaa ostaa Manner-Suomen sijaan Ruotsista tavaraa ja palveluita!
NRR: Siis etuna on vain Ruotsin kanssa käytävä kauppa. Eikö muualle käytävä kauppa tuo rikkautta? Eikö Ruotsi muka käy kauppaa kuin niiden maiden kanssa, jossa osataan ruotsia? Ja miksei Ahvenanmaa saisi pitää myös kaupalliset yhteytensä Ruotsiin, sinnehän muutta myös suuri osa Ahvenanmaan nuoria koulutuksen ja työn perässä ja käsittääkseni kovasti mielellään. Mikään ei tietenkään estä pientä Ahvenanmaata opiskelemasta suomea, mikäli kaksikielisyyden rikkaus ja suomenkielisten kanssa työskenteleminen kiinnostaa. Toistaiseksi Ahvenanmaa on näyttänyt mallia vain poistamalla pakkosuomen, joka kuulemma söi heidän nuortensa muun kielitaidon.

Suomen kansainvälisiin menestystekijöihin on kuulunut muun muassa suomalaisten vahva kielitaito. Vahva kansalliskielten taito on siksi Suomen etu maan rajojen ulkopuolellakin.
NRR: Tämä nyt on liirumlaarumia. Pakkoruotsin takiahan suomalaisilla on kapea kielivaranto. Onneksi englantia puhutaan todella hyvin ja se on kieltämättä vahvuus. Mikä vahvuus sitten on muka se pakkoruotsi, joka syö muita opintoja, hidastaa ja uhkaa valmistumista ja joka unohdetaan pian koulujen jälkeen?

Yksilötason hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.2)

Oikeudellisia hyötyjä
- Oman kielen julkinen käyttö, näkyvyys ja kuuluvuus saavat ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi omassa maassaan omalla kielellään.
- Omalla kielellä esimerkiksi veroasiat tai oikeudenkäynti, soitto hätänumeroon, keskustelut terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja yhteydet poliisiin.
NRR: Monikielisessä maassa pitäisi olla näiden keskeisten palvelujen kohdalla pohdintaa siitä, miten ne hoidetaan tyydyttävästi ja turvallisesti mahdollisimman monen kansalaisryhmän kannalta. Tätä versiota ei voi kutsua enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kannalta eduksi.


Esimerkkejä:
- "Monet Kansalliskielistrategiahankkeen kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista ilmoittivat käyttävänsä toista kansalliskieltään
hyvin laaja-alaisesti niin opinnoissaan kuin vapaaajallaan, muun muassa Internetissä."
- "Monet nuoret kokevat hyötyvänsä ruotsin- ja suomen kielen osaamisestaan ja uskovat niiden, jotka hallitsevat molemmat kansalliskielet, hyötyvän siitä tulevaisuudessa ja työurallaan."
NRR: Hankkeella on siis ollut oma kysely, jonka tuloksena "monet opiskelijat käyttävät" ja "monet vieläpä uskovat". Kyllä ovat kyselyt tulkintoineen aika heppoisissa kantimissa --- Mitä sellaista hyötyä tuo tässä ruotsi, joka ei tulisi moninkertaisena esim. espanjan myötä?


Kulttuuri
- kotimaisten kirjojen ja lehtien lukeminen molemmilla kielillä
- mahdollisuus seurata teatteriesityksiä, musiikkia ja muuta kulttuuria molemmilla kielillä
- ottaa vastaan tietoa eri lähteistä tai vaihtaa tietoa esimerkiksi Internetissä
- tutustua suomen- ja ruotsinkielisiin henkilöihin heidän äidinkielellään, verkostoitua, oppia heidän kauttaan uusia asioita, vaikkapa ryhmän perinteistä, mahdollisuus vähentää omia ennakkoluulojaan ja monipuolistaa näkökulmiaan, oppia tuntemaan oman maan tausta ja tunnistaa sen kaksikielinen kulttuuriperintö
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tuon kaiken moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?


Opiskelu- ja työ
- Laaja kielitaito ja kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä.
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tämänkin moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?


Erityisesti skandinaavisen ruotsin kielen etuja (NRR: suomen kielestä ei tietenkään mitään erityistä etua ole, vain 90% äidinkieli)
- luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä Pohjoimaissa
- useat pohjoismaiset yhteistyöelimet ja järjestöt tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännössä tarvitaan ruotsin kieltä.
- lisää vaikutusmahdollisuuksia suuremmassa yhteydessä, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä, missä Pohjoismaat toimivat usein yhdessä, tarvitaan ruotsia
NRR: Ja vielä kerran Norden ja Norden ja eivätkö suomalaiset ymmärrä yrittää käydä skandinaaveista. Kun ruotsalainen historijoitsija toisti tätä "yhteisyyden" hakemista ruotsin kielestä, hän tunnusti olevansa "hyvä nationalisti". Ruotsalaisessa blogissa tällaista asennetta pidettiin varsin arveluttavana ja kysyttiin, olisiko miehestä tullut "lite snurrig".

Voidaanko kansalliskielistrategian naurettavaa ja järjetöntä tekstiä nyt käydä myös karsimaan ja oikomaan?

Suomalaisuuden liiton lausunto taannoin strategian luonnoksesta

--- Kielistrategialuonnos on syntynyt yksipuolisesti, koska se seuraa Svenska Finlands Folktingin asettaman Ahtisaaren työryhmän esityksiä Suomen kansalliskielten, tässä tapauksessa tilaajan ja eturyhmän intressissä olevan ruotsin kielen säilyttämiseksi Suomessa. Kyseessä on hätävarjelun liioittelu, sillä ruotsin kieli voi Suomessa hyvin, jos tilannetta verrataan vastaavien kokoisten kielivähemmistöjen asemaan Pohjoismaissa tai EU-maissa. --- Kansalliskielistrategiassaon unohdettu täysin se vaara, jonka globalisaation ja verkottumisen kautta tapahtuva integroituminen aiheuttaa suomen kielen tulevaisuudelle pienenä kielenä. ---

2. Pohjoismainen integraatio ja suomen kieli

Suomen kielen asemaa on myös vahvistettava etenkin Ruotsissa valtioiden välisen kielellisen tasa-arvon ja vastavuoroisuuden pohjalta sekä saatava myös suomi viralliseksi kieleksi pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä hyväksyttävä myös englannin kielen käyttö. --- Suomen virallinen kaksikielisyys hyödyttää --- liikaa ruotsalaisia yrityksiä ja henkilöitä verrattuna siihen, mitä Ruotsi vastaavasti tarjoaa suomenkielisille.---

3. Kansalliskielten osaaminen

--- Liitto katsoo, että poistamalla toisen kotimaisen kielen pakollisuus koulutuksen kaikilla tasoilla sekä käyttämällä näin vapautuvat tunnit äidinkielen, suomen tai ruotsin, vahvistettuun opiskeluun on omiaan ehkäisemään nuorten, etenkin poikien syrjäytymistä. --- Puutteellinen äidinkielen osaaminen johtaa syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Kokonaisuudessaan kansalliskielistrategiaan sisältyvät ruotsin asemaan paneutuvat ehdotukset vaikuttavat ”veden kantamiselta kaivoon”. Ottaen huomioon sen, miten vähän ruotsia on opittu kouluissa peruskoulusta korkeakouluihin viime vuosikymmeninä vaikuttaa siltä, että ruotsin kielen opetuksen epäonnistuttua hallintoa yritetään palauttaa kaksikieliseksi. Vai, onko tarkoitus varata korkeimmat hallintovirat ns. kaksikielisille samaan tapaan kuin ne olivat ruotsinkielisten hallussa sata vuotta sitten?
---

4. Mitä on kaksikielisyys?

Käsitteet ”kaksikielisyys ja kaksikielinen henkilö” tulisi määritellä. --- Olisiko syytä huomioida myös maahanmuuttajien kaksikielisyys?

--- tulee voimakkaasti tukea eri alojen suomenkielisten perusoppikirjojen kustantamista, koska ruotsinkielisillä on tukemaan skandinaaviset oppikirjat entiseen tapaan.

--- Kielellisesti lahjakkaiden oppilaiden kohdalla ruotsin osaamisvelvollisuuden poistaminen lisäisi mahdollisuuksia kartuttaa Suomen kielivarantoa.

5. Kielikylvyt

Globalisaatiosta, etenkin kaupallisista, aiheutuvien tarpeiden tyydyttämiseksi tulee panostaa kielikylpy- ja kielisuihkumahdollisuuksiin muidenkin kuin de facto ruotsin kielen suhteen.

---

6. Uusia toimenpidesuosituksia

--- Ruotsin vallan ajan historian opetusta voidaan lisätä opetukseen, jos samalla kerrotaan, miten ankeaa se oli suomenkielisille kielellisesti, kulttuurillisesti ja sotilaallisesti.

Kansalliskielten osaamistason seuranta on nykyisin vähintäänkin riittävä. Valtiontalouden tasapainottaminen vaatii pikemminkin virkamieskunnan vähentämistä.

Luonnoksessa ei ole minkäänlaisia arvioita kielistrategian aiheuttamista välittömistä tai välillisistä kustannuksista.

7. Kielilain tarkistaminen

Suunnitteilla olevat kuntaliitokset aiheuttavat sen, että kielilain 5 § kielellisestä jaotuksesta on uusittava. Parhaiten se tapahtuu palaamalla 1950-luvulla voimassa olleisiin määräyksiin. ---

Toimenpiteiden toteutusaikataulu, vuoden 2013 alusta lähtien, on epärealistinen. Näin, koska kansalliskielistrategia, toimenpideluonnos ja todelliset kieliolosuhteet eroavat liikaa toisistaan.

Liiton mukaanottaminen on ensimmäinen askel siihen, että suomenkielisen enemmistön
näkökulmat ja intressit ensimmäisen kerran otetaan huomioon Suomen kielipolitikkaa linjattaessa.

Tähän asti kielipolitiikan linjaus on perustunut ruotsinkielisen vähemmistön aseman (yli)turvaamiseen,
jossa kielilaki, kielitaitolaki ja muut kielellisiin oikeuksiin liittyvät lait ovat perustuneet
ruotsin kielen aseman vahvistamiseen, vaikka kansasta 95 % on muita kuin ruotsinkielisiä.
95 % on ollut kielipolitiikan objekti, vaikka nimellisesti puhutaan monikossa kansalliskielistä.

Todellisuudessa kielipolitiikka on ollut enemmistöä velvoittavaa vähemmistökielen ylisuojelupolitiikkaa.
On pelkästään tervettä kehitystä, että nyt vihdoin saadaan enemmistön näkökulma kansalliskielistrategiaan.

Opetushallituksen, Kuntaliiton jne. asiantuntijoiden kannathan on jo ko. organisaatioiden sisällä muokattu
ruotsin kielen ylidimensiointia pönkittäviksi, koska RKP lobbaa kaikissa organisaatioissa kaikilla tasoilla,
joten kansalliskieliyhdyshenkilöverkoston asiantuntijat ovat olleet jo valmiiksi RKP:n linjan läpäisemiä.


Demokratian kannalta Liiton mukaan saaminen on perusedellytys suomenkielisen ja vieraskielisen
(eli ei-ruotsinkielisen) 95 %:n näkökulman esiintuomiseksi.

Suomenruotsalainen edunvalvonta on äärimmäisen tehokasta, mutta nyt heille tuli selkeä tappio.
Vaikka SL "toivotetaan tervetulleeksi", sitä ei koskaan kutsuttu mukaan RKP:n hallitusvallan aikana!
Liitto toki pyrki asiantuntijaksi, mutta RKP ei päästänyt!

Itse en tuohon strategiaryhmään en edes halua osallistua, koska mielestäni
lähtökohta "kansalliskielet" on auttamatta vanhentunut konsepti..
Koko "kansalliskieli"- määritelmä tulisi uudistaa tai mieluummin kokonaan ajaa alas.
On turhaa kansalliskiihkoa globalisaation ja maahanmuuton merkityksen korostuessa
jakaa kansaa heihin ja meihin, kansalliskieltä puhuviin parempiin ihmisiin ja vieraskielisiin.

Sen sijaan pragmaattinen ratkaisu lähtee siitä, että tunnustetaan tosiasiat:
Maan pääkieli on suomi ja jokaisen tulisi oppia maan pääkieli, jotta integroituisi tähän yhteiskuntaan.'

Mutta en kirjoita enempää tästä, koska marttyyriksi heittäytyvät suomenruotsalaiset alkavat valittaa, että
"Tässä nyt pyritään yksikieliseen Suomeen ja siksi emme hyväksy mitään muutoksia"
Sen uhriutumisenhan he osaavat.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, mutta viisauden ilmaisemiseksi tarvitaan rohkeutta:
Sitä ei tunnu miltään viralliselta taholta Suomessa löytyvän.

En siis ryhdy tässä Liiton "tynkkyseksi", mutta oikea ratkaisu olisi pääkielimalli, vaikka
perustuslaissa olisikin juhlallinen kirjaus "kansalliskielistä"..

Oma ratkaisuni toki olisi, että kansalliskieli-määritelmästä luovuttaisiin kokonaan.
Silloin ei myöskään mitään kansalliskielistrategiaa olisi tarkoituksenmukaista jatkaa.


EN ole saanut tälle idealle tukea, vaikka se järkevä onkin.
Tunnekuohu ilmeisesti vaikuttaa llikaa..

Eli järkipohjalta pääkielimalli, mutta juhlapuheisiin tunnekirjaus perustuslakiin jää..

Lähetin oikeusministerille kaksi kirjettä kesällä kielipolitiikan uudistamisen tarpeellisuudesta.
Vastaukset sain vasta nyt lokakuussa..

Ilmari Rostila mainitsi oikein, että kansalliskielistrategian lähtökohta on väärä, kun se on kieli(ruotsi). Lähtökohdan pitää olla kansalaiset ja kansalaisten kielitaitotarpeet ja niistä koituva hyöty.

Nyt Suomalaisuuden Liitolla on tuhannen taalan paikka päästä vaikuttamaan maamme kielipolitiikkaan. Tuota mahdollisuutta ei pidä haaskata.

Siksi tuossa kansalliskieliverkostossa pitää olla vahva edustus, useampia henkilöitä, Suomalaisuuden Liitosta, tuomaan esille suomenkielisen väestön näkökulmaa kielipolitiikkaan, puolustamaan suomenkielisten asemaa strategian toteuttamisessa.

Nykyisellään kansalliskielistrategia ei huomioi molempien kansalliskielen puhujien tilannetta, velvoittavuutta, hyötyjä ja tarpeita tasavertaisesti.
Ruotsinkielisille koituu pakollisesta toisesta kotimaisesta valtavaa hyötyä ja heille suomen osaamistarve on ilmiselvä. Heille kaksikielisyys on olosuhteiden pakosta selvä identiteettiin kuuluva asia, kun he ovat jatkuvassa kielikylvyssä joka päivä ja tarvitsevat koko ajan suomen taitoa.

Suomenkielisellä enemmistöllä ei ole vastaavaa tarvetta osata ruotsia, eikä ruotsin pakollisuudesta heille koidu juurikaan hyötyä koko Suomen mittakaavassa. Suomi-ruotsi -kaksikielisyys ei ole heille luontainen identiteettiin kuuluva, vaan se on etäinen ja vieras asia, johon ei riitä motivaatiota.

Siksi toisen kotimaisen kielen osaamisvaatimus ei voi olla molemmilla kieliryhmillä symmetrinen, yhtä laajasti kaikkia koskeva.

Hbln uutisessa puhutaan vain yhdestä SLn edustajasta ;yksi on liian vähän, kun verkostossa on useita ruotsinkielisten tahojen edustajia. Suomenkielisten edustajia pitää olla paljon enemmän.

Toivoisin että Ilmari Rostila olisi Suomalaisuuden liiton edustaja tuossa verkostossa. Lisäksi esim Sampo Terho, Erkki Pihkala, Heikki Tala, Simon Elo jne

Kielipolitiikka toki ansaitsee strategian, mutta sen pitää olla
KANSALLINEN KIELISTRATEGIA,
ei suinkaan "kansalliskielistrategia".

Kansallista kielistrategiaa ei siis pidä sotkea "kansalliskielistrategiaan".

Kaikki muut kielet paitsi ruotsi unohdettiin, kun kansallisesta kielistrategiasta
jäi jäljelle vain suppea "kansalliskielistrategia", jonka oikea nimi RKP:n kaudella
olisi ollut "ruotsin kielen privilegion säilyttämisstrategia"

Mutta, näillä mennään:
kansalliskielistrategia ei ole hallituksen
kärkihankkeita kuten RKP:n kaudella, ei mainittu hallitusohjelmassa,
mutta siihen annetaan budjettirahoitusta oikeusministeriölle.

Onkin äärimmäisen tärkeää seurata, miten oikeusministeriö ja sen RKP:n kaudella
nimitetyt virkamiehet käyttävät saamiaan rahoja ja kuinka Suomalaisuuden liitto
saa kansan enemmistön äänen kuuluviin.

Mainittakoon, että Johanna Suurpään kautta pidennettiin juuri ennen RKP:n hallituskauden
päättymistä seitsemällä vuodella.. Hän on RKP:n luottopelaaja, ja koko yksikköhän
on räätälöity RKP:n agendan ajamiseen orwellilaista nimeään myöten..

Valtioneuvosto on 19.2. nimittänyt johtaja, oikeustieteen kandidaatti Johanna Suurpään oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusyksikön johtajan virkaan 1.3.2015 alkavalle seitsenvuotiskaudelle.

Olisi mielenkiintoista käydä kyseisen henkilön kanssa keskustelu siitä, miten enemmistöön kuuluvan
ihmisoikeudet ja vakaumuksenvapaus toteutuvat svekomaanisen kielipolitiikan oloissa..
Mutta jääköön se nyt Suomalaisuuden Liiton vastuulle...

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index ... ajana.html