"Itse olen sitä mieltä, että Ruotsin opiskelu pitäisi aloittaa vaikka pienin askelin jo eskarissa. Itse olen aivan onnettoman pas...surkea kielissä vaikka aina olisin halunnut osata kunnolla kieliä. Englanti menee miten menee ja Ruotsia en osaa sitäkään vertaa. Jos lapset oppisivat kieliä jo ihan pienestä asti niin se ei sit tulisi uutena siinä iässä kun kaikki muukin pännii."
Niin tätähän folktinget-verkosto myy pakon varhaistamisen perusteena. Kuitenkin tältäkin kirjoittajalta tekisi mieli kysyä
- jos hän todella nyt tarvitsee kieliä, miten hän ei niitä opiskele nyt
- johtuu se, että hän on pas...surkea kielissä todella vain siitä, ettei hän ole saanut aloittaa riittävän ajoissa vai olisiko muita omaan oppimisprofiiliin liittyviä syitä
- jos hänellä on mahtava motivaatio (olisin aina halunnut osata kunnolla), mikä estää lukemasta kieliä nyt - eivät ne aiemminkaan opitut kielet olisi säilyneet aktiivisina ilman jatkuvava ylläpitotyötä
- miten hänen kielitaitoaan parantaa se, että kaikkien muiden lapsilla on pakkoruotsia jo eskarissa riippumatta näiden todellisista kielitarpeista tai taitoprofiileista
Ikään kuin kirjoittaja ei ollenkaan tarvitsisi kieliä vaan niillä on hänelle jokin muu merkitys, ilmeisesti hän kokisi olevansa muitten silmissä jotenkin parempi ihminen, jos hän voisi kertoa osaavansa sujuvaa ruotsia vaikkei sitä ikinä tarvitse.
Miksi niin moni näyttää kaipaavan kielitaidon tuomaa asemaa, muttei harmittele jonkin muun, paljon tarpeellisemman taidon jääneen hankkimatta.
Näen taustalla vanhan sivistyskäsityksemme, ns. oppinut väki on meillä aina painottanut kieliä - kyse on vanhan oppikoulun painotuksista.
http://peruskoulupesula2.rssing.com/cha ... ll_p1.htmlAikanaan "sivistyksellä" tarkoitettiin nimenomaan klassista sivistystä, johon kuului antiikin roomalaisten ja etenkin kreikkalaisten klassikkoteosten tunteminen. Klassinen sivistys vaati aikamoista paneutumista, sillä siihen kuului myös latinan ja klassisen kreikan opiskelua: kaksi kuollutta kieltä, joista ei ole mitään käytännön hyötyä. Opiskelijalla piti siis olla mahdollisuus lukea suhteellisen hyödyttömiä aineita vuosikaudet, mikä vaati opiskelijalta tai hänen vanhemmiltaan merkittävää rahallista panostusta. Vain suhteellisen rikkailla oli siis varaa klassiseen sivistykseen. Näin ollen sivistyksen osoittaminen oli samalla merkki siitä, että kuuluu rikkaaseen yläluokkaan, jonka ei tarvitse välittää koulutuksensa hyödyllisyydestä. Yleissivistys oli siis huomiota herättävää ajan haaskaamista, kerskakulutusta.--- 1800-luvulla --- Yleissivistyksen sisältö muuttui, mutta edelleen se palveli yläluokan kulttuurihegemoniaa: porvaristo, joilla oli varaa kouluttaa lapsiaan, nautti korkeasta statuksesta. Alaluokan matala sivistys riitti todisteeksi heidän alaluokkaisuudestaan. Siksi 1900-luvulla oli suuria pyrkimyksiä lisätä koulutustasoa myös työväestön keskuudessa. Tämän monet näkivät mahdollisuutena sosiaaliseen nousuun. Työväenopistoja ja -lehtiä perustettiin ja yhä useampi työläisperheen lapsi kävi koulua yhä pidempään. --- Tämän jälkeen mikään ei olekaan suuresti muuttunut. Porvariston kulttuurinen hegemonia pitää yhä pintansa: edelleen "yleissivistys" on yksi tärkeä mittari, jolla ihmisen sosiaalista asemaa mitataan. Tämän valossa lähiaikoina käyty keskustelu lukion uudistamisesta vaikuttaa hieman pahaenteisemmältä. Poliitikot ja muut eliitin jäsenet yhteen ääneen vastustivat valinnaisuuden lisäämistä, sillä se "vähentäisi lukion yleissivistävyyttä". --- Kirjoituksiani aiemmin lukeneet osaavat ehkä jo aavistella, että jälleen kerran osoitan syylliseksi tiedostamattomat asenteet. Tarkasti ottaen väitän yleissivistyksestä paasaavien pelaavan signalointipeliä. Lyhyesti sanottuna signalointipelissä yritän välittää itsestäni jonkinlaista tietoa, mutta voin tehdä sen vain tietynlaisten viestien kautta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa puhuja haluaa viestittää "olen fiksu" ja "kuulun yläluokkaan". Kumpaakaan näistä asioista ei voi sanoa suoraan ääneen, sillä se olisi törkeää itsekehua, joten puhujan tiedostamattoman mielen pitää keksiä sovelias viesti, joka välittää saman sisällön. Yleissivistyksen puolustaminen on aika hyvä viesti tähän tarkoitukseen. Korostan vielä, että koko prosessi on tiedostamaton; yleissivistyksen puolustajat ovat tietoisessa mielessään varmasti aivan vilpittömiä kokiessaan asian itsessään tärkeäksi.