Kesäkeskusteluna iltalehden blogissa nyt "Kuka on suomalainen?". Tai oikeastaan teksti on uussuomalaisen avoin kirje ryhmälle, jota hän kutsuu rasisteiksi:
https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehz ... iskuntaan/
Tulenarka aihe: syntysuomalainen haluaa pitää kieltä ja geenejä suomalaisuuden kriteereinä ja uussuomalainen kokee sen rasismiksi. Ohipuhuminen alkaa.
Täällä on varmasti aiemmin luokiteltu eri tulokulmia suomalaisuuteen:
- geenitestin teettäjälle tulee vastauksena jokin suomalaisugrilaisuuden prosenttiosuus, joka kertoo geneettisestä suomalaisuudesta,
- väestörekisteriin on useimmille kirjattu äidinkieleksi suomi, mikä kertoo etnisestä/kulttuurisesta suomalaisuudesta,
- Suomen passi kertoo suomalaisuudesta sekin, kansalaisuuden kautta,
- ja tietysti on myös lukuisia vanhoja ja uusia vähemmistösuomalaisuuksia, joissa on jokin enemmän tai vähemmän merkittävä valtavirrasta erottava komponentti...
Jokainen valikoi itselle tärkeät suomalaisuuden kriteerit ja sen täytyy olla sallittua. Keskustelussa vain pitäisi muistaa, että usemmiten puhutaan identiteetin eri osa-alueista ja painotetaan milloin mitäkin. Väärä tuomio lähimmäisestä on silloin lähes väistämätön.
Tuossa keskustelussa kuuluu selvästi syntysuomalaisten ärtymys siitä, että toisaalta geneettinen ja kielellinen suomalaisuus ohitetaan sivuseikkana, vanhanaikaisena ja toisaalta määritellään suomalaisuus vain kansalaisuuden kautta, vieläpä opettavaan ja syyllistävään sävyyn.
Selvää on se, että suomalaisuuksia on monenlaisia. Niitä ei ehkä kannattaisi kilpailuttaa keskenään.
Kirjoitin ketjuun:
"suomalaiset olivat vähemmistöetnisyytenä monikulttuurisissa"
Heidät, esivanhempamme tunnettiin kuitenkin suomalaisina.
He puhuivat suomea ja sillä perusteella he jo varhain mielsivät itsensä ja muut suomenkieliset suomalaisiksi; vaikka saattoivat suurella epäluulolla kohdata niin naapuriheimon kuin naapurikylän suomalaisia, puolison suvusta puhumattakaan.
Vaikka verot maksettiin Ruotsin kruunulle tai Venäjän tsaarille, kansalla oli oma murteitten tähdittämä puhetapansa, kieli, joka erotti muista.
Suomalaisuus valtioon sidottuna on tosi tuore juttu. Kieleen sidottuna paljon vanhempi. Itämerensuomalaisuutena perintönämme on useamman tuhannen vuoden jatkumo. Yhteinen historia ja geneettinen kudelma ovat tärkeitä, ne ovat suomalaisuuden juuret. Niistä on versonut tämän ajan suomalaisuus, jossa on tilaa myös uusille, istutetuille oksille.
Niiden suomalaisten määrä kasvaa, joilla on etnisyydessään vain osin tai ei ollenkaan tätä itämerensuomalaista ja heimosuomalaista perimää. Meitä yhdistää silti kieli ja - tulevat polvet, jotka sitovat geenivirtamme ja kulttuurimme yhteen.
Muutaman sadan vuoden kuluttua syntyy lapsia, joiden juurissa olemme kenties me kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet. Enkä usko, että he haluaisivat poistaa perimästään ketään meistä. Osa heistä identifioituu kielen, historian, kulttuurin ja/tai geenien kautta edelleen suomalaisiksi, osa ei. Heillä kaikilla on joka tapauksessa meidän siunauksemme ja teemme työtä, jotta heillä olisi hyvin.