Hauska huomio, JVL.
Periaatteessa tämä katsomusainealoite on hyvin eriluonteinen kuin vapaa kielivalinta. Siinä pyritään tuomaan kouluun aivan uusi oppiaine.
Aikanaan vapaan kielivalinnan kanssa samantyyppinen hanke oli pakollisen evlut-uskonnon purkaminen ns. oman uskonnon opetukseksi, jossa oppilaiden vanhempien tai toisen vanhemman uskonto määritti lapsen kuulumisen tiettyyn uskontokuntaan ja siten myös sen uskonnon opetukseen. Ikävä kyllä uskontokuntaan kuuluva lapsi taas ei saa siirtyä elämänkatsomuksen opiskelijaksi. Kaikille uskontokunnille ei ole omaa opetusta, jolloin oppilas voi joko osallistua elämänkatsomustietoon tai saada luvan osallistua opetukseen oman uskontokunnan sisällä.
Ongelmana on se, että katsomusaineissa taustalla on jotain yleispätevämpää eli etiikka ja uskontotiede. Näiden osioiden kohdalla oppilaiden jakaantuminen eri ryhmiin ei olekaan yksiselitteisesti etu vaan vaarana on keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen puuttuminen sekä maailmankatsomusten yleisten peruspiirteiden hämärtyminen, yksipuolinen maailmankuva. Etuna voidaan pitää jotain sellaista, mitä RKP-puheessa kutsuttaisiin oman tilan vaalimiseksi. Siis se, että omalla, pienelläkin uskontokunnalla on mahdollisuus ylläpitää omia tunteja koulun puitteissa antaa mahdollisuuden vaalia omaa erityisyyttä, kulttuuria ja perinteitä. Meidän yhteiskunnassamme ei keskimäärin ole tavallista, että iltaisin ja viikonloppuisin kokoonnuttaisiin oman uskonnon piirissä. Ei ehditä, ei jakseta, sille ei ole rakenteita. Monissa muissa maissa kuitenkin vapaa-ajalla voidaan osallistua enemmän uskonnolliseen toimintaa, ja muutamilla uskonnollisilla ryhmillä tämä toimii meilläkin.
Minä luin mielenkiinnolla kansalaisaloitteen kakkoslukua, jossa nostettiin keskeisenä argumenttina esiin muiden maiden tilanne:
"Uskonnonopetuksesta ja sen toteuttamisesta keskustellaan jatkuvasti ympäri Eurooppaa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa uskonnon opetus yleissivistävässä koulussa on oman uskonnon opetusta. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on jo kauan opetettu tunnustuksetonta uskontotietoa kaikille yhteisenä oppiaineena. Opetus on vastaavanlaista Isossa-Britanniassa. Ranskassa ei valtion kouluissa ole erillistä uskonnon opetusta lainkaan vaan pelkästään etiikkaa. Muissa Euroopan maissa on tavallista, että opetetaan enemmistön uskontoa ja vaihtoehtona etiikkaa, tai ensisijaisesti etiikkaa ja valinnaisena omaa uskontoa. Joissakin maissa uskonnolliset yhteisöt saavat antaa omaa opetustaan koulun tiloissa."
http://www.katsomusaloite.fi/
Kielivapausaloitteen kohdalla on keskustelussa usein ohitettu se, ettei missään ole meidän pakkoruotsimme kaltaista pientä, kaikille pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Siellä, missä on osittaista pakollisuutta vähemmistökielten kohdalla, kyse on joko oikeasti kaksikielisestä alueesta (vähemmistökieltä lähes tai yli puolet) ja maailmankielestä tai sitten kyse on siitä, ettei oma kielialue pysty tarjoamaan kattavaa koulutusta, jolloin nuoret opiskelevat pitkiäkin aikoja naapurimaassa. Poikkeuksena Irlanti, missä taas yritetään elvyttää maan alkuperäiskieltä (mitä mekin tekisimme täällä, jos Ruotsin vallan aika olisi jatkunut vielä hetken pitempään) - mutta sielläkään pakollisuus ei yllä meidän pakkoruotsimme mittasuhteisiin. Erityisesti pakkovirkaruotsin kaltaista vaatimusta kaikille akateemisille ei ole missään.
Toinen itselleni tärkeä kohta katsomusainealoitteessa on tämä:
"Siirtymävaiheessa katsomustietoa opettavat luokanopettajien lisäksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajat."
Myös kieltenopettajien kohdalla voitaisiin lähteä siitä, että kieltenopettajan perusopinnot pätevöittävät siirtymäajalla opettamaan muitakin kieliä kuin niitä, joista yliopistoarvosanat on suoritettu.