vapaakielivalinta.fi

Kaikenlaista politiikkaa seuraavana kiinnitin huomiota
Martti Ahtisaaren väitteeseen, että "Syyrian konfliktiin oli tarjolla
ratkaisu, jossa al-Assadille haluttiin taata elegantti ratkaisu luopua vallasta"..
USA ei suostunut, ja konflikti jatkuu edelleen..

http://yle.fi/uutiset/ahtisaari_brittil ... ad/8307652

Ahtisaaren mukaan Venäjän YK-lähettiläs ehdotti neljä vuotta sitten Syyrian presidentin väistymistä,
kunhan se hoidettaisiin tyylikkäästi.

Millainen olisi tyylikäs väistymistapa pakottajille, jotta he eivät menettäisi kasvojaan ?
Hehän ovat jo kärsineet tappion, mutta jumittavat edelleen ja estävät muutoksen.
Eivät he tätä enää voitoksi käännä, mutta uusia taloudellisia tappioita ja
resurssien haaskaamista tulee koko ajan..

Elegantissa kielipoliittisessa ratkaisussa olisi avainasemassa nykyiset hallituspuolueet.
Sipilän eilinen puhe ja sen käytännön toteutus oli mielestäni varsin elegantti "hiljainen signaali"..
(ei puhunut lainkaan ruotsia, vaan puhe tekstitettiin ruotsiksi)

RKP:n jättäminen hallituksen ulkopuolelle toki oli "elegantti ratkaisu" sinänsä..

Sopii myös kielipolitiikan kontekstiin:

Maksamme laskua, jonka itse aiheutimme

Miten olisi tällainen?

Viime päivien uutisten perusteella Ruotsi on niin vaarallinen maa, että sieltä pitää hengenvaarassa paeta Suomeen. Me emme luonnollisestikaan voi jakaa samoja arvoja tuollaisen maan kanssa. Edes Venäjällä eivät ihmiset ole hengenvaarassa, mitä nyt vähän pamputetaan ja kurmuutetaan jos satut väärin ajattelemaan.

Tämän vuoksi Suomi päättää jatkossa keskittyä eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen yhteistyöhön kaikkien rauhaa rakastavien kansojen kanssa. Se yhteistyö puolestaan vaatii, että suomalaiset oppivat kanssakäymisen kannalta tärkeitä kieliä. Naapurimaa Ruotsia emme toki unohda, vaan avustamme heitä lähettämällä sinne villasukkia ja suklaata sekä myymällä aseita.

Viime perjantaina (25.09.15) kaksi nuorta poliitikkoa Li Andersson (vas) ja Wille Rydman (kok) olivat Pressiklubissa keskustelemassa pakolaistilanteesta. Keskustelussa sivuttiin myös kysymystä, kuka on suomalainen. Wille Rydman korosti tässä itseidentifikaation merkitystä. Li Andersson sanoi olevansa samaa mieltä ja jatkoi:

”Ei suomalaisuus oo mitään sellaista, mitä mä ikäänkuin voin määritellä jonkun toisen puolesta, koska mä luulen, että meidänkin (tarkoittaa keskustelijoita) määritelmät siitä, mitä me itse koetaan suomalaisuudeksi, eroaa toisistaan. Sen takia se ihmisten oma kokemus siitä on tosi oleellinen.”

Kannattaisiko tähän tarttua? Voisiko tältä pohjalta löytyä laaja yhteisymmärrys myös kieli-identiteetistä (poislukien ehkä RKP:n fundamentalistit)? Li Andersson kannattaa pakkoruotsia ja Wille Rydman on vapaan kielivalinnan kannalla.

pentti kirjoitti:Viime perjantaina (25.09.15) kaksi nuorta poliitikkoa Li Andersson (vas) ja Wille Rydman (kok) olivat Pressiklubissa keskustelemassa pakolaistilanteesta. Keskustelussa sivuttiin myös kysymystä, kuka on suomalainen. Wille Rydman korosti tässä itseidentifikaation merkitystä. Li Andersson sanoi olevansa samaa mieltä ja jatkoi:

”Ei suomalaisuus oo mitään sellaista, mitä mä ikäänkuin voin määritellä jonkun toisen puolesta, koska mä luulen, että meidänkin (tarkoittaa keskustelijoita) määritelmät siitä, mitä me itse koetaan suomalaisuudeksi, eroaa toisistaan. Sen takia se ihmisten oma kokemus siitä on tosi oleellinen.”

Kannattaisiko tähän tarttua? Voisiko tältä pohjalta löytyä laaja yhteisymmärrys myös kieli-identiteetistä (poislukien ehkä RKP:n fundamentalistit)? Li Andersson kannattaa pakkoruotsia ja Wille Rydman on vapaan kielivalinnan kannalla.

Kielellinen identiteetti nimenomaan perustuu itseidentifikaatioon..

Eli vaikka olen täysin suomenkielinen, mutta "tunnen itseni ruotsinkieliseksi",
voin rekisteröidä itseni ruotsinkieliseksi.

Identiteettiä suurempi ongelma on ideologian velvollisuus-osio:

"Ruotsin kieli on suomenkielisen velvollisuus"


Tässä on kyseessä kostomentaliteetti, jossa 5 %:n vähemmistön "joutuessa"
oman etunsa nimissä opiskelemaan
kansan 95 %:n kielen, se kostetaan vetoamalla perustuslakiin, joka "velvoittaa jokaikisen
opiskelemaan kahta kansalliskieltä, koska perustuslaissa mainitaan kaksi kansalliskieltä".

Lisäksi suomenkielisellä enemmistöllä on ideologiaan perustuva velvollisuus
turvata ruotsinkieliset palvelut..
missään ei mainita ruotsinkielisten lähtökohtaista velvollisuutta turvata itse palvelunsa-
valtion tehtävä on antaa tähän resurssit.. mutta valtio antaakin vain velvoitepakkoruotsitetun suomalaisen
tyydyttämään palvelutarpeet!

Ruotsinkielisillä ei ole vastaavaa velvoitetta suomenkielisten
palvelujen suhteen, koska suomalaiset hoitavat palvelunsa itse.

Ruotsinkielinen opiskelee suomea itseään varten,
suomenkielinen opiskelee ruotsia ruotsinkielisiä varten!
Eli "toista kotimaista" opiskellaan vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä varten!

Ruotsinkielisen oikeus on suomenkielisen velvollisuus! Kielipolitiikan punainen lanka!

Elegantti ulospääsy voi sisältää sen kohteliaan julkilausuman, että jokaisella suomalaisella
on oikeus omaan suomalaisuusmäärittelyynsä ja me suvaitsemme kaikkia suomalaisuuskäsityksiä-
siis myös svekomaanista suomalaisuutta, mutta emme alistu sen ideologisen määräysvallan alle.
Toisaalta emme vaadi muita suomalaisuuksia muuttumaan meidän suomalaisuuskäsityksemme
mukaiseksi. Siis "Elä ja anna elää"- filosofia.

Kun järkeistämme kielipolitiikan tähänastisen perusprinsiipin eli lopetamme keinotekoisen kaksikielisyyden
ja siirrymme ruotsin kielen osalta kielipolitiikasta rehelliseen vähemmistökielipolitiikkaan, ongelmat ratkeavat oikeudenmukaisesti!
Ruotsinkielinen eliitti toki menettää valtaansa muutoksessa, joten on ymmärrettävää, että vastustus on raivoisaa-
meidän suomenkielisten kannalta kyseessä on "ansioton arvonousu" ja "arvostuskupla" -
vähän samaan tapaan kuin Kiinan pörsseissä..
Ja kuplathan puhkeavat - kukaan vain ei tiedä täsmällistä päivämäärää.. mutta kuplat puhkeavat.

"Elegantti ulospääsy" ei puhkaise kuplaa, vaan tekee siihen pikkuruisen reiän, josta ilma
sihisee hallitusti ulos eikä kukaan loukkaannu..


-----------------------

Saamelaisilla on menossa ilmiriita siitä, kuka on saamelainen: "Itseidentifikaation" kannalta kriisi.

http://yle.fi/uutiset/klemetti_nakkalaj ... origin=rss

http://yle.fi/uutiset/saamelaiseksi_hyv ... li/8343059

https://perustuslakiblogi.wordpress.com ... -virhetta/

JV Lehtonen kirjoitti:

--- kuka on suomalainen. Wille Rydman korosti tässä itseidentifikaation merkitystä. Li Andersson sanoi olevansa samaa mieltä ja jatkoi:

”Ei suomalaisuus oo mitään sellaista, mitä mä ikäänkuin voin määritellä jonkun toisen puolesta, koska mä luulen, että meidänkin (tarkoittaa keskustelijoita) määritelmät siitä, mitä me itse koetaan suomalaisuudeksi, eroaa toisistaan. Sen takia se ihmisten oma kokemus siitä on tosi oleellinen.”

Kannattaisiko tähän tarttua?

---
on kyseessä kostomentaliteetti, jossa 5 %:n vähemmistön "joutuessa" oman etunsa nimissä opiskelemaan
kansan 95 %:n kielen, se kostetaan vetoamalla perustuslakiin, joka "velvoittaa jokaikisen
opiskelemaan kahta kansalliskieltä, koska perustuslaissa mainitaan kaksi kansalliskieltä".

Lisäksi suomenkielisellä enemmistöllä on ideologiaan perustuva velvollisuus
turvata ruotsinkieliset palvelut..
missään ei mainita ruotsinkielisten lähtökohtaista velvollisuutta turvata itse palvelunsa -
valtion tehtävä on antaa tähän resurssit
---
Ruotsinkielinen opiskelee suomea itseään varten,
suomenkielinen opiskelee ruotsia ruotsinkielisiä varten!
Eli "toista kotimaista" opiskellaan vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä varten!
---
Kun järkeistämme kielipolitiikan tähänastisen perusprinsiipin eli lopetamme keinotekoisen kaksikielisyyden
ja siirrymme ruotsin kielen osalta kielipolitiikasta rehelliseen vähemmistökielipolitiikkaan, ongelmat ratkeavat oikeudenmukaisesti! ---

Erittäin totta!

JV Lehtonen kirjoitti: Elegantti ulospääsy voi sisältää sen kohteliaan julkilausuman, että jokaisella suomalaisella
on oikeus omaan suomalaisuusmäärittelyynsä ja me suvaitsemme kaikkia suomalaisuuskäsityksiä-
siis myös svekomaanista suomalaisuutta, mutta emme alistu sen ideologisen määräysvallan alle.
Toisaalta emme vaadi muita suomalaisuuksia muuttumaan meidän suomalaisuuskäsityksemme
mukaiseksi. Siis "Elä ja anna elää"- filosofia.

Juuri näin. Monet kielipakottajat rikkovat tätä periaatetta väittämällä että ruotsin kieli kuuluu (jokaisen) suomalaisen identiteettiin. Sen myöntäminen olisi askel eteenpäin.

Tämä vapaus valita/kokea oma suomalaisuus olisi valtava käsitteellinen muutos kaksikielisyysliturgian jälkeen!!!

Syksyllä 2010 Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi ja Suomen perustuslain "virallinen" tulkinta Suomen Kuvalehdestä 34/2010:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa [näin ei Kanadassa ole, mutta ei anneta todellisuuden haitata]. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”

Siis kerrataan. Suksi sanoo, että Suomen perustuslaki muka velvoittaa meidät
- osaamaan suomea ja ruotsia,
- ymmärtämään, miten nämä kielet ovat kansalliskieliä,
- näkemään Suomen pohjoismaisessa kontekstissa!

RKP:n Henrikssonin siirtyessä oikeusministeriksi edelliseen hallitukseen hän kutsui Suksen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön kehittämispäälliköksi - mikä sanaleikki!

Professori Ilmari Rostila kommentoi tätä Suksen lausuntoa täällä palstalla: "Perustuslaista seuraa siis Suksen mukaan kansalaiselle erityisen ’sivistyksen’ velvoite, joka koskee maassa puhuttujen kahden kielten historiallista kehkeytymistä kansalliskieliksi, ja lisäksi perustuslaista seuraisi myös sellaisen ’sivistyksen’ velvoite, jossa kansalaisen tulee osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa. Professorin mukaan perustuslaki siis velvoittaa kansalaiset ymmärtämään ja hyväksymään tietyn omaa (etnistä) identiteettiään koskevan historiantulkinnan ja lisäksi Suomen valtiota koskevan erityisen tulkinnan??!! Tämä vaikuttaa ennenkuulumattomalta. Onko olemassa kansainvälisiä vertailukohtia? Onko olemassa maata, jonka perustuslaki velvoittaisi kansalaisia omaa itseä ja ryhmää koskevaan historiantulkintaan."

Taannoin Ajatuspaja kysyi

Millä perusteella kansalliskielestä on tullut sekä velvollisuus että oikeus ?

Sanojen oikeus ja velvollisuus erottaminen näyttää olevan vaikeaa. Tästä on esimerkkinä pohjoismainen kielijulistus 2006.
http://www.kotus.fi/files/971/Deklarati ... olitik.pdf

Vaikka julistus ei olekaan oikeudellisesti sitova, se kuvaa hyvin tätä sanaleikkiä. Julistuksessa todetaan, että kaikilla pohjoismaalaisilla on seuraavat kielelliset perusoikeudet:

- oppia yhteiskunnan toimintaa ylläpitävä kieli suullisesti ja kirjallisesti, niin että he voivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään
- oppia ymmärtämään ja tuntemaan yhtä skandinaavista kieltä ja ymmärtämään muita skandinaavisia kieliä, niin että he voivat olla osa pohjoismaista kieliyhteisöä
- oppia kansainvälisesti laajasti käytettyjä kieli, niin että he voivat osallistua kansainvälisen yhteisön kehitykseen
- pitää yllä ja kehittää äidinkieltään ja kansallista vähemmistökieltään

Siis lastemme kielellisiin perusoikeuksiin muka kuuluu oppia yhtä skandinaavista kieltä (= ruotsi) ja vieläpä niin hyvin, että sen pohjalta ymmärtää sekä norjaa että tanskaa!

Julistuksessa on vielä tarkennettu tavoite: "Pohjoismaisen kielipolitiikan päämääränä tulee sen vuoksi olla --- että kaikki pohjoismaalaiset voivat kommunikoida keskenään ensisijaisesti jollakin skandinaavisella kielellä"

Tämä kohta kielijulistuksessa on tehty täysin suomalaisten pakkoruotsia ajatellen ja se on synkkä manifesti. Mutta tätä meille tehdään kaiken aikaa. Ei voi kuin ilmoittaa, ettei tällaisia "oikeuksia" voi vapaassa maailmassa sälyttää toisten niskoille.

Edelleen Ajatuspaja kysyi

Voidaanko "yleissivistys" määritellä poliittisella päätöksellä ?
Voidaanko kansalaisen (tai edes kansakunnan) identiteetti määritellä poliittisella päätöksellä ?

Yleissivistys taitaa olla armotta vanhentunutta käsitteistöä. En haluaisi käyttää koko sanaa.
Poliittisella päätöksellä toki valitaan se, mitä koulussa opetetaan, mutta valinnoilla pitää olla hyvät ja selkeästi ja avoimesti muotoillut perusteet. Kaikkia rasittavalle pakkoruotsille alakoulusta yliopistoon ei ole perusteita eikä mitään vastaavaa ole missään muualla maailmassa.

Identiteettityötä tehtäneen aina niin koulussa kuin politiikassa, muttei identiteettiä voi sanella vastoin ihmisten todellista kokemusta. Joku muotoili asian siten, ettei ruotsi voi kuulua suomalaisten keskimääräiseen identiteettiin, jos kerran 74% haluaa sen vapaaehtoiseksi.

Viime huhtikuussa RKP:n Mannfolk olikin muotoillut identiteettipuheen uusiksi:
- Kaikkien suomalaisten identiteettiin kuuluu kaksikielinen maa.
- Suomen identiteettiin kuuluu kaksikielisyys.
- Vaatii aktiivista poliittista toimintaa, jotta Suomi ymmärtää, että tää kaksikielisyys on rikkaus.
Tämän mukaan "kaksikielisyys" kuuluu Suomen valtion identiteettiin, mutta meidän suomalaisten identiteettiin on kuuluttava kaksikielisen maan kansalaisuus, joka velvoittaa. Velvoite tulee siitä, että meidän on ymmärrettävä, että tämä on "rikkaus". Kun ymmärtää, että vajaan viiden prosentin puhuma ruotsi on "rikkaus", pakkoruotsista tuleekin oikeus.

Tätä samaa käsitteistöä pyöritetään ympäri ja ympäri - mutta lopputulos on aina se, että meillä ei-ruotsinkielisillä on kansalaisuuteen liittyvä ja todellisuudesta irrallaan oleva velvollisuus ruotsinkielisyyttä kohtaan. Velvollisuus, jonka kuuluu vaikuttaa käsitykseemme itsestämme; velvollisuus opiskella ruotsia, vaikka siitä ei ole meille todellista hyötyä ja vaikka se aiheuttaa ongelmia opiskelussa, saattaa jopa karsia opiskelijoita jatkosta. Ilman ruotsivelvoitteen täyttämistä nuoremme eivät ole kansalaiskelpoisia oman maansa virkamieheksi.

AamutTV:ssä 3.4.
http://yle.fi/uutiset/piraatit_ja_perus ... ta/7905777
Niklas Mannfolkin, RKP (NM) ja Sampo Terhon, PS (ST) keskustelu identiteeteistä sujui kutakuinkin näin:

NM: Kaikkien suomalaisten identiteettiin kuuluu kaksikielinen maa. (huomatkaa uusi tapa ilmaista asia!)

ST: Entä Ahvenanmaa? (ei tarkka lainaus)

NM: On itsehallintoalue. (ei tarkka lainaus)

ST: Ahvenanmaalaiset saavat päättää itse kieli-identiteetistään, mutta mannersuomalaiset eivät saa itse päättää kieli-identiteetistään. --- Millaista ymmärrystä aiotte osoittaa sille 74% suomenkielisiä suomalaisia, jotka toivovat ruotsin kielen vapaaehtoista opiskelua?

NM: Suomen identiteettiin kuuluu kaksikielisyys. Vaatii aktiivista poliittista toimintaa, jotta Suomi ymmärtää, että tää kaksikielisyys on rikkaus. (puhuu ohi, ei vastaa, suomalaisen sijaan "Suomi ymmärtää")

ST: Jos identiteettiimme kuuluu ruotsin kieli, miksi tarvitaan poliittista valvontaa?

NM: Taustalla on myös voimia, jotka työskentelevät tätä kaksikielisyyttä vastaan.

---

NM: Sopiiko tämmöinen kompromissi, että aikaistetaan kaikki kielet --- aloitetaan useampien kielten opiskelu jo ensimmäiseltä luokalta --- lukiossa voisi sitten katsoa, mitkä kielet jää --- suomen, ruotsin ja venäjän aloittaminen mahdollisimman aikaisin ja siihen lisäksi englanti ---? (kolme pakollista vierasta kieltä ekalta?)

---

NM: Suomalaisen koulujärjestellmän tärkein piirre on se, että kaikki saavat saman opetuksen --- jos Itä-Suomessa ei lueta ruotsia, oppilaat jäävät huonompaan asemaan.

ST: parempaan! (ei tarkka lainaus)

Siis ohitetaan muiden kieliryhmien oikeus määritellä oma suomalaisuutensa ja tarjotaan "kompromissiksi" kaikkien kielten varhaistamista ja ainakin kolmea vierasta kieltä kaikille - siis taas kerran "ruotsin asema ei saa heikentyä" ja tätä ajetaan lisäämällä pakkoruotsin rinnalle muita pakkokieliä sen sijaan, että annettaisiin lasten ja nuorten suuntautua oman taitoprofiilinsa ja omien tavoitteittensa mukaan, jotka yhdessä vanhempien kanssa valitaan (musiikki/liikuntaluokat, lumaluokat, painotukset, valinnaisaineet...)

Jokaisella suomalaisella on oikeus omaan suomalaisuusmäärittelyynsä,
ja me suvaitsemme kaikkia suomalaisuuskäsityksiä-
siis myös svekomaanista suomalaisuutta, mutta emme alistu sen ideologisen määräysvallan alle.

Toisaalta emme vaadi muita suomalaisuuksia muuttumaan meidän suomalaisuuskäsityksemme
mukaiseksi. Siis "Elä ja anna elää"- filosofia.

"Kaksikielisyys osana identiteettiä" on uuskieltä.
RKP:n "kaksikielisyys" ei tarkoita kaksikielisyyttä, vaan se on kiertoilmaisu
ruotsin kielen kohtuuttoman ylikorostetulle asemalle.

Asioista pitää alkaa puhua niiden oikeilla nimillä.

Onko ruotsin kielen räikeästi ylimitoitettu asema osa suomenkielisen identiteettiä ?

Eikös se Harkimo jokin aika sitten kirjoittanut, että kielikeskustelussa on liikaa tunnetta.

"Kaksikielisyys" (ruotsin kielen räikeän ylikorostetun aseman kiertoilmaisuna) on nimenomaan
Harkimon arvostelemaa unelmahöttöä, joka kuitenkin uppoaa poliittiseen eliittiin!

Kestää varmasti aikansa ennen kuin poliittinen tai esim. mediaeliitti myöntää tämän asian.

Turun ylioppilaslehti tosin ehti jo todeta kaksikielisyydestä puhumisen olevan tekopyhää!

Nykytilanteessa Suomen kaksikielisyyden hehkuttaminen tuntuu tekopyhältä.
Kaksikielisyys ei elä edes Ahvenanmaalla, vaan päinvastoin:
siellä suomea ei tarvitse opiskella ollenkaan. Vaasassa kasvanut Lindman näkee kielieroja länsirannikollakin.

”Vaasassa kaksikielisyys toimii, mutta Turku on selkeästi suomenkielinen. Vaasassa asiakas saa valita kielen, koska palvelua saa molemmilla kielillä lähes missä vain. Siksi siellä voi elää täysin ruotsinkielistä elämää.”

Tässä kontekstissa "kaksikielisyys" taitaa tosiaan tarkoittaa kaksikielisyyttä..
Eli hyvin pieni alue se "kaksikielinen Suomi" on!!

http://www.tylkkari.fi/ilmiot/pakkosuomi

Ensimmäinen askel kielipolitiikan uudistamiseen olisi perusasetelman tunnustaminen,
mutta esim. Sipilän on helpompi sanoa svenska Ylen toimittajille, että
"kaksikielisyys on mielestäni rikkaus"..

Vuonna 2010 Mauri Pekkarinen sanoi ääneen ruotsin kielellä olevan privilegion Suomessa,
mutta joutui katumusharjoituksiin seuraavana päivänä ja lausui kaksikielisyysuskontunnustuksensa..

Jos Pekkarinen olisi jatkanut privilegiosta puhumista, koko svenska media olisi tehnyt leirin hänen
ovensa eteen, kunnes olisi saanut tunnustuksen, että kaksikielisyys (ruotsin ylidimensioitu asema)
on rikkaus eikä ruotsin kielellä ole privilegiota.

Tällainen kielellinen privilegio on minulle äärimmäisen vaikea hyväksyä. Olen siitä erittäin pahoillani, minusta on erittäin vastenmielistä todeta, että kielikysymys nousee näin dominoivaksi kaikkien muiden perusoikeuksien yläpuolelle,
sanoo ministeri Mauri Pekkarinen.

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) uskoo, että keskustelu ruotsin kielen asemasta poliittisessa päätöksenteossa nousee.

- Tässä tulkinnassahan lähdetään siitä, että ruotsin kielen parempi osaaminen menee perusoikeuksissa hyvin monen muun asian edelle. Uskon, että keskustelu käynnistyy, arvioi Kiviniemi.

http://yle.fi/uutiset/pekkarinen_arahti ... ta/5629131