vapaakielivalinta.fi

Pamfletti on ladattavissa tältä sivulta: http://magma.fi/post/2015/9/15/pakollin ... ett-3-2015

Kirjoittaja on yrittänyt luoda tasapuolisuuden illuusiota, mutta koska hänellä ei ole ollut vierellään yhtään pakon kriitikkoa, hän kirjaa auki vain sen, minkä on antanut itsensä ymmärtää.

Erityisen mielenkiintoista oli, ettei tekstissä mainita mitenkään Ahvenanmaan kielivapautta ja sen perustetta "pakkosuomi söi nuorten muun kielitaidon", sillä juuri tätä kirjoittaja yrittää kiertää ja nostattaa ajatusta, että kielitaitoa täytyy vain laajentaa.

Ei tekstissä huomioida myöskään maahanmuuttajia.

Fennomaaneista puhutaan negatiiviseen sävyyn, muttei mainita periaatetta, että kielten opiskelun tulisi palvella yksilön omaa tarvetta.

Annetaan lukijan uskoa, että muualla on vielä rankempia pakkokielijärjestelyjä vaikkei missään ole pakkoruotsimme kaltaista pakollista pientä vähemmistökieltä kaikille alakoulusta yliopistoon.

Halutaan RKP:n toiveiden tapaan "laajentaa keskustelua" kieltenopetuksen pedagogiikkaan ja kieltenopetuksen lisäämiseen tavalla, jossa ruotsin asema säilyy.

Erityisesti painotetaan vain vaihtoehtoa, jossa pakkoruotsi ja pakkovenäjä ovat toisilleen vaihtoehtoina.

Tavoite on selvästi ohjata kielikeskustelua pois pakkoruotsi-teemasta ja pois vapaammasta kielivalinnasta korkeintaan ruotsi/venäjä-valinnaksi itärajalla.

Mutta joitakin tunnustuksiakin tehdään. Heti tekstin alussa myönnetään, että "lähes kolme neljästä suomalaisesta katsoo Åbo Akademin joulukuussa 2014 toteuttaman kyselyn mukaan, että ruotsin tulisi olla kouluissa vapaaehtoinen oppiaine". Saukkosen kerrotaan todenneen "pakollisen ruotsinopetuksen olevan maamme eniten konflikteja aiheuttava kielikysymys". Todetaan myös, että "nykynuoret puhuvat hyvää englantia kaikissa Pohjoismaissa" ja että "se mahdollistaa keskustelut, joissa osapuolet ymmärtävät toisiaan, kaikki käyttävät samaa englannin sanastoa, eikä kukaan joudu (tai usko joutuvansa) kielellisesti altavastaajaksi". - Nämä kohdat ovat melkoinen myönnytys poteroihin kaivautuneelta ruotsinkieliseltä puolelta, kiitos tästä.

Tekstissä sivutaan myös yllättävän avoimesti pakkovirkaruotsin aiheuttamia ongelmia, vaikka halutaan samalla pitää pakkovirkaruotsista kiinni: "--- Ongelmat, jotka johtuvat opiskelijoista, joiden valmistuminen viivästyy kielikokeessa epäonnistumisen vuoksi, aiheuttavat kitkaa, joka ei pitkällä tähtäimellä ole poliittisesti hyväksyttävää. Tilanne on kestämätön --- ruotsin muuttaminen valinnaiseksi voisi johtaa samanlaiseen tilanteeseen kuin ennen vuoden 1980 tutkinto-uudistusta, jolloin virkamiesruotsi ei kuulunut osana yliopistotutkintoihin. Se, joka haluaisi saavuttaa pätevyyden ruotsin taitoa edellyttäviin virkoihin, hankkisi tarvittavat taidot käymällä kursseja ja suorittaisi sitten ´valtion kielikokeen´. Yliopistot vastaisivat perustaidot ruotsista jo hankkineiden kielitaidosta. Keskeinen kysymys onkin, kuinka korkea-asteen koulutus huolehtisi ruotsinopetuksesta. Jos pakollisuudesta luovutaan, joutuvat yliopistot ja korkeakoulut vaikean valinnan eteen. Mistä ne ottavat resurssit, joita tarvitaan ruotsin kielen alkeiden opettamiseen suurille opiskelijamäärille ja mikäli ne eivät anna tätä peruskoulutusta, ovatko ne valmiita myöntämään tutkintoja henkilöille, joilta usein puuttuu pätevyys virkoihin, joihin heitä on koulutettu?"

Niin tilanne on kestämätön, mutta keskeinen kysymys ei ole se, miten ruotsinopetus turvataan vaan se, miten opiskelijoiden valmistuminen ja mielekkäät opinnot turvataan - pitääkö jatkaa ongelmien kera ja vailla järkeä vai voisiko ottaa järjen käteen ja puuttua virkojen vaatimuksiin tavalla, joka vastaa tämän päivän monikielistyvän Suomen todellisia kielioloja? Ja miten ihmeessä suomalainen insinööri voi olla epäpätevä, jos takana on samat opinnot kuin ulkomailta tulleella vaihto-opiskelijalla, joka saa paperinsa, mutta suomalainen jää paperitta, mikäli ruotsi puuttuu?

Pamfletin lähtökohta on virheellinen. Siinä lähdetään väittämään, että keskustelu pakkoruotsista olisi muka jotenkin tyhjänpäiväinen, nationalistinen ja vanhentunut, kun nyt muka pitäisi puhua vain siitä, miten vieraiden kielten painoarvoa nostetaan läpi koulutuksen. Siinä annetaan ymmärtää, että kyse on kahdesta sinänsä ihan yhtä oikeutetusta lähtökohdasta, pakkoa vai ei. Tämä on kuitenkin höpöä. Oleellista olisi ymmärtää, että on eri asia vaatia pakkoa toisten lapsille, vieläpä näiden toisten näkemykset ja tarpeet ohittaen, kuin vaatia valinnanvapautta omille lapsille. Tämä ei ole mikään symmetrinen tilanne!!

Oikea lähtökohta suomenkielisten koulujen kieltenopetukseen on siellä opiskelevien lasten ja nuorten, suomenkielisten ja uussuomalaisten, yksilöllinen paras. Niillä perusteilla, joilla nyt muka puolustetaan pakkoruotsia voidaan jatkossa korkeintaan vaatia vapaaehtoisen ruotsin tarjollaoloa kunnissa - ei pienintäkään pakkoa.

Pamfletin lopussa on tuo lista, jossa pakkoruotsiin positiivisesti suhtautuva on yrittänyt kirjoittaa pakkoruotsin kriitikon kommentit ja tietysti siinä epäonnistunut. Meitä pakon kriitikkoja on netti täynnä, joten kyse ei voi olla siitä, ettei oikeaa tietoa olisi jaossa. Tietysti on hyvä päästä kirjaamaan vastapuolen kommentit itse, jolloin niistä voi tehdä sellaiset kuin haluaa ja käydä sellaista keskustelua itsensä kanssa kuin haluaa. Vuoropuhelua se ei edistä.

Tässä sitten lopun soinnutusta: "Keskustelu pakollisen ruotsin tulevaisuuteen esitetään usein kyllä/ei-päätöksenä: se joko säilyy tai siitä luovutaan. Valinta on kuitenkin monimutkaisempi. Mikäli pakollisuudesta luovutaan, on joihinkin toimenpiteisiin ryhdyttävä perustuslaissa kuvattujen oikeuksien takaamiseksi, pohjoismaisen yhteistyön varmistamiseksi ja elinkeinoelämän tarpeiden kohtaamiseksi. On tärkeää, että kunnat tarjoavat riittävässä määrin ruotsia valinnaisena oppiaineena, vaikka opetusryhmät olisivat pieniäkin. samoin on hyvin tärkeää, että “virkamiesruotsin” vaatimustaso säilytetään, jotta ruotsinkieliset eivät joudu selvästi huonompaan asemaan viranomaisten kanssa asioidessaan ja esimerkiksi terveydenhuollon piirissä. Myös kiinnostus Pohjolaa kohtaan on pidettävä yllä Suomen eristäytymisen ehkäisemiseksi. Suomen on miellettävä itsensä ja muun maailman on miellettävä meidät pohjoismaaksi, ja silloin englanti voi korvata ruotsin vain osittain."

Ja vielä: "Päätöstä kouluruotsin kohtalosta ei voi pitää yksinkertaisena kyllä/ei-päätöksenä. Pakollisuudesta luopuminen vaikuttaisi kansalaisiin yksilöiden tasolla ja toisi mukanaan muutoksia kansakunnan nykyiseen kaksikielisyyteen. Eduskunnan maaliskuussa 2015 tekemä päätös kartoittaa alueellisten kokeilujen mahdollisuutta opettaa muita kieliä kuin ruotsia voi johdattaa keskustelun kielitaidosta ainakin hetkeksi eri suuntaan. Jos valinta tehdään pakollisen ruotsin ja venäjän välillä, kansakunnan kokonaiskielitaito ei heikkene. Toisaalta syntyy tilanne, jossa tietyillä alueilla asuvilta suomalaisilta puuttuu kelpoisuus joihinkin valtion virkoihin. On tutkittava tarkoin, voivatko venäjän kielen taidot kompensoida tätä tasa-arvon puutetta työmarkkinoilla. Tämä on kysymys, johon ennen kaikkea suomenkielisten, ei niinkään ruotsinkielisten, tulee ottaa kantaa."

Vai pitää suomenkielisten ottaa kantaa - no miksi ei tähänkin pamflettiin kutsuttu mukaan pakkoruotsia kritisoivan enemmistön jäseniä? Se olisi tuonut sitä kaivattua vuoropuhelua. Nyt Magman piti päästä kirjaamaan keskustelu ja tavoitteet omasta näkökulmastaan. Toisaalla kun kansalaiset ottavat aiheeseen kantaa yleisönosastoissa, meitä vain syytetään ruotsinsyömisestä. Eiköhän kantaa ole otettu todella paljon, jopa establishmentin omissa portaaleissa, joista se on sitten karsittu ja kadotettu loppupuheenvuoroista.

Pamfletin loppusanoiksi on valittu se, mistä muka oikeasti pitäisi keskustella: "Kävipä pakollisuudelle tulevaisuudessa kuinka tahansa, toimenpiteisiin kielenopetuksen maineen parantamiseksi on ryhdyttävä nopeasti. Olisi tärkeää päästä eroon ajatuksesta, että kielet ovat taakkoja ja keskittyä entistä enemmän kielitaidosta saatavaan hyötyyn. Laskeva kiinnostus kieliä kohtaan on eurooppalainen trendi, joka vahingoittaa varsinkin ympäröivästä maailmasta riippuvaisia pieniä maita. Pienen maan väestön täytyy hallita monta kieltä." - Tähänkö siis pakkoruotsi mahdollisesti pakkovenäjällä täydennettynä meitä johtaisi?

Toivoisin kovasti, että Ilmari Rostila kävisi pamfletin huolella läpi ja kirjoittaisi siitä arvostelun, ja toimittaisi sen Magmalle ja mediaan.

Pamfletissa on paljon huteraa tekstiä, heikosti perusteltuja väitteitä, oleellisten seikkojen unohtamista, yksipuolista asioiden tarkastelua, suomenkiellisten näkökannan vähättelyä, todellisuuden kieltämistä mm uusien kielellisten tarpeiden osalta.

Pamfletista ei todellakaan voi antaa hyvää arvosanaa.

"Mikäli pakollisuudesta luovutaan, on joihinkin toimenpiteisiin ryhdyttävä perustuslaissa kuvattujen oikeuksien takaamiseksi, pohjoismaisen yhteistyön varmistamiseksi ja elinkeinoelämän tarpeiden kohtaamiseksi"

Tuo on kummallinen vaatimus, kun ajattelee, että aikoinaan meillä ei ollut pakkoruotsia, ja silti tuo kaikki toimi ihan hyvin, vaikka vain pieni osa väestöstä osasi ruotsia.


" on hyvin tärkeää, että “virkamiesruotsin” vaatimustaso säilytetään, jotta ruotsinkieliset eivät joudu selvästi huonompaan asemaan viranomaisten kanssa asioidessaan ja esimerkiksi terveydenhuollon piirissä"

Sivistyskansan pitää myös huolehtia monikielisyyden tuomista haasteista, siitä, miten kasvava muukielinen väestö selviää viranomaisten ja terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa.

"Myös kiinnostus Pohjolaa kohtaan on pidettävä yllä Suomen eristäytymisen ehkäisemiseksi.
Suomen on miellettävä itsensä ja muun maailman on miellettävä meidät pohjoismaaksi, ja silloin englanti voi korvata ruotsin vain osittain."

Mutta vielä tärkeämpää on, että Suomi voi olla vahva toimija EUssa. siihen tarvitaan isojen eurooppalaisten kielten osaamista. Emme voi jäädä Pohjolan Impivaaraan; siihen ei Ruotsikaan tyydy.

"Pakollisuudesta luopuminen ....toisi mukanaan muutoksia kansakunnan nykyiseen kaksikielisyyteen."

Höpöhöpö. 1919- 1969 ennen pakkoruotsia Suomi oli vahvasti kaksikielinen maa.


"syntyy tilanne, jossa tietyillä alueilla asuvilta suomalaisilta puuttuu kelpoisuus joihinkin valtion virkoihin. On tutkittava tarkoin, voivatko venäjän kielen taidot kompensoida tätä tasa-arvon puutetta työmarkkinoilla. "

Siinä ei synny ongelmia tasa-arvon puutteesta, paitsi kateus voi lisääntyä.
Nimittäin niillä nuorilla jotka opiskelevat englanti-venäjä/ranska/saksa/espanja -yhdistelmän, on valtavan hieno valttikortti käsissään työnhaussa. Mahdollisuudet vaikka mihin kotimaassa ja ulkomaalla. Heillä on upea kilpailuetu verrattuna niihin, jotka ovat opiskelleet englanti-ruotsi -yhdistelmän.

Valtion viroissa ruotsin vaatimus on nykyisellään ylimitoitettu. Nykyisin poliisit, rajavartiosto jne tarvitsevat isojen maailmankielten osaamista paljon useammin kuin ruotsin taitoa.


"Pienen maan väestön täytyy hallita monta kieltä."
Tuo on totta, mutta yksi ihminen ei voi hallita kaikkea, siksi pitää sallia valinnaisuus kieltenopiskelussa. Se on mahdollista vain siten, että ruotsin pakollisuutta höllennetään.

Magmalaiset voisivat kysellä itseltään, mitä Suomen kansan valtaenemmistö
häviäisi siinä, että Suomeen säädetään pohjoismaisen mallin mukainen
pääkieli ja ruotsinkieliset palvelut rajataan sille tasolle, että ruotsinkieliset itse
huolehtivat ruotsinkielisten tarpeista!! Siis kollektiivinen vastuu omasta ryhmästään!

95 % kansasta tulee hyötymään muutoksesta, 5 % ehkä hieman häviää uudistuksessa,
mutta riippuisi 5 %:sta itsestään, millaisen vastuun sen kantaa ryhmänsä tarpeentyydytyksestä!

Ilman POHJOISMAISEN pääkielimallin hyväksymistä pakkoruotsi ei poistu,
koska tulee liian kalliiksi luoda rinnakkainen palvelurakenne
erikseen ruotsinkielisille. Tulee halvemmaksi jatkaa valheessa elämistä!

toimenpiteisiin ryhdyttävä perustuslaissa kuvattujen oikeuksien takaamiseksi,

Tämä tulee liian kalliiksi, koska oikeudet ovat ylimitoitetut pohjoismaisessa
vertailussa.. Halvempaa kansakunnalle on pettää itseään!

Uskon kertarysäykseen tässä asiassa!
Kaksikielisyys (ruotsin kielen privilegio)
kaatuu kertarysäyksellä ja siirrymme POHJOISMAISEN MALLIN mukaiseen kielipolitiikkaan!
(viite: Saukkosen skenaariot)

Mielenkiintoinen juttu muuten pakkoruotsin aikaistamisesta kuudennelle:
Luokanopettajien enemmistö ei halua opettaa ruotsia! (Kieliverkosto)

Merkittävää tuloksissa oli, että yli puolet (59 %) kyselyyn osallistuneista luokanopettajista oli sitä mieltä,
että heillä ei ole riittäviä valmiuksia kuudesluokkalaisten ruotsin opetukseen,
eivätkä he myöskään halua opettaa kuudesluokkalaisille ruotsia.

http://www.kieliverkosto.fi/article/per ... e-ruotsia/

Ruotsinkielisellä puolella ei ole juurikaan realismia aiheessa - eikä edes tämän pamfletin varovainen ja pakkoa kaikin tavoin ymmärtävä ote näytä auttavan ruotsinkielisiä kuulemaan muiden kieliryhmien ääntä.

RKP:n nuorisojärjestön aktiivi, joka oli paikalla julkistamistilaisuudessa, kirjoittaa nyt blogissaan, ettei kertakaikkiaan ymmärrä puhetta pakkoruotsista:
http://nouw.com/jennyvilen/obligatorisk ... o-20492598

pikanen käännös:

Tänään osallistuin Magman seminaariin "den obligatoriska skolsvenskan - för och emot", missä BS esitteli pamfletissaan tavallisimmat argumentit pakkoruotsin puolesta ja vastaan. Paikalla oli jopa Simon Elo perussuomalaisista ja AMH RKP:stä.

Pakkoa vastaan usein kuultuja argumentteja ovat
- nykyään englannilla selviää
- poistakaa pakko, niin asenne ruotsiin tulee positiivisemmaksi
- miksi pitää kiinni pakosta, kun useimmat eivät opi ruotsia koulussa.
Argumentit pakon puolesta ovat taas
- ruotsia tarvitaan työelämässä ja pohjoismaisessa yhteistyössä
- Suomen asema kaksikielisenä maana vaarantuu, mikäli ruotsi on vapaaehtoista.

Ei ole varmaan yllättävää, että itse katson, että kouluruotsin on ehdottomasti jatkossakin oltava pakollinen aine aivan kuten katson, että suomen kielen tulee olla pakollinen suomenruotsalaisissa kouluissa. Ymmärrän tiettyyn rajaan joitakin argumentteja pakollisuutta vastaan, mutta en sitten kuitenkaan. Minun on vaikea ymmärtää, kuinka ruotsin kieli voi herättää niin paljon turhautumista ja pahansuopuutta ja niin monet sanovat "pakko ruotsi" vaikkei sanota "pakko englanti" tai "pakko matematiikka".

Aivan kuten AMH minäkäään en pidä hyvänä ajatusta venäjäkokeilusta ruotsin sijaan. Se voi johtaa siihen, että kouluilla ei olekaan enää resursseja tarjota ruotsinopintoja. En liioin pidä siitä, että maa jaettaisiin tällä tavoin. Kaikkien tulisi saada mahdollisuus opiskella ruotsia, jotteivät nuoruuden valinnat rajoittaisi heitä tulevaisuudessa. Valitettavasti en usko, että monikaan suomenkielinen valitsisi ruotsinopiskelun, koska kieli alkaisi seiskalla, mikäli se olisi vapaaehtoinen. Se on muuten mielestäni tosi huono ajankohta aloittaa ruotsinopinnot. Kolmetoistavuotiaana, keskellä murrosikää ja uutena yläkoulussa, mitä kaikkea siihen liittyykään, luultavasti kiinnostus uuden kielen opiskeluun ei ole kovin korkealla. Miksi ruotsi alkaa suomenkielisissä kouluissa niin myöhään, kun me alamme lukea suomea jo vuosikursseilla 2-3?

Minä olen sitä mieltä, että kielet ovat rikkaus ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen pitäisi satsata enemmän kieltenopetukseen. Tämä ei tarkoita, että pitäisi valita pois jokin kieli toisen kielen eduksi vaan pitäisi aikaistaa kieltenopetusta ja tehdä opiskelusta käytännöllisempää. Kielten opiskelun pitäisi olla ilo!

Siis jotta kaikilla olisi mahdollisuus lukea ruotsia, ruotsin on oltava pakollista?
Suomi ja ruotsi ovat siis tämän kirjoittajan mielestä merkitykseltään symmetriset?
Ruotsin kieli on kirjoittajan mielestä aivan rinnasteinen englantiin ja matematiikkaan?
Kieltenopetusta pitää hänestä lisätä koulussa aikana, jolloin kielten merkitys vähenee ja ongelmanratkaisutaitojen merkitys kasvaa?
Ja kaikki tämä vain, jotta ruotsin kielen merkitys Suomessa ei saa vähentyä vaikka se on jo vähentynyt ja jopa kadonnut useimpien elämässä?

Kaikkein oleellisin ja selvin asia esitetään heti pamfletin alussa, sivulla 6. "Lähes kolme neljästä suomalaisesta (74%) katsoo Åbo Akademin joulukuussa 2014 toteuttaman kyselyn mukaan, että ruotsin tulisi olla koulussa vapaaehtoinen oppiaine."

Eivätkö surut luota Åbo Akademin tutkimuksen tasoon? Jos luottaisivat, niin kyseisin, erittäin laajan kyselyn tulos tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian. Surujen pitäisi käyttää kaikki voimansa ja resurssinsa tähän eikä enää jonninjoutaviin ja vanhentuneisiin jorinoihin. Pamfletin jatko on mielestäni pelkkää jonninjoutavaa jorinointia.

"Head of research at Think Tank Magma" pohjusti Magman oman pakkoruotsijulkaisun tuloa twitterissä kysymyksellä:
"Ruotsin opiskelu estää hyödyllisempien kielten oppimista - vai edistää sitä?"

Pakkoruotsiliturgia näyttää nyt yrittävän lanseerata ajatusta, että pakkoruotsi edistääkin kielten oppimista ja sen vaihtaminen muuhun kieleen taas merkitsee kielitaidon vähenemistä.