http://www.kieliverkosto.fi/article/min ... etuksesta/Yle Uutisten verkkokeskustelu on oiva esimerkki tästä, sillä noin viikon aikana keskustelu keräsi satakunta kommenttia kieliin liittyen. Kielenkäyttökontekstina verkkokeskustelu tarjoaa myös anonymiteetin avulla keskustelijoille helpon tilaisuuden lietsoa keskustelua ja jopa mahdollistaa loukkaavan kielenkäytön (Levmore 2010, 53). Ylen keskustelussa mahdollisesti kärkevätkin kommentit kuitenkin kohdistuvat lähtökohtaisesti asioihin, eivät ihmisiin. Vaikka ihmiset kuitenkin saattavat laukoa ajatuksiaan holtittomasti nimimerkin suojassa, suhteellisen kattava otos kansalaisten kommentteja paljastaa osaltaan sen, millaisia ajatuksia ja mielipiteitä kieliin, niiden opettamiseen ja oppimiseen sekä käyttöön liitetään.
Pakkoruotsin kritiikkiä ei teilata, muttei sitä myöskään nosteta otsikoihin eikä kuvata yleisiä periaatteita, vain joitakin yksilöllisiä kokemuksia. Loppuun kirjoittaja jättää soimaan "kompromissiehdotuksen", jossa pakkkoruotsista tehdään pakkokulttuuriruotsi muttei ihan niin laajana:
Merkillistä, ettei kirjoittaja, joka varmasti pyrkii tasapuolisuuteen, pysty antamaan pakkoruotsin kriitikkojen viesteistä selkeämpää kannanottoa:Rohkaiseeko valinnaisuus opiskelemaan kieliä?
Koska jokaisella kielenkäyttäjällä on henkilökohtaisia intressejä ja omista lähtökohdista kumpuavia tavoitteita opiskella ja oppia kieliä, nousee lukuisissa kommenteissa esiin kielten valinnaisuus. Ymmärrettävää onkin, että oma innostus oppia kieliä korreloi vahvasti oppimismotivaation kanssa.
”Miten kieliä kannattaa opettaa koulussa, siihen voi vastata kuudella sanalla: vapaa valinta, vapaa valinta, vapaa valinta.” (nimim. kielipäätön 23.4.2015)
”Kouluissa pitäisi opettaa kieliä, jotka koululainen ja hänen vanhempansa saavat valita koulun tarjonnasta. Tälläin koululainen pääsee pohtimaan vanhempiensa ja opettajan tuella, mitä kieliä hän ehkä tulevaisuudessaan tarvitsee. Tämä nostaa mielenkiintoa opiskeltavaa kieltä kohtaan, mikä parantaa oppimista.” (nimim. Ni! 23.4.2015)
Toisena ääripäänä valinnaisuuden akselilla on se, että jokin kieli on määritelty pakolliseksi. Tällöin keskustelu ajautuu monesti ruotsin kielen pakollisuuteen, jolloin kärjekkäiltäkään mielipiteiltä ei voi välttyä.
”Mutta kiitos pakkoruotsin, omat resurssini eivät siihen [saksan kielen opiskeluun] riittäneet ja jouduin kirjaimellisesti taistelemaan että sain ruotsin kurssit läpi. Myöhempien asteiden virkamiesruotsin läpäisyyn riitti onneksi ruotsinkielen sanaston opettelu ja englannin passiivin kielioppi. Hyvin käytetyt ~1000 tuntia, vai mitä.” (nimim. kielipäätön 23.4.2015)
”Ruåtsin kielen opetuksen saisi kokonaan poistaa. Se on turha kieli, koska Suomessa kaikki osaavat suomea tai ainakin kaikkien pitäisi osata suomea. En ymmärrä, mihin ruåtsin kieltä tarvitaan. Sen opettamiseen tuhlatun ajan voisi käyttää vaikka saksan tai venäjän opettamiseen.” (nimim. kalle 23.4.2015)
Toisaalta ruotsin kielen osaaminen nähdään yhtä lailla hyödyllisenä kuin mikä tahansa kielitaito. Esimerkiksi jos ruotsin opiskelu ei ole innostanut kouluaikana, on se saattanut jopa kostautua myöhemmin työelämässä. Moni kuitenkin kannattaa ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi.
”Työelämässä jouduin tilanteeseen että ovi sulkeutui ruotsin takia. Halusin kuitenkin alalle ja jouduin opiskelemaan kielen uusiksi – eikä sitten vanhempana olekaan enää niin helppoa. Harmitti kun ei nähnyt sitä vaivaa silloin kun puitteet oli kohdillaan. Lopulta kieli alkoi taipua sain hyvät todistukset ja aikanaan pääsin haluamaani ammattiin.” (nimim. seiskan 23.4.2015)
”Myös ruotsin pakollisuudesta voisi tehdä kompromissin ehdotetulla tavalla; lyhyempi pakollinen osuus ja sekin perustuen kielikulttuurin opiskeluun eikä kielioppiin. Ja sen jälkeen mahdollisuus syventyä kieleen halutessaan.” (nimim. vaihto-oppilas 23.4.2015)
- missään ei ole pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon,
- muualla kieliopinnot perustuvat opiskelijan omaan tarpeeseen eivät palveluvelvoitteeseen,
- on järjetöntä sitoa muutenkin pientä kieltä puhuva kansa pakolla toiseen pieneen kieleen,
- on järjetöntä väittää että olisi yhtä vaativaa lukea ruotsia, englantia ja venäjää kuin vain englantia ja venäjää,
- vahvin peruste ruotsin pakollisuutta vastaan on se, ettei suurimmalla osalla ole mitään hyötyä ruotsista,...
Ilmeisesti jo tämäkin teksti on harppaus eteenpäin - muttaa jää vielä kauas realismista.
