vapaakielivalinta.fi

Luin paperilta Ilmari Rostilan tuoretta tekstiä, jossa työlle kielivapauden puolesta oli asetettu lyhyen, keskipitkän ja pitkän tähtäimen tavoitteet.

Pitkän tähtäimen tavoite = julkinen valta huolehtii perustuslain mukaan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista ja ryhtyy toimiin, joilla nykyistä paremmin ja pysyvämmällä tavalla otetaan huomioon suomenkielisten tarpeet, tämä tarkoittaa myös suomenkielisten tarpeista lähtevää tutkimus- ja selvitystoimintaa ja edunvalvontaa.

Keskipitkän tähtäimen tavoitteet =
- vaalipiirikohtaiset toimintaryhmät, joiden tehtävänä on alueellisten kokeilujen edistäminen,
- suomenkielisten näkökulman esiin tuominen mediassa sekä
- valmistautuminen uuden aloitteen tekemiseen ja siihen liittyvän nimien keruun organisoiminen.

Lyhyen tähtäimen tavoitteet =
- opetusministeriön selvitystyön seuraaminen ns. Kiurun ponnen kohdalla
- vaatimus pakollisen ruotsin kustannusten arvioimisesta
- alueellisten kokeilujen käynnistyminen
- kokeilujen ongelmien selvittäminen (virkapakkoruotsi jatko-opinnoissa sekä perheiden muutto)
- varmistaa se, ettei missään enää tehdä huononnuksia suomenkielisten kielioloihin (esim. pakkoruotsia ennen englannin aloitusta)
- kielilain muuttaminen siten, ettei kaksikielisen kunnan liittäminen toiseen tee syntyvästä kunnasta kaksikielistä

Rostila mainitsee mm. yliopistojen tutkintoasetusten muuttamisen (pakkovirkaruotsin poisto) sekä yliopistoyksiköiden tarkoituksenmukaisen profiloitumisen kieliopinnoissa (tätä jälkimmäinen olisi kaivannut esimerkkejä).

Onko ko. teksti jossain nettisivulla luettavissa?

Varmaan tulossa, mutten löydä sitä vielä.

NRR kirjoitti:Luin paperilta Ilmari Rostilan tuoretta tekstiä, jossa työlle kielivapauden puolesta oli asetettu lyhyen, keskipitkän ja pitkän tähtäimen tavoitteet.

Pitkän tähtäimen tavoite = julkinen valta huolehtii perustuslain mukaan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista ja ryhtyy toimiin, joilla nykyistä paremmin ja pysyvämmällä tavalla otetaan huomioon suomenkielisten tarpeet, tämä tarkoittaa myös suomenkielisten tarpeista lähtevää tutkimus- ja selvitystoimintaa ja edunvalvontaa.

Keskipitkän tähtäimen tavoitteet =
- vaalipiirikohtaiset toimintaryhmät, joiden tehtävänä on alueellisten kokeilujen edistäminen,
- suomenkielisten näkökulman esiin tuominen mediassa sekä
- valmistautuminen uuden aloitteen tekemiseen ja siihen liittyvän nimien keruun organisoiminen.

Lyhyen tähtäimen tavoitteet =
- opetusministeriön selvitystyön seuraaminen ns. Kiurun ponnen kohdalla
- vaatimus pakollisen ruotsin kustannusten arvioimisesta
- alueellisten kokeilujen käynnistyminen
- kokeilujen ongelmien selvittäminen (virkapakkoruotsi jatko-opinnoissa sekä perheiden muutto)
- varmistaa se, ettei missään enää tehdä huononnuksia suomenkielisten kielioloihin (esim. pakkoruotsia ennen englannin aloitusta)
- kielilain muuttaminen siten, ettei kaksikielisen kunnan liittäminen toiseen tee syntyvästä kunnasta kaksikielistä

Rostila mainitsee mm. yliopistojen tutkintoasetusten muuttamisen (pakkovirkaruotsin poisto) sekä yliopistoyksiköiden tarkoituksenmukaisen profiloitumisen kieliopinnoissa (tätä jälkimmäinen olisi kaivannut esimerkkejä).

Sinänsä erikoista, että tuo pitkän tähtäimen tavoite sisältyi lähes sata vuotta sitten hallitusmuotoon eli tavoite oli
silloin jo saavutettu - ja pysyi voimassa 50 vuotta.
Sen jälkeen alkoi RKP:n 50-vuotinen valtakausi, joka käänsi aikaa takaisin 1800-luvulle eli
palattiin ideologiaan, jossa kansalliskieli (ruotsin kieli) ei ole ensisijaisesti oikeus,
vaan velvollisuus (enemmistön kannalta)!

Luultavasti kestää 50 vuotta ennen kuin palaamme (politiikassa) asetelmaan,
joka oli saavutettu jo noin sata vuotta sitten...

Kuten Ahtisaari totesi puheessaan 1998, "suomalaisuusliike on ajettu marginaaliin" ja maassa on
viimeiset 50 vuotta tehty svekomanista kielipolitiikkaa, ruotsinkielisten intresseistä ja näkökulmasta-
ruotsinkielisten ehdoilla.

Se, että nyt on saatu hallitukseen asti ideologia, jonka lähtökohtana on, että
kansalliskieli ei ole absoluuttisen velvoittava, absoluuttinen velvollisuus, on tietysti pieni parannus..
Parannus, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman yhdistystä ja ennen kaikkea ilman kansalaisaloitetta.