Ajatuspaja kirjoitti:Todellisessa Suomelle tuloja tuottavassa työssä (vientitoiminta, ei virkamies) ahertavan näkemys: ---
Kielitaito on tärkeää, mutta tärkeintä on kuitenkin, että viesti menee perille.
Siihen riittää useimmiten rallienglanti.
Älä siis huolestu, vaikka englantisi ei olisi täydellistä.
Tietyissä maissa, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, on tärkeää osata maan kieltä.
Tämä on otettava pohjaksi, kun suunnitellaan kaikille yhteisiä kieliopintoja - useimmille oikeasti toimiva englanti on riittävä. Kahta kieltä voidaan vaatia yleissivistävässä koulutuksessa, mutta sielläkin toisesta kielestä on tarvittaessa saatava vapautus. Korkeakoulutasolla ei mitään turhaa kielitaakkaa tule vedättää kellään, ellei se ole työn kannalta välttämätöntä.
Meillä kieltenopetus vain on kielipoliittisten tavoitteiden vanki. Ruotsinkieliset ovat jonkin verran rakennelleet vaihtoehtoja nykyiselle pakkoruotsille, mutta nämä kehitelmät eivät ole oikeasti mitään vaihtoehtoja vaan kiristyksiä kieltenopiskeluun tavalla, jossa yhä useampi joutuisi esimerkiksi kirjoittamaan ruotsin.
Stubbilainen versio kuuluu "kaksi tai kolme vierasta kieltä jo ekaluokalta" ja näiden joukossa ruotsi! Tässä ajatellaan, että ruotsi varhain aloitettuna muodostuu sen verran vahvaksi, että valtaosa jatkaa sitä läpi koulupolun joka tapauksessa. Tietysti tämä paketoidaan muka yhteiseksi eduksi, näin HBL taannoin: "Kieliprofessori Fred Karlsson on selvittänyt perustavanlaatuisia olosuhteita lasten kyvylle oppia kieliä. Noin yhdeksän vuoden iässä aivoissa tapahtuu tiettyjä fysiologisia muutoksia, ja lapsi menettää kyvyn intuitiiviseen helppouteen kielen oppimisessa. Kielten oppimisessa omaksutaan aikuisten malli, toisin sanoen siitä tulee vaikeaa, vastakohtana varhaislapsuuden leikkisyydelle ja luonnollisuudelle." - Tosiasiassa iso osa lapsista ei sittenkään opi helposti vieraita kieliä, jopa kieltenopettajat jättävät valitsematta lapsilleen toista A-kieltä, mikäli heille kielet eivät olekaan helppoja. Maahanmuuttajalapset voivat käydä suomenkielistä koulua ihan ekastta alkaen, mutta suomen taito on silti heikko. Jos "intuitiivinen oppiminen" kielissä olisi ongelmatonta, näin ei olisi.
Viime vuonna HBL:ssä kuvattiin skenaariota, jossa julistettaisiin "kielet koulun keskeisimmäksi opetukseksi" ja "koulussa painotettava kieliä jopa muiden aineitten kustannuksella". Tämä polku sekä vahvistaisi varhaistaisi ruotsia erilaisten kylpyjen kautta että nostaisi kaikille lukiossa pakkolliseksi kaksi vieraan kielen yo-koetta (Ahtisaaripaperin toistaiseksi ainut toteutumaton kohta).
Lukiota ruotsinkieliset uusisivat ruotsin asemaa painottaen näin (Stenius, HBL): "--- tehokas tapa olisi, että kaikki kirjoittaisivat äidinkielen ohella kaksi kieltä ylioppilaskirjoituksissa. Englanti olisi varmasti useimpien ykkösvalinta. Mutta sen jälkeen ruotsi kokisi todennäköisesti renessanssin. Kaikki kunnia saksalle, ranskalle ja venäjälle, mutta ne ovat vaikeita kieliä, joita kuulee maassamme hyvin vähän. Ruotsin valitseminen olisi varmasti luonnollista monille." Olisiko tarkoitus purkaa ainereaali vai ainoastaan pidentää opintoaikoja? Ruotsin pakollisesta yo-kokeestahan luovuttiin aikanaan nimenomaan siksi, että haluttiin vähentää lukion kielipainotusta, vähentää reppuja ja estää lukion keston piteneminen. Ei ole mitään syytä palata vanhaan.
Luin vastikään taas kerran keskustlua, jossa jopa pakon kriitikot kuvittelivat, että virkaruotsin rinnalle yliopistoon ja korkeakouluihin tulee kehittää virkavenäjä tms. vaikkei vastaavaa pakkovirkakielijärjestelmää ole missään maailmassa. Muualla korkeakouluopintoihin liittyy kieliä lähinnä vain, jos ne kuuluvat oleellisesti opintoalan vaatimuksiin. Meillä ihmiset ovat liikuttavan valmiita tarjoamaan "kompromissiksi" pakkovirkavenäjää sen sijaan, että pakkovirkaruotsi vain purettaisiin turhana ja opintoja turhaan pidentävänä DDR-mallisena (siellä venäjä) poliittisena kielikokeena.
Mikään näistä ehdotetuista poluista ei kunnioita suomenkielisten ja uussuomalaisten lasten ja perheiden omia tarpeita, taipumuksia ja tavoitteita.
Vaatimus kielivapaudesta sisältää myös vaatimuksen siitä, että ruotsinkielisten on lakattava omasta näkökulmastaan puuttumasta suomenkielisten koulujen kieliopintoihin. Heidän tehtävänsä on kehittää oman kieliryhmänsä kieliopintoja, siihen heillä on näkemystä ja kokemusta.