vapaakielivalinta.fi

Todellisessa Suomelle tuloja tuottavassa työssä (vientitoiminta, ei virkamies) ahertavan näkemys:

Nokialainen Molok Oy valmistaa Molok-syväkeräysjärjestelmiä jätteiden keräämiseen.
Yritys vie tuotteitaan yli 40 maahan.
Toimitusjohtaja Hannu Jokinen kannustaa suomalaisia pk-yrityksiä maailmalle.
Jokinen antaa viisi vinkkiä kansainvälistymistä suunnitteleville yrittäjille.

http://team.finland.fi/artikkeli/-/asse ... ttuurierot

2. Perehdy markkina-alueeseen ja jaa kokemuksia

3. Huomioi kulttuurierot ja kunnioita niitä

Kielitaito on tärkeää, mutta tärkeintä on kuitenkin, että viesti menee perille.
Siihen riittää useimmiten rallienglanti.
Älä siis huolestu, vaikka englantisi ei olisi täydellistä.
Tietyissä maissa, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, on tärkeää osata maan kieltä.

Myy aktiivisesti ja malta

Suomessa ei ole totuttu aktiiviseen myyntiin. Ajatellaan, että kyllä laadukas tuote menee kaupaksi. Maailmalla on myytävä ja markkinoitava enemmän kuin Suomessa sillä kilpailijoita on paljon. .

Miten tällaiset elävän elämän näkemykset laajemmin esiin kaikenmaailman OAJ:n, opetusministeriön ja YLEn propagandan sijasta ?

Esim. Grahn-Laasosen kannattaisi tutustua tähän puoleen suomalaisuudesta eikä juuttua "oikeus ryhtyä virkamieheksi"- swedesplainingiin...

No siis se rallienglanti on herja, ja taannoin me olemme toki puhuneet rallienglantia.

Ruotsalaiset ovat puhuneet parempaa englantia jo vaikka miten kauan sitten, ja tulokset näkyvät.

Me olemme puhuneet parempaa englantia sitten vähän myöhemmin, ja sitä kautta olemme menneet maailmalle ja tulleet samantapaisiksi kuin ruotsalaiset aiemmin.

Ja ikävä kyllä nyt sitten myöhemmin meitä syyllistetään paremman englannin puhumisesta ja maailmalle menemisestä samoin kuin ruotsalaiset.

Ajatuspaja kirjoitti:Todellisessa Suomelle tuloja tuottavassa työssä (vientitoiminta, ei virkamies) ahertavan näkemys: ---

Kielitaito on tärkeää, mutta tärkeintä on kuitenkin, että viesti menee perille.
Siihen riittää useimmiten rallienglanti.
Älä siis huolestu, vaikka englantisi ei olisi täydellistä.
Tietyissä maissa, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, on tärkeää osata maan kieltä.

Tämä on otettava pohjaksi, kun suunnitellaan kaikille yhteisiä kieliopintoja - useimmille oikeasti toimiva englanti on riittävä. Kahta kieltä voidaan vaatia yleissivistävässä koulutuksessa, mutta sielläkin toisesta kielestä on tarvittaessa saatava vapautus. Korkeakoulutasolla ei mitään turhaa kielitaakkaa tule vedättää kellään, ellei se ole työn kannalta välttämätöntä.

Meillä kieltenopetus vain on kielipoliittisten tavoitteiden vanki. Ruotsinkieliset ovat jonkin verran rakennelleet vaihtoehtoja nykyiselle pakkoruotsille, mutta nämä kehitelmät eivät ole oikeasti mitään vaihtoehtoja vaan kiristyksiä kieltenopiskeluun tavalla, jossa yhä useampi joutuisi esimerkiksi kirjoittamaan ruotsin.

Stubbilainen versio kuuluu "kaksi tai kolme vierasta kieltä jo ekaluokalta" ja näiden joukossa ruotsi! Tässä ajatellaan, että ruotsi varhain aloitettuna muodostuu sen verran vahvaksi, että valtaosa jatkaa sitä läpi koulupolun joka tapauksessa. Tietysti tämä paketoidaan muka yhteiseksi eduksi, näin HBL taannoin: "Kieliprofessori Fred Karlsson on selvittänyt perustavanlaatuisia olosuhteita lasten kyvylle oppia kieliä. Noin yhdeksän vuoden iässä aivoissa tapahtuu tiettyjä fysiologisia muutoksia, ja lapsi menettää kyvyn intuitiiviseen helppouteen kielen oppimisessa. Kielten oppimisessa omaksutaan aikuisten malli, toisin sanoen siitä tulee vaikeaa, vastakohtana varhaislapsuuden leikkisyydelle ja luonnollisuudelle." - Tosiasiassa iso osa lapsista ei sittenkään opi helposti vieraita kieliä, jopa kieltenopettajat jättävät valitsematta lapsilleen toista A-kieltä, mikäli heille kielet eivät olekaan helppoja. Maahanmuuttajalapset voivat käydä suomenkielistä koulua ihan ekastta alkaen, mutta suomen taito on silti heikko. Jos "intuitiivinen oppiminen" kielissä olisi ongelmatonta, näin ei olisi.

Viime vuonna HBL:ssä kuvattiin skenaariota, jossa julistettaisiin "kielet koulun keskeisimmäksi opetukseksi" ja "koulussa painotettava kieliä jopa muiden aineitten kustannuksella". Tämä polku sekä vahvistaisi varhaistaisi ruotsia erilaisten kylpyjen kautta että nostaisi kaikille lukiossa pakkolliseksi kaksi vieraan kielen yo-koetta (Ahtisaaripaperin toistaiseksi ainut toteutumaton kohta).

Lukiota ruotsinkieliset uusisivat ruotsin asemaa painottaen näin (Stenius, HBL): "--- tehokas tapa olisi, että kaikki kirjoittaisivat äidinkielen ohella kaksi kieltä ylioppilaskirjoituksissa. Englanti olisi varmasti useimpien ykkösvalinta. Mutta sen jälkeen ruotsi kokisi todennäköisesti renessanssin. Kaikki kunnia saksalle, ranskalle ja venäjälle, mutta ne ovat vaikeita kieliä, joita kuulee maassamme hyvin vähän. Ruotsin valitseminen olisi varmasti luonnollista monille." Olisiko tarkoitus purkaa ainereaali vai ainoastaan pidentää opintoaikoja? Ruotsin pakollisesta yo-kokeestahan luovuttiin aikanaan nimenomaan siksi, että haluttiin vähentää lukion kielipainotusta, vähentää reppuja ja estää lukion keston piteneminen. Ei ole mitään syytä palata vanhaan.

Luin vastikään taas kerran keskustlua, jossa jopa pakon kriitikot kuvittelivat, että virkaruotsin rinnalle yliopistoon ja korkeakouluihin tulee kehittää virkavenäjä tms. vaikkei vastaavaa pakkovirkakielijärjestelmää ole missään maailmassa. Muualla korkeakouluopintoihin liittyy kieliä lähinnä vain, jos ne kuuluvat oleellisesti opintoalan vaatimuksiin. Meillä ihmiset ovat liikuttavan valmiita tarjoamaan "kompromissiksi" pakkovirkavenäjää sen sijaan, että pakkovirkaruotsi vain purettaisiin turhana ja opintoja turhaan pidentävänä DDR-mallisena (siellä venäjä) poliittisena kielikokeena.

Mikään näistä ehdotetuista poluista ei kunnioita suomenkielisten ja uussuomalaisten lasten ja perheiden omia tarpeita, taipumuksia ja tavoitteita.

Vaatimus kielivapaudesta sisältää myös vaatimuksen siitä, että ruotsinkielisten on lakattava omasta näkökulmastaan puuttumasta suomenkielisten koulujen kieliopintoihin. Heidän tehtävänsä on kehittää oman kieliryhmänsä kieliopintoja, siihen heillä on näkemystä ja kokemusta.

Kuin tilauksesta tuli esite nykyisestä pakkoruotsittajien esityksestä (demarinuoren blogista http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusis ... nakokulmaa):

"--- lisätään yleisesti kieltenopetusta ja turvataan vahvasti myös muiden vieraskielten asema (joskaan ei ehkä virallisen kielen statuksella) niiden huomattavasti kasvaessa lähitulevaisuudessa. Tällöin ruotsin kielen opetus myös aloitettaisiin viimeistään viidennellä luokalla ja tavallaan integroitaisiin muun kielten opetuksen kanssa. Kielten opetushan on havaittu erittäin hyödylliseksi kaiken muun opetuksen ja kasvatuksen näkökulmasta."

Kielten opetusta ei ole havaittu hyödylliseksi kaiken muun opetuksen ja kasvatuken näkökulmasta - äidinkielen osaaminen on. Tässä on ero.

Salon seudun sanomissa on taas pantu kesätoimittaja puhumaan kauniita pakkoruotsista (näyttää olevan perinne siinä lehdessä):
http://www.sss.fi/2015/09/harvinainen-r ... aan-riita/

Mutta kun pakkoruotsista ei löydy kaunista sanottavaa, täytyy tyytyä lahjakkaan kesätoimittajankin toistelemaan tyhjyyttä:
"Suomalainen kielipolitiikka junnaa eipäs-juupas pakkoruotsin ympärillä. Sen sijaan voitaisiin keskittyä siihen, mitä hallituskin ainakin suunnitelman tasolla ajaa: suomalaisten kielitaidon vahvistamiseen ja monipuolistamiseen. --- Harvinaisen äidinkielemme lisäksi iso osa suomalaisista puhuu englantia ja ruotsia. Koulujärjestelmämme antaa kaikille nuorille mahdollisuuden puhua näitä kieliä hyvin, loppu on kiinni ihmisestä itsestään. --- Hyväksi kielitaidoksi ei kuitenkaan enää riitä sujuva englanti ja ruotsin alkeet. --- Lääkeyhtiö Novartiksen suomalaisen tytäryhtiön toimitusjohtaja --- kertoi heinäkuussa Helsingin Sanomille, että ruotsin puhuminen ruotsalaisten kanssa on vakavampi asia kuin tajutaan. --- Suomalainen saattaa joutua kertamaan peruskoulun ruotsin prepositioita päästäkseen kärryille ”skandinavian” eli ruotsin, norjan ja tanskan kieliyhdistelmästä. Ruotsin kieli on paitsi toinen kotimainen kielemme, myös avain tähän pohjoismaiseen yhteistyöhön."

Blaablaablaa - eikö jo olisi kesätoimittaja voinut sanoa, että yhden pienen kielen lukijoiden sulkeminen toisen pienen kielen pakkoluvulla kahden pienen kielen häkkiin EI edistä laajempaa kielitaitoa?

Sitten loppuun tuli kuitenkin jotain tällaista:
"Viime kesänä olin harjoittelussa Pariisissa, ja ensi syksynä olen muuttamassa Brysseliin. Työnantajani molemmissa maissa on suomalainen. Maininnat kielitaidosta CV:ssä avasivat ovet työhaastatteluun. Haastatteluissa ranskaa tai englantia enemmän minulta tentattiin, kuinka hyvin hallitsen oman äidinkieleni. Tulevatko yhdyssanat automaattisesti, osuvatko pilkut jotakuinkin paikoilleen. Jos työhön olisi haluttu täydellinen englannin tai ranskan osaaja, paikka olisi mennyt viuhahtaen nenäni ohi. Suomen kielen osaaminen yhdistettynä muuhun kielitaitoon ovat mahdollistaneet minulle ja monelle muulle työskentelyn kansainvälisessä ympäristössä.
Sillä, lukeeko vieraana kielenä ranskaa, saksaa, espanjaa vai tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin hyödyllistä kiinaa tai arabiaa, ei oikeastaan ole väliä. Merkityksellistä on se, että pienen ja arvokkaan suomen kielen rinnalla puhumme myös jotain niistä kielistä, joita puhuu yli 99,9 prosenttia maailman ihmisistä."

Niin ja missä nyt oli se ruotsi?

Vastasin näin:

"Merkityksellistä on se, että pienen ja arvokkaan suomen kielen rinnalla puhumme myös jotain niistä kielistä, joita puhuu yli 99,9 prosenttia maailman ihmisistä. - - Hyväksi kielitaidoksi ei kuitenkaan enää riitä sujuva englanti ja ruotsin alkeet."

= Tulkoon vapaa kielivalinta? Englantia emme voi kieltää, joten ruotsin pakollisuuden poistaminen on ainoa keino laajentaa suomalaisten kielitaitoa. Miksi kaikki pakotetaan käyttämään toisen vieraan kielen paikka pieneen naapurikieleen, sen sijaan, että heidän annettaisiin lukea suuria maailmankieliä?

Saa nähdä, meneekö läpi... Yhtään kommenttia sinne ei ole vielä päässyt.

Kiitos Jaska, läpi meni.

NRR kirjoitti: Viime vuonna HBL:ssä kuvattiin skenaariota, jossa julistettaisiin "kielet koulun keskeisimmäksi opetukseksi" ja "koulussa painotettava kieliä jopa muiden aineitten kustannuksella".

Jos näin todella olisi ja minulla olisi lapsia, omat lapseni kasvaisivat Virossa. Ne "kaikki muut aineet" kun oikeasti ovat niin paljon tärkeämpiä kuin ne kielet. Ja jos se tarkoittaisi sitä että pitäisi luopua suomesta, niin sitten niin jos vaihtoehto on RKP:n tavoitteiden toteuttaminen.

Onneksi olkoon, pakkoruotsittajat ovat hyvin lähellä sen suhteen että oikeasti "voittaisivat" minut.