vapaakielivalinta.fi

Demarivaikuttaja Lasse Lehtinen tuli kolumnissaan määritelleeksi itsensä näin: "Kannatan täysiä kansalais- ja ihmisoikeuksia homoille ja lesboille. Ruotsin kieli on Suomelle siunaus, ei rasite. Maahanmuutto on välttämätöntä, monikulttuurisuus rikkautta. Taidan kuulua suvaitsevaistoon."
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 49462.html

Hm, hetkinen. Miten tuo ruotsi pujahti listalle? Ja miksi puhutaan vain ruotsista, kun kansalaisten kritiikki on kohdistunut pakkoruotsiin?

Myöhemmin samassa kolumnissa Lehtinen myöntää: "Huonoimmillaan omahyväinen suvaitsevaisto nostaa suomalaisten välille rajoja kun pitäisi puhua asioista aikuisten oikeasti."

En ole varma, mitä kaikkea hän tällä lisäyksellä tarkoitti. Hän tuntui ainakin sanovan, että monikulttuurisuus on rikkautta, MUTTA "tyttöjen ympärileikkaukset ja kunniamurhat ovat tuomittavia tekoja". Olisiko hänellä viisautta myös todeta, että Ruotsin kieli on siunaus, MUTTA pakkoruotsi on rasite?

"Kun puolet suvaitsevaistoa buuaa, kukaan ei kuule", totesi Lehtinen lopuksi viitaten perussuomalaisten edustajan saamaan buuaukseen taannoisessa mielenilmauksessa monikulttuurisuuden puolesta. Sisältääkö tämä myös viestin sille muutaman prosentin aktiiviselle pakkoruotsin ymmärtäjien joukolle, joka on kaiken aikaa buuamassa, leimaamassa ja vähättelemässä sitä 74%:n suvaitsevaista enemmistöä, joka vain haluaisi antaa perheiden lapsineen valita opiskeltavat kielet nuorten omien tarpeiden mukaan?

Jotta kuuluu "suvaitsevaistoon", silloin ei voi olla muuta mielipidettä ruotsin kielestä kuin että se on Suomelle siunaus-
vaikka tuo siunaus aiheuttaisikin yksilötasolla angstia ja ahdistusta.. ja valtion tasolla resurssien haaskaamista.

Suvaitsevaiston ajattelussa on hyvin vahvana komponettina on/off -ajattelu.
"Ruotsin asemassa ei ole mitään moitittavaa" , ja ne jotka moittivat, ovat suvaitsemattomia juntteja.

Siksi meidän aidosti suvaitsevaisten, avarakatseisten kansalaisten (eri asia kuin suvaitsevaisto)
pitää luoda kiihkoton, vaihtoehtoinen malli, joka pohjautuu suvaitsevaisuudestaan kuuluisan Ruotsin malliin..
Siellähän lainsäädäntöä alettiin uudistaa ja modernisoida jo 1800-luvulla,
kun Suomi Venäjän osana noudatti vielä Ruotsin 1700-luvun lakeja..

Toimittajakunta tuntuu olevan laajemminkin suvaitsevaiston kärkikaartia, mutta heiltä puuttuu näkemys
siitä, miten epäsuhtaisesti vähemmistöjä kohdellaan EUhun kuuluvissa naapurimaissa.

Perusteena on suvaitsevaistolla se, että suomenkieliset ovat Ruotsissa maahanmuuttajia..eli
suvaitsevaiston mielestä maahanmuuttajilla ei pidä olla samanlaisia oikeuksia kuin
syntyperäisillä..eli mikä tämä suvaitsevaiston sielunmaisema on tässä kielikysymyksessä ?
Vaikuttaa kovin "persumaiselta" tuo suvaitsevaiston ihmisoikeuskäsitys, kun sitä soveltaa kielipolitiikkaan..

Onko suomen kieli Ruotsin valtiolle kirous, koska se ei ole pakollinen kieli jokaiselle ruotsalaiselle ?

Kaksoisstandardi on todella vahvana suomalaisen suvaitsevaiston keinovalikoimassa-- aivan kuten RKP:llä!

Muistaakseni asiaa on täälläkin pohdittu PEN-yhteydessä!

Huonoimmillaan omahyväinen suvaitsevaisto nostaa suomalaisten välille rajoja kun pitäisi puhua asioista aikuisten oikeasti.

No, milloin aletaan puhua Suomen kielipolitiikasta oikeilla termeillä ja
myöntää, että vaikka ruotsi ei ole Lehtiselle rasite, varsin monelle muulle se on yksiselitteinen rasite!

Miksi sen pitää olla jokaikisen suomalaisen henkilökohtaisesti kantama rasite, kun kerran
vapaaehtoisiakin taakankantajia maassa riittää runsaasti!

Ajatuspaja kirjoitti:---

Lehtinen kolumnissaan kirjoitti:Huonoimmillaan omahyväinen suvaitsevaisto nostaa suomalaisten välille rajoja kun pitäisi puhua asioista aikuisten oikeasti.

No, milloin aletaan puhua Suomen kielipolitiikasta oikeilla termeillä ja
myöntää, että vaikka ruotsi ei ole Lehtiselle rasite, varsin monelle muulle se on yksiselitteinen rasite!

Miksi sen pitää olla jokaikisen suomalaisen henkilökohtaisesti kantama rasite, kun kerran
vapaaehtoisiakin taakankantajia maassa riittää runsaasti!

Tämän kysymyksen jälkeen pakkoruotsin ymmärtäjät ottavat käyttöön muka-faktat, joille pakkoruotsin ymmärtäjän maailmankuva perustuu:
ruotsin kieli on suomalaiselle
- muka aina etu
- muka avain historiaamme ja kulttuuriimme
- muka portti muihin kieliin
- muka siltamme länteen
- muka tie suomalaisuuden avarampaan ymmärtämiseen
- eikä se muka ole koskaan mistään poissa, ihmiset muka opiskelevat yhtä helposti sekä ruotsia että venäjää kuin pelkkää venäjää.

Ei koskaan eikä missään vahingossakaan myönnetä, että pakkoruotsi olisi rasite, riesa ja rasite, turha riesa ja rasite.

Kansalaisaloitteen käsittelyn aikana RKP/folktinget-verkosto ilmaisi tavoitteensa:

SFP diskuterar gärna alternativen angående språkundervisningen, men kommer inte att ge vika i frågan om obligatorisk skolsvenska, säger Nylander.

- Vi anser att det skulle ha ödesdigra följder för svenskspråkigheten i landet och det tvåspråkiga land vi har.

Nylander säger ändå att SFP försöker göra sitt yttersta för att bredda debatten.

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/10/0 ... teras-igen

Siis kieltenopetuksesta voidaan RKP-liturgian mukaan keskustella mutta vain pyrkimällä "laajentamaan" keskustelua eli estämään keskustelu pakkoruotsista, josta pidetään tiukasti kiinni, sillä vain sen katsotaan takaavan nykyisen kaksikielisyysnäytelmän.

Ei koskaan eikä missään vahingossakaan myönnetä, että pakkoruotsi olisi rasite, riesa ja rasite, turha riesa ja rasite.

Suurempi este ongelman ratkaisulle on se, että ruotsin ei koeta olevan mikään ongelma,
joten rakentavakaan ongelmanratkaisu ei silloin kiinnosta, kun kerran "ongelmaa ei ole"..

Siinä mielessä odottaisi avarakatseisempaa keskustelua eli sen tunnustamista, että ruotsin
nykyinen, kohtuuttoman ylimitoitettu erityisasema on monella tavalla ongelmallinen.

Ongelmat jätetään tehokkaasti huomiotta toteamalla, että
"ruotsi on meille siunaus", (joten siinä ei voi olla mitään ongelmaa"..)

Mutta vielä nimenomaan monikulttuusuuden näkökulmasta on kysyttävä, kyllästymiseen asti:

Miksi kulttuurien moninaisuuden osaksi ei haluta sallia suomenkielistä, ruotsitonta kulttuuri-identiteettiä,
vaan "siunauksen" nimissä ruotsiton suomalaisuus on "suvaitsemattomuutta".

Minkä tahansa muun asian voi sulkea pois kulttuuri-identiteetistään, ja se ei ole ongelma
monikulttuurisuusihmisille (kristinusko, saunassakäynti, luontosuhde), vaan päinvastoin erilaisuus
on suuri rikkaus ja moninaisuuden vastustajat ovat -- suvaitsemattomia--

Mutta kun joku haluaa sulkea ruotsin kielen kulttuuri-identiteetistään, tilanne kääntyy päinvastaiseksi...
"Olet suvaitsematon, jos haluat edustaa erilaista kulttuuria, olla erilainen.".

Mikä muu asia tässä maassa on vastaava ??

Taitaa olla tämä kysymys esitetty muissakin yhteyksissä-.

Kaikki kielet ovat Suomelle siunaus, rikkaus. Ei siis pelkästään ruotsi, vaan kaikki kielet ovat Suomelle siunaukseksi.

Suvaitsevaiston tarvisisi vain hivenen verran liikauttaa ajatusrakennelmaansa huomatakseen, ettei kaikkien tarvitse pakolla opetella kaikkea, mikä on siunaus ja rikkaus Suomelle.

Ajatuspaja kirjoitti:--- este ongelman ratkaisulle on se, että ruotsin ei koeta olevan mikään ongelma,
joten rakentavakaan ongelmanratkaisu ei silloin kiinnosta, kun kerran "ongelmaa ei ole"..

Minusta ihmiset myöntävät helposti, että pakkoruotsi ja kaksikielisyysnäytelmä ovat ongelmia, mutta me vältämme joutumasta sanomaan sitä julkisesti. Kirjoitin taannoin esimerkin: "Satuin illallisille, jossa istuin samassa pöydässä liikejuristin, kirurgin ja liikennelentäjän kanssa. Monien sivuttujen aiheiden joukossa oli myös pakkoruotsi eikä pakkoa tosiaankaan hehkuteltu. Kirurgi totesi pihviään purren, että tulee niin helvetin kalliiksi Suomelle koko kaksikielisyys, lentäjä kertoi, ettei sukulaisperheen lapset oppineet suomea kun ruotsinkielisen isän mielestä he eivät sitä tarvitse ja liikejuristi harmitteli ruotsin pojalleen aiheuttamaa turhaa työtä. Olin todella helpottunut, ihmisille ei tarvitse kuin antaa tilaisuus puhua pakkoruotsista, niin he sanovat kyllä aivan suoraan, että saa riittää. Eikä kyse ole todellakaan mistään perussuomalaisten äänestäjäkunnasta."

Ihmiset välttävät nostamasta kissaa pöydälle, koska sitä seuraava leimaaminen "ruotsinvihaajaksi" on jotain, mihin ei voi rationaalisin keinoin vastata.

Keille pakkoruotsi on pahin ongelma: useimmat pojat, ei-akateemisesta perheestä tulevat nuoret, erityisoppilaat, monikieliset nuoret ja näiden kaikkien nuorten perheet. He kaikki jäävät ongelmineen yksin ja huomaavat koulun ja yhteiskunnan palautteesta, ettei kannata vikuroida vastaan.

Minusta on selvää, ettei yhteiskunnan valtaapitäville synny vahinkoa siitä, että näiden ryhmien opintoja ja elämää hankaloitetaan turhalla pakollisella kielellä alakoulusta yliopistoon. Näiden ryhmien putoaminen kilpailusta näinkin vaivattomalla tavalla hyödyttää niitä, jotka tulevat nousemaan menestyjiksi ja päättäjiksi.

Julkinen puhe kielitaidon tarpeellisuudesta yhteiskunnalle on ollut ilmeisesti pelkkää bluffia. JOS kielitaito olisi oikeasti tarpeellista, meillä ei olisi varaa tärvätä kielenopetusta pakollisella pienellä vähemmistökielellä, jota opitaan huonosti ja se vähäkin unohdetaan pian koulun jälkeen.

Emme syytä ketään rasismista siksi, ettei hän halua opiskella venäjää. Emme syytä rasistiksi siksi, ettei joku kannata pakkoenglantia. Miksi siis pakkoruotsin kritisointi yritetään maalata rasismiksi?

NRR kirjoitti: Kansalaisaloitteen käsittelyn aikana RKP/folktinget-verkosto ilmaisi tavoitteensa:

SFP diskuterar gärna alternativen angående språkundervisningen, men kommer inte att ge vika i frågan om obligatorisk skolsvenska, säger Nylander.

- Vi anser att det skulle ha ödesdigra följder för svenskspråkigheten i landet och det tvåspråkiga land vi har.

Nylander säger ändå att SFP försöker göra sitt yttersta för att bredda debatten.

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/10/0 ... teras-igen

Mielestäni tämä on ainoa linkki rasismiin - väitetään, että ruotsinkielinen kulttuuri Suomessa muka voi elää vain pakkoruotsin avulla, ja ne jotka eivät suostu pakkoruotsiin, yrittävät muka tuhota suomenruotsalaisuuden.

Ruotsinkielisyys menestyi Suomessa mainiosti ennen vuotta 1969, vaikka siihen mennessä vain pieni murto-osa suomenkielisistä opiskeli ruotsia. Tuolloin enemmistö kävi vain kansakoulua, eikä opetellut sanaakaan ruotsia.

Silloin eivät ruotsinkieliset itkeneet, että ruotsinkieiisyyden säilymiselle on kohtalokasta, että ruotsia opiskellaan niin vähän.

Lehtinen on taas uusinut ruotsihehkuttelunsa ihan Lipposlaisessa hengessä. Kolumni on muutaman päivän vanha ja kommenttiosasto suljettiin päivän ja 126 viestin jälkeen. Kritiikkiä tuli aika reippaasti.

Lehtisellä oli kaksi perustetta pakkoruotsille: ruotsi muka sitoo meidän länteen (vaikka kaikki puhuvat jo englantia) ja "virkamiesuralla kaksikielisillä on ohituskaista". Hän siis nostaa pakkoruotsin todellisen perusteen, eli kaksikielisen eliitin lasten ohituskaistat koulutukseen, virkamiehiksi ja kaksikielisyysasiantuntijoiksi, pakon perusteeksi!

Hansa kirjoitti:Ruotsinkielisyys menestyi Suomessa mainiosti ennen vuotta 1969, vaikka siihen mennessä vain pieni murto-osa suomenkielisistä opiskeli ruotsia. Tuolloin enemmistö kävi vain kansakoulua, eikä opetellut sanaakaan ruotsia.

Silloin eivät ruotsinkieliset itkeneet, että ruotsinkieiisyyden säilymiselle on kohtalokasta, että ruotsia opiskellaan niin vähän.

Mutta suomenkielisten ylioppilaiden tulva alkoi 1960-luvulla. Ruotsinkielisten oli terävöidyttävä juuri tuolloin vaatimaan pakkoruotsia ja pakkovirkaruotsia, jotta ohituskaistat säilyisivät.

Mutta vielä nimenomaan monikulttuurisuuden näkökulmasta on kysyttävä, kyllästymiseen asti:

Miksi kulttuurien moninaisuuden osaksi ei haluta sallia suomenkielistä, ruotsitonta kulttuuri-identiteettiä,
vaan "siunauksen" nimissä ruotsiton suomalaisuus on "suvaitsemattomuutta".

Minkä tahansa muun asian voi sulkea pois omasta kulttuuri-identiteetistään, ja se ei ole ongelma
monikulttuurisuusihmisille (kristinusko, saunassakäynti, luontosuhde), vaan päinvastoin
"erilaisuus on suuri rikkaus" ja moninaisuuden vastustajat ovat -- suvaitsemattomia--

Mutta kun joku haluaa sulkea ruotsin kielen kulttuuri-identiteetistään, tilanne kääntyy päinvastaiseksi...
"Olet suvaitsematon, jos haluat edustaa erilaista kulttuuria, olla erilainen.".
siis erilainen kuin "suvaitseva"..

Mikä muu asia tässä maassa on vastaava ??

Taitaa olla tämä kysymys esitetty muissakin yhteyksissä-.

Näemmä vuosi sitten esitetty tämä kysymys..

Mutta koska "suvaitsevaisto" ei ole kyennyt vastausta antamaan, kysytään uudelleen:


Miksi kulttuurien moninaisuuden osaksi ei haluta sallia suomenkielistä,

ruotsitonta kulttuuri-identiteettiä,

vaan "siunauksen" nimissä ruotsiton suomalaisuus on "suvaitsemattomuutta".

HUOM. Aikoinaan myös uskonnoton identiteetti oli kielletty!
Suvaitsevaisto voisi alkaa suvaita meitä ruotsi-ateisteja.

Teisti_-- A-teisti
Svekomaani- A-svekomaani.

Emme siis ole "fennomaaneja", vaan A-svekomaaneja.

Suomen kielipolitiikkaan on muodostunut svekomaaninen pohjavirta,
josta poikkeavat mielipiteet leimataan suvaitsemattomuudeksi.

Lasse Lehtinenkin voisi alkaa aidosti suvaitsevaiseksi -
suvaitsemalla asvekomaaneja (vertaa ateisti).

Valitettavasti Lehtinen on eräänlaiseen pakkoruotsipapistoon kuuluva saarnaaja,
joka ei suvaitse meitä vääräuskoisia!

Ajatuspaja kirjoitti: Miksi kulttuurien moninaisuuden osaksi ei haluta sallia suomenkielistä,
ruotsitonta kulttuuri-identiteettiä,
vaan "siunauksen" nimissä ruotsiton suomalaisuus on "suvaitsemattomuutta".

Poliittisluonteinen liturgia määrittää aina sanaston uusiksi. Pakkoruotsiliturgian mukaan Suomi on sillä tavoin "uniikki" (ei sisältöä), että on "luonnollista" (ei sisältöä), että molempia "kansalliskieliä" (ei sisältöä) opiskellaan ja että tämä on "sivistystä" (ei sisältöä), "demokraattista" (ei sisältöä) ja osoittaa "suvaitsevaisuutta" (ei sisältöä). Kokonainen joukko sanoja vailla sisältöä mutta toiveena, että niihin liittyvät positiiiviset mielleyhtymät riittävät sumentamaan sisällyksettömyyden ja valheellisuuden.

Pohjois-Korean liturgian mukaan heidän johtajinaan on ollut "suuri johtaja", "rakastettu johtaja" ja nyt nuori "loistava toveri". Tuolla käsitemaailmalla pakkoruotsi olisi meillä, ei kansalliskieli vaan, "suuri ja rakastettu kieli" sekä "loistava toverikieli".

Pohjimmiltaan kyse on vain siitä, että yhteiskunnissa on tapana luoda liturgia, joka selittää asioita, joita ei voi järkisyillä selittää.

Uskonnon opetuksessa voidaan nykyisin valita oma uskonto, eikä kukaan syytä jumalattomaksi, moraalittomaksi tai vääräuskoiseksi. Kielten kohdalla nimenomaan meillä menee vielä aikaa. Muutoksen jälkeen ihmiset lukevat epäuskoisina siitä, millaista liturgiaa ja millaisia sanavääristelmiä käytettiin pakkoruotsin aikakaudella.