Ruotsin kielen velvoittavuuden juuret kielitaitolaissa

[Ajatuspaja]

Edellinen eduskunta hyväksyi ponnen, joka halusi vähentää "toisen kansalliskielen velvoittavuutta".
Ponnen mukainen kirjaus saatiin myös hallitusohjelmaan.

Opetusministeri tulkitsee nyttemmin kahden kansalliskielen olevan niin vahva velvollisuus,
että velvollisuuden poistaminen rikkoo perustuslakia.

Kuten A.Salminen on aiemmin täällä selvittänyt, jokaisen kansalaisen kahden kansalliskielen osaamisvelvollisuuden
pohja on kirjattu kielitaitolakiin.

http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... itaitolaki

Lakia tulkitaan siten, että jokaisen kansalaisen velvollisuus on osata kahta kansalliskieltä,
jotta jokainen kansalainen "saa mahdollisuuden ryhtyä virkamieheksi".

Tulkinta on ristiriitainen...
"velvollisuus, jotta olisi oikeus, jota kansalainen ei tarvitse eikä halua"

Koko asetelma muistuttaa kahdeksanvuotiaan tytön murhatapausta, jossa tietojen salaamisen ajateltiin suojelevan
lasta, mutta todellisuudessa salailu mahdollisti lapsen murhaamisen.

Kielipolitiikassa on aivan samanlainen "logiikka":

"Jokaisella kansalaisella pitää olla OIKEUS ryhtyä virkamieheksi,
ja jokaisen virkamiehen pitää osata tyydyttävää ruotsia."

Mutta miksi jokaisen virkamiehen pitää osata ruotsia ?

Suomessa on ruotsinkielisiä 5 %, joten todennäköisyys tavata ruotsinkielinen asiakas
on häviävän pieni, varsinkin kun ruotsinkielisiä palvelee yleensä ruotsinkielinen asiakaspalvelija,
joka palkataan kielitaitonsa ja kielen tarpeen perusteella!

Mihin siis tarvitaan erityistä normitusta eli kielitaitolakia!

Kielitaitolaki on täysin turha laki! Riittävä normitus olisi se, että
julkisyhteisöllä on kyky palvella myös ruotsin kielellä ja julkisyhteisön johto vastaa siitä,
että ruotsinkielinen saa hyvää ruotsinkielistä palvelua.

Tätä taustaa vasten kielitaitolaki vaikuttaa suorastaan hölmöltä, kun sen yleisin
kielitaitovaatimus ei ole hyvä ruotsi, vaan tyydyttävä ruotsi.

Eli kaikenkattavan ruotsinopetuksen tavoite on tuottaa miljoonia "tyydyttävää ruotsia" osaavia,
sen sijaan että pyrittäisiin tarjoamaan erinomaista suomenkielistä ja erinomaista
ruotsinkielistä palvelua, kuten perustuslaki edellyttää.

Mitä tällä järjestelyllä oikein tavoitellaan ?

Milloin ruotsinkielisen pitää saada erinomaista palvelua ja keille ruotsinkielisille riittää tyydyttävä palvelu ?

Pohjanmaalla ei luotettu 2010 oululaisten tyydyttävään ruotsin osaamiseen,
vaan kokkolalaisille piti olla tarjolla erinomaista ruotsinkielistä palvelua!

Kielitaitolaki siis ohitettiin Kokkolan suuntautumisessa!
Sen tilalle tuli parempi ruotsinkielisen palvelun vaatimus perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisesti.
Perustuslaki siis vaati enemmän kuin kielitaitolaki!

Eikö siis olisi järkevää kumota koko kielitaitolaki ja laajemminkin siirtää vastuu julkisyhteisöille, jotka
perustuslakiin nojaten paikallisten kieliolojen perusteella määrittäisivät rekrytoinnin kielitaitotarpeet ?

Kun esim. Kokkolassa oli ruotsinkielisiä 13 %, heille ei kelvannut oululaisten todistettu tyydyttävä ruotsi,
vaan heille piti taata erinomainen ruotsi.. Helsingissä taas on määrällisesti enemmän ruotsinkielisiä kuin Kokkolassa,
mutta heille riittää "tyydyttävä ruotsi", kunhan jokaikinen virkamies puhuu sitä!

Mikä itseisarvo on kielitaitolain yleisimmillä sovelluksella eli "tyydyttävällä ruotsilla" ??

Pitääkö kielitaitovaatimus ylipäätään kirjata lakiin ?

Eikö julkisyhteisön johdon osaaminen ja arviointikyky riitä ?

Asiakaspalaute on se viimeinen perälauta, ei mikään poliittisen ideologian sanelema laki!

Mitä seurauksia kielitaitolain kumoamisella olisi kielellisten oikeuksien kannalta, jos
johdon virkavastuuseen kuitenkin kuuluu kielipalvelujen tuottaminen tasapuolisesti ?

Kumoamisella olisi seurauksia nimenomaan vain kansalliskielten velvoittavuuden näkökulmasta,
ja velvoittavuuden vähentämisenhän eduskunta linjasi ja kuten on kirjoitettu hallitusohjelmaan.
Edellämainittujen tavoitteenahan oli velvoittavuuden kohtuullistaminen.

Kielitaitolain kumoaminen edesauttaisi tätä tavoitetta
heikentämättä ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia!


Nyt jopa ministeritasolla ollaan kielitaitolain loukussa eikä
kielivelvollisuutta voida kohtuullistaa!

Riittääkö hallituksella rohkeus alkaa purkaa kielitaitolakia ja
siirtyä julkisyhteisön palveluvelvoitteeseen - osana turhien normien purkua?

Opetusministerin varovaisuus kielii siitä, että kielitaitolaki onkin velvoittavuuden peruspilari,
enemmän kuin varsinaiset opetuslait.

Kansalliskielen velvoittavuuden vähentäminen on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta ehkä Grahn-Laasonen onkin väärä
ministeri tarttumaan velvollisuusnormin purkamiseen ??

Kuka olisi se oikea ??

[TK]

Eikö kielitaitolain käsittely kuulu oikeusministerin tontille?

Täytyisi perustaa virkamiestutkinto, joka pätevöittäisi toimimaan virkamiehenä. Joka haluaa virkamieheksi, niin hänen pitäisi suorittaa virkamiestutkinto ja suoritettujen opintojen/tutkinnon lisäksi. Virkamieheksi voisi pätevöityä missä iässä tahansa. Erityisesti ruotsin kieltä tarvitsevien olisi lisäksi osoitettava ruotsin kielen osaamistasonsa kokeella (kirjallisella ja suullisella kokeella) ja tarvittaessa opiskeltava ruotsia kokeen läpäisemiseksi.

Virkamiestutkintoa voisi verrata esim. opettajaksi pätevöitymiseen. Jos haluaa opettajaksi, niin on suoritettava opettajaharjoittelu.

Ani harva haluaa opettajaksi, samoin ani harva haluaa virkamieheksi.

[Ajatuspaja]

Eikö kielitaitolain käsittely kuulu oikeusministerin tontille?

Täytyisi perustaa virkamiestutkinto, joka pätevöittäisi toimimaan virkamiehenä. Joka haluaa virkamieheksi, niin hänen pitäisi suorittaa virkamiestutkinto ja suoritettujen opintojen/tutkinnon lisäksi. Virkamieheksi voisi pätevöityä missä iässä tahansa. Erityisesti ruotsin kieltä tarvitsevien olisi lisäksi osoitettava ruotsin kielen osaamistasonsa kokeella (kirjallisella ja suullisella kokeella) ja tarvittaessa opiskeltava ruotsia kokeen läpäisemiseksi.

Ainakin hän voisi tehdä selvityksen siitä, miten henkilöstöä koskevan kielitaitolain
korvaaminen julkisyhteisön palveluvelvoitteella (palvelulupaus) vaikuttaisi ruotsinkielisten
kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

Mutu-arvio on, että mitään muutosta palvelutasoon ei ole
odotettavissa, mutta kahden kansalliskielen velvoittavuus vähenisi hallitusohjelman (eduskunnan ponsilauselman)
mukaisesti -- eikä opetusministerin ei tarvitsisi murehtia "virkamiesuran takia", kun jokaisella virkamiehellä
ei enää ole velvollisuutta osata kahta kansalliskieltä,
vaan kielitaitovaatimus koskisi julkisyhteisöä ja sen palvelukykyä,
ei sen yksittäistä henkilöstön jäsentä.

[NRR]

Kirjoitinkin jo toseen ketjuun, että tuntuu inhottavalta ajatella, että pakkoruotsijatkumoon lisättiin 70-luvun lopulla silloisen tutkinnonuudistuksen osana pakkovirkaruotsi, joka ei aiemmin ollut pakollinen, selkeästi vain perusteeksi alempien koulutustasojen pakolle. Ammattikorkeisiin pakkovirkaruotsi ajautui myöhemmin. Vasta tämän jälkeen on hiottu "pakko on oikeus"-retoriikkaa..

[Ajatuspaja]

Kirjoitinkin jo toseen ketjuun, että tuntuu inhottavalta ajatella, että pakkoruotsijatkumoon lisättiin 70-luvun lopulla silloisen tutkinnonuudistuksen osana pakkovirkaruotsi, joka ei aiemmin ollut pakollinen, selkeästi vain perusteeksi alempien koulutustasojen pakolle. Ammattikorkeisiin pakkovirkaruotsi ajautui myöhemmin. Vasta tämän jälkeen on hiottu "pakko on oikeus"-retoriikkaa..

Kyllähän uuden ajan kielipolitiikan tärkein tavoite on alkaa purkaa niitä rakenteita, joita viimeisten 47 vuoden aikana on rakennettu,
kun RKP on ollut jokaisessa hallituksessa kielipolitiikan sanelijana ja muut puolueet sen "aisankannattajina".

Mutta aivan kuten eurokriisissä, saattaa olla, että vanhat puolueet kokevat kiusalliseksi tunnustaa olleensa väärässä ja vietävissä
viimeiset 47 vuotta, aivan kuten euroryhmä on ollut Kreikan huiputtamana viimeiset 15 vuotta..
Epäonnistumisen ja väärän politiikan tunnustaminen tekee kipeää,
arvovaltatappio on sen verran iso!

47 vuotta väärää politiikkaa-- mikä instituutio uskaltaa tunnustaa toimineensa niin ?

Siksi uuden voiman eli perussuomalaisten totuutta ei haluta hyväksyä ja tunnustaa -- saati tukea--
ei Kreikka-casessa eikä Suomen kielipolitiikassa..

[NRR]

Kirjoitinkin jo toseen ketjuun, että tuntuu inhottavalta ajatella, että pakkoruotsijatkumoon lisättiin 70-luvun lopulla silloisen tutkinnonuudistuksen osana pakkovirkaruotsi, joka ei aiemmin ollut pakollinen, selkeästi vain perusteeksi alempien koulutustasojen pakolle. Ammattikorkeisiin pakkovirkaruotsi ajautui myöhemmin. Vasta tämän jälkeen on hiottu "pakko on oikeus"-retoriikkaa..

Kyllähän uuden ajan kielipolitiikan tärkein tavoite on alkaa purkaa niitä rakenteita, joita viimeisten 47 vuoden aikana on rakennettu, kun RKP on ollut jokaisessa hallituksessa kielipolitiikan sanelijana ja muut puolueet sen "aisankannattajina".

Ei ole kysymys vain puolueista vaan myös virkamieskunnasta. Virkapakkoruotsi mahdollistui, kun päätäntävalta luisui yliopistoilta opetusministeriön kasvavalle virkamieskunnalle 70-luvulla. Olisivatko olleet valtaosin vielä demareita? Sittemmin oikean pakkoruotsiasenteen omaksuminen on ollut osa hiljaisia pätevyysvaatimuksia.

[Ajatuspaja]

Kielitieteilijän pohdintaa aiheesta:

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... itaitotaso

Pakkoruotsissa häviävät kaikki: suomenkieliset opiskelevat turhaan kieltä, jota 2/3 heistä ei laske kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon. Ruotsinkielisille valehdellaan päin naamaa, vaikka olisi ehdottoman tärkeää kertoa heille, että heidän täytyy itse palvella toisiaan. Jokainen valheessa eletty vuosi tuo vääjäämättä lähemmäksi sen hetken, jonka jälkeen on tunnustettava, ettei ruotsinkielisiä palveluja voida todellisuudessa enää ylläpitää.

[NRR]

Tupla

[NRR]

Kielitieteilijän pohdintaa aiheesta:

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... itaitotaso

Pakkoruotsissa häviävät kaikki: suomenkieliset opiskelevat turhaan kieltä, jota 2/3 heistä ei laske kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon. Ruotsinkielisille valehdellaan päin naamaa, vaikka olisi ehdottoman tärkeää kertoa heille, että heidän täytyy itse palvella toisiaan. Jokainen valheessa eletty vuosi tuo vääjäämättä lähemmäksi sen hetken, jonka jälkeen on tunnustettava, ettei ruotsinkielisiä palveluja voida todellisuudessa enää ylläpitää.

Häviävätkö kaikki?

TV:ssä haastateltiin taannoin suomenruotsalaista muusikkoa, joka sanoi suoraan, että jotkut hyötyvät siitä pettymyksestä, joka syntyy, kun ruotsinkieliset on saatu ensin uskomaan, että maassa kaikki puhuvat iloisesti ruotsia eikä tämä sitten osoittaudukaan todeksi. Kun toimittaja kysyi suoraan, hyötyykö RKP, muusikko ohitti kysymyksen.

Kuka hyötyy siitä, että erityisesti suomenkielisiä miehiä tippuu koulutuksesta pakkoruotsin vuoksi? Kuka hyötyy siitä, että köyhemmät kodit eivät voi tarjota nuorilleen lisäpreppausta ruotsissa? Kuka hyötyy siitä, että maahanmuuttajien kielitaitoa kotikielissä ja suomessa ei painoteta ohi pakkoruotsin? Kuka hyötyy siitä, että ruotsinkielisen koulutusväylän läpi tulleet harvat suomenkiekiset tai maahanmuuttajat omaksuvat uuden identiteetin ja kokevat siirtyneensä toiseen kansanryhmään? Kuka hyötyy siitä, että kilpailu jatkopaikoista on ruotsinkielisellä puolella olematonta suomenkieliseen puoleen verrattuna? Kuka hyötyy siitä, että ruotsinkielisillä verkostoilla ja säätiöillä on varaa jakaa apurahoja, stpendejä, kontakteja, vaalirahaa?

Suoraan sanoen maan eliitti hyötyy kaikin tavoin siitä, että meillä on ohituskaistoja ja karsintakeinoja, jotka perustuvat tavallisille ihmisille turhan kielen hallintaan.

Mutta tätä ei tietenkään saisi sanoa suoraan.

[NRR]

Tupla

[NRR]

Eva Biaudet ‏@EvaBiaudet 11. syyskuuta
Jag håller på tvång för mångspråkighet. Alla borde lära sig minst tre andra språk!
[käännös: Kannatan pakkoa monikielisyyteen. Kaikkien pitäisi opiskella vähintään kolme vierasta kieltä]

asiamies ‏@asiamies1 11. syyskuuta
Opiskeluaikaa ei pidä tuhlata vain Ruotsissa puhuttavaan kieleen. GER, ENG, ESP, jopa RUS tärkeämpiä.

Eva Biaudet ‏@EvaBiaudet 11. syyskuuta
om du lär dig ens två av de övriga blir svenskan lätt som en plätt.
[jos opit edes kaksi noista muista, ruotsista tulee helppo nakki]

Pakkoruotsin vaatimus on nyt pyöräytetty kolmen vieraan kielen vaatimukseksi.

Kysymyshän asetellaan silloin niin, että KUN kolme vierasta kieltä on NORMI, miksei englannin rinnalle silloin vaadittaisi nimenomaan OMAN MAAN merkittävä vähemmistökieli sillä aina on tilaa vielä kolmannelle kielelle, jonka varaan voidaan rakentaa se LAAJA KIELIVARANTO. Sitten, jos on jo kolme kieltä, neljännen opiskelu on vielä helpompaa niiden kohdalla, jotka todella kieliä tarvitsevat.

Opinnoissa tulisi näin painotettua kieliä, mikä on suomenruotsalaisissa kouluissa ollut perinne ja välttämättömyys. Kun suomenkieliset pakotetaan lukemaan enemmän kieliä, se tiputtaa pois jatko-opinnoista monet muuten pätevät, mutta kielissä hitaat - esimerkiksi suomenkieliset pojat. 

Hesarissa (HS 11. 9.2014) kerrottiin suurista eroista tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä poikien tappioksi: "Jos tämä olisi toisinpäin, olisi tyttöjen lukutaidon kehittämiseksi jo laadittu valtakunnallinen kampanja". Poikien suuntautumista toisin ja vähemmän kielellisesti ei meidän kukkahattutäti-vetoisessa koulutuspolitiikassa hyväksytä eikä liioin anneta pojille mahdollisuutta vahvistaa äidinkieltä huonosti sujuvan pakkoruotsin sijaan. Sen sijaan edessä on loputon suo toisaalta "lue poika lue" -kampanjoita, joissa lähinnä syyllistetään miehiä, poikia, poikien perheitä ja opettajia, sekä "lisää kivaa ruotsia" -kampanjoita, joissa niin ikään syyllistetään suomenkielisiä siitä, etteivät nämä yli 40 pakkoruotsinvuoden aikana ole vielä onnistuneet kehittämään pedagogiikkaa ja asenteita, jotka tekisivät oikeutta ruotsin oppimiselle. Kielipainotuksen perusteista ei tarvitse puhua, kun on omaksuttu ajatus, että "menetetään kansan sivistystasossa, jos koulussa luetaan vähemmän kieliä" ja että "niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä".

Ne, joille kielet ovat helppoja ja/tai joiden ympäristössä kieliä painotetaan, saavat etulyöntiaseman akateemisessa koulutuksessa ja he ryhtyvät entistä tiukemmin pitämään kiinni kielten merkityksestä kynnysehtona akateemisuudelle, koska he yksinkertaisesti hyötyvät asetelmasta.

[JV Lehtonen]

Opetusministeri tulkitsee nyttemmin kahden kansalliskielen olevan niin vahva velvollisuus,
että velvollisuuden poistaminen rikkoo perustuslakia.

Myös OAJ näyttää edustavan sitä linjaa, että ruotsin kieli on suomenkielisen velvollisuus
nimenomaan perustuslain takia!

Mitä tällä sitten tarkoitetaan, se jää hämärän peittoon.
Ainakin lausunto on rehellisempi kuin pakon väittäminen oikeudeksi!

Kyseessä on VELVOLLISUUS!! Mutta minkä tasoinen velvollisuus ?
Asevelvollisuuden kattavuus on 40 %, ruotsivelvollisuuden 100 %!!

Kielikokeiluun osallistuvien asema on turvattava

Perusopetuslain väliaikaisella muutoksella aiotaan tehdä alueellisia kokeiluja, joilla laajennetaan kielivalikoimaa. Kokeiluun osallistuvien kuntien on tarkoitus järjestää perusopetusta ilman, että oppilaan tulee opiskella toista kotimaista kieltä. Osallistuminen olisi oppilaille vapaaehtoista.

OAJ pitää tärkeänä, että näille oppilaille turvataan aloitetun kielen opinnot koko peruskoulun ajaksi eikä vaaranneta heidän jatko-opintomahdollisuuksiaan tai työelämään sijoittumista.

–Toisen kansalliskielen opiskelun velvoittavuuteen liittyy laillisuuskysymyksiä aina perustuslakia myöten, Lahtinen huomauttaa.

http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?&conte ... OAJn+kanta

Vastaavalla logiikalla "siviilipalvelusmiehelle pitää taata oikeus opiskella tappamista ase kädessä"!!!
Muutenhan hän ei ole tasavertainen täyttäessään maanpuolustusvelvollisuuttaan!
Aikamoinen hetteikkö on pakkoruotsittajilla edessään!

Aamulehdessä 10.3.2016 hätäkeskuslaitoksen ennakointiosaston johtaja linjasi, että
"20 % ruotsin kieltä osaavia on riittävä määrä" takaamaan palvelun sujumisen...
Ruotsinkielisethän eivät hakeudu töihin hätäkeskuksiin palvelemaan ruotsin kielellä,
eivät edes kaksikieliset!

Sattuu tuo 20 % olemaan sama peitto kuin oli ennen RKP:n vuosikymmenien hallituskautta!

Saammeko joukostamme 20 % opiskelemaan ruotsia, jos ruotsi olisi normaali kieli kielten joukossa ??

[Eero Nevalainen]

–Toisen kansalliskielen opiskelun velvoittavuuteen liittyy laillisuuskysymyksiä aina perustuslakia myöten, Lahtinen huomauttaa.

... ja silti meillä on ihan lausunto sieltä jostain ylimmiltä lainsoveltajilta että näin ei tosiasiallisesti ole. Mutta minkäs teet kun naiiveja "totuuksia" on kivempi toistella.

[TMK]

Aamulehdessä 10.3.2016 hätäkeskuslaitoksen ennakointiosaston johtaja linjasi, että
"20 % ruotsin kieltä osaavia on riittävä määrä" takaamaan palvelun sujumisen...
Ruotsinkielisethän eivät hakeudu töihin hätäkeskuksiin palvelemaan ruotsin kielellä,
eivät edes kaksikieliset!

Sattuu tuo 20 % olemaan sama peitto kuin oli ennen RKP:n vuosikymmenien hallituskautta!

Saammeko joukostamme 20 % opiskelemaan ruotsia, jos ruotsi olisi normaali kieli kielten joukossa ??

Varmasti saamme, ei se olisi ongelma. Ruotsi on helppo valinta niille, joita ei mikään muu kieli kiinnosta. Tosin heistä vain murto-osa oppisi kieltä niin hyvin, että pystyisi vastaamaan hätäpuheluihin ja varsinkin oudoilla murteilla puhuvien. Itse en nimittäin pystyisi.

[Eero Nevalainen]

20% kuulostaa minusta helpolta määrältä saavuttaa jos meillä olisi se kannattamani malli jossa pitäisi lukea kahta kieltä, joista aika monelle ne olisivat englanti ja ruotsi.

Mutta tämähän ei kelpaa ruotsinkielisille juuri siksi, että heitä pelottavat kaikkein eniten ne fiksut suomenkieliset, jotka eivät lukisi ruotsia. Tähän on ihan sama syy kuin aikoinaan siihen että suomenkielistä yliopistokoulutusta ei haluttu hyväksyä -- eivät heitä oikeasti kiinnosta ne "pohjois-karjalaiset amispojat" joiden ruotsintaidosta he ovat niin huolissaan -- se mikä heitä oikeasti pelottaa on se, että ne ruotsin puhujat Suomessa olisivat jatkossa niitä amispoikia.

Esimerkiksi minähän olen ihan täysi painajainen muutamallekin ihan tosielämässä tuntemalleni ruotsifanille. He ovat todella mustasukkaisia siitä että minun pitäisi ymmärtää sen ruotsin oleellinen tärkeys, mutta kun totean vaan aina että "ei kiitos" ja siirryn muuhun seuraan, niin kyllähän se heitä nyppii.