Hesarin pääkirjoitus varottaa kaksikielisyyden purkamisesta

[NRR]

Suomenruotsalaisille viime viikot ovat olleet hämmentävää aikaa. Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen Rkp ei ole mukana maan hallituksessa, vaikka puolue pystyi eduskuntavaaleissa jopa hiukan kasvattamaan ääniosuuttaan.

Tilanteen harvinaisuutta kuvaa hyvin se, että edellinen oppositiojakso osuu aikaan ennen nykyisen puoluejohtajan Carl Haglundin syntymää.

Sokkivaikutusta tehostaa perussuomalaisten mukaantulo hallitukseen. Monissa asioissa, kielipolitiikassakin, Rkp ja perussuomalaiset ovat likimain puoluekentän kaksi ääripäätä.

Myös monet hallitusohjelman kirjaukset herättävät vähintään epäluuloja. Luvassa on kokeiluja koulun kieliopintojen muuttamisesta sekä merkittäviä aluehallinnollisia ratkaisuja.

Reaktiossa hallitusratkaisuun on kuitenkin ollut enemmän sävyjä kuin kovasta äänenkäytöstä voisi päätellä. Suomenruotsalaisten ja kaksikielisten keskuudessa on myös tyytymättömyyttä Rkp:n monopoliasemaan kielivähemmistön edustamisessa. Muut puolueet ovat päässeet liian helpolla, kun kielipolitiikka on delegoitu yhdelle taholle.

Tyytymättömyyttä on ollut myös Rkp:n tapaan korostaa yksikielisten instituutioiden roolia. Mikä on perusteltua vielä päiväkodissa ja peruskoulussa, ei voi olla ainut ratkaisumalli koko yhteiskunnassa. Kaksikielisten ratkaisujen vierastaminen on johtanut siihen, että ruotsin kieli on vetäytynyt pois kansan enemmistön kokemusmaailmasta.

Tuloksena on ollut tilanne, jossa Suomen kaksikielisyys on nojannut kahteen tukijalkaan: perustuslain säännöksiin ja yhden puolueen asemaan hallituksessa.

Se on kovin haavoittuva malli, sillä perustuslaki piirtää lähinnä rajat, jonka sisällä poliitikot, kansalaisyhteiskunta ja yleiset asenteet muokkaavat arjen todellisuuden.

Kaksikielisyyden tuen pitää Suomessa olla laajaa, myös suomenkieliseen enemmistöön nojaavaa, vaikka täysi yksimielisyys ei olekaan realistista.

Nykyhallitus tekisi virheen, jos se lähtisi vauhdittamaan Suomen yksikielistymistä. Kielikysymyksestä ei pitäisi muutenkaan tehdä hallituksen ja opposition kiistakapulaa, vaan kaksikieliselle Suomelle tulisi rakentaa laajaa tukea kieli- ja puoluerajat ylittäen.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1433475193770

[NRR]

Talan blogissa on käsitelty tätä pääkirjoitusta
http://heikkitala.puheenvuoro.uusisuomi ... a-kohisten

[NRR]

Hyvä kommentti hesarissa nimimerkiltä seikkailija:

--- RKP kokee suomenruotsalaisten joutuneen altavastaajiksi: suomenruotsalaiset osaavat enimmäkseen melkein kaikki hyvää suomea, ovat kaksikielisiä. Mutta heidän mielestään voi olla epäreilua, että peruskoulu ei ole tehnyt myös suomenkielisistä kaksikielisiä. Siitä projekti tehdä suomenkielisistäkin kaksikielisiä.

Yksi osaprojekti on kielilakien tarkennus, joka on jo tehty. Sitten on kielilakien noudattamisen seuranta, minkä kautta on havaittu puutteita. Siksi kansalliskielistrategia, joka tosin uhkaa joutua katkolle.

Tässä stepit: lisää ruotsia kouluihin ja työpaikoille. Julkisten palvelujen ruotsinkielen saatavuus: ilman erikseen kysymättä. Seuraava steppi sama yksityisille palveluille. Ja lisää ruotsinopetusta.

Tässä vinkki RKP:lle: jotta kansasta todella saadaan kaksikielinen niin säädetään laki, jonka mukaan jokainen suomalainen puhuu vuoropäivinä ruotsia ja toisena suomea. Suomenmaa olisi parittomina päivinä suomenkielinen ja parillisina ruotsinkielinen. Sakkoa ja vankilaa jos puhuu väärää kieltä.

Niin? Eikö oikeudenmukaisuus saavutettaisi tällä tavoin, kielikysymyshän on valtakunnan tärkein asia?

[jlo]

Ei ole olemassa mitään kaksikielistä Suomea, eikä sellaista ole edes koskaan ollut. On vain muutama kaksikielinen rannikkokunta ja muutama leikisti kaksikielinen kaupunki. Jos ette usko, suosittelen kotimaanmatkailua.

[NRR]

Talan blogissa on käsitelty tätä pääkirjoitusta
http://heikkitala.puheenvuoro.uusisuomi ... a-kohisten

Hyvä kommentti EN:ltä

Tätä keskustelua vaikeuttaa se, että esimerkiksi itse en koe mitenkään tarpeellliseksi Suomen virallista yksikielisyyttä, mutta toisaalta en myöskään hyväksy sitä, että kielipoliittiset ratkaisut ovat sellaisia, että ne palvelevat vain ja ainoastaan sitä ideaa että suomenkielisille luodaan jatkuvasti lisää periaatteellisia laillisia velvoitteita ruotsinkielisyyteen. Jopa tästä asiasta aikanaan kanssani vääntänyt Jan-Erik Andelin on hyväksynyt tämän periaatteen.

Näen siis asian jotenkin silleen että Suomi siten kuin se on tähänkin asti ollut palvelee ruotsinkielisten perustuslain mukaisia tarpeita ihan riittävästi, ja toisaalta pakkoruotsi voidaan poistaa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että koko väestön on oltava "suomen- ja ruotsinkielistä" jotta kielipykälä toteutuisi.

Toisaalta RKP:n ja suomenruotsalaisten kannattaa olla aina ja ikuisesti "huolissaan ruotsin kielen asemasta". Itsekin käyttäytyisin noin jos kuuluisin kyseiseen intressiryhmään. Mikään ei koskaan riitä, aina ollaan uhattuna ja kaikki muiden ihmisten omat intressit ovat väärin...

[NRR]

Nimimerkki 1x1x kirjoittaa hesarin keskustelussa:

On syytä ryhtyä keskustelemaan kaikilla forumeilla eri puolueiden suhteesta kielipolitiikkaan. Folktingetin asema kielikysymyksissä on paljastettava ja esim. Demarien suuri vaikutus nykyiseen tilanteeseen on saatava kaikkien kansalaisten tietoisuuteen.

Juuri nyt on oikea aika muuttaa Suomi yksikieliseksi maaksi. Suomen pääkieli on suomi, kuten naapurimaassamme Ruotsissa se on ruotsi. Kielilait voidaan kopioida vain kieltä vaihtamalla.

Pakko- ja virkamiesruotsin vaatimus on ehdottomasti lopetettava.

Kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset on syytä laskea, koska nimenomaan Rkp vaatii budjettiin lisää rahaa. Sitä saadaan lopettamalla kaksioisbyrokratia.

Kun kaikesta säästetään, on selvää, että kaksikielisyyden nielemiin varoihin ei enää suhtauduta välinpitämättömästi. Haglund oli kuulemma vaatinut puheessaan hallitusta jättämään lapsemme rauhaan - tuntuu irvokkaalta, kun suomenkieliset ovat vuosikymmenet anoneet hänen puoluettaan verkostoineen jättämään lapsemme rauhaan ja luopumaan pakkoruotsittamisesta.

[Ajatuspaja]

Sipilän hallitus joutuu tekemään varsin ikäviä ratkaisuja.

Suomen kaksikielisyyden varovainen kohtuullistaminen ei ole kansan silmissä ikävä ratkaisu,
vaan järkevä ratkaisu.

HS on syystä huolissaan: Hallitus nimittäin ei toteuta yksikielisyyttä tällä vaalikaudella,
vaan hallitus jatkaa seuraavalle kaudelle ja toteuttaa yksikielisyyden silloin.
Suuri enemmistö tulee tukemaan hallituksen järkevää kielipolitiikkaa.

Positiivista HS:n analyysissä on se, että lehti tajuaa RKP:n käyttävän kaksikielisyyttä
piiloilmaisuna ruotsin kielen kohtuuttoman ylikorostetulle asemalle.
RKP ajaa kaksikielisyyttä enemmistölle rikkautena, mutta tavoittelee samalla vähemmistölle
erityisratkaisuja, yksikielisesti ruotsinkielisiä ratkaisuja.

Mutta miten lehden oma "kaksikielisyys" tulisi ymmärtää ?
Miten ihmeessä se voi edes kuvitella, että suomenkielinen suomalainen
haluaisi tukea kaksikielisyyttä, kun sille ei edes kerrota, mitä kaksikielisyys -käsite pitää sisällään.

Kuten tälläkin foorumilla on todettu, kaksikielisyys tuntuu olevan jonkinlaista kansallista mytologiaa.

Ajatuspaja odottaa kaksikielisyyden täsmällistä määrittelyä.
Määrittelyn puuttuessa kaksikielisyyden voidaan katsoa olevan kriisissä.
Miksi kansa tukisi kriisiytynyttä identiteettiä, kun vaihtoehtona on selkeä identiteetti:
"suomenkielinen yhden pääkielen Suomi kansainvälisesti aktiivisena toimijana".

Jos halutaan puhua kaksikielisyydestä, suomenkielisen väestön de facto kaksikielisyys on
suomi ja englanti,
kotimaa ja maailma,
kansallinen erityisyys ja kansainvälisyys.

[Ajatuspaja]

Jotakin Helsingin Sanomien kaksikielisyys-ajattelusta voi kyllä päätellä siitä,
että HS:n "lähipiiriin" kuuluva säätiö lahjoittaa miljoona euroa ruotsinkieliselle
kauppakorkeakoululle, jotta Suomessa säilyisi nimenomaan ruotsinkielinen erityisratkaisu...
Eli kyllä HS:n kaksikielisyys taitaa olla samaa valepukua kuin RKP:n kaksikielisyysliturgia..
Rehellisempää olisi kirjoittaa "ruotsin kielen erityisasemasta", mutta lienee
jotenkin hyväksyttävämpää ja "tunteisiinvetoavampaa" käyttää kiertoilmaisua "kaksikielisyys"--
Mutta eipä näemmä ole perusperiaatteessa juuri eroa RKP:n kaksikielisyystulkintaan eli
suomeksi ruotsinkielisyyden erityisaseman korostamiseen.

Eli saimme vastauksen edelliseen kysymykseen:

Myös HS:lle "kaksikielisyys" on vain ruotsinkielisyyden
erityisaseman korostamisen kiertoilmaisu!

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/ja ... -1.1847755
"Tämän lahjoituksen ansiosta Hanken voi jatkaa kehitystään ruotsinkielisenä, kansainvälisenä ja itsenäisenä kauppakorkeakouluna"

Mainittakoon, että tuo lahjoitus olisi mahdollinen myös yhden pääkielen suomenkielisessä Suomessa.. joten kaksikielisyys
ei ole mikään ruotsin kielen erityisaseman tukemisen edellytys tai ehto.
Ruotsinkielisyyttä voi tukea myös "yksikielisessä" Suomessa.

"Yksikielinen" Suomi = Pohjoismaisen mallin mukainen Suomi, jossa maan puhutuin kieli säädetty maan viralliseksi PÄÄkieleksi
ja vähemmistökielille annettu virallinen (kansallisen) vähemmistökielen asema Euroopan neuvoston valvonnassa..

--------------------------

Nykyhallitus tekisi virheen, jos se lähtisi vauhdittamaan Suomen yksikielistymistä.

HS jättää perustelematta, mikä se "virhe" oikein olisi ?? Miksi suomenkielisen enemmistön kannalta edullinen ratkaisu olisi virhe ?
HS voisi kokeilla vaikka vuoden verran kaksikielisen lehden julkaisemista, sehän jarruttaisi Suomen "yksikielistymistä", eikö vaan ?