vapaakielivalinta.fi

Suomenruotsalaisille viime viikot ovat olleet hämmentävää aikaa. Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen Rkp ei ole mukana maan hallituksessa, vaikka puolue pystyi eduskuntavaaleissa jopa hiukan kasvattamaan ääniosuuttaan.

Tilanteen harvinaisuutta kuvaa hyvin se, että edellinen oppositiojakso osuu aikaan ennen nykyisen puoluejohtajan Carl Haglundin syntymää.

Sokkivaikutusta tehostaa perussuomalaisten mukaantulo hallitukseen. Monissa asioissa, kielipolitiikassakin, Rkp ja perussuomalaiset ovat likimain puoluekentän kaksi ääripäätä.

Myös monet hallitusohjelman kirjaukset herättävät vähintään epäluuloja. Luvassa on kokeiluja koulun kieliopintojen muuttamisesta sekä merkittäviä aluehallinnollisia ratkaisuja.

Reaktiossa hallitusratkaisuun on kuitenkin ollut enemmän sävyjä kuin kovasta äänenkäytöstä voisi päätellä. Suomenruotsalaisten ja kaksikielisten keskuudessa on myös tyytymättömyyttä Rkp:n monopoliasemaan kielivähemmistön edustamisessa. Muut puolueet ovat päässeet liian helpolla, kun kielipolitiikka on delegoitu yhdelle taholle.

Tyytymättömyyttä on ollut myös Rkp:n tapaan korostaa yksikielisten instituutioiden roolia. Mikä on perusteltua vielä päiväkodissa ja peruskoulussa, ei voi olla ainut ratkaisumalli koko yhteiskunnassa. Kaksikielisten ratkaisujen vierastaminen on johtanut siihen, että ruotsin kieli on vetäytynyt pois kansan enemmistön kokemusmaailmasta.

Tuloksena on ollut tilanne, jossa Suomen kaksikielisyys on nojannut kahteen tukijalkaan: perustuslain säännöksiin ja yhden puolueen asemaan hallituksessa.

Se on kovin haavoittuva malli, sillä perustuslaki piirtää lähinnä rajat, jonka sisällä poliitikot, kansalaisyhteiskunta ja yleiset asenteet muokkaavat arjen todellisuuden.

Kaksikielisyyden tuen pitää Suomessa olla laajaa, myös suomenkieliseen enemmistöön nojaavaa, vaikka täysi yksimielisyys ei olekaan realistista.

Nykyhallitus tekisi virheen, jos se lähtisi vauhdittamaan Suomen yksikielistymistä. Kielikysymyksestä ei pitäisi muutenkaan tehdä hallituksen ja opposition kiistakapulaa, vaan kaksikieliselle Suomelle tulisi rakentaa laajaa tukea kieli- ja puoluerajat ylittäen.

--- RKP kokee suomenruotsalaisten joutuneen altavastaajiksi: suomenruotsalaiset osaavat enimmäkseen melkein kaikki hyvää suomea, ovat kaksikielisiä. Mutta heidän mielestään voi olla epäreilua, että peruskoulu ei ole tehnyt myös suomenkielisistä kaksikielisiä. Siitä projekti tehdä suomenkielisistäkin kaksikielisiä.

Yksi osaprojekti on kielilakien tarkennus, joka on jo tehty. Sitten on kielilakien noudattamisen seuranta, minkä kautta on havaittu puutteita. Siksi kansalliskielistrategia, joka tosin uhkaa joutua katkolle.

Tässä stepit: lisää ruotsia kouluihin ja työpaikoille. Julkisten palvelujen ruotsinkielen saatavuus: ilman erikseen kysymättä. Seuraava steppi sama yksityisille palveluille. Ja lisää ruotsinopetusta.

Tässä vinkki RKP:lle: jotta kansasta todella saadaan kaksikielinen niin säädetään laki, jonka mukaan jokainen suomalainen puhuu vuoropäivinä ruotsia ja toisena suomea. Suomenmaa olisi parittomina päivinä suomenkielinen ja parillisina ruotsinkielinen. Sakkoa ja vankilaa jos puhuu väärää kieltä.

Niin? Eikö oikeudenmukaisuus saavutettaisi tällä tavoin, kielikysymyshän on valtakunnan tärkein asia?

NRR kirjoitti:Talan blogissa on käsitelty tätä pääkirjoitusta
http://heikkitala.puheenvuoro.uusisuomi ... a-kohisten

Tätä keskustelua vaikeuttaa se, että esimerkiksi itse en koe mitenkään tarpeellliseksi Suomen virallista yksikielisyyttä, mutta toisaalta en myöskään hyväksy sitä, että kielipoliittiset ratkaisut ovat sellaisia, että ne palvelevat vain ja ainoastaan sitä ideaa että suomenkielisille luodaan jatkuvasti lisää periaatteellisia laillisia velvoitteita ruotsinkielisyyteen. Jopa tästä asiasta aikanaan kanssani vääntänyt Jan-Erik Andelin on hyväksynyt tämän periaatteen.

Näen siis asian jotenkin silleen että Suomi siten kuin se on tähänkin asti ollut palvelee ruotsinkielisten perustuslain mukaisia tarpeita ihan riittävästi, ja toisaalta pakkoruotsi voidaan poistaa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että koko väestön on oltava "suomen- ja ruotsinkielistä" jotta kielipykälä toteutuisi.

Toisaalta RKP:n ja suomenruotsalaisten kannattaa olla aina ja ikuisesti "huolissaan ruotsin kielen asemasta". Itsekin käyttäytyisin noin jos kuuluisin kyseiseen intressiryhmään. Mikään ei koskaan riitä, aina ollaan uhattuna ja kaikki muiden ihmisten omat intressit ovat väärin...

On syytä ryhtyä keskustelemaan kaikilla forumeilla eri puolueiden suhteesta kielipolitiikkaan. Folktingetin asema kielikysymyksissä on paljastettava ja esim. Demarien suuri vaikutus nykyiseen tilanteeseen on saatava kaikkien kansalaisten tietoisuuteen.

Juuri nyt on oikea aika muuttaa Suomi yksikieliseksi maaksi. Suomen pääkieli on suomi, kuten naapurimaassamme Ruotsissa se on ruotsi. Kielilait voidaan kopioida vain kieltä vaihtamalla.

Pakko- ja virkamiesruotsin vaatimus on ehdottomasti lopetettava.

Kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset on syytä laskea, koska nimenomaan Rkp vaatii budjettiin lisää rahaa. Sitä saadaan lopettamalla kaksioisbyrokratia.

Nykyhallitus tekisi virheen, jos se lähtisi vauhdittamaan Suomen yksikielistymistä.