Taulukko eri tiedekuntien kielitaitovaatimuksista Helsingin yliopistossa on tässä http://www.helsinki.fi/kksc/opetus/kieliopinnot5.htmlOpiskelijan tulee alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon (asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004) sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa
1. suomen ja ruotsin kielen taidon, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa ja joka on tarpeen oman alan kannalta; sekä
2. vähintään yhden vieraan kielen sellaisen taidon, joka mahdollistaa oman alan kehityksen seuraamisen ja kansainvälisessä ympäristössä toimimisen.
Kieliopintoihin sisältyy myös äidinkielen viestintäopintoja: äidinkielen opinnoista vastaa tiedekunta tai Kielikeskus yhdessä tiedekunnan kanssa.
Vapautuksista todetaan esim. matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kohdalla näin:
Lisäksi muista kieliopinnoista todetaan:Toisen kotimaisen kielen opintoja ei vaadita opiskelijalta, joka on saanut hakemuksesta lukiossa vapautuksen toisen kotimaisen kielen opiskelusta, eikä opiskelijalta, joka ei ole suorittanut toista kotimaista kieltä International Baccalaureate -, European Baccalaureate - tai Reifeprüfung-tutkinnossaan.
---
Tiedekunnan dekaani voi erityisestä syystä vapauttaa opiskelijan toisen kotimaisen kielen ja
vieraan kielen kielitaitovaatimuksista.
Ammattikorkeakoulujen kohdalla todetaan näin:Opiskelijalla on mahdollisuus sijoittaa kieliopintoja myös tutkinnon vapaasti valittaviin opintoihin. Tutkintovaatimusten mukainen kielten opetus järjestetään tiedekunnittain ja osin koulutusalakohtaisesti. Jo opiskelun alkuvaiheessa kannattaa suunnitella kieliopintojen ajoittaminen, jotta puuttuva kielisuoritus ei viivästyttäisi valmistumista muiden opintojen ollessa jo loppusuoralla. Kokonaan uuden kielen opiskelu on hyvä aloittaa heti ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, jotta kieliopinnoissaan ehtii riittävälle tasolle.
Eräässä ammattikorkeassa oli kirjattu esiin ohjeet myös vapautukselle:Ammattikorkeakouluasetuksen 8 § mukaan: Opiskelijan tulee ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa:
1. sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan vaaditaan korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan kaksikielisellä virka-alueella ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen; sekä (16.6.2004/497)
2. sellainen yhden tai kahden vieraan kielen kirjallinen ja suullinen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen.
Meillä siis valmistuu kaiken aikaa opiskelijoita ilman pakkovirkakieltä ja he ovat vapautuksen joko kokonaan tai osittain. Kieliopintoja voi aina sijoittaa vapaasti valittaviin opintoihin.Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, eikä opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä ulkomailla. Tällaiselta opiskelijalta vaadittavasta kielitaidosta päättää ammattikorkeakoulu.
Ammattikorkeakoulu voi erityisestä syystä vapauttaa opiskelijan 1 momentissa säädetyistä kielitaitovaatimuksista osittain tai kokonaan.
--- ammattikorkeakoulun tutkintosäännön 9 § mukaan: Ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 8 § määrää opiskelijalta vaadittavasta kielitaidosta. Kehittämisjohtaja voi pedagogista yliopettajaa kuultuaan vapauttaa opiskelijan hänen anomuksestaan osittain tai kokonaan kielitaitovaatimuksista. Opiskelijan on tällöin suoritettava vapautusta vastaava opintopistemäärä muita kieliopintoja.
Tarvitaanko muuta kuin tutkintoasetusten ensimmäisen kohdan muuttaminen muotoon "suomen TAI ruotsin"?
Pitäisikö listassa olla myös "TAI jonkin saamen kielen"?
Pitäisikö tutkintoasetuksen kakkoskohta olla "vähintään kahden vieraan kielen sellaisen taidon ---"? Tämä olisi monelle ongelma ja edellyttäisi taas vapautusmahdollisuutta.
Pitäisikö tutkintoasetuksissa lakata puhumasta äidinkielestä, kun kyseessä on suomi tai ruotsi? Vai onko äidinkielenopintoja esim. saamen kielillä? Pitäisikö maan omista kielistä puhua niiden nimillä tai sitten mainita myös maahanmuuttajien äidinkielen opinnot?
Mikä olisi pienin korjaus, joka olisi joustavin?