Argumentit ja faktat
Lähetetty: 01.05.2015 21:59
Keskustelin ennen vaaleja usean pakkoruotsia kannattavan kansanedustajan ja edustajaehdokkaan kanssa. Aloitin keskustelun taloustilanteella ja vientiin liittyvilä kysymyksillä. Kaikki ehdokkaat puhuivat hyvin innokkaasti vientiteollisuutemme etujen puolesta ja mitä ovat tehneet ja mitä tekisivät tulevaisuudessa vientiteollisuuden hyväksi.
Koska itselä on kokemusta asiasta n. 30 vuotta, otin aina esille vientimyyjiemme kielitaidon (tai paremminkin kielitaidottomuuden). Kerroin kuinka erityisesti suurten kansantalouksien asiakkaiden kieliä osaamme todella heikosti ja samaa mieltä olivat myös ehdokkaat. Kun kysyin heltä mitä mieltä ovat EK:n kielibarometrista (ruotsi sijalla 8), suurin osa ei ollut kuullutkaan asiata. Samoin kysyessäni heiltä sen jälkeen miksi he kannattavat ruotsin pakollisuutta, moni vastasi että eivät ole ajatelleet asiaa vientiteollisuuden ja kansantalouden kannalta vaan näiden vanhojen tuttujen argumenttien perusteella (kaksi kansalliskieltä, pohjoismainen identiteetti, palvelujen tarjonta jne). Joku ehdokas halusi tosin useaamman vieraan kielen opetusta, mutta aika moni tunnusti että EU:n suositus, eli äinkieli + 2 vierasta kieltä saattaisi olla mahdollista hyväksyä.
Rupesinkin miettimään, pitäisikö argumenttiperusteinen keskustelu muuttaa faktaperusteiseksi? Argumenttitaistelu tyyliin ”onko meillä pakkomatematiikka vai ei” on yhdentekevää kinastelua mutta tässä taloudellisessa tilanteessa taloudelliset faktat saattaisi purra paremmin kun kyse on kansantaloutemme pelastamisesta. Jopa paatunein pakon kannattaja haluaa kansakuntamme hyvinvointia, ja se olisi saavutettavissa monipuolistamalla koululaistemme kielitaitoa.
Koska itselä on kokemusta asiasta n. 30 vuotta, otin aina esille vientimyyjiemme kielitaidon (tai paremminkin kielitaidottomuuden). Kerroin kuinka erityisesti suurten kansantalouksien asiakkaiden kieliä osaamme todella heikosti ja samaa mieltä olivat myös ehdokkaat. Kun kysyin heltä mitä mieltä ovat EK:n kielibarometrista (ruotsi sijalla 8), suurin osa ei ollut kuullutkaan asiata. Samoin kysyessäni heiltä sen jälkeen miksi he kannattavat ruotsin pakollisuutta, moni vastasi että eivät ole ajatelleet asiaa vientiteollisuuden ja kansantalouden kannalta vaan näiden vanhojen tuttujen argumenttien perusteella (kaksi kansalliskieltä, pohjoismainen identiteetti, palvelujen tarjonta jne). Joku ehdokas halusi tosin useaamman vieraan kielen opetusta, mutta aika moni tunnusti että EU:n suositus, eli äinkieli + 2 vierasta kieltä saattaisi olla mahdollista hyväksyä.
Rupesinkin miettimään, pitäisikö argumenttiperusteinen keskustelu muuttaa faktaperusteiseksi? Argumenttitaistelu tyyliin ”onko meillä pakkomatematiikka vai ei” on yhdentekevää kinastelua mutta tässä taloudellisessa tilanteessa taloudelliset faktat saattaisi purra paremmin kun kyse on kansantaloutemme pelastamisesta. Jopa paatunein pakon kannattaja haluaa kansakuntamme hyvinvointia, ja se olisi saavutettavissa monipuolistamalla koululaistemme kielitaitoa.