Rakkauskin sujuu kuulemma paremmin suomenruotsiksi?

[NRR]

Hesarin otsikko: "Näin saat parisuhteen kukoistamaan – suomen­ruotsalaiset antavat rakkausvinkit suomenkielisille"
http://www.hs.fi/elama/a1429070440858

Väestöliiton Yhdessä vai erikseen -nimisessä Perhebarometrissä (2013) selvitettiin suomalaisten avio- ja avoliittojen vahvuuksia ja ristiriitoja. Tutkimukseen poimittiin Väestörekisterikeskuksesta noin 10 000 vuonna 2005 avio- tai avoliiton solminutta suomalaista. Erilliset kyselylomakkeet lähetettiin parisuhteessa eläville ja siitä eronneille vastaajille. Tutkimusta varten tehtiin myös henkilöhaastatteluja eron kokeneille alle 35-vuotiaille miehille ja naisille. Tutkimukseen vastasi yli 3 000 keski-ikäistä suomalaista, joihin lukeutuu noin tuhannen ruotsinkielisen erityinen lisäotanta. Ruotsinkielisiä on Suomessa 291 000 eli 5,5 prosenttia koko väestöstä. Noin 60 prosenttia ruotsinkielisistä avioituu toisen ruotsinkielisen kanssa.

Suomessa ruotsinkielisten liitot ovat onnellisempia kuin suomenkielisten. Yksi syy on se, että moni ruotsinkielinen asuu maalla. Mitä muuta voi oppia suomenruotsalaisten parisuhteista?

--- Ruotsinkielisillä pareilla oli 40 prosenttia pienempi riski avioeroon kuin suomenkielisillä pareilla. He olivat myös suomenkielisiä tyytyväisempiä parisuhteisiinsa.
--- Perhebarometrin mukaan ruotsinkielisten parisuhteissa isät osallistuvat suomenkielisiä isiä tasapuolisemmin lastenhoitoon. Huoli lapsista on ruotsinkielisille myös tärkeämpi syy pysyä yhdessä kuin suomenkielisille.
--- Toinen merkittävä suhdetta lujittava tekijä on parin yhteenkuuluvuus. Se tarkoittaa, että kumpikin osapuoli sitoutuu suhteeseen ja tekee töitä sen eteen, että suhteelle jää riittävästi aikaa. Erityisesti tässä asiassa ruotsinkieliset pariskunnat ovat suomenkielisiä taitavampia. --- Kontula on tutkinut suomalaisia parisuhteita jo vuosikymmenten ajan. Kontulan mukaan yhteiseen aikaan vaikuttaa voimakkaasti elämäntapa. Lähes puolet ruotsinkielisistä asuu maaseudulla tai harvaan asutulla alueella, jossa kaupungin hulinat eivät stressaa. --- Tutkimuksen mukaan myös maalla asuvat suomenkieliset ovat yleisesti ottaen onnellisempia. Tosin suomenkielisistä vastaajista harvaan asutuilla alueilla asui vain alle kymmenesosa.
--- Läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne lisäävät onnellisuutta. Intiimiys onkin kenties syvimmin pareja yhteen solmiva asia. ---Osaavatko ruotsinkieliset tämän suomenkielisiä paremmin? Osmo Kontulan mukaan niin voi olla. Tunteiden ilmaiseminen ja asioista puhuminen vaikuttaa olevan ruotsinkielisillä tärkeämmässä asemassa kuin suomenkielisillä.
--- Perhebarometrin mukaan ruotsinkielisistä pareista 61 prosenttia kertoi olevansa puolisoonsa erittäin tyytyväisiä, kun taas suomalaisista erittäin tyytyväisiä oli vain noin 39 prosenttia. Tämä tyytyväisyysero selittää Osmo Kontulan mukaan varmasti osan siitä, miksi ruotsinkielisten riski avioeroon on niin paljon pienempi kuin suomenkielisillä. --- Parit joilla on samankaltaiset elämänarvot, jatkavat yhdessäoloa todennäköisemmin kuin parit, joilla arvot eroavat merkittävästi. --- Yhteensopivuutta lujittavat lisäksi yhteiset haaveet ja projektit.
--- Perhebarometrin mukana ruotsinkieliset pitävät parisuhteessa suomenkielisiä tärkeämpänä molemminpuolista arvostusta sekä kykyä tunteiden ilmaisemiseen ja asioista puhumiseen. Osmo Kontula muistuttaa, että ruotsinkielisillä on myös keskimääräistä parempi koulutustaso, mikä saattaa lisätä rakentavaa kommunikointia. Koulutus saattaa parantaa myös taloudellista tilannetta, mikä vähentää stressiä raha-asioista.

Tuntuu kohtuuttomalta, että näissä kyselyissä keskitytään hehkuttelemaan suomenruotsalaisuutta ja vain lyhyesti viitataan siihen, että suomenkielisillä ei ole keskimäärin yhtä hyvää koulutusta, yhtä vahvaa, vaurasta ja tukea antavaa vertaisryhmää kuin ruotsinkielisillä tai yhtä vähän stressiä (stressiä aiheuttaa kilpailu opiskelu- ja työpaikoista, työpaineet, se että vain harva kykenee elättämään perhettään kulttuuriin liittyvillä töillä ja enemmistö on suorittavissa töissä, ahtaasti ja ankeasti asuminen, taistelu toimeentulosta, pakko selvitä omin voimin kaukana suvusta, juurista...).

Kun jonkin ryhmän tilastot kertovat suhteellisesta pahoinvoinnista tai haasteista muihin nähden, tätä ei yleensä nosteta esiin tyyliin "mikseivät ota oppia näistä ja näistä menestyvistä ryhmistä".

[Hannu Jussi]

Heh-heh!
Silloin nimiä kerätessämme kesällä 2013 eräs miespuolinen nimienkerääjä kertoi, että "rakkaus" on aina vaan helpompaa, mitä yksinkertaisemman ihmisen kanssa sitä harjottaa.
Tämähän on tietenkin lääketieteessäkin todettu.
Siis ruotsinkielisten rakkaus on helppoa? Tietenkään kovin moni maanviljelijä ei voi lähteä tiloiltaan, jossa kasvattaa vehnää ruotsiksi, varsinkin jos koulut on käymättä.
Enpä olisi tiennyt Raaseporin seka-avioliitoista, ellen olisi mennyt kerran suomenkielisten Marttojen kokoukseen Tammisaaressa.
Kaikilla ruotsinkielinen nimi ja muutakin yhteistä heillä oli; olivat pitkin poikin Suomesta - liekö silloin aikoinaan myös ollut näitä "kielisuudelma"-markkinoita, joilla yritetään houkutella ruotsinkielisille puolisoita.

Hesarin kirjoitus vaikuttaa sille, että ruotsinkielisillä on keskuudessaan liikaa periytyviä tauteja, ja tarvitsevat tervettä verta parantamaan "perimää". Tosin kuten Harkimoiden tapauksessa, ei se polvi heti pojasta parane.

[JV Lehtonen]

Niin, suomenkielisten parissa näitä itsensäruoskijoita riittää--
missähän Suomessa tämänkin kirjoittaja elää...

Äidinkielestä se alkaa. Esim Suomessa huonosti koulutetut ja köyhät ja syrjäytyneet usein puhuvat huonosti lapsilleen sen vaan näkee jos katsoo ympärilleen. Ja ihmiset muutenkin kyräilevät paljon eivätkä helpolla lähde pitempiin hauskoihin ja rakentaviin ja haastaviin keskusteluihin. Koko pakkoruotsikeskustelu on ladattu täyteen oletusta että meidän ruotsalaisia avuttomampi puhekulttuurimme johtuisi kielten opetuksesta. Ei johdu vaan kylmästä yhteiskunnasta ja kylmästä kovasta mentaliteetista jossa ei edes lapsille sepitellä eikä olla yhtenä korvana ja hymynä kuuntelemassa lasta ja vastaamassa rakkaudella ja energialla ja älyllä. Siitä se kielten oppiminen alkaa kun lapsi jo äidin vatsassa kuulee ja osallistuu äidin puhetilateisiin.
No jos äiti on huolia täynnä ja elää naisvastaisessa kulttuurissa ja mykkäkoulu ja viina ovat tärkeämpiä kuin rakentaminen ja rakkaus niin se lapsen kielellinen kehitys kapenee jo sikiöasteella.
Se on sitten vaan järjestelykysymys miten ne vieraat kielet opitaan kun lapsi on saanut normaalin eli hyvän ympäristön kasvaa ja jokeltaa ja tarttua ihaniin sanoihin jotka ovat häntä varten. Laulua unohtamatta.

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuo ... -kaatamaan

[Hannu Jussi]

poisto