vapaakielivalinta.fi

http://hbl.fi/opinion/i-dag/2015-04-07/745636/plan-x

Hommaforumin pakkoruotsiketjusta bongasin suomennettuna:

http://hommaforum.org/index.php/topic,8 ... msg1851841

RKP:n paniikinomaisen takertumisen pakolliseen ruotsiin täytyy johtua jostain aataminaikaisesta tunteesta, että me suomenruotsalaiset emme oikeastaan kuulu Suomeen, elleivät suomenkieliset myönny pakolliseen ruotsiin.

Eihän tuo analyysi pidä paikkaansa, koska suomenkielinen sai jopa Ruotsin vallan aikaan vapaasti olla suomenkielinen
ilman pakkoruotsia ja itsenäisyyden ensimmäiset 50 vuotta
80 % suomenkielisistä ei lukenut pakkoruotsia..

Pakkoruotsi keksittiin vasta 50 vuotta sitten..eli aataminaikaisest asiasta ei ole kysymys.

Me saimme siis olla ilman pakkoruotsia melkein tuhat vuotta, vaikka täällä on ollut
ruotsalainen herrakansa. Mitään kielellisiä oikeuksia meillä ei tietenkään ole ollut,
mutta kielemme on säilynyt virallisen aseman puuttumisesta huolimatta...
Virallinen asemahan on suomella ollut vasta noin sadan vuoden ajan (de facto)

RKP:n paniikin syy on tuhatvuotisen valta-aseman murtuminen.

Pakkoruotsi keksittiin, jotta ruotsin kielen hegemonia säilyisi.

Ruotsin kielen hegemoniahan säilyi ilman pakottamista 1960-luvulle asti
luonnollisella tavalla eli ruotsin kieli oli rahan ja vallan kieli sinne asti.
Kun tuo valta alkoi hiipua suomalaisten vaurastuessa, täytyi keksiä uusi tapa
pitää suomenkielinen väestö "herran nuhteessa"..

Ja se tapa on pakkoruotsi eli ruotsivelvollisuus koko kansalle!

Mutta miksi me säilyttäisimme ruotsin kielen hegemonian maassa, jossa 95 % asukkaista
puhuu jotain muuta kieltä kuin ruotsia--

Osaako Stenius vastata siihen ? Vai onko "valta" pakkoruotsin selittäjänä tabu jopa älyköille ?

Tätä osuutta en hyväksy:

vapaaehtoinen kiinnostus ruotsiin antaisi aivan erilaiset lähtökohdat. Siinä on kaksi tapaa, jotka voisi toteuttaa rinnakkain. Ensimmäinen koskee kielten opetusta yleensä. Kieliprofessori Fred Karlsson on selvittänyt perustavanlaatuisia olosuhteita lasten kyvylle oppia kieliä. Noin yhdeksän vuoden iässä aivoissa tapahtuu tiettyjä fysiologisia muutoksia, ja lapsi menettää kyvyn intuitiiviseen helppouteen kielen oppimisessa. Kielten oppimisessa omaksutaan aikuisten malli, toisin sanoen siitä tulee vaikeaa, vastakohtana varhaislapsuuden leikkisyydelle ja luonnollisuudelle.

Siksi varhaisessa kouluopetuksessa pitäisi panostaa kieliin niin monin tavoin kuin mahdollista. Kielikylvyt, ystäväkoulut, kielenopetuksen varhaistaminen alakoulussa yhä aikaisemmaksi.

Toinen ja tehokas tapa olisi, että kaikki kirjoittaisivat äidinkielen ohella kaksi kieltä ylioppilaskirjoituksissa. Englanti olisi varmasti useimpien ykkösvalinta. Mutta sen jälkeen ruotsi kokisi todennäköisesti renessanssin. Kaikki kunnia saksalle, ranskalle ja venäjälle, mutta ne ovat vaikeita kieliä, joita kuulee maassamme hyvin vähän. Ruotsin valitseminen olisi varmasti luonnollista monille.

Suuri osa lapsista ei pysty "leikinomaisesti" noin vain omaksumaan toista kieltä. Tämän vuoksi meillä on paljon koulunsa suomeksi aloittaneita, jopa Suomessa syntyneitä lapsia, jotka eivät ole oppineet yhdeksän kouluvuoden aikana suomea niin hyvin, että sille olisi helppo rakentaa jatko-opintoja. Moni suomenkielinen lapsikaan ei opi helposti vierasta kieltä, ellei todella kylve siinä kielessä. Olen itse aloittanut koulun viisivuotiaana vieraalla kielellä ja muistan, millaista se oli. Ja vaikka itse sulauduin nopeasti uuteen kieleen, muista miten monet kaverit olivat kielen kanssa vaikeuksissa. Kielet ovat ok, jos ne ovat koko perheen harrastus tai jos eletään vähemmistökielisinä muiden keskellä - mutta yleistä monen kielen velvoitetta pääkieltä puhuville pienille lapsille ei voi olla. Niin ei tehdä muuallakaan. Se, että meillä löytyy aina tutkimustukea "lisää ja varhemmin kieliä" johtuu vain siitä, että tämä on meidän kieltenopetuksemme paradigma, jonka taustalla on toive siitä, että kaikki olisivat kolmikielisiä suomi-ruotsi-englanti-yhdistelmällä - koska tämä on välttämätöntä suomenruotsalaisille. Mutta tämä ei ole kaikkien etu.

On eri asia rakentaa kielikoulua tai rakentaa vähemmistökielistä koulua kuin rakentaa koulua koko kirjavalle ikäluokalle, jossa oppilaiden tarpeet, taipumukset ja tavoitteet ovat aina erilaisia.

Kolme pakollista kielikoetta lukioon olisi paluuta taaksepäin, turhan kielipainotteiseen lukioon siihen, mistä rakenneuudistuksella pyrittiin pois. Tämä myös oleellisesti vaikeuttaisi ammattikouluväylää myöten kirjoituksiin tulijoiden työtä. Tarkoitus oli lyhentää lukioaikoja ja vähentää reppuja, tehdä tilaa matemaattiselle osaamiselle ja ainereaalille - nyt tämä pitäisi unohtaa ja ryhtyä pakottamaan kieliä. Ei näin!

En ymmärrä tätä ruotsinkielisten logiikkaa. Silloinkin, kun he tuntuvat ymmärtävän pakkoruotsin tulleen tiensä päähän, silloinkin heistä on luonnollista, että he alkavat suunnitella suomalaisten ja uussuomalaisten lasten ja nuorten kieltenopetusta suomenruotsalaisten lähtökohdista eikä siitä, mitä nämä suomalaiset ja uussuomalaiset lapset ja nuoret perheineen katsovat todellisuudessa tarvitsevansa, miten vastaavat pääkielen puhujat ja maahanmuuttajaryhmät opiskelevat kaikkialla muualla.

Pakkoruotsi on huono siksi, että se on vastoin meidän lastemme todellisia tarpeita, toiveita ja tavoitteita - sitä ei voi korvata uusilla käytännöillä, jotka myös ovat vastoin meidän lastemme todellisia tarpeita, toiveita ja tavoitteita.

Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?

En ymmärrä tätä ruotsinkielisten logiikkaa. Silloinkin, kun he tuntuvat ymmärtävän pakkoruotsin tulleen tiensä päähän, silloinkin heistä on luonnollista, että he alkavat suunnitella suomalaisten ja uussuomalaisten lasten ja nuorten kieltenopetusta suomenruotsalaisten lähtökohdista

Minä taas ymmärrän tämän logiikan täysin.

Logiikan taustalla on ruotsin kieli vallankäytön välineenä.

Jos kulttuurisessa DNAssa on kieleen perustuva korkeampi status, se välittyy kulttuuriperintönä sukupolvelta
toiselle ja siksi tämä käyttäytymismalli toistuu ja toistuu.

Me suomenkieliset olemme heille heidän tarpeisiinsa muovattavaa, harmaata massaa, kun taas he ovat tärkeitä
ja ennen kaikkea yksilöitä, joilla on yksilölliset tarpeet, joiden tyydyttämisen välineitä me olemme.
Aivan kuten on ollut vuosisatoja!
Ei sellainen ajattelu katoa minnekään, tästä on keskusteltu ennenkin.

"Suurvalta ja valta-asema säilyy kauimmin henkisenä rakennelmana"!

Siinähän oli ero fennomaanien ja svekomaanien välillä 150 vuotta sitten:
Ruotsinkieliset fennomaanit tajusivat, että suomenkielisetkin ovat ihmisiä ja yksilöitä,
mutta svekomaanien perintöä kantavat RKP-läiset eivät ole koskaan luopuneet siitä ajatuksesta,
että suomenkieliset ovat (tarpeentyydytyksen) välineitä!

Totta kai voimme naivisti ajatella, että kyseessä on topeliaanisen kansallisuusidean ja snellmanilaisen näkemyksen
välinen kilpailu, mutta minä väitän, että vallankäytön juuret ja perinteet menevät satojen vuosien päähän-
niihin aikoihin, kun osa suomalaisista valitsi kielekseen ruotsin suomen sijasta, opportunistisista syistä!

Opportunisitit yhdistettynä valloittajakansan vallankäyttäjiin saivat aikaan uuden vallankäyttäjäryhmän,
jonka näkemys on havaittavissa vielä niissä suomenkielisissä, jotka kannattavat pakkoruotsia.

Tämä kysymys olisi selvitettävä perinpohjin ja rehellisesti. Kyse on vallasta,
mutta se tuntuu olevan tabu jopa intellektuelleille. En ole nähnyt valta-aspektia
käsiteltävän missään.. vaan ainoastaan näitä irrelevantteja savuverhoja, joita ovat
palvelut, identiteetti jne jne.

Meidän suomenkielisten odotetaan kantavan alistujan kulttuurista DNAta,
aivan kuten olemme vuosisatoja kantaneet.

Mutta me emme enää kanna sitä "DNA"ta!

Pitäisi perustaa eräänlainen totuuskomissio, missä nämä asiat käydään rehellisesti ja perusteellisesti läpi.

Tämä on ydinkysymys: VALTA ja vallankäytön perinne!

JV Lehtonen kirjoitti:

En ymmärrä tätä ruotsinkielisten logiikkaa. Silloinkin, kun he tuntuvat ymmärtävän pakkoruotsin tulleen tiensä päähän, silloinkin heistä on luonnollista, että he alkavat suunnitella suomalaisten ja uussuomalaisten lasten ja nuorten kieltenopetusta suomenruotsalaisten lähtökohdista

Ruotsinkieliset fennomaanit tajusivat, että suomenkielisetkin ovat ihmisiä ja yksilöitä,
mutta svekomaanien perintöä kantavat RKP-läiset eivät ole koskaan luopuneet siitä ajatuksesta,
että suomenkieliset ovat (tarpeentyydytyksen) välineitä!

Niinpä.

Joka tapauksessa ruotsinkieliset ovat rakennelleet vaihtoehtoja nykyiselle pakkoruotsille, joka sitoo kaikkia alakoulusta yliopistoon.

Stubbilainen versio kuuluu "kaksi tai kolme vierasta kieltä jo ekaluokalta"! Sitten lukiossa katsotaan, mitkä kielet jää jäljelle - uskoen, että ruotsi varhain aloitettuna on sen verran vahva tuossa vaiheessa että valtaosa pitää sen.

Toinen versio kuuluu "antaa perskareiden valita, lukioruotsi on ett måste"! Siis peruskoulussa voisi vielä valita kieliä, mutta lukioruotsi on vaadittava ja virkaruotsi jatkaa.

Kolmas versio, tässä Steniuksen viitoittama, julistaa "kielet koulun keskeisimmäksi opetukseksi" ja "koulussa painotettava kieliä jopa muiden aineitten kustannuksella" (tyypillistä ruotsinkieliselle vähemmistökulttuurille Suomessa, ei ajattelulle Ruotsissa). Tämä polku vahvistaisi sekä varhaistaisi ruotsia erilaisten kylpyjen kautta ja nostaisi kaikille lukiossa pakkolliseksi kaksi vieraan kielen yo-koetta (Ahtisaaripaperin toistaiseksi ainut toteutumaton kohta). Tähän usein liittyy vielä usko siihen, että jatkossa virkaruotsin rinnalle yliopistoon kehitetään virkavenäjä, virkasomali, virkablaablaa, vaikkei vastaavaa järjestelmää ole missään maailmassa.

Mikään näistä poluista ei kunnioita suomenkielisten ja uussuomalaisten lasten ja perheiden omia tarpeita, taipumuksia ja tavoitteita.

Vaatimus kielivapaudesta sisältää myös vaatimuksen siitä, että ruotsinkielisten on lakattava omasta näkökulmastaan puuttumasta suomenkielisten koulujen kieliopintoihin. Heidän kuuluu kehittää oman kieliryhmänsä kieliopintoja, siihen heillä on näkemystä ja kokemusta.

Stenius muuten yrittää nimetä pakkoruotsin vain peruskouluruotsiksi. Pakkoruotsi on koko jatkumo peruskoulusta yliopistoon. Pakkoruotsi on se ainoa pakollinen kieli ja samalla pakollinen oppiaine jokaiselle suomenkielisen koulutusväylän läpi kulkevalle alhaalta ylös. Sitä on pakkoruotsi.

JVL
Kielestä minulla tulee mieleen se, että Tukholman lähettäessä maaherroja yms. Suomeen, ei suomalainen ole tarvinnut ruotsia asioidakseen viranomaisten kanssa, vaan viranomaisella on ollut tulkki, jotta on pystynyt hoitamaan tehtäviään vieraan kansan.... vierasta kieltä puhuvan kansan keskuudessa.

Sitä ihmettelen, että Ruotsin kuninkaan 1600- ja 1700-luvuilla aateloimat "upseerit" . . . ja joille mm. Suomesta osoitettiin maata/tiloja, vieläkin leikkivät näitä aatelisleikkejä jo vaikka kuinka monennessa polvessa. Aiemmin vain aateliset naivat "samankaltaisia", mutta tuo sukurutsa ruotsinkielisten keskuudessa näyttäytyy vähälahjaisuutena. .......... Vähälahjaisille ruotsinkielisille on järjestetty oma koulutusputki, jonka tietenkin veronmaksajat maksavat.
Miksi Suomen tasavallassa on tänään vierasta kieltä puhuvia aatelisia, joista vain joku heidän esi-isänsä on kunnostautunut n. 400 vuotta sitten. Silloin aateloidulle annettiin maita ja tiloja, kuten mainitsin. Jos sopiva tila oli jo suomalaisen käytössä, ajettiin isäntä perheensä kanssa pois ja hänestä tuli talonsa entinen isäntä, joskus jopa "orja" uudelle isännalle.
En voi ymmärtää, että tällaista järjestelmää pidetään yllä.

Sitten 1800-luvulla kaupan avauduttua Venäjälle Suomeen muutti paljon kauppiaita muualta maailmasta. Se, että ruotsinkieliset olivat tavalla tai toisella pystyneet estämään suomenkielisten kouluttautumisen, taitaa olla tuon aateliston merkittävämpiä urotekoja itselleen.

Gustafssonnin tultua ministeriksi, alettiin suomenkielisten koulupaikkojen runsas karsiminen, ja kerrottiin, että tulevaisuudessa suomenkielisille lapsille opetetaan kouluaineita vuoroin ruotsiksi ja vuoroin suomeksi. Suunnitelmissa on, että koulu aloitetaan leikkien ruotsiksi..... ja leikitään, kunnes "ainoa" pitkä kieli on ruotsi, jota siinä vaiheessa osataan jo hyvin ja se myös pakkokirjoitetaan.

Onhan Suomi ruotsalainen...... kysykää vaikkapa Lipposelta, Haglundilta...... ja kaikilta heiltä, jotka äänestivät nyt 2015 Ruotsin puolesta.

Se mitä suomenruotsalaiset tavoittelevat, ja se mikä on tässäkin foorumissa aiheuttanut esimerkiksi Jan-Erikin kanssa räjähtelyjä "identiteettikeskusteluissa", on nimenomaan tämä idea siitä että ruotsin pitää olla "luonnollinen" asia ihmisille joille se muutoin ei olisi luonnollinen.

Se on tottakai totta että lapsille saa opetettua mitä tahansa. Itse opin englannin hyvin sujuvasti jo ala-asteella (ja tätähän ei siis lasketa), ja olin jopa tietoinen tästä nopeasta oppimisprosessista alle teini-ikäisenä. Se on ihan fysiologiaa. Se, että suomenruotsalaiset yrittävät olla jotenkin asiantuntijoita tässä samalla kun he värväävät tämän herkkyysiän omien tavoitteidensa toteuttamiseen, on se ongelma. On todella härskiä että meitä muita yleisesti ottaen kutsutaan jotenkin ymmärtämättömiksi kielten oppimisen suhteen yleensä mikäli lopputulema ei ole tarkoituksenmukainen.

Olisi mielenkiintoista kokeilla argumenttia jossa vaikkapa ahvenanmaalaisille sanottaisiin, että "no mutta poistetaan teidän asenneongelmat alle 9-vuotiaiden kieltenopinnoilla, jotta he oppisivat kieliä, ja se kieli on suomi". Meitä varmaankin syytettäisiin kulttuurisesta kansanmurhasta...

Jos muuten myös katsotaan eduskunnassa käytyä argumentaatiota ja muutenkin sitä retoriikkaa mille olemme altistuneet vuosien saatossa, niin koko ideahan on se, että suomi äidinkielenä ei ole merkityksellinen. Juuri tämän takia meiltä aina kirkkain silmin kysytään että "no mutta miksi sinä sitten puhut (äidinkielenä) suomea jos et puhu (kielipoliittisesti pakotettuna) ruotsia". Meillä on siis tavallaan perustuslaillinen "lupa" suomeen äidinkielenä vaikka se on olemassa jo muutenkin. Tämä suomen epälegitiimiys "luonnostaan" on juuri tämä meidän fundamentaalinen ongelmamme tämän ihanan Ruotsi-emämaamme kanssa, johon meidän on pakko ikuisesti kuulua.

Eero Nevalainen kirjoitti:Jos muuten myös katsotaan eduskunnassa käytyä argumentaatiota ja muutenkin sitä retoriikkaa mille olemme altistuneet vuosien saatossa, niin koko ideahan on se, että suomi äidinkielenä ei ole merkityksellinen.

Tästä ja siitä, miten suomenkielisestä tehdään ruotsinkielinen kertoo tuore Arbetarbladet, demarilehti:

X flicknamn var Y och hennes bakgrund finskspråkig.
-Men jag lärde mig svenska på dagis. Senare gick jag i Deutsche Schule, Tyska skolan, vid Malmgatan. Därför kan jag lika bra tyska, svenska och finska.
Tack vare mångspråkigheten började hon studera vid svenskspråkiga Åbo Akademi.
– --- Men senare bytte jag till tyska och finska och blev filosofie magister i de bägge språken.
---
– Med mina tre söner talar jag svenska, men med min make blir det finska. Han kommer från Jyväskylä och är helt finskspråkig. I sitt jobb vid Fackförbundet Pro har han haft stora nytta av att kunna svenska. Inte minst i det nordiska samarbetet. Mina barn har blivit helt tvåspråkiga. Vi bor i den nya stadsdelen --- i Helsingfors. Där finns både svenskspråkigt dagis och en svensk kvartersskola.
X anser att skolan är helt avgörande för språket.
– Min partivän Z är finskspråkig. Men genom att hon gått i svensk skola kan hon både tala och skriva perfekt svenska.
--- År 2009 fick X ett lektorat i finska vid den svenskspråkiga skolan Å.
Ordet ”pakkoruotsi”, tvångssvenska, har naturligtvis ingen anhängare i X.
– Jag tycker att hela ordet är löjligt. I stället borde man börja undervisa tidigare i svenska i de finska skolorna. Den värsta tiden att börja med språkundervisning är nämligen trettonårsåldern för då upplevs språket som ett tvång. Kan man svenska har man dessutom lättare att lära sig engelska, tyska och andra nordiska språk.
– I undervisningen kan man använda sig av utflykter mellan svensk- och finskspråkiga skolor så att både lärare och elever besöker varandras skolor.
--- X har upplevt det som brukar kallas ”den finlandssvenska ankdammen” där alla känner alla.
– När finlandssvenskar som inte känner varandra träffas första gången gången brukar en standardfråga vara ”i vilken skola har du gått” varefter man frågar ”då känner du den, och den”. Det här är en stor trygghetsfaktor.
Hon påminner om den skola där hon jobbar.
– I en liten svenskspråkig skola behöver eleverna inte uppleva sig som anonyma, vilket man lätt gör i stora finskspråkiga skolor. Det vet jag av egen erfarenhet eftersom jag varit lärare i en finsk skola.
--- X trivs inom Finlands svenska socialdemokrater (FSD).
– Min erfarenhet är att tävlingen om platserna på finskspråkigt socialdemokratiskt är hårdare. De finlandssvenska socialdemokraterna är däremot mjukare, konstaterar X.
http://arbetarbladet.fi/framja-moten-bo ... -muntliga/

Näin siis suomenkielisestä tehdään ruotsinkielinen:
- ensin ruotsinkielinen dagis ja sitten kielipainotteinen koulu ja lopulta Åbo Akademi ja kieliin painottunut tutkinto,
- sitten työpaikka ruotsinkielisessä verkostossa, tässä koulu

Ja ihme on tapahtuntu, kieli-identiteetti on muuttunut:
- X puhuu ruotsia lastensa kanssa, on sijoittanut nämä ruotsinkieliseen kouluun ja osaksi "pehmeää" Ankkalampea, jossa kouluissa ei kadota anonyyminä joukkoon, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tunnetaan turvallisuutta, kun tavataan tuttuja ruotsinkielisiä kouluja käyneitä ihmisiä, ja jossa puolueosastossakin ollaan pehmeämpiä, kilpailu vähäisempää...

Ja toinen ihme, jopa puolisolle ruotsista on hyötyä!

Muille halutaan myös samaa herkkua
- tärkeintä on oppia kieltä varhain, keskittyä puhumiseen ja vierailla yli kielirajan
- painotetaan (paljon kritisoitua) porttiteoriaa, jonka mukaan ruotsin pohjalta on helpompi oppia englantia, saksaa ja muita pohjoismaisia kieliä (näin on vain äidinkielentasoisen puhujan kohdalla jos silloinkaan - eivät nimittäin ruotsinkieliset Ahvenanmaalla tai Ruotsissa osaa useinkaan saksaa, vaikka ...)
- varhaistus on avainsana pakkoruotsin kohdalla, pakkoruotsista taas ei saisi puhua

Mitä tämä on?
Tämä on skandinaavinen kieli-ihminen, jonka maailmankuvassa hyvä ihminen on skandinaavinen kieli-ihminen. Pieni ja turvallinen ja pehmeä ja kilpailuton Ankkalampi säilyy oman pienen piirin hallussa... Leikitään, että pakkoruotsista on iloa ja hyötyä kaikille (kunhan riittävän varhain ja riittävän paljon), mutta tosiasiassa koko elämä on rakennettu sen varaan, että kuulutaan pieneen vähemmistöön, jonka elämän on varaa olla pehmeämpää. Ja koetaan, että edustetaan jonkilaista "oikeaa suomalaisuutta" ja siksi ollaan paremmassa asemassa ja voidaan ottaa elämäntehtäväksi muitten kasvattaminen "oikeaan suomalaisuuteen".

Äläs nyt, me emme saa reagoida tähän yhtään mitenkään tai sitten me olemme jonkinlaisia kansallismielisiä

On kyllä mielenkiintoista ajatella että esimerkiksi oma taustani on noin väärin tai ainakin vajaa, ja että sen jatkaminen on jotenkin moraalisesti kyseenalaista. Ja että jos tuosta tulee mitään ajatuksia sen suhteen että itsestäänselvästi ei tahtoisi itse ruotsinkielistyä kun se on niin mahdollista, niin sehän se vasta sitten kamalaa onkin.

Korostan edelleen että yksien ihmisten identifikaatio on näköjään itsestäänselvästi arvokkaampi kuin toisten.