Suomenruotsalaisten uskottavuus mennyttä (?)

[JV Lehtonen]

Olen seurannut kielipolitiikkaa tiiviisti varmaan noin viisi vuotta..

Viimeaikainen keskustelu on syömässä todella pahasti suomenruotsalaisten uskottavuutta:
Kun Stefan Wallin töppäili varuskunta-asiassa tiedotuksen osalta,
YLE järjesti näyttävän tv-esiintymisen, jossa kolme suomenruotsalaisuuden keulakuvaa
puhui kauniisti avoimuuden puolesta:

Suomenruotsalaiset vaikuttajat haluavat läpinäkyvyyttä kielikysymykseen
Aamu-tv:ssä vierailleet suomenruotsalaiset vaikuttajat pitävät tärkeänä, että kielikysymyksistä puhutaan myös päätöksen teossa avoimesti ja rohkeasti. Heidän mielestään Dragsvik-päätöksestä noussut jupakka tekee hallaa keskustelulle ruotsin kielen asemasta.

Sekä Kronman että Torvalds pitävät tärkeänä,
ettei suomenruotsalaisuutta mielletä yhden asian suuntaukseksi, joka ajaa vain omaa etuaan.

- Meidän pitää samanaikaisesti osallistui yleisten yhteiskunnallisten suomalaisten ongelmien ratkaisuun. Jos vetäydymme siilipuolustukseen niin se on varma häviön paikka. Meidän pitää olla rakentavia koko Suomen ongelmien ratkaisemisessa, Torvalds sanoo.

Lähteet:
Yle Uutiset

http://yle.fi/uutiset/suomenruotsalaise ... en/5093967

Ja mitä tapahtuu todellisuudessa:

YLEN vaalitentissä torstaina Carl Haglundilta kysyttiin, miksi hän ei ole tehnyt suunnitelma B:tä, jolla turvataan ruotsinkieliset palvelut,
kun pakkoruotsi on poistunut. Haglundin mukaan ei tarvita mitään suunnitelma B:tä!
http://areena.yle.fi/tv/2449803
37 min

Suomenruotsalaisessa mediassa kuitenkin keskustellaan, että suunnitelma B:n PITÄÄ OLLA SALAINEN!

Missä on nyt se avoimuus ja rohkeus, jota vuonna 2012 ajettiin ?? Vai oliko se huijausta ??

Emmekö voisi yhdessä tehdän sen suunnitelma B:n...
Meiltähän on vaadittu täydellisiä ratkaisumalleja kieltenopetukseen, joten kyllä meillä
on kapasiteettia tehdä myös kokonaisuudistus eli olla mukana luomassa plan B:tä!

Let's work together!

[NRR]

Suomenruotsalaisessa mediassa kuitenkin keskustellaan, että suunnitelma B:n PITÄÄ OLLA SALAINEN!

Väitän, että kaikki, mikä ruotsin aseman säilyttämiseksi on tehty viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, on pohjustettu salaa ja tuotu sitten valmiina päätöksenä julki. Se on ollut meillä maan tapa.

Olihan tuossa välillä vapaampia tuulia ja folktingetin riveissäkin oli ymmärrystä vapaaehtoiselle ruotsille, mutta nyt rivit on korjattu. Korjausliike tapahtui jo ennen vaaleja 2011.

Joulun alla 2010 ohjelmassa Slaget efter tolv (De äldres råd. Radio Vega måndag 20.12 2010 kl 12.10. Debatten om svenskans framtid i Finland ser inte ut att avta. De äldres råd drar sitt blygsamma ... Jutta ZIlliacus, Ralf Friberg, Per-Erik Lönnfors, Geo Stenius...) oli tulevan kielipolitiikan suunnitteluun liittyvä osuus: "Vaikka olemme kaikki lehdistönvapauden ja ilmaisuvapauden vahvoja puoltajia tämä keskustelu [pakon lieventämisestä] tulee käydä vastuullisten poliitikkojen kesken suljettujen ovien takana ja sitten tuoda julki ehdotus tai kompromissi, ei vuotaa tietoja wikileaksin tai provosoivan tv-ohjelman kautta, sillä silloin mennään vikaan, jos tästä tulee populistinen kysymys."
("Trots att vi alla här är liksom starka försvarare av pressfriheten och ytrandefriheten --- den här diksussionen ska nog föras mellan ansvariga politiker i slutna rum och sen komma fram med ett förslag och en kompromis och inte läcka genom nån wikileaks eller någon sån här provoserande tv-program --- för då går det snett om det här blir liksom en populistisk fråga.")

Ruotsiksi ollaan rehellisempiä kuin suomeksi. Radiokeskustelussa 2010 siis katsottiin, että taistelu pakkoruotsin puolesta on menetetty ja seuraavaksi tulisi ruotsinkielisten pohtia uutta diiliä - tästä uudesta diilistä tulisi neuvotella suomenkielisten päättäjien kanssa suljettujen ovien takana, koska muuten "populistit" pilaavat jutun. Avoin ja demokraattinen asenne!

Mutta nyt ollaan päätetty vitkuttaa kielivapautta niin pitkään kuin mahdollista. Ilmeisesti Plan B ei sisällä tarpeen suuria kompensaatioita. Kaikenhan pitäisi jatkua kuten ennenkin paitsi että niiden, jotka eivät lue ruotsia, elämä täytyy tehdä mahdollisimman hankalaksi pakkovenäjän ja virkakiellon avulla.

[NRR]

Emmekö voisi yhdessä tehdän sen suunnitelma B:n...
Meiltähän on vaadittu täydellisiä ratkaisumalleja kieltenopetukseen, joten kyllä meillä
on kapasiteettia tehdä myös kokonaisuudistus eli olla mukana luomassa plan B:tä!

Let's work together!

Sinähän olet sitä yrittänyt. Kuinkas kävi?

Tälläkin foorumilla sitä yritettiin. Ketjussa "Missä järkevät ruotsinkieliset nyt" sorvattiin JEAn kanssa "kompromissia", johon ei ihan päästy.

Tässä viimeisin versio, "korimalli", jossa tarkennettiin, mitkä ovat eri kieliryhmien tarpeet kietenopetuksen suhteen.

Suomenkielisten ja uussuomalaisten (ja kenties muidenkin vähemmistöjen) korissa lukee:

1. Toteutetaan valtakunnallinen vapaa kielivalinta ilman aluerajoituksia.

Uussuomalaisilla, saamelaisilla ja muilla vähemmistöillä voi olla lisäksi omat korinsa, joiden sisällöistä emme nyt tiedä mitään.

Ruotsinkielisten korissa lukee:

1. Ruotsinkielinen koulutus turvataan siten, että
1.1 ruotsinkielisellä oppilaalla on oikeus ruotsinkieliseen koulunkäyntiin koko maassa, opetusryhmien minimien puitteissa,
1.2 ruotsinkielistä ammatti- ja jatkokoulutusta tarjotaan entiseen tapaan,
1.3 ammatti- ja jatkokoulutus pyritään mitoittamaan vastaamaan ruotsinkielisiä palvelutarpeita.

2. Jotta ruotsia edelleen osattaisiin Suomessa,
2.1 ruotsia tarjotaan koko maan peruskouluissa valinnaisena pitkänä ja lyhyenä kielenä (normaalit opetusryhmäminimit mutta pyrkimyksenä muodostaa ryhmä koko kunnan alueelta ellei sitä koulukohtaisena synny),
2.2 lukioihin tulee tarjolle myös aloittava ruotsi.

3. Pyritään takaamaan toimivat ruotsinkieliset palvelut
3.1 parantamalla ruotsinkielisten palveluomavaraisuutta,
3.2 lisäämällä viranomaisten kielikoulutusta ruotsin kielessä,
3.3 valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),
3.4 helpottamalla vieraan ruotsinkielisen työvoiman palkkaaminen kaksikielisten alueiden julkiselle sektorille (mm. keventämällä suomen kielen tasovaatimuksia).

Näistä kohta 3.3 on se, jota itse en hyväksy, sillä kyseessä on sama tehottomaksi todettu ja kohtuuttomaksi koettu massakoulutus kuin nytkin. Tietysti tässä on se hyvä puoli, että vaade koskee vain virkamiehiksi aikovia. En oikeasti usko, että sillä saadaan nykyistä parempaa palvelua, koska eivät ihmiset nytkään pahantahtoisuuttaan jää ilman ruotsintaitoa vaan siksi, ettei ruotsia tarvita riittävän usein, jotta siitä tulisi toimiva kielitaito. Jatkuvat kertauskurssit ruotsissa saatetaan pian kokea turhiksi, varsinkin kun arki tuo vastaanotolle ja palvelutiskille ja Maijan takakonttiin aina vain uusia kieliryhmiä.

Miten tämä vaatimus kaiken lisäksi sopii yhteen sen kanssa, että meidän tulisi saada hoiva-aloille ja poliisiin lisää maahanmuuttajia, jopa ilman riittävää suomen taitoa?

JEA muistaakseni arveli, että tämänkaltaisella lähtökohdalla olisi mahdollisuus. Mutta nythän on saatu pakkoruotsi alkamaan Svenskfinlandissa ekalta, jopa kunnissa, jossa enemmistö on suomenkielinen. Pakkoruotsieliitti vaatii kahta tai kolmea vierasta kieltä jo ekalta. Ei tämä miltään kompromissihakuisuudelta näytä.

Itse en enää usko kompromisseihin.

[JV Lehtonen]

3.1 parantamalla ruotsinkielisten palveluomavaraisuutta,

Tämän on oltava ykkösprioriteetti, niinhän se toimii Ruotsissakin, suomen kielen hallintoalueella.

Kielto puhua suomea työpaikalla 6 vuotta sitten kuohutti tunteita, ja nosti mediamyrskyn sekä Ruotsissa että Suomessa. Uppsalan kunnan sosiaalialan esimies kielsi tuolloin Tiina Kiveliötä ja Stina Bernsteniä puhumasta suomea työpaikalla. Sosiaalisihteeri Hilkka Wärnbäck kuuli myös kiellon, ja hätkähti.

Sen jälkeen kun Uppsalan kunta liittyi suomen kielen hallintoalueeseen on suomen kielen osaamista voinut käyttää valttikorttina esimerkiksi työpaikan kehityskeskustelussa, toteaa Hilkka Wärnbäck.
"Syvä identiteetin loukkaus"

Suomenkielen puhumisen kielto muistetaan Uppsalan kunnantalossa. Vastaanoton virkailija muistaa hyvin tapahtuman ja pyörittelee päätään. Kielikielto on painunut talon kaikkien työntekijöiden mieleen.

Sosiaalisihteeri Hilkka Wärnbäck istui työhuoneessaan, kun osaston esimies kielsi Tiina Kiveliötä ja Stina Bernsteniä puhumasta suomea työpaikalla.

- Tulin käytävään kuulostelemaan, mistä oikein oli kysymys. Meitä oli muutama suomea taitava sosiaalihallinnossa, ja olimme aina puhuneet suomea keskenämme, Hilkka Wärnbäck kertoo.

- Vaikka kieltoa ei kohdistettu suoraan minulle, ymmärsin kyllä, että se koskee myös minua, hän jatkaa.

- Olimme kyllä kovin ymmällämme, mistä oikein oli kysymys.

Osaston esimies perusteli kieltoa sillä, että hän haluaa tietää,
mitä osastolla tapahtuu ja minkälaiset tunnelmat ovat, ja sen vuoksi työpaikalla on puhuttava ruotsia.

Nyt suomenkieli on etu Hilkka Wärnbäckille

Hilkka Wärnbäckin mielestä kielto oli hänen mielestään syvä identiteetin loukkaus, ja hän olisi halunnut keskustella asiasta enemmän työpaikkakokouksessa. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, eikä sen jälkeen ole ollut minkäänlaisia kieltoja eri kielien puhumisesta.

Sen jälkeen, kun Uppsala liittyi suomenkielen hallintoalueeseen, on Hilkka Wärnbäckin kielitaidosta sensijaan tullut etu.

- Kehityskeskusteluissa täällä kunnassa tämä kielitaito otetaan aina nyt esille, ja se on nyt hyvä asia, että osaan myös suomea.

- Äskettäin minulle soitettiin keskuksesta ja kysyttiin erityisesti, voidaanko minun puoleeni kääntyä, mikäli joku haluaa tai tarvitsee suomenkieltä taitavaa sosiaalityöntekijää. Vastasin tietysti myöntävästi, enkä ole siihen pyytänyt keneltäkään lupaa.

http://sverigesradio.se/sida/artikel.as ... el=5768321