Kehätuomari Moisio ei ihan noussut sille tasolle, millä väittelyitä esim. koulussa arvioidaan. Arviot olivat kovasti mutu-luokkaa:
Kehätuomari, radiotoimittaja Harri Moisio valitsi väittelyn voittajaksi Husseinin.
– Husu oli jatkuvasti haastajan asemassa ja onnistui siinä erinomaisen hyvin. Husu oli tällä kertaa parempi
– Kieltämättä tästä tuli aikamoinen kuulustelu. Satu Hassi vei tätä väittelyä ja Sanni Grahn-Laasonen vastasi. Kumpikaan ei oikein missään vaiheessa päässyt tähän asiaan, Moisio sanoi.
– Jotenkin jäi vaikutelma, että Sanni Grahn-Laasosen argumentointikyky oli hyvä. Annan pisteet hänelle. Hyvin pienellä erolla, mutta kuitenkin.
Kehätuomari Harri Moision mielestä voiton vei Elina Lepomäki.
– Molemmat ovat ansioituneet akateemisessa maailmassa. Asiaosaamisesta ei saa kumpaakaan kiinni, Moisio sanoi.
Kehätuomari Harri Moisio oli ällistynyt.
– Tämä oli suorastaan hämmentävä väittely. En aavistanutkaan, että tästä tulee näin kiihkeä, Moisio sanoi.
Voiton vei Moision mielestä täpärästi Paula Lehtomäki.
Mutta pakkoruotsiväittelyn kohdalla ei näkynyt perusteluja lainkaan:
Moision mielestä väittelyn voitti Biaudet.
Katsoin siis ohjelman ja ymmärrän, miksei toimittaja saanut kirjattua artikkeliinsa perusteita EB:n muka voitolle. Näitä on vaikea nauramatta muotoilla lauseiksi.
Väittelyn lopussa nimittäin Moisio käytti puheenvuoron, jossa hän kiitti EB:tä siitä, ettei tämä puhunut mitään siitä, miten historiassa on ollut ja että sen takia pitäisi edelleen puhua ruotsia. Onko suurikin ansio jättää huonojen argumenttien joukosta yksi huono argumentti pois?
Toiseksi Moisio myös kehui EB:tä siitä, että tämä "kokeneena poliitikkona" tarttui puolikkaaseen sanaan puhuttaessa kahvipöytäkeskusteluista. Nähdäkseni ruotsin tarve kahvipöytäkeskusteluissa jäi kuitenkin osoittamatta, jollei osoittamista ole "en myönnä"-huuto. Riittikö harhautus pisteisiin?
Keskeyttämisestä ei siis saanut miinusta. EB:hän keskeytti Eerolan juuri, kun tämä pääsi selittämään, että pakkoruotsi on varsin tuore juttu ja elämä Suomessa ja yhteistyö muihin maihin sujuivat Suomessa ennen pakkoruotsiakin. Tämä taisi olla arka paikka, sillä tässä kohtaa EB hyökkäsi kysymään "miksi tämä vimma", ja ohitti Eerolan kommentin. Niin vain EB käänsi keskustelun siihen, ovatko perussuomalaiset (ei siis 74% suomenkielisistä, jotka haluavat ruotsin vapaaehtoiseksi) hävittämässä ruotsin virallisen aseman.
Hän ohitti siis todellisen ristiriitatilanteen (74% vapaaehtoisen ruotsin puolesta) ja puhui ikään kuin vain perussuomalaiset kritisoisivat pakkoa ja vielä pahoin aikein. Asioiden kääntämistä päälaelleen, taitavaahan tämä kieltämättä on muttei rehellistä.
Kolmanneksi Moisio mainitsi, että EB:llä oli käytössään järein mahdollinen ase oli eduskunnan äskettäinen äänestystulos. Miksi se olisi järeämpi kuin ÅA:n gallupin tulos, jossa 74% suomenkielisistä haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi, sitä Moisio ei kertonut.
Edes Moisio ei tohtinut arvioida EB:n argumentteja, jotka olivat kuin suoraan virheargumenttien käsikirjasta:
- Suomessa kaksikielisyys on
muka "menestysmalli", koska kansanryhmät eivät taistele keskenään - vaan suomenkieliset ja uussuomalaiset joutuvat nyt nimenomaan taistelemaan lastensa kieltenopetuksen järjestämiseksi heidän tarpeitaan vastaavaksi.
- Pohjoismainen yhteys on EB:lle tärkeä ja hänestä
ruotsia on silloin osattava Nordenin kahvipöytäkeskusteluissa, koska siellä tehdään päätökset (vai niin?) eikä Biaudet suostunut myöntämään, että suomenkieliset tosiasiassa käyttävät englantia pohjoismaisissa yhteyksissä (ja myös tanskalaiset, islantilaiset,...)
- EB
ohitti sen, että 75% kannattaa vapaaehtoista ruotsia mutta alleviivasi, että eduskunta oli pakollisuuden kannalla, jättäen mainitsematta, että enemmistö eduskunnasta kannatti alueellisia kokeiluja, joissa ruotsi ei olisi pakollinen. EB kommentoi halveksivasti "vaalikonedemokratiaa", kun Eerola muistutti, että ehdokkaina ollessaan nykyisen eduskunnan enemmistö oli kielivapauden kannalla. Eikö EB:n mielestä ehdokkaiden lupauksilla olekaan merkitystä?
-
EB pääsi tivaamaan, mikä on se malli, jolla suomenkieliset oppivat ruotsia, jotteivät ruotsinkieliset vie työpaikkoja, joissa ruotsia tarvitaan - tietäen hyvin, että ruotsin tarve on tehty vain paperilla ja että ruotsinkielisten tuleekin ottaa vastatakseen omiensa palveluista.
-
EB ei suostunut ymmärtämään ruotsin vievän aikaa ja voimia muilta opinnoilta - minkä ahvenanmaalaiset jo myönsivat pakkosuomen tekevän ja siksi he poistattivatkin sen - vaan
toisteli porttiteoriaa, jossa ruotsin kautta muka opitaan parempaa englantia (haloo!) ja muita kieliä.
-
EB:n huipennus oli väittää, että pakkoruotsi on muka terveellistä ja hyödyllistä (ilman perusteluita) ja ettei hän ainakaan haluaisi jakaa oppilaita A-oppilaisiin, jotka oppisivat ruotsia ja menestyisivät, ja B-oppilaisiin, jotka eivät saisi oppia ruotsia eivätkä menestyisi.
- Lisäksi
EB toisti folktinget-verkoston lempivalheen, että ruotsin vapaaehtoisuus yo-kokeissa on vähentänyt kaikkien kielten opiskelua. Niin, koska uudistuksen tavoite olikin vähentää kielipainotusta ja tehdä tilaa matematiikalle ja reaalille. Kohtalokasta muitten kielien kannalta on se, että pakkoruotsi jäi edelleen riesaksi lukioon, kursseista on päästävä läpi vaikkei sitä olekaan pakko kirjoittaa.
Pakkoruotsin kannattaja perustaa oman osuutensa nopeisiin väitteisiin, jotka ovat virheellisiä, mutta joiden oikominen vie enemmän aikaa ja on altis keskeytyksille. Moision tuomarointi antoi nyt pisteet tällaiselle muka-väittelylle.