Yliopistokoulutuksen kehittäminen Unifi-raportti 25.3.15
Lähetetty: 28.03.2015 09:12
Suomen yliopistojen ns Unifi raportti julkaistiin 24.3. 2015, yliopistojen kehittämistarpeista, lähtökohtana kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat osaamis‐ ja tietotarpeet
Yksi osa raportista on Vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen kehittäminen
http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/ ... portti.pdf
Kielten raportti on lähtökohdaltaan hyvä, siitä muutamia mainintoja
”kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat kielivarantotarpeet”
”mihin suuntaan suomalaista vieraiden kielten ja kulttuurien opetusta ja tutkimusta tulisi suunnata ja mihin millaisia haasteita suomalaisella osaamisella tulee ratkaista?”
-ryhmän on edellytetty tarkastelevan vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen ja tutkimuksen alaa ennakkoluulottomasti ja tekevän ehdotuksia laajan osaamispohjan rakentamiseksi ja osaamisen keskittämiseksi.
Kielten raportti kuitenkin lässähtää heti alussa, ”ennakkoluulottomuus” ja ”vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa tulevaisuuden tarpeista” unohdetaan:
”Hankkeessa keskityttiin vieraiden kielten opetukseen ja tutkimukseen. Siten kansalliskielet suomi ja ruotsi ja myös suomi toisena tai vieraana kielenä rajattiin tehtävän ulkopuolelle”
Kun ruotsin kielen puhujia on Suomessa vain n 5 %, ja suurimmassa osaa Suomea ruotsin kieltä ei puhuta, on selvää, että ruotsi on suomalaisten enemmistölle vieras kieli. Sitä ei voi kiistää lakeihin vetoamalla eikä käsitteillä ”kansalliskieli” tai ”toinen kotimainen”
Pakko on kysyä, kokivatko tutkimusryhmän jäsenet jotenkin noloksi ja hävettäväksi sen, miten suuri osuus korkeakoulujen opetusresursseista menee ruotsin opetukseen? Siksikö ruotsi häveliäästi rajattiin raportin ulkopuolelle?
Kieliraportin loppuosassa sentään todetaan viisaasti:
”elinkeinoelämän edustajat ovat viime vuosina toistuvasti korostaneet, että rekrytoitavien kielitaito on kaventunut. Hyvän englannin kielen taidon lisäksi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan myös muita kieliä: saksan taito on edelleen tarpeen, venäjän, espanjan, portugalin, kiinan ja japanin osaamista tulee lisätä.”
”Suomen kielikartta on viime vuosikymmeninä muuttunut, ja Suomessa elää paljon ihmisiä, joiden äidinkielen taidosta olisi työelämässä enemmän hyötyä kuin sitä nyt osataan edes arvioida. ...Siksi yliopistojen kielivarantoa tulee täydentää uusiin suuntiin. Kyseessä eivät ole vain laajasti käytetyt kielet, esimerkiksi kiina, japani ja arabia, vaan myös esimerkiksi somali, vietnam ja farsi.”
Yksi osa raportista on Vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen kehittäminen
http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/ ... portti.pdf
Kielten raportti on lähtökohdaltaan hyvä, siitä muutamia mainintoja
”kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat kielivarantotarpeet”
”mihin suuntaan suomalaista vieraiden kielten ja kulttuurien opetusta ja tutkimusta tulisi suunnata ja mihin millaisia haasteita suomalaisella osaamisella tulee ratkaista?”
-ryhmän on edellytetty tarkastelevan vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen ja tutkimuksen alaa ennakkoluulottomasti ja tekevän ehdotuksia laajan osaamispohjan rakentamiseksi ja osaamisen keskittämiseksi.
Kielten raportti kuitenkin lässähtää heti alussa, ”ennakkoluulottomuus” ja ”vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa tulevaisuuden tarpeista” unohdetaan:
”Hankkeessa keskityttiin vieraiden kielten opetukseen ja tutkimukseen. Siten kansalliskielet suomi ja ruotsi ja myös suomi toisena tai vieraana kielenä rajattiin tehtävän ulkopuolelle”
Kun ruotsin kielen puhujia on Suomessa vain n 5 %, ja suurimmassa osaa Suomea ruotsin kieltä ei puhuta, on selvää, että ruotsi on suomalaisten enemmistölle vieras kieli. Sitä ei voi kiistää lakeihin vetoamalla eikä käsitteillä ”kansalliskieli” tai ”toinen kotimainen”
Pakko on kysyä, kokivatko tutkimusryhmän jäsenet jotenkin noloksi ja hävettäväksi sen, miten suuri osuus korkeakoulujen opetusresursseista menee ruotsin opetukseen? Siksikö ruotsi häveliäästi rajattiin raportin ulkopuolelle?
Kieliraportin loppuosassa sentään todetaan viisaasti:
”elinkeinoelämän edustajat ovat viime vuosina toistuvasti korostaneet, että rekrytoitavien kielitaito on kaventunut. Hyvän englannin kielen taidon lisäksi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan myös muita kieliä: saksan taito on edelleen tarpeen, venäjän, espanjan, portugalin, kiinan ja japanin osaamista tulee lisätä.”
”Suomen kielikartta on viime vuosikymmeninä muuttunut, ja Suomessa elää paljon ihmisiä, joiden äidinkielen taidosta olisi työelämässä enemmän hyötyä kuin sitä nyt osataan edes arvioida. ...Siksi yliopistojen kielivarantoa tulee täydentää uusiin suuntiin. Kyseessä eivät ole vain laajasti käytetyt kielet, esimerkiksi kiina, japani ja arabia, vaan myös esimerkiksi somali, vietnam ja farsi.”