Ihminen takertuu vanhaan totuuteensa vastoin todellisuutta

[NRR]

Kaaro kirjoittaa hesarin jäähyväiskolumnissaan ihmisten kamppailusta maailmankuvansa puolustamiseksi. Hän kuvaa mm. maailmanlopun odottajia, joita luvatun maailmanlopun siirtyminen aina vain vahvistaa uskossa. Hän tulee sanoittaneeksi sen, miksi mielettöminkään maailmankuva ei herätä omistajassaan epäilyjä vaan ainoastaan halun löytää sille uusia perusteita todellisuuden horjuttaessa sen perustuksia:

--- Tapamme torjua kognitiivinen dissonanssi [tosiasioiden ja maailmankuvan ristiriita] muuttaa kaiken. Se tekee väittelystä huutamista. Vastakkain eivät ole argumentit, vaan maailmankuvat. Kun maailmankuvamme on uhattuna, teemme automaattisesti korjausliikkeen, joka pelastaa sen kuiville. --- ei ole niin suurta tosiasiaa, että se pakottaisi ihmisen muuttamaan omaa maailmankuvaansa.

Tämän vuoksi keskustelu pakkoruotsin kannattajien kanssa ei onnistu. He eivät kykene näkemään, että todellisuus, jossa me ja lapsemme elämme, vaatii toisenlaista, vapaaseen valintaan perustuvaa kieltenopetusta, meidän todellisuuttamme vastaavaa kieltenopetusta. He lähtevät siitä, että heidän maalaamansa todellisuus on kyllin hyvä kaikille ja siksi heidän maailmankuvansa säilyttäminen on koko kansan projekti, jota ei tarvitse perustella kuin sellaisilla sanonnoilla, joilla on merkitystä vain heidän maailmankuvansa sisällä kuten "ruotsi ei ole pois mistään", "vain asenneongelmaiset eivät saa ruotsiaan helposti ja hyvin suoritettua", "ruotsi on sittenkin kaikille se hyödyllisin kieli", "ruotsi liittää Suomen länteen", "ruotsi on oleellinen osa suomalaisuutta",... Mitkään vasa-argumentit eivät mene perille. Perille ei mene ajatus, että toiset ovat vaatimassa vapautta itselleen ja he pakkoa toisille. Pakon ymmärtäjä lähtee siitä, että sittenkin, sittenkin muiden pakko on siunaus, sillä ilman sitä hänen maailmankuvansa ei olisi enää ehyt.

[Noustenmaa]

Meillä on siis oma kotikutoinen ISIS.