Pakko, ei kielen vaan asenteiden ja maanpuolustuksen vuoksi?

[NRR]

Pakkoruotsin perusteet on moneen otteeseen havaittu keveiksi. Nyt uusia tapoja puolustaa pakkoa haetaan vimmatusti. Tässä alla esimerkkejä, joissa pakkoruotsi nähdään suomalaisten tuiki tarpeellisena asennekasvatuksena ja jopa maanpuolustuksen osana.

Näin Tallinnassa humanistisia tieteitä opiskeleva nuori nainen:

Myönnän. Pakkoruotsia vastustavat argumentit ovat yleensä vahvempia, kuin sitä puolustavat. --- Mutta silti - aion äänestää keväällä vain sellaista ehdokasta, joka pitää ruotsin opiskelun puolta. Miksi? --- Ruotsin opiskelu kasvattaa lapsien tietoisuutta maamme toisenkielisistä ihmisistä, maamme historiasta ja suhteistamme muihin Pohjoismaihin. Kieli sitoo ihmisiä yhteen - ruotsin opiskelu sitoo suomenkielisiä niin ruotsinkieliseen vähemmistöömme kuin kaikkiin pohjoismaalaisiinkin. Kun toiseen kieliryhmään on jonkinlainen tunneside, auttaa se hyväksymään tämän toisen kieliryhmän. --- Kieltämättä, ruotsin sijaan voitaisiin opiskella jotakin maailmankieltä. Mutta tuottaisiko tämä liike muka oikeasti kielitaitoisempaa kansaa? Pakkovenäjästä valitettaisiin tasan yhtä paljon kuin pakkoruotsistakin. Ja kuinka moni niistä, jotka ovat lukeneet pitkän saksan peruskoulussa, osaavat ja uskaltavat kieltä käyttää oikeasti? Ruotsin poistamisesta opetussuunnitelmasta olisi vähemmän hyötyä kuin haittaa.

http://anninaintallinna.blogspot.fi/201 ... skada.html

Näin siis "enemmän kieliä, ei vähemmän" kääntyy äkkiä "ei ne mitään kieliä kumminkaan opi" -puheeksi.

Näin erinomaista pedagogista blogia pitävä opettaja ja opetuksen kehittäjä pakosta - ei katso puolustavansa pakkoa, mutta etsii sen ymmärtämistä:

Olen oppinut, että yleensä jos jotain asiaa ajetaan vahvasti, mutta kaikki ääneen sanotut argumentit sen puolesta ovat paperinohuita, niin taustalla on joitain parempia syitä, joita ei haluta sanoa ääneen. --- Osittain syynä on tietenkin vanha kunnonkeski- ja yläluokan kulttuurinen hegemonia. --- Tässä ei kuitenkaan ole koko vastaus.

Valiokunta katsoo, että ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi yhteiskunnallinen, historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa ruotsin kielen asemaa osana opetuksen kokonaisuutta. Mikä on tämä laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus, jonka valiokuntamietintö mainitsee?

Kun Suomessa jostain asiasta keskustellaan vain kiertoilmaisuin, liittyy vastaus yleensä itänaapuriin. Hufvudstadsbladetin haastattelussa tutkija Janne Väistö kertoi ruotsin opiskelun kannatuksen vaihdelleen perinteisesti sen mukaan, kuinka jännittynyt tilanne on Venäjän kanssa.

--- Kylmän sodan aikaan Suomelle oli hyvin tärkeää erottua muista Neuvostoliiton naapurimaista. Koska maailmanpolitiikka oli hyvin blokkiutunutta, oli vaarana, että Suomikin laskettaisiin itäblokkiin. Tämän estämiseksi Suomi pyrittiin näkymään osana toista blokkia: Pohjoismaita.

Mikä yhdistää Pohjoismaita? Yhteiskunnalliset rakenteet ja historia, totta kai, mutta nämä eivät ole kovin näkyviä asioita. Pohjoismaiden neuvoston esittelysivulta löytyy seuraava lainaus: Pohjoismaiden kielellinen yhteys on tärkeä pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden symboli, etenkin liikuttaessa Pohjolan ulkopuolella.

--- oppilaat eivät välttämättä opi ruotsia. Mutta he väistämättä altistuvat sille, ja sosiaalipsykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä "pelkkä altistusvaikutus": ihmiset, jotka tutustuvat johonkin aiheeseen, alkavat pitää siitä enemmän. Tämän mukaan ruotsin lukeminen tekee siitä tutumpaa, ja sen myötä ihmiset alkavat suhtautua myönteisemmin muihin asioihin, joihin se liittyy - kuten esimerkiksi pohjoismaiseen yhteistyöhön tai puolustusliittoon Ruotsin kanssa.

Kun kaikki langat vedetään yhteen, löytyy se argumentti, jota kukaan ei tunnu sanovan ääneen: Pakkoruotsin avulla ylläpidetään pohjoismaista identiteettiä Suomessa. Samalla vahvistetaan maailmanpolitiikassa kuvaa, että Suomi on yksi Pohjoismaista, eikä näin ollen Venäjän etupiiriä.

Tämä ei enää olekaan ihan heppoinen perustelu. Näin ollen jos kannatat pakkoruotsista luopumista, olisi sinun vielä vastattava tähänkin: miten Suomessa edelleen pidettäisiin pohjoismaista identiteettiä yllä, mikäli se ei tapahtuisi ruotsin opiskelun kautta?

http://peruskoulupesula.blogspot.fi/201 ... orden.html

[jlo]

Ruotsin haluun puolustaa Suomea ei usko edes RKP:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015031 ... 9_uu.shtml

Meidän ei kannata luottaa kauheasti ulkopuolisten apuun, jos kriisi syntyy. Ja kaikista vähiten ruotsalaisiin, Donner sanoi tiistai-iltana Helsingissä.
Donner muistutti, että Ruotsi on lopettanut asevelvollisuuden. Hän kertoi tapaamisestaan Ruotsin entisen ulkoministerin Carl Bildtin kanssa viime vuonna.
- Bildt sanoi, että meillähän on siellä idässä, Suomessa kanuunanruokaa tarpeeksi, suomalaisia asevelvollisia.

Jos Suomi olisi jotenkin oleellinen osa Pohjoismaita tai Ruotsia, silloin Ruotsi tietysti puolustaisi Suomea, koska se muuten menettäisi "oleellisen osan". Sama toimi kyllä toisinkin päin. Jos Suomella on mahdollisuus pysyä erossa sodasta jättämällä Ruotsi oman onnensa nojaan, niin varmasti tehdään.

[JV Lehtonen]

Valiokunta katsoo, että kristinuskon opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi yhteiskunnallinen, historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa kristinuskon asemaa osana opetuksen kokonaisuutta.

Eli tällä perusteella myös luterilaisen uskon pitäisi olla kaikille pakollinen..
Mutta jostain syystä jokaikisen kansalaisen ei tarvitse opiskella kristinuskoa, jotta
Suomi säilyisi luterilaisten maiden viiteryhmässä.. vaan saa itse valita uskontonsa ja on jopa vapaus olla
uskomatta.

[NRR]

Katsomusaineiden opsit korostavat kriittisyyttä ja moniäänisyyttä, myös uskonnoissa. Nämä aineethan on haastettu moneen kertaan kehittämään lähtökohtiaan - ja mielestäni siinä on onnistuttu hyvin. Erityisesti olen ihaillut ET:n kehitystä.

Mikäli ruotsin opetuksen tavoitteena on identiteettityö, jossa suomenkielisten ja maahanmuuttajien olisi omaksuttava positiivisia ajatuksia pohjoismaisuutta ja länttä kohtaan nimenomaan kielen kautta, tällaiset tavoitteet olisi kirjattava avoimesti opsiin, jotta asiasta voidaan käydä keskustelua

Vanhassa (velä nyt voimassa olevassa opsissa) ruotsin kielen tavoitteita onkin kuvattu näin: "Ruotsin kielen opetuksen tulee antaa oppilaalle valmiuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön maamme ruotsinkielisen väestön kanssa sekä pohjoismaiseen yhteistyöhön. Opetuksen tehtävänä on totuttaa oppilas käyttämään kielitaitoaan ja kasvattaa häntä arvostamaan Suomen kaksikielisyyttä ja pohjoismaista elämänmuotoa. Oppilas oppii myös, että taitoaineena ja kommunikaation välineenä kieli edellyttää pitkäjänteistä ja monipuolista viestinnällistä harjoittelua."

Tässä siis katsomukselliset ja identiteettityöhön liittyvät lauseet ovat näkyvissä. Ne onkin pakon kriitikkojen puolelta haastettu moneen kertaan. Samalla tässä tekstissä tunnustetaan, että kieltenopiskelu on pitkäjännitteisyyttä vaativaa työtä. Juuri siksi, että kyseessä on vaativa aine, joka ainoana oppiaineena jatkuu alakoulusta yliopistoon jokaisen kohdalla pakollisena, on kyseenalaista, että juuri se nähdään kansallisen/etnisen omakuvan rakentamisen kannalta välttämättömänä ja sen annetaan karsia opiskelijoita muista opinnoista.

Jotain on nyt tapahtunut, sillä tudessa opsissa (alkaa 2016) maininnat kaksikielisyydestä ja pohjoismaisesta yhteistyöstä on joko poistettu tai piilotettu (minne?) ja ruotsin kohdalla oleva teksti on lähes identtinen muiden kieliaineiden tekstin kanssa: "Ruotsin kielen opetus (muissa kielissä "Kieltenopetus") on osa kielikasvatusta ja johdatusta kielitietoisuuteen. --- Ruotsin kielen opiskelu (muissa kielissä "Kielten opiskelu") valmistaa oppilaita suunnitelmalliseen ja luovaan työskentelyyn erilaisissa kokoonpanoissa. Oppilaille ja oppilasryhmille luodaan mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja yhteydenpitoon ihmisten kanssa myös eri puolilla Pohjoismaita (muissa kielissä maailmaa). --- Opetus antaa myös valmiuksia osallisuuteen ja aktiiviseen vaikuttamiseen (muissa kielissä teksti jatkuu vielä sanoilla "kansainvälisessä maailmassa").
http://www.oph.fi/download/163777_perus ... t_2014.pdf

Muutos on huomattava. Nyt ei siis avoimesti enää ilmaista, että kyse olisi
- maan ruotsinkielisen väestön huomioimisesta (esim. palveluruotsi)
- pohjoismaisen yhteistyön vaatimuksesta
- maan virallisen suomi-ruotsi-kaksikielisyyden arvostamisesta
- pohjoismaisen elämänmuodon arvostamisesta

Jos ruotsi halutaan nähdä jatkossa jonkinlaisena katsomusaineena, on ehdottomasti kirjattava näkyviin nämä katsomukselliset tavoitteet, tavoiteltava "ideologinen pohja". Kun tällaista ei ole nyt kirjattu esiin, oletan, että tämä "ideologinen pohja" koetaan vaikeasti puolustettavana ja jopa kiusallisena. Se on olemassa, mutta ei kuitenkaan ole. Loppupeleissä sitten todetaan vain, että "tarvitsemme enemmän kieliä" - ja pakon perustelut jätetään kunkin omaksi huoleksi antamalla ymmärtää, että sivistynyt ja suvaitsevainen ihminen nyt vain kannattaa pakkoa.

[JV Lehtonen]

kasvattaa häntä arvostamaan Suomen kaksikielisyyttä ja pohjoismaista elämänmuotoa.

Tämä on hyvin vaarallista tekstiä, jos se kytketään kielen opetukseen.
Samalla logiikallahan venäjää pakko-opetettiin Itä-Euroopan maissa.

Pakkoruotsi on eräänlainen sijaistoiminto, koska "kasvattaa häntä arvostamaan Suomen kaksikielisyyttä ja
pohjoismaista elämänmuotoa" voitaisiin toteuttaa täysin ilman henkilökohtaista kosketusta ruotsin kieleen-
yhdistämällä pohjoismaisuus-oppi yhteiskuntaopin oppimäärään. Miksi niin ei ole tehty ?

Miksi tarvitaan tällainen sijaistoiminto poliittisen idelogian korostamiseen.

Entä ne, jotka periaatteessa eivät halua rajata maailmankatsomustaan pohjoismaisuuteen ?
Entä jos maailmankuva onkin globaali ja haluaa korostaa esim. YK:n ja EUn merkitystä.

Poliittista ideologiaa ja jotain tiettyä uskontoa propagoivaa opetussuunnitelmaa ei tule päästää koulujen seinien sisälle,
vaan myös toisinajattelijoilla tulee olla oikeus käydä koulua ilman identiteettiin kohdistuvaa painetta.

Onko tämä pohjoismaisuuskasvatus ylipäätään koulun tehtävä ?
Onko kansalaisen identiteetin muokkaus koulun tehtävä ?
Missä menee raja, mitä osaa identiteetistä koulu saa peukaloida ?

Ruotsin kielen pakollisuudelle ei ole kielenopetuksen näkökulmasta mitään perusteita,
mutta olisiko edes yhteiskuntaopin tunnilla annettava pohjoismaisuuskoulutus lain mukaista ?

Missä määrin koulujen tehtävä on ajaa jotain poliittista agendaa ?
Vertaa Hong Kongin isänmaallisuuskasvatus
ja Venäjän patriotismiopinnot ?

http://yle.fi/uutiset/hongkongissa_vast ... ta/6234369
http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=P ... 5755735154

Suomessa ei taideta hehkuttaa edes talvisodan ihmettä kouluopetuksessa, joten miksi meillä pitäisi olla
pohjoismaisuus-propagandaa edustamassa ainoan oikeaa yhteiskuntamallia ?

Kyllä muuallakin osataan asiat järjestää, usein huomattavasti järkevämmin.

Kun tällaista ei ole nyt kirjattu esiin, oletan, että tämä "ideologinen pohja" koetaan vaikeasti puolustettavana ja jopa kiusallisena.

Jotain edistystä!