Turun Sanomista taas

[Noustenmaa]

Näistä ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa.

Tämän päivän Turkkarissa(= Turun Sanomat turuksi) oli sitten tietty ilouutinen.
Otsikko on:" Javisst, sanoi valiokunta ruotsille".
Eihän tuo tietenkään noin mennyt mutta ei se ole ennenkään Turkkarissa haitannut.
Kirjoitellaan vaan siten kun itsestä hyvältä tuntuu ei niillä tosiasioilla niin väliä.

Tekstistä löytyy monta todellista kukkasta.
Tässä yksi:
"Huolestuttavaa on valiokunnan mukaan se, että kieltenopiskelu on kaiken kaikkiaan kaventunut ja yhä useammat opiskelevat ruotsin ohella vain englantia."

On täysin käsittämätöntä ettei toimittaja muka näe tässä mitään syy - seuraus suhdetta.
Kun se aika menee siihen ruotsiin ja englannin asemaa opiskeltavien kielien ykkösenä tuskin kukaan lähtee kiistämään.
Lukujärjestys on täysi ja jotain osaamista siis kommunikaation(kielien) lisäksi on joka tapauksessa opiskeltava.

Vaikka insinööri osaisi viittä kieltä äidinkielen tasoisesti niin se ei auta yhtään jos pitää saada vaikka virtaavan kaasun välittämän energian määrä laskettua jostain putkesta.

[Noustenmaa]

Minä en edes ole kannattamassa vapaata kielivalintaa siten että olisi opiskeltava kahta kieltä jotka voisi valita.
Minusta pitäisi voida valita vain yksi ja siihen toisen paikalle vaikka lisää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, luonnontieteitä...
Niille jotka jo hierovat sormiaan kirjoittaakseen jotain laiskuudesta kun ei kielet kiinnosta sanon että olisitko itse vaihtanut kielen vaikka kaksinkertaiseen pitkään matikkaan lukiossa
Muistan itse matikan tunnin jälkeen kun opettaja kysyi onko mitään kysyttävää niin yksi oppilas sanoi:"kun ei edes tiedä mitä kysyisi".
Niin helppoa on se matikka.
Kielen voit oppia vaikka muuttamalla siihen maahan jossa kieltä puhutaan.
Matikassa ei maailmalla matkustelu auta.
Matikassa on vaan tehtävä se työ oli kieli sitten mikä tahansa.

[Hillevi Henanen]

Tätä ongelmaa pohtii tällä hetkellä ystäväni yläastetta päättelevä tytär. Hän on luopumassa lukiossa itselleen mieluisan espanjan opiskelusta, koska ei usko jaksavansa pitkän matikan lisäksi kolmea vierasta kieltä. Neuvoin häntä odottamaan tämän päätöksen kanssa ainakin tuon eduskuntakäsittelyn yli, jos vaikka kumminkin ...

[Opiskelija]

Tätä ongelmaa pohtii tällä hetkellä ystäväni yläastetta päättelevä tytär. Hän on luopumassa lukiossa itselleen mieluisan espanjan opiskelusta

Minulle kävi aikanaan juuri noin. Luovuin lukiossa saksan opiskelusta, koska ruotsi ja englanti olivat pakollisia ja halusin opiskella laajasti muita hyödylliseksi katsomiani aineita. Englantia olisin opiskellut joka tapauksessa, koska en ole hölmö. Saksasta jouduin siis luopumaan, koska sille ei riittänyt aikaa pakollisen ruotsin takia.

Ajattelin yliopistoon mennessäni lämmitellä saksaa uudelleen, mutta yliopistossakin oli aika paljon muuta opiskeltavaa ja jälleen pakolliset englannin ja ruotsin kurssit. Ei jäänyt saksalle taaskaan tilaa.

Myöhemmällä iällä, akateemisesti koulutettuna, olen jo ehtinyt työnhaussa kärsiä siitä, että en osaa englannin lisäksi käytännössä muita vieraita kieliä. Minulla on tuosta aivan konkreettisia kokemuksia, että muodollinen ruotsinkielentaito ei ole riittänyt työpaikan saantiin, vaan on vaadittu jonkin muun kielen osaamista.

Samaan aikaan tiedän ruotsinkielisiä (käytännössä täysin kaksikielisiä) ihmisiä, jotka ovat jo lukiossa saaneet etua siitä, että äidinkielensä ruotsin lisäksi he ovat lukeneet toisena kotimaisena toista äidinkieltään vastaavaa suomea ja sen lisäksi englantia, jonka lisäksi heillä on ollut vielä yksi ylimääräinen lipas varastossa yhtä ylimääräistä kieltä varten, koska heillä ei ole ollut samanlaista rasitetta toisesta kotimaisesta, kuin minulla ja muilla suomenkielisillä. Tuo etu kumuloituu ensin korkeakouluopintoihin ja sitten myös työelämään, saman logiikan mukaan kuin minun kielitaidottomuuteni on toiminut minulle haittana yllä kuvaamallani tavalla.

Näin luodaan lähtökohtaisesti epätasa-arvoisia kansanryhmiä kielen mukaan. Ja sitten kansanedustajat puolustavat pakkoruotista tasa-arvokysymyksenä.

Minä olen asunut koko ikäni täysin suomenkielisessä ympäristössä ja nyt myöhemmällä iällä olen konkreettisesti saanut huomata kuinka ruotsinopinnot ovat haitanneet minun henkilökohtaista elämääni. Olen siis opiskellut ruotsia jonkun toisen kuviteltuja tarpeita varten, en omaa elämääni varten.

[TMK]

Samaan aikaan tiedän ruotsinkielisiä (käytännössä täysin kaksikielisiä) ihmisiä, jotka ovat jo lukiossa saaneet etua siitä, että äidinkielensä ruotsin lisäksi he ovat lukeneet toisena kotimaisena toista äidinkieltään vastaavaa suomea ja sen lisäksi englantia, jonka lisäksi heillä on ollut vielä yksi ylimääräinen lipas varastossa yhtä ylimääräistä kieltä varten, koska heillä ei ole ollut samanlaista rasitetta toisesta kotimaisesta, kuin minulla ja muilla suomenkielisillä.

Puhumattakaan siitä, että heillä se fraasi ruotsin hyödyllisyydestä muiden kielten opiskelussa, tai ainakin juuri saksan, varmaan päteekin. Omaa äidinkieltään on vaikeampi sekoittaa vieraaseen kieleen, toisin kuin kaksi samankaltaista vierasta kieltä. Ainakin saksalainen kaverini sanoi ymmärtäneensä vähän ruotsia, vaikkei tietenkään koskaan opiskellut sitä.

[TK]

Selailin eilen pikaisesti kirjastossa joitakin lehtiä katsoen, mitä sivistysvaliokunnan kannanotosta kirjoitellaan. Aika tyypillinen näytti olevan teksti, jossa annetaan ymmärtää, että sivistysvaliokunta on jo päättänyt koko eduskunnan puolesta pakkoruotsin jatkamisesta. Ei kerrottu, että asia menee vielä eduskunnan suureen saliin ja äänestykseen. Joissakin lehdissä myös Ilmari Rostilalle oli annettu puheenvuoro, jossa hän kertoi, että uusi kansalaisaloite tehdään, jos tämän aloitteen pohjalta ei päästä asiassa eteenpäin.

Turun Sanomissa oli muistaakseni haastateltu ruotsinkielisen lukion oppilaita. Oppilaat tulivat milestäni paljastaneeksi hetkessä surujen ajatusmaailman rakennelman, johon pakkoruotsi kuuluu olennaisena osana.

[Noustenmaa]

Turun Sanomissa oli muistaakseni haastateltu ruotsinkielisen lukion oppilaita. Oppilaat tulivat milestäni paljastaneeksi hetkessä surujen ajatusmaailman rakennelman, johon pakkoruotsi kuuluu olennaisena osana.

Juu niin oli haastateltu.

"Minä tykkään. Se on helppoa ja antaa uusia näkökulmia."

Lause tarkoitti siis suomenkielen opiskelua Suomen Turussa.

Kaikki haastatellut pitäisivät pakkoruotsin suomenkielisillä edelleen voimassa.

" Lukion toisluokkalaisista osa pääsee äänestämään eduskuntavaaleissa. Björkroth arvioi, että kielikysymys voi vaikuttaa.
En varmaan äänestäisi puoluetta, joka ilmoittaa tavoitteekseen pakkoruotsin poistamisen.".

Tämä Björkroth on siis yksi oppilaista.

Täältä löytyy varmasti useita jotka eivät äänestä puoluetta joka haluaa pitää pakkoruotsin.

Jutun otsikko on

Pakkosuomi on rikkaus - ja ruotsi avaa työovia

Ei ole epäilystäkään mitä Turun Sanomien toimitus on asiasta mieltä.

Vaihtoehtoja on useita:
1.toimituksen on käsketty pitää tiukka pakkoruotsilinja
2.Toimittaja on umpisokea reaalimaailmalle
3.Toimittaja on vain yksinkertaisesti laiska ja toistaa mantraa jota on kuullut koko uransa.

[NRR]

Ei ole epäilystäkään mitä Turun Sanomien toimitus on asiasta mieltä.

Vaihtoehtoja on useita:
1.toimituksen on käsketty pitää tiukka pakkoruotsilinja
2.Toimittaja on umpisokea reaalimaailmalle
3.Toimittaja on vain yksinkertaisesti laiska ja toistaa mantraa jota on kuullut koko uransa.

Kirjoitin tästä jo aiemmin, mutta tässä sama uudelleen.

Niin. Me näemme pakkoruotsirakennelman käsittämättömän otteen niin tieteentekijöistä, median ammattilaisista kuin poliitikoistakin.

Itse olen löytänyt tähän selityksen kuulun luovuustutkija Csikszentmihalyin kirjasta "The evolving self". Hän on ottanut asiaan meemiteoreettisen kannan. Hänen mielestään aatteet/uskonnot (joten miksei siis myös tieteellisyys, journallistiikka ja politiittinen vaikuttaminen) syntyvät aidosti hyvän ja yhteisöä palvelevan tavoitteen ympärille. Pikkuhiljaa vain kirkkaan ytimen ympärille syntyy (tähän liittyy jokin memeetinen lainalaisuus) ns. parasiitteja, jotka ottavat aatteen oman edun tavoittelun käyttöön. Tästä syntyy sitten vähemmän tai enemmän karmeita vääristymiä.

Kuukausi sitten oli surkuhupaisaa lukea "kieliprofessorejien" haastattelua, jonka "ammattiviestijä" oli laatinut maamme "ykkösyliopiston" lehteen - pelkkää oman leipäpuun puolustamista liirumlaarumilla. Samaa liirumlaarumia kirjoittavat folktinget-verkoston viestijät poliitikkojen toistella.

Eräs tuttuni kuvasi asiaa siten, ettei kyse edes ole mistään painostuksen alla toimimisesta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että meillä menestykseen pyrkivä ihminen niin tieteessä, mediassa kuin politiikassa ja virkarakenteissa tietää, että tämä asia on hoidettava tällä liirumlaarumilla - irrallaan tieteen, viestinnän tai politiikan etiikasta. Se näyttää muka asialliselta ja muka sivistyneeltä eikä kukaan sellainen, joka pyörii samassa pyörässä, lähde sitä kyseenalaistamaan.