http://mikkosaari.blogspot.fi/2015/01/p ... antia.html
Itse lähden kielivapaudessa nimenomaan erilaisten yksilöiden oikeudesta kasvaa ja kouluttautua omilla ehdoillaan, vaikka kukin meistä on eri alueilla enemmän tai vähemmän keskinkertainen, erityislahjakas, oppimisongelmainen, haateellisen taustan omaava jne. On hämmentävää, että Sarmelansa lukenut sivistysalan huippuammattilainen näkee minussa kehitysuskonnon, meritokratian, teknokulttuurin omaksuneen isänmaattoman hyötymoralistin. Aivan uskomatonta, miten tieteellistä ja itsessään syvähenkistä ajattelua voidaan käyttää hämärtämään tilannetta, jossa vanhan eliitin kielen pakollisuus kyseenalaistetaan. Taas pakkoruotsi edustaa jotain ääretöntä hyvää ja sen kritiikki kulttuurityhjiötä.--- päädyin opettajankoulutuksessa tutkimaan teemaseminaarityöstä alkaen kielenoppimiseen liittyviä kysymyksiä --- poikkitieteellisen väitöskirjani yksi keskeinen kysymys oli, miksi suomenkielisiä lapsia opetetaan ruotsin kielellä. Näillä opinnäytetöiden poluilla olen joutunut muuttamaan omia kovinkin "perikaenuulaessie käsityksie" kielten oppimisesta ja opetuksesta lähtötilannetta huomattavasti myönteisempään suuntaan. En esimerkiksi pidä keskustelua nk. pakkoruotsista järkevänä, enkä pidä yhdenkään vieraan kielen opiskelua hyödyttömänä.
--- Koulussa opiskeltavien kielten arvottaminen niiden välittömään hyötyyn perustuen ohjaa vallitsevaa ajattelua hyötymoralismiin --- "Kehitysuskonto antaa ihmiselle oikeutuksen ottaa koko luonto teknologian alaisuuteen ja hajottamaan samalla menneisyyden traditiot sekä kulttuurin jatkuvuuden, kehityksen vastaisuuden."
--- Kun kyseenalaistamme mm. ruotsin kielen merkitystä kaikille pakollisena oppiaineena, on ymmärrettävä suhtautumistavan seuraukset vallitsevalle arvomaailmalle sekä se, että ruotsin kielellä on ollut ja on edelleen keskeinen merkitys suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin määrittymiselle.
--- Kun arvotamme vieraiden kielten opiskelua niiden välittömän hyödyn näkökulmasta ja kun vieraiden kielten opiskelun merkitys rakennetaan välitöntä hyötyä painottaville arvoille, olemme joko tietoisesti tai tiedostamattamme valmiit murentamaan niin kansallisen kuin paikallisen identiteetin perustaa. Olemme valmiit murentamaan ihmisten kasvun perustaa.
--- Mielenkiintoisen näkökulman mahdollisiin seurauksiin esittää kulttuuriantropologian professori Martti Sarmela. --- yhteiskunnastamme muodostuu hyötyä korostavassa arvomaailmassa merkitokraattien johtamaa ja teknosysteemin hallitsemaa todellisuutta. Näin rakentuvassa postlokaalisessa kulttuurijärjestelmässä valtioiden sekä yhteisöjen merkitys häviää ja tilalle tulevat globaalit, autonomiset teknosysteemit --- Keskitetyssä kulttuurijärjestelmässä voittajana sekä ainoana toimijana voidaan pitää meritokraattia eli yhdenmukaisen kansainvälisen koulutuksen saanutta oppi-ihmistä.
--- Meritokratian ja sen luoman teknokulttuurin valta perustuu yksinkertaisesti kehitysuskoon, jota voidaan verrata uskonnoksi muiden rinnalla, elämän- ja ajattelutavan perusrakenteeksi. Kehitysuskonto antaa ihmiselle oikeutuksen ottaa koko luonto teknologian alaisuuteen ja hajottamaan samalla menneisyyden traditiot sekä kulttuurin jatkuvuuden, kehityksen vastaisuuden. Sarmelan (emt. 52) sanoin voidaan todeta, että:
”historian ruumiskasojen päällä eivät seiso isänmaalisten sotien marsalkat, vaan ’global managerit’, jotka ovat voittaneet mannertenvälisen taloussodan, saneeranneet, integroineet ja automatisoineet yhä mahtavampia tuotantokoneistoja, ja pudottaneet tuhansia ja tuhansia, miljoonia ihmisiä pois järjestelmästä. … Mitään muuta kulttuurimallia ei ole olemassa eikä kehitys voi pysähtyä ennen kuin yksi yhdenmukainen, universaali valvontakulttuuri on syntynyt.”
--- Sarmela katsoi, että yliopistot tulevat toimimaan näinä kansainvälisen kehitysuskon luostareina. Kukaan menestyvä suomalainen tutkija ei julkaise tai opeta enää suomeksi. --- suuressa eurooppalaisessa rakennemuutoksessa pärjäävät vain ne, jotka jättävät kotimaansa ja sopeutuvat parhaiten megapoleihin, joissa määritellään tulevaisuus, kuten ne jotka 1960-luvun kansallisen rakennemuutoksemme aikaan jättivät paikallisen kulttuurinsa ja lähtivät paremman toivossa elämään ja sopeutumaan keskitetyn kulttuurin piiriin. (Sarmela 1996.)
--- Tulevaisuudessa puhutaan pakkosuomesta. ---
--- Pystymme vaikuttamaan arvomaailman muodostumiseen omilla valinnoillamme. Ruotsin kielen kouluopetuksen asemasta käyty keskustelu on osa tätä arvokeskustelua, johon kytkeytyvät merkitykset on kyettävä tunnistamaan. On houkuttelevaa ajatella, että kaikki se mitä koulussa opetetaan ja opitaan, on mietittävä sellaiseksi, jolla on nopeasti ulosmitattava hyötyarvo. Kierryn jälleen ajattelussani ihmisen kasvun ja psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Kaikki taidot menettävät merkityksensä, jos tämä perusta romahtaa. Hyötymoralistisella ajattelulla tässä tullaan onnistumaan monen ihmisen kohdalla.
--- Pakkoruotsista keskustelemisen sijaan on puhuttava kielten opetuksen luonteesta ja järjestämisestä yleensä. Nykyisellä järjestelyllä ruotsin kielen muuttaminen valinnaiseksi oppiaineeksi ei poista kielten opiskelun pakkoa. Monelle alueelle muodostuisi vain pakkoenglanti, pakkosaksa, pakkovenäjä tms., riippuen oppilasmääristä sekä valtaosan tekemistä valinnoista. Keskeistä kieltenopiskelun kohdalla, opiskeltiinpa mitä kieliä hyvänsä, on kehittää opetusta niin, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukee oppilaiden motivaation sekä asenteiden myönteistä kehitystä. Uusi tuntijako, jossa b-kielen opiskelu varhentuu alkamaan 6.luokalta alkaen, on nähtävä mahdollisuutena. Voimat on keskitettävä motivoivan opetuksen ja mielekkäiden oppimisympäristöjen rakentamiseen. --- kun yksi vieras kieli omaksutaan mielekkäällä ja tehokkaalla tavalla, on omaksutun taidon varaan helppoa oppia myös muita vieraita kieliä.
Ja taas muista tämän hyvän ystäväni, joka Svenskfinlandissa asuessaan kehitti vastaavan maailmankuvan: "Englanti tulee maahamme 'roskakulttuurin' mukana ja kantaa siksi jonkinlaista 'kulttuurityhjiötä' mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu 'kulttuurittomuuden köyhdyttämille' ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan 'omaa suomalaisuutta'. Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa."
Ilmeisesti kasvatustieteen maailmassa eläminen tekee ajattelulle samaa kuin Svenskfinlandissa asuminen!
Tässä kielivapauden kannattajat nähdään ymmärtämättöminä, kulttuurityhjiön ja globaalin meritokratian tuottajina vailla muuta perustetta kuin se, että omasta mielestä ruotsin kieleen ankkuroitu suomalaisuus jotenkin suojaa meitä globalisaation vaaroilta. Kuinka?
Tosin tarkemmin pohdittuaan ystäväni riisui tuollaisen tulkinnan harteiltaan kuin vanhan takin. Mutta miten vaikeaa lienee ajattelun avartaminen, jos on koko uransa ajan väitöskirjaa myöten turvautunut tällaiseen selittelyyn, missä nähdään oma käsitys suomalaisuudesta ja ruotsista sen puolustajana kaikkia velvoittavana, hyvän ja inhimillisen elämän lähtökohtana?
PS. Jaskan kirjautuneena laatima hyvä kommentti on julkaistu blogin keskusteluosassa. Oma eilinen anonyymi viestini ei ole näkyvissä.
PS.PS. Nähdäkseni jokainen pakon ymmärtäjä joutuu keksimään perustelut pakkoruotsille ihan itse - sen näkee perustelujen kirjavuudesta ja tasosta. Tämänkertainen "akateeminen perustelu" on rakennettu siten, että ensin maalataan sivistyneeltä kuulostava uhkakuva (hyötymoralismi, teknokulttuuri, meritokratia, kehistysusko, kulttuurityhjiö...) ja sitten pokkana väitetään, että pakkoruotsi toimii suojana uhkaa vastaan kun taas pakon kriitikot ymmärtämättömyyttään tai silkkaa pahuuttaan ovat viemässä maan kohti uhkakuvan toteutumista. Koko ajatus rakentuu uhkakuvan värittelyyn, ei siihen että oikeastaan pohdittaisiin uhkan ja kielivapauden väitettyjä yhteyksiä ja pakkoruotsin väitettyä siunauksellisuutta. Mutta vilpittömiä nämä ihmiset useimmiten ovat, he ovat joutuneet tilanteeseen, jossa perusteet on ollut oman itsen takia pakko keksiä itse ja hyväksyttää tunnetasolla ja samassa hetteikössä samoilevien vertaisryhmien parissa. Valitettavasti tieteellinen tausta ei suojaa ihmistä alkeellisilta ajatusvirheiltä vaan - jos yhteiskunta ympärillä sitä vaatii - tieteellisyys antaa välineitä rakentaa verukkeita ja uskomuksia jonkin vääristymän suojelemiseksi. Tämä on hurjaa. Sinänsä allekirjoitan tässä jutussa esitetyn epäluulon ns. kehitystä kohtaan, koko blogikirjoitus kääntyy esimerkiksi uskosta, joka puetaan tieteellisyyden sanahelinään.