"kielet ovat tärkeintä" -asenne jyrää laaja-alaisuuden
Lähetetty: 11.01.2015 10:08
On ihmisiä, jotka uskovat vakaasti, että juuri kielet ovat tärkeintä elämässä ja koulussa pitäisi mahdollisimman varhain painottaa kieliä, kieliä ja kieliä.
Tämä on ihan ymmärrettävä lähtökohta omien lasten kohdalla esim. monikieliselle kodille, jonka lasten soisi oppivan sekä vanhempien että yhteiskunnan kielet. Kielten painoarvo on silloin suuri. Samoin perheissä, joissa vanhemmat ovat itse kielellisesti lahjakkaita ja hakeutuneet ammatteihin, joissa kielet ovat keskeisiä. Ja varmasti on muitakin syitä.
Mutta.
On myös perheitä, joissa toinen vanhemmista on käynyt vaikkapa ihanan lapsen omaa ajattelua ja lasten vuorovaikutusta vahvistavan Montessori-koulun ja toivoo samaa lahjaa lapsilleen. Tai perhe, jossa musiikki on tärkeää ja halutaan lapsi varhain musiikkikasvatuksen pariin myös päiväkodin, esikoulun ja peruskoulun mukana. Tai perhe, jossa liikuntaharrastusta halutaan vahvistaa varhaisen liikuntapainotuksen kautta. On perheitä, jotka etsivät lapsilleen matematiikkapainotusta kouluun tai tietyn uskonnollisen maailmankuvan omaavaa koulua. Jne. Voimme olla näistä montaa mieltä, mutta periaatteella annetaan kaikkien kukkien kukkia, vanhemmille voidaan jossain määrin tarjota mahdollisuuksia tällaisiin painotuksiin.
Myös ns. tavallinen koulu ilman painotuksia on ihan hyvä. Silloin perheen ei tarvitse olla tietyllä tavalla suuntautunut, tukea jotain painotusta arjessa. Voidaan keskittyä kasvamiseen ja vaihteleviin innostuksen kohteisiin, kenties myös tukea lasta, jolla on jotain oppimisen ongelmia.
Ainoastaan kielten kohdalla meillä löytyy sellaista henkeä, että kun tämä kielipainotus on hyvä minun lapsilleni, sitä pitäisi vaatia muiltakin. Miksi tämä asenne syntyy nimenomaan kieliin innostuneissa perheissä, siihen voi pakkoruotsin hehkutuksella olla syynsä. Nimittäin pakkoruotsin kannattajat hakevat pakolle oikeutusta juuri sillä, että jos aloitetaan kieliopinnot tosi varhain, niin varmasti kaikki oppivat ja sehän on muka ilmaista hyvää - vaikka siihen aikuisten oikeasti on pantu melkoisesti resursseja aina opettajankoulutuksesta tuntimääriin, materiaaleihin, vanhempien tukeen - ja sellainen painotus on aina poissa jostain muusta.
Tämä on ihan ymmärrettävä lähtökohta omien lasten kohdalla esim. monikieliselle kodille, jonka lasten soisi oppivan sekä vanhempien että yhteiskunnan kielet. Kielten painoarvo on silloin suuri. Samoin perheissä, joissa vanhemmat ovat itse kielellisesti lahjakkaita ja hakeutuneet ammatteihin, joissa kielet ovat keskeisiä. Ja varmasti on muitakin syitä.
Mutta.
On myös perheitä, joissa toinen vanhemmista on käynyt vaikkapa ihanan lapsen omaa ajattelua ja lasten vuorovaikutusta vahvistavan Montessori-koulun ja toivoo samaa lahjaa lapsilleen. Tai perhe, jossa musiikki on tärkeää ja halutaan lapsi varhain musiikkikasvatuksen pariin myös päiväkodin, esikoulun ja peruskoulun mukana. Tai perhe, jossa liikuntaharrastusta halutaan vahvistaa varhaisen liikuntapainotuksen kautta. On perheitä, jotka etsivät lapsilleen matematiikkapainotusta kouluun tai tietyn uskonnollisen maailmankuvan omaavaa koulua. Jne. Voimme olla näistä montaa mieltä, mutta periaatteella annetaan kaikkien kukkien kukkia, vanhemmille voidaan jossain määrin tarjota mahdollisuuksia tällaisiin painotuksiin.
Myös ns. tavallinen koulu ilman painotuksia on ihan hyvä. Silloin perheen ei tarvitse olla tietyllä tavalla suuntautunut, tukea jotain painotusta arjessa. Voidaan keskittyä kasvamiseen ja vaihteleviin innostuksen kohteisiin, kenties myös tukea lasta, jolla on jotain oppimisen ongelmia.
Ainoastaan kielten kohdalla meillä löytyy sellaista henkeä, että kun tämä kielipainotus on hyvä minun lapsilleni, sitä pitäisi vaatia muiltakin. Miksi tämä asenne syntyy nimenomaan kieliin innostuneissa perheissä, siihen voi pakkoruotsin hehkutuksella olla syynsä. Nimittäin pakkoruotsin kannattajat hakevat pakolle oikeutusta juuri sillä, että jos aloitetaan kieliopinnot tosi varhain, niin varmasti kaikki oppivat ja sehän on muka ilmaista hyvää - vaikka siihen aikuisten oikeasti on pantu melkoisesti resursseja aina opettajankoulutuksesta tuntimääriin, materiaaleihin, vanhempien tukeen - ja sellainen painotus on aina poissa jostain muusta.
