Matkan vuoksi luen tämän vasta nyt, joten kiitokset JEA:lle tulevat reippaasti myöhässä: hyvin tehty pääkirjoitus jouluksi BBL:ssa.
ttp://bbl.fi/opinion/ledare/2014-12-23/699476/god-jul-hyvaa-joulua
Pääkirjoituksen aluksi kuvataan pakkoruotsin syntyä -68, sitä miten RKP:lle povattu oppositioasema vaihtuikin hallituspaikkaan ja vieläpä mahdollisuudella sanella ehdot: syntyvään peruskouluun kaavailtu kaikille yhteinen englanti olisi vaihdettava ruotsiin. Kirjoituksessa muistutetaan, että HBL:n otsikot "kamppailu yleisen mielipiteen saamisesta puolelle on hävitty" ovat oikeutettuja vain, jos edelleen ankkuroidutaan tuohon myyttiseen tapahtumaan -68 samaan tapaan kuin sarjakuvissa Roope Ankka vaalii ensimmäistä lanttiaan. Mutta nyt maailma on muuttunut, jatkaa pääkirjoitus.
Tekstissä on paljon sellaista, mikä menee minulta ohi siksi, etten jaksa enää liehitellä ruotsinkielisiä tyyliin "enemmistö suomalaisista katsoo ruotsin olevan arvokas valtakunnalle, taloudelle ja maan imagolle ja että meidän kansainvälisyytemme ja monikulttuurisuutemme juuret ovat syvällä ruotsinkielisyydessä (i svenskan)". Mutta tässä on nyt tavoiteltu tyyliä, jolla rauhoitetaan ruotsinkieliset.
Pääkirjoituksessa arvellaan, että nykygallupin perusteella n. 55% lukisi ruotsia jatkossakin, ja nyt seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi laatia uusi suunnitelma siitä, miten ruotsinkielisyys (det svenska) voisi elää Suomessa näillä luvuilla. Samassa yhteydessä kirjoituksessa kiitellään Raaseporin ratkaisua vahvistaa kaksikielisyyttä aikaistamalla kouluissa suomi ja ruotsi ykköselle. Näin kirjoituksen mukaan kenties taattaisiin paikalliset palvelut, joiden piti olla taattuja valtakunnallisen pakollisen ruotsin avulla, mikä ei nyt ole ihan onnistunut. Toisin sanoen edelleenkin jokin johtava taho määrittelisi alueen asukkaiden kielitarpeet ja kieltenopetuksen. Lähtökohtana on siis edelleen ajatus kaksikielisyyden kielivelvoitteista. Myös jokunen kaunis sana sanottiin kansalliskielistrategiasta ja Svenska nu -projektista.
Siis näillä eväillä yritetään saada ruotsinkielisiä pehmenemään jossain määrin pakon purkamiselle. Onnistuuko? Ainoa kommentti oli sydämistyneeltä lukijalta, jonka mielestä JEA:n teksti oli itsetuhoista ja sen jakaminen Twitterissä suomeksi ja ruotsiksi provokaatio.
PS. Kiitos, että nämä pääkirjoitukset eivät ole lukon takana. Se on nyt ensimmäinen vuoropuhelun edellytys.
BBL:n joulupääkirjoitus yritti avata keskustelua
Re: BBL:n joulupääkirjoitus yritti avata keskustelua
Tämä linkki toimii:
http://bbl.fi/opinion/ledare/2014-12-23 ... vaa-joulua
"Svenskans status som nationalspråk hör inte samman med att språket är obligatoriskt för alla."
-- Tärkeä pointti tuoda ruotsinkielisten tietoon; he ovat tähän saakka olleet RKP:n ja Folktingetin mustavalkoisen propagandan varassa, ja siinä nämä kaikki ovat yksi ja sama asia.
"Sverige är inte längre utland nummer ett. Finland har gått med i EU. Andra språk har blivit viktiga vid sidan av svenskan. Studerande tillbringar utbytesår vilt långt borta från vår nordiska sfär. Familjer har blivit tvåspråkiga."
-- Maailma muuttuu, Suomi on EU:ssa ja monet perheet ovat kaksikielisiä [ruotsittomin yhdistelmin].
"I Sibbo (Bbl 23.12) och Raseborg har man velat stärka tvåspråkigheten genom tidigare finska och svenska i skolan"
-- Ruotsinkieliset ovat halunneet, suomenkieliset eivät. Raaseporissa suomenkieliset jyrättiin, vaikka ruotsinkielisiltä ei edes kysytty, haluavatko he suomenkielisten opiskelevan toista kotimaista A1-kielenä vaan haluavatko he itse opiskella toista kotimaista A1-kielenä!
En voi ymmärtää, miten Jan-Erik perustelee itselleen tällaisen jyräämisen ja kielipakottamisen.
Murdochin kommentti edustaa surullista todellisuutta: monet ruotsinkieliset todella kuvittelevat, että heidän oikeuksiinsa kuuluu toisten pakottaminen ja että kielivapauttaminen on hyökkäys heitä vastaan. Siinä RKP:n ja Folktingetin mustavalkoinen propaganda on tehonnut.
http://bbl.fi/opinion/ledare/2014-12-23 ... vaa-joulua
"Svenskans status som nationalspråk hör inte samman med att språket är obligatoriskt för alla."
-- Tärkeä pointti tuoda ruotsinkielisten tietoon; he ovat tähän saakka olleet RKP:n ja Folktingetin mustavalkoisen propagandan varassa, ja siinä nämä kaikki ovat yksi ja sama asia.
"Sverige är inte längre utland nummer ett. Finland har gått med i EU. Andra språk har blivit viktiga vid sidan av svenskan. Studerande tillbringar utbytesår vilt långt borta från vår nordiska sfär. Familjer har blivit tvåspråkiga."
-- Maailma muuttuu, Suomi on EU:ssa ja monet perheet ovat kaksikielisiä [ruotsittomin yhdistelmin].
"I Sibbo (Bbl 23.12) och Raseborg har man velat stärka tvåspråkigheten genom tidigare finska och svenska i skolan"
-- Ruotsinkieliset ovat halunneet, suomenkieliset eivät. Raaseporissa suomenkieliset jyrättiin, vaikka ruotsinkielisiltä ei edes kysytty, haluavatko he suomenkielisten opiskelevan toista kotimaista A1-kielenä vaan haluavatko he itse opiskella toista kotimaista A1-kielenä!
En voi ymmärtää, miten Jan-Erik perustelee itselleen tällaisen jyräämisen ja kielipakottamisen.
Murdochin kommentti edustaa surullista todellisuutta: monet ruotsinkieliset todella kuvittelevat, että heidän oikeuksiinsa kuuluu toisten pakottaminen ja että kielivapauttaminen on hyökkäys heitä vastaan. Siinä RKP:n ja Folktingetin mustavalkoinen propaganda on tehonnut.
Re: BBL:n joulupääkirjoitus yritti avata keskustelua
Siis periaatteessa tässä tekstissä oli paljon hyvää - ja loput selittyy kohderyhmällä.
Kun eduskunnassa käytiin keskustelua kielivapausaloitteesta, kysyin täällä, kenelle eduskunnan puhujista antaisit kukkasia?
JEA:n kukkaset menivät Silvia Modigille.
Katsotaan siis, miten Modig vastasi näihin ajatuksiini (otsikointi omaani):
- kieltenopiskelun ei tule olla alisteista kielipolitiikalle
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että kieltenopiskelun nimenomaan tulee olla alisteista kielipolitiikalle tai oikeammin identiteettipolitiikalle kielipolitiikan ytimessä:
Arvoisa puhemies! Kun me pohdimme kielten opiskelua, niin kielen merkitys pitää nähdä hyvin laajasti. Kielitaito ei ole pelkästään käytännön kielitaitoa, vaan sillä on paljon syvempi merkitys ihmiselle. Kieli on osa identiteettiä, se on osa historian ymmärrystä ja siten myös osa tulevaisuuden hahmottamista.
- valtaosalla suomenkielisistä ei ole hyötyä ruotsin osaamisesta ja käyttämättömänä se unohtuu
Silvia Modig /vas puhuu siitä, miten hänen kaksikielisyytensä on ollut hyödyksi hänelle ja vakuuttaa, että vaikkei kaikilla olisikaan käytännössä hyötyä ruotsista kielitaitona, jokaisen "ajattelu" kehittyy pakkoruotsin myötä:
Itse minä olen äidinkieleltäni suomenkielinen, mutta identiteetiltäni kaksikielinen. Ruotsin kielestä on ollut minulle suurta hyötyä niin opiskelussa kuin työelämässä, politiikasta puhumattakaan. Suurin merkitys sillä kuitenkin on ajattelun kehityksessä. Kyky ymmärtää toista kieltä avaa myös mahdollisuuden ymmärtää toista kulttuuria ja siten myös omaansa paljon syvemmin.
- maassa tarvitaan laajempaa kielivarantoa, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja siteitä kielten suhteen
Silvia Modig /vas toistaa virheellisen väitteen, että yo-ruotsi poistettiin muiden kielten tieltä - ei se poistettiin kielipainotuksen ja reppujen vähentämiseksi:
Pidän myös tärkeänä, että opiskeltavien kielten määrä ei vähene, vaan päinvastoin, että se kasvaisi. En näe, että ruotsista luopuminen lisäisi muiden kielten opiskelua, koska näin ei käynyt, kun esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsin kirjoittamisesta. (Kimmo Kivelä: Kurssit jäi!) Päinvastoin, kielten opiskelu väheni.
- suomenkielisillä/uussuomalaisilla on oikeus myös ruotsinkielettömään identiteettiin
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että pakkoruotsista luopuminen olisi merkittävä (=uhkaava?) muutos identiteetissämme, sillä sen myötä luovuttaisiin kaksikielisyydestä (jota hän ei määrittele eikä erota yksilöiden todellisesta kaksikielisyydestä, jota on runsaammin muilla yhdistelmillä kuin su-ru):
Suomi on kaksikielinen maa, ja minä pidän itse tätä erittäin arvokkaana. Muutos kaksikielisyydessämme on merkittävä muutos meidän identiteetissämme. Pakollisen ruotsin opiskelusta luopuminen on paljon monisyisempi kysymys kuin monet pakkoruotsin vastustajat haluavat antaa ymmärtää. Kun minä itse yritän hahmottaa sitä tiekarttaa, jolla aloitteen esittämiin tavoitteisiin päästään, nousee esiin kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten varmistetaan tasavertainen mahdollisuus kaikille opiskelun ja työelämän kannalta, kun olisimme tilanteessa, jossa osa on opiskellut ruotsia ja osa ei. Jos minä olisin kokoomuslainen, sanoisin tätä todella vaativaksi harjoitukseksi.
- kieliopintojen määrä ei voi olla kohtuuton, kolmea vierasta kieltä ei voi vaatia
Silvia Modig /vas puhuu siitä, että hänen on ollut helpompi oppia kieliä, mitä enemmän hän on niitä lukenut (vihjaako hän todella, että sama toimii mm. maahanmuuttajille, erityisoppilaille ja niille, jotka haluavat painottaa ei-humanistista osaamista - oppimisen ongelmathan hän tunnustaa, koska ottaa ratkaisuehdotukseksi ruotsin, jota vain luetaan muttei suoriteta):
Tiedän omasta kokemuksesta, että uusien kielten oppiminen on sitä helpompaa, mitä useampaa kieltä valmiiksi osaa. Siksi argumentti, että ruotsin opiskelu kaventaisi nuorten kielitaitoa, ei ole mielestäni perusteltu. Näen asian päinvastoin. On silti pohtimisen arvoista, miten ruotsin kielen opiskelua voidaan kehittää. Ajatus siitä, että nuorten jatko-opiskelu vaikeutuu huonon ruotsin numeron takia, ei ole minkään pyrkimystemme mukaista. Keskustelussa on noussut esiin ajatuksia ruotsin opiskelun kehittämisestä muun muassa siten, että ruotsin opinnot arvioitaisiin ainoastaan hyväksyttyinä tai suoritettuina. Mielestämme nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita, joihin tulee valiokuntakäsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän on kuultava selvitykset siitä, miten tämmöinen muutos vaikuttaisi opiskelumotivaatioon tai menestymiseen opinnoissa.
Silvia Modig /vas tiivistää koko muiden lasten kielitaitoa koskevan näkemyksensä: Itse toivon näkeväni jatkossakin kaksikielisen Suomen.
Tämä on siis vastaus, kun enemmistö fiksuista ja koulutetuista kanssaihmisistä haluaa lapsilleen vapaamman kielivalinnan.
Joka kohdassa ohitus ja mutu ja liturgia.
Ne lähtökohdat, ne lähtökohdat.Jaska kirjoitti: En voi ymmärtää, miten Jan-Erik perustelee itselleen tällaisen jyräämisen ja kielipakottamisen.
Kun eduskunnassa käytiin keskustelua kielivapausaloitteesta, kysyin täällä, kenelle eduskunnan puhujista antaisit kukkasia?
JEA:n kukkaset menivät Silvia Modigille.
Katsotaan siis, miten Modig vastasi näihin ajatuksiini (otsikointi omaani):
- kieltenopiskelun ei tule olla alisteista kielipolitiikalle
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että kieltenopiskelun nimenomaan tulee olla alisteista kielipolitiikalle tai oikeammin identiteettipolitiikalle kielipolitiikan ytimessä:
Arvoisa puhemies! Kun me pohdimme kielten opiskelua, niin kielen merkitys pitää nähdä hyvin laajasti. Kielitaito ei ole pelkästään käytännön kielitaitoa, vaan sillä on paljon syvempi merkitys ihmiselle. Kieli on osa identiteettiä, se on osa historian ymmärrystä ja siten myös osa tulevaisuuden hahmottamista.
- valtaosalla suomenkielisistä ei ole hyötyä ruotsin osaamisesta ja käyttämättömänä se unohtuu
Silvia Modig /vas puhuu siitä, miten hänen kaksikielisyytensä on ollut hyödyksi hänelle ja vakuuttaa, että vaikkei kaikilla olisikaan käytännössä hyötyä ruotsista kielitaitona, jokaisen "ajattelu" kehittyy pakkoruotsin myötä:
Itse minä olen äidinkieleltäni suomenkielinen, mutta identiteetiltäni kaksikielinen. Ruotsin kielestä on ollut minulle suurta hyötyä niin opiskelussa kuin työelämässä, politiikasta puhumattakaan. Suurin merkitys sillä kuitenkin on ajattelun kehityksessä. Kyky ymmärtää toista kieltä avaa myös mahdollisuuden ymmärtää toista kulttuuria ja siten myös omaansa paljon syvemmin.
- maassa tarvitaan laajempaa kielivarantoa, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja siteitä kielten suhteen
Silvia Modig /vas toistaa virheellisen väitteen, että yo-ruotsi poistettiin muiden kielten tieltä - ei se poistettiin kielipainotuksen ja reppujen vähentämiseksi:
Pidän myös tärkeänä, että opiskeltavien kielten määrä ei vähene, vaan päinvastoin, että se kasvaisi. En näe, että ruotsista luopuminen lisäisi muiden kielten opiskelua, koska näin ei käynyt, kun esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsin kirjoittamisesta. (Kimmo Kivelä: Kurssit jäi!) Päinvastoin, kielten opiskelu väheni.
- suomenkielisillä/uussuomalaisilla on oikeus myös ruotsinkielettömään identiteettiin
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että pakkoruotsista luopuminen olisi merkittävä (=uhkaava?) muutos identiteetissämme, sillä sen myötä luovuttaisiin kaksikielisyydestä (jota hän ei määrittele eikä erota yksilöiden todellisesta kaksikielisyydestä, jota on runsaammin muilla yhdistelmillä kuin su-ru):
Suomi on kaksikielinen maa, ja minä pidän itse tätä erittäin arvokkaana. Muutos kaksikielisyydessämme on merkittävä muutos meidän identiteetissämme. Pakollisen ruotsin opiskelusta luopuminen on paljon monisyisempi kysymys kuin monet pakkoruotsin vastustajat haluavat antaa ymmärtää. Kun minä itse yritän hahmottaa sitä tiekarttaa, jolla aloitteen esittämiin tavoitteisiin päästään, nousee esiin kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten varmistetaan tasavertainen mahdollisuus kaikille opiskelun ja työelämän kannalta, kun olisimme tilanteessa, jossa osa on opiskellut ruotsia ja osa ei. Jos minä olisin kokoomuslainen, sanoisin tätä todella vaativaksi harjoitukseksi.
- kieliopintojen määrä ei voi olla kohtuuton, kolmea vierasta kieltä ei voi vaatia
Silvia Modig /vas puhuu siitä, että hänen on ollut helpompi oppia kieliä, mitä enemmän hän on niitä lukenut (vihjaako hän todella, että sama toimii mm. maahanmuuttajille, erityisoppilaille ja niille, jotka haluavat painottaa ei-humanistista osaamista - oppimisen ongelmathan hän tunnustaa, koska ottaa ratkaisuehdotukseksi ruotsin, jota vain luetaan muttei suoriteta):
Tiedän omasta kokemuksesta, että uusien kielten oppiminen on sitä helpompaa, mitä useampaa kieltä valmiiksi osaa. Siksi argumentti, että ruotsin opiskelu kaventaisi nuorten kielitaitoa, ei ole mielestäni perusteltu. Näen asian päinvastoin. On silti pohtimisen arvoista, miten ruotsin kielen opiskelua voidaan kehittää. Ajatus siitä, että nuorten jatko-opiskelu vaikeutuu huonon ruotsin numeron takia, ei ole minkään pyrkimystemme mukaista. Keskustelussa on noussut esiin ajatuksia ruotsin opiskelun kehittämisestä muun muassa siten, että ruotsin opinnot arvioitaisiin ainoastaan hyväksyttyinä tai suoritettuina. Mielestämme nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita, joihin tulee valiokuntakäsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän on kuultava selvitykset siitä, miten tämmöinen muutos vaikuttaisi opiskelumotivaatioon tai menestymiseen opinnoissa.
Silvia Modig /vas tiivistää koko muiden lasten kielitaitoa koskevan näkemyksensä: Itse toivon näkeväni jatkossakin kaksikielisen Suomen.
Tämä on siis vastaus, kun enemmistö fiksuista ja koulutetuista kanssaihmisistä haluaa lapsilleen vapaamman kielivalinnan.
Joka kohdassa ohitus ja mutu ja liturgia.
-
Jan-Erik Andelin
- Viestit: 1150
- Liittynyt: 30.01.2013 21:45
Re: BBL:n joulupääkirjoitus yritti avata keskustelua
Niin aivan, Je suis Silvia Modig, niinkö?
Re: BBL:n joulupääkirjoitus yritti avata keskustelua
Jos vaikka unohtaisit hetkeksi, että olet tässä muka taistelemassa pahoja terroristeja vastaan.Jan-Erik Andelin kirjoitti:Niin aivan, Je suis Silvia Modig, niinkö?
Kukkia annetaan yleensä sille, jonka ajatukset parhaiten vastaavat omia. Modigin puhe selkiyttää tiettyä ajattelutapaa, eikö vain?