Pakon peruste: "olisin syrjäytynyt poikani elämästä"
Lähetetty: 01.01.2015 08:27
Eräs tavallinen akateeminen isä puolustaa pakkoruotsia vaikka kaataa itse ne perinteisimmät pakon puolustelut:
http://furttis.blogspot.fi/2014/12/kiel ... rissa.html
- ei Nordenin työmarkkinoille ole pääsyä kouluruotsilla
"Ei kouluruotsi esimerkiksi auta pohjoismaisilla työmarkkinoilla: oman vuosikurssini koko maan top viiteen kuuluneena B-ruotsin kirjoittaneena ylioppilaana minulle tarjottiin työllistymisvaihtoehdoksi taksinajoa, "sitä kun nyt maahanmuuttajamiehet tekevät". Toki ruotsi auttoi keskustelemaan norjalaisten kanssa murretulla skandinaviskalla - ruotsalaisista."
- ei keskiverto virkamies hoida ruotsinkielistä palvelua
"Toki, virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lääninhallituksessa: siellä oli sanattomasta sopimuksesta yksi käytävä, joka oli ruotsinkielinen, ja kun sinne astui, kuului asiaan yrittää selviytyä toisella kotimaisella. Muualla talossa sitten ruotsinkieliset asiat ohjattiin minulle, aihepiiristä riippumatta. Eli virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa monella tavalla."
Hän myöntää, että maahanmuuttajille pakkoruotsi voi olla ongelma, mutta ylistämällä alistaa maahanmuuttajat sillä, että nämä muka tahdollaan ohittavat muut myös ruotsintaidossa (ihan yleisestikö?):
- "Sen, että kaksikielisyysvaatimus hankaloittaisi maahanmuuttajien kotoutumista, osittain ostan, mutta toisaalta tiedän motivoituneita maahanmuuttajia, jotka ovat päättäneet pärjätä täällä, maksoi mitä maksoi, ja osaavat ruotsia paremmin kuin juuri kukaan syntyperäinen suomenkielinen."
Hän olisi valmis myöhentämään pakkoruotsin alkamisajankohtaa lukioon, vaikka juuri todisti, ettei virkaruotsilla pärjätä:
- "Ehkä kaikille yhteisen kouluruotsin voisi kyllä rajata lukioihin, siis "virkamiesruotsiin" valmistaviksi opinnoiksi, siten, että kyse olisi laajemmasta suomenruotsalaisuuden ja skandinaavisen kulttuurin tuntemisesta."
Mutta miksi, miksi hän pitää niin tärkeänä akateemisille asetettua pakkoruotsia, joka syö muun pätevyyden, aiheuttaa ongelmia? Tosin hän kielilahjakkaana ei ilmeisesti voi ymmärtää kieltenopiskelun takkuamista kotosuomalaisilla tai kenties pitää sitä yleisenä lahjattomuuden osoituksena.
Hän perustelee pakkomyönteisyyttään silltä, että ilman ruotsia hän olisi mielestään syrjäytynyt kaksikielisen poikansa elämästä:
- "olisin syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille, enkä olisi työllistynyt Porvoossa ja saanut nykyistä työpaikkaani (se, onko tämä työpaikka siunaus, on oma keskustelunsa) ja 3% kaksikielisyyslisää. En kuitenkaan usko, että alakouluikäinen Ilomantsissa oikein pystyy tekemään loppuelämäänsä koskevia informoituja valintoja, ja kielivalinnan vapauttaminen asettaisi eri puolilta Suomea tulevat eriarvoiseen asemaan virkoja haettaessa."
On ehkä hiukan hämmentävää ajatella, ovatko kaikki monikielisten lasten isät syrjäytyneet lastensa elämästä, kun vain ruotsi on ollut pakollinen eikä myös espanja, thai, venäjä, viro, ... Entä duunari-isät ilman lukioruotsia? Entä onko perheen pakko elää siellä, missä molemmilla vanhemmilla ei olisi työllistymismahdollisuuksia?
Vielä lopuksi hän kuittaa turhaksi meidän muiden vanhempien yritykset saada vapaampi kielivalinta omille lapsillemme, sellainen valinta, joka tukisi näiden yksilöiden taustaa ja mielenkiintoa:
- "Ei sitäpaitsi ole minun ongelmani, jos jollekin on ikiaikaisen 20 perheen takia jäänyt trauma kouluruotsista. Menkööt elämässään eteenpäin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt."
Tässä kirjoittaja ei toki mainitse pakon perusteeksi kaksikielisen lapsen etuja yhteiskunnassa, jossa kaikki on velvoitettu lukemaan hänen pientä äidinkieltään, mutta ajatus on läsnä.
Vanhemmuus on vanhemmaksi tulleen ihmisen elämässä se suurin ja ihanin asia. Oman lapsen puolesta tekee ihan mitä tahansa, tämän tiedän, ymmärrän ja tätä kunnioitan. Mutta oleellinen ero on ymmärtää se, että tästä lähtökohdasta voi perustella vain valinnanvapautta omalla kohdalla, ei pakkoa toisten kohdalla. Ruotsinkielisellä puolella tätä ei ymmärretä, eikä usein myöskään niiden parissa, jotka ovat avioliiton kautta siirtyneet ruotsinkielisyyden piiriin.
http://furttis.blogspot.fi/2014/12/kiel ... rissa.html
- ei Nordenin työmarkkinoille ole pääsyä kouluruotsilla
"Ei kouluruotsi esimerkiksi auta pohjoismaisilla työmarkkinoilla: oman vuosikurssini koko maan top viiteen kuuluneena B-ruotsin kirjoittaneena ylioppilaana minulle tarjottiin työllistymisvaihtoehdoksi taksinajoa, "sitä kun nyt maahanmuuttajamiehet tekevät". Toki ruotsi auttoi keskustelemaan norjalaisten kanssa murretulla skandinaviskalla - ruotsalaisista."
- ei keskiverto virkamies hoida ruotsinkielistä palvelua
"Toki, virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lääninhallituksessa: siellä oli sanattomasta sopimuksesta yksi käytävä, joka oli ruotsinkielinen, ja kun sinne astui, kuului asiaan yrittää selviytyä toisella kotimaisella. Muualla talossa sitten ruotsinkieliset asiat ohjattiin minulle, aihepiiristä riippumatta. Eli virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa monella tavalla."
Hän myöntää, että maahanmuuttajille pakkoruotsi voi olla ongelma, mutta ylistämällä alistaa maahanmuuttajat sillä, että nämä muka tahdollaan ohittavat muut myös ruotsintaidossa (ihan yleisestikö?):
- "Sen, että kaksikielisyysvaatimus hankaloittaisi maahanmuuttajien kotoutumista, osittain ostan, mutta toisaalta tiedän motivoituneita maahanmuuttajia, jotka ovat päättäneet pärjätä täällä, maksoi mitä maksoi, ja osaavat ruotsia paremmin kuin juuri kukaan syntyperäinen suomenkielinen."
Hän olisi valmis myöhentämään pakkoruotsin alkamisajankohtaa lukioon, vaikka juuri todisti, ettei virkaruotsilla pärjätä:
- "Ehkä kaikille yhteisen kouluruotsin voisi kyllä rajata lukioihin, siis "virkamiesruotsiin" valmistaviksi opinnoiksi, siten, että kyse olisi laajemmasta suomenruotsalaisuuden ja skandinaavisen kulttuurin tuntemisesta."
Mutta miksi, miksi hän pitää niin tärkeänä akateemisille asetettua pakkoruotsia, joka syö muun pätevyyden, aiheuttaa ongelmia? Tosin hän kielilahjakkaana ei ilmeisesti voi ymmärtää kieltenopiskelun takkuamista kotosuomalaisilla tai kenties pitää sitä yleisenä lahjattomuuden osoituksena.
Hän perustelee pakkomyönteisyyttään silltä, että ilman ruotsia hän olisi mielestään syrjäytynyt kaksikielisen poikansa elämästä:
- "olisin syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille, enkä olisi työllistynyt Porvoossa ja saanut nykyistä työpaikkaani (se, onko tämä työpaikka siunaus, on oma keskustelunsa) ja 3% kaksikielisyyslisää. En kuitenkaan usko, että alakouluikäinen Ilomantsissa oikein pystyy tekemään loppuelämäänsä koskevia informoituja valintoja, ja kielivalinnan vapauttaminen asettaisi eri puolilta Suomea tulevat eriarvoiseen asemaan virkoja haettaessa."
On ehkä hiukan hämmentävää ajatella, ovatko kaikki monikielisten lasten isät syrjäytyneet lastensa elämästä, kun vain ruotsi on ollut pakollinen eikä myös espanja, thai, venäjä, viro, ... Entä duunari-isät ilman lukioruotsia? Entä onko perheen pakko elää siellä, missä molemmilla vanhemmilla ei olisi työllistymismahdollisuuksia?
Vielä lopuksi hän kuittaa turhaksi meidän muiden vanhempien yritykset saada vapaampi kielivalinta omille lapsillemme, sellainen valinta, joka tukisi näiden yksilöiden taustaa ja mielenkiintoa:
- "Ei sitäpaitsi ole minun ongelmani, jos jollekin on ikiaikaisen 20 perheen takia jäänyt trauma kouluruotsista. Menkööt elämässään eteenpäin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt."
Tässä kirjoittaja ei toki mainitse pakon perusteeksi kaksikielisen lapsen etuja yhteiskunnassa, jossa kaikki on velvoitettu lukemaan hänen pientä äidinkieltään, mutta ajatus on läsnä.
Vanhemmuus on vanhemmaksi tulleen ihmisen elämässä se suurin ja ihanin asia. Oman lapsen puolesta tekee ihan mitä tahansa, tämän tiedän, ymmärrän ja tätä kunnioitan. Mutta oleellinen ero on ymmärtää se, että tästä lähtökohdasta voi perustella vain valinnanvapautta omalla kohdalla, ei pakkoa toisten kohdalla. Ruotsinkielisellä puolella tätä ei ymmärretä, eikä usein myöskään niiden parissa, jotka ovat avioliiton kautta siirtyneet ruotsinkielisyyden piiriin.