pakkoruotsin ainoa peruste on kaksikielisyysnäytelmä?

[NRR]

Tuoretta tutkimusta, jossa 75% suomenkielisistä halusi ruotsin vapaaehtoiseksi, ohjannut professori Kimmo Grönlund Åbo Akademista sanoo, että käytännössä Suomen kaksikielisyys on kaikkien suomalaisten ruotsin kielen perusosaamisesta kiinni ja hän kehottaa pakon jatkamisen puolesta työskenteleviä poliitikkoja vetoamaan tähän, koska kaksikielisyyden kannatus on kuitenkin suomalaisten parissa vahvaa (http://www.hs.fi/kotimaa/a1419225134983). Toisaalta hän kertoo, ettei osa tutkimukseen osallistuneista ollut edes ikinä tavannut suomenruotsalaista (http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2558556), että sellainen kaksikielisyys maassa.

Onko tässä nyt lopultakin myönnetty, että ainoa syy pakkoruotsiin on se kaksikielisyysnäytelmä, jota meillä ylläpidetään ihmisten todellisuudesta ja todellisista kielitarpeista riippumatta?

Erilaisissa keskusteluissa, paneleissa ja tapaamisissa on vuosia etsitty pakkoruotsin pitkittämisen perusteita: historia, kulttuuri, Norden, palvelu, oikeus, suomalaisuus,... Mikään näistä ei ole pitänyt lähemmässä tarkastelussa. Eivätkä ne ole olleet pakon pitkittäjienkään mielestä loppujen lopuksi niin tärkeitä, vaan tärkeää on jokin muu... JVL muistaakseni kuvasi tilanteen näin: "ensin tuli poliittinen pakkoruotsi, sitten vasta on ryhdytty keksimään sille perusteita". Pakon puolustaminen on näyttäytynyt loputtomana teettelynä, jossa pakon pitkittäjä tuntuu uskovan, että jossain on kyllä hyvät syyt pakolle, niitä vain on vaikea saada sanotuksi.

Nyt tämän tason tutkimuksen ohjaajana toiminut, Åbo Akademista palkkansa saava ja pakkoa selvästi kannattava professori ei keksi pakolle muuta perustetta kuin "kaksikielisyys". Pakon perusteet ovat siis tässä. Tätä tukee myös se aiempi perustuslakitulkinta, jonka lausui julki Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi Suomen Kuvalehdessä 34/2010:
”--- eräänlainen sivistyksen velvoite siitä [kansalliskielinimikkeestä perustuslaissa] seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”

Kuvittelin pitkään, että jos saamme esiin pakon "todelliset syyt", voidaan käydä "oikea keskustelu" ja päästään "aitoon vuoropuheluun" ja löydetään "kestävä ratkaisu". Tämä kaksikielisyyden määritelmä siten, että se on jotain todella ihanaa, mutta se ei pysy pystyssä ilman pakkoruotsia, ei ehkä ole hyvä lähtökohta vuoropuhelulle. Ja sitä myötä, kun tähän perusteluun kyllästyneet ihmiset alkavat todeta, että sitten kaksikielisyys saa mennä, heistä tulee ilmeisesti "ruotsinvastaisia" ja "perustuslainvastaisia". Umpikuja.

Lähtökohta on sama vanha, ikuinen: ruotsin asema ei saa heikentyä. Kun ruotsin pakollisuuden poistamista oppikoulusta ehdotettiin 50-luvulla (sille olisi ollut silloin oikea aika!), historialähteiden mukaan kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston päällikkö "Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa". Hän esitti, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Tätä ei tuolloin onnistuttu ajamaan läpi (nythän se on toteutumassa Raaseporissa, ehkä myös Sipoossa), mutta Piri on väitöskirjassaan kertonut siitä, miten peruskoulun pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli." Ja tämän "voiton" jälkeen alettiin rakentaa pakollista ruotsia korkeakouluihin. Tämä onnistui vasta yliopistouudistuksen yhteydessä 1978 ja toteutui sittemmin kaikkia korkeakouluja koskevina asetuksina 90-luvulle tultaessa. Tällä pitkällä ja määrätietoisella, pienen ryhmän kannattelemalla pakkoruotsijatkumon ylläpidolla ei ole koskaan ollut kansalaisten enemmistön tukea takanaan. Nyt asia on vihdoin selvitetty. Vuosikymmenten jatkuvan ruotsihehkutuksen ja pakkoruotsituksen jälkeen 75% suomalaisista haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi. Merkitseekö tämä mitään niille, jotka jatkavat Cavoniuksen perintöä tänään?

[NRR]

Tätä professori Grönlundin lausuntoa ei suomenkielisissä lehdissä ole julkaistu:
"Kouluruotsin suuren vastustuksen vuoksi hän arvioi, ettei mene pitkään siihen, kun ruotsi tehdään kouluissa vapaaehtoiseksi." / "Det stora motståndet mot skolsvenskan gör att han förutspår att det inte dröjer länge tills svenskan görs frivillig i skolorna."
http://www.abounderrattelser.fi/news/20 ... valet.html

Näin lakonisesti hän vain toteaa eikä itke, että siinä nyt sitten kaatuu kaksikielisyyskin. Ota näistä puheista nyt selvää.

[NRR]

Kyllä nämä pääkirjoitukset ja haastattelut pakkoruotsin puolesta pakkoa vastustavien galluptulosten julkistamisen jälkeen osoittavat, ettei muuta syytä pakolle ole kuin suru-kaksikielisyys tulkintoineen.

Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen yleissivistysruotsi.
Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen identiteettiruotsi.
Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen palveluruotsi.
Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen virkaruotsi.
Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen historiaruotsi.
Koska suru-kaksikielisyys niin pakollinen nordenissa-on-puhuttava-ruotsia-ruotsi tai muuten emme ole pohjoismaalaisia.