Nykyisessä peruskoulun opsissa on läpäisyperiaatteella huomioitu jo monikulttuurisuus ja kulttuuri-identiteetin muotoutuminen. Tätä opetusta on toteutettu mm. aamunavauksissa (esim. "minä rakastan sinua" kaikilla koulussa puhutuilla kielillä, jonkin kaikkien tuntema hittikappaleen musavideo jollakin maahanmuuttajakielellä), jonkin kieliryhmän edustajan kouluvierailuna (näyttelijä, puhuja tms. / "Svenska nu" -hankkeen rinnalla tulisi pyöriä "Suomalainen monikulttuurisuus nyt" -hanke) tai teemapäivien puitteissa koulun monikulttuurisuuden mukaan.
Uuden opsin hahmotelmissa on myös aihealue esillä:
LUKU 9 KIELEEN JA KULTTUURIIN LIITTYVIÄ ERITYISKYSYMYKSIÄ
Kaikkien oppilaiden opetuksessa noudatetaan samoja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisia yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita. Oppilaiden kielelliset valmiudet sekä kulttuuritausta otetaan perusopetuksessa huomioon. Jokaisen oppilaan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä tuetaan monipuolisesti. Tavoitteena on tukea monikielisyyttä sekä opettaa oppilaita arvostamaan eri kieliä ja kulttuureja. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa ja yhteisönsä
tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueensa luonnosta, elämäntavoista, historiasta, kielistä ja kulttuureista hyödynnetään opetuksessa.
http://www.oph.fi/download/160358_opslu ... 092014.pdf
Tämä on tärkeä osa kulttuuriin ja identiteettiin liittyvää opetusta, mutta kenties sille ei tulla varaamaan oppitunteja. Oppimateriaalia tulisi ryhtyä tuottamaan keskitetysti - muutama hauska oppitunti. jossa tutustutaan tietyn maahanmuuttajaryhmän kieleen, kulttuuriin ja edustajiin Suomessa. Näin ei tarvita varsinaista opettajakoulutusta aiheeseen. Ja toimisihan tuollainen ohjelmasarja myös koko kansan tv:ssä.
Jaskan hahmotelma on hyvä ja tarpeellinen ja jotain sen suuntaista tuteutettaneen tulevaisuudessa - mutta en usko, että tämä käy kompromissiksi pakkoruotsikysymyksessä. Luulen kyllä, että tämä aihepiiri painottaa niin vahvasti monikulttuurisuutta, etteivät ruotsinkieliset koe tulevansa riittävän voimakkaasti esille. Sitä paitsi on eri asia ujuttaa nordismia ja kaksikielisyyshehkuttelua kieltenopetuksen muutenkin hassuissa tekstikappaleissa (ja oheismateriaaleissa, jossa voidaan rauhassa jopa esittää rasistista leimaamista huumorin varjolla, kts.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... n-varjolla) kuin kirjoittaa ne avoimesti osaksi monikulttuurisuutta ja kulttuuri-identiteettejä käsittelevää opetusta.
Kaksikielisyysilluusiossahan lähtökohta on tämä:
Syksyllä 2010 Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi ja Suomen perustuslain "virallinen" tulkinta Suomen Kuvalehdestä 34/2010:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa [näin ei Kanadassa ole, mutta ei anneta todellisuuden haitata]. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”
Olisi tietysti mielenkiintoista saattaa suomenkielisten koulujen hissanopet työstämään tällaista sivistyksen velvoitetta oppimateriaaliksi ja keskustelemaan siitä, onko ohjelmasarja "Suomi on ruotsalainen" kelpo paketti koulujen opetuksen tueksi, kuten siitä on ruotsinkielisellä puolella toivottu. Ainakin asia olisi avoimesti ruodittavana.