Näin pehmeästi on suomenkielisen annettava kritiikkiä pakkoruotsista - eikä tämäkään lääkiksessä opiskelevan leidin kritiikki mihinkään edes kuulu.
http://blogikristallia.blogspot.fi/2014 ... suomi.html
Edessä on vielä onnelliset kahdeksan kuukautta turvallista kakkosvuotta, kun ne jo alkavat sillä pelotella. Skärgårdsmedicin och kultur, hyrrr... Kylmät väreet vilistävät pitkin kuopiolaissyntyistä selkää. Mikä saaristo? Mikä kulttuuri? Mikä ruotsi??
Minä olen aina tykännyt ruotsin kielestä. Yläasteella ruotsi tuntui ihanan helpolta ja jännittävältä jo tylsän vaikeaksi käyneen englannin rinnalla ja rakensin itselleni hyvin jämäkän pohjan ruotsin perusteista. Muistan vieläkin ruotsinopettajamme pontevan, syvää ruotsalaista iloa huokuneen Hejsan! -tervehdyksen luokkahuoneen ovella ennen jokaisen tunnin alkua. Kaiken tämän onnen ja autuuden lisäksi ruotsi sopi englantikammoiselle kuin bussi Slusseniin, koska ruotsissa kaikki olivat tasan ja täsmälleen samalla kalkkiviivalla, itärajan huudeilla kun sijaittiin. Kukaan ei tiennyt mistään mitään etukäteen.
Säännöllisin väliajoin esiin pulpahtelee keskustelu pakkoruotsista ja sen tarpeellisuudesta Suomessa, jossa ruotsinkielisiä on enää 4,90% ja kaksikieliseksi määriteltyjen kuntien määrä on kärpäsen kakka koko maan pinta-alasta. Totuus on, että suuri osa suomalaisista nuorista opiskelee ruotsia turhaan, mutta minä uskonkin edelliseen lauseeseen piilotettuun jekkuun. Mikään opiskelu kun ei ole turhaa. Vaikka Kuopiossa ei tarvita ruotsia ikinä tai mihinkään, koska kaupungin ainoat turistit puhuvat venäjää tai englantia ja paikallisetkin vain savoa, olen silti onnellinen, että olen ruotsini opetussuunnitelmaan kirjattuna lukenut. Tietysti skandinaaviset ovet aukaisevaa kieltä opiskellessani on samalla heitetty hukkaan monen monta veroeuroa, joilla minulle olisi voitu opettaa venäjää, saksaa tai espanjaa, ja avata ovia, joita pelkkä englannin taitaminen ei avaa, koska totuushan on, että kulttuuriset sisarmaamme Ruotsi, Norja ja Tanska kykenisivät kyllä keskustelemaan kanssani myös englanniksi, mutta en murehdi moista nyt.
Oivalsin tänään faktan, että asun kaupungissa, jonka asukkaista on ruotsinkielisiä 5,4%, olen kirjoittanut ruotsista aikanaan E:n ja tulen valmistumaan lääkäriksi tällä alueella, jonka asukkaista löytyy myös ainoastaan ruotsinkielisiä potilaita, enkä ole ikinä käyttänyt ruotsin kieltä missään julkisella paikalla luokkahuoneen ulkopuolella. En ole ikinä puhunut ruotsia oikean ihmisen kanssa. Opettajia ja luokkakavereita lukiossa ei nimittäin lasketa, koska silloin olimme kaikki samassa veneessä ja se vene sijaitsi Itä-Suomessa, jossa koko ruotsin kieli oli yksi suuri utopia. Nyt sijaitsenkin kuitenkin muutaman käänteen kautta Varsinais-Suomessa ja utopia onkin todellisuutta, kun samoilla kaduilla kanssani marssii äidinkielenään ruotsia puhuvia, joita minun olisi kyettävä hoitamaan heidän soljuvan laulavalla äidinkielellään. O-ou.
Onnekseni olen huomannut, että laiva keikkuu myös täällä Aurajokilaakson uomissa, koska syntyperäiset turkulaiset kiroavat yhtä lailla huono kielitaitoaan ruotsin suhteen. Voin vain toivoa, että ruotsikielen jatkuvan läsnäolon vaikutuspiirissä kasvaneiden en osaa mitään tarkoittaa samaa kuin lähempämä itärajaa elävien en osaa mitään, koska muuten tämä on taas epäreilua. Hauskinta tässä koko huolessa tietysti on, että en minä sysihuono ole, ujo vain. Pienellä mieleenpalauttelulla oikeasti osaan aika paljon paperilla, mutta kun eteen nakataan saaristoruotsia vääntävä muori, jonka kohtaaminen suomeksikin jännittäisi minua, aletaan liikkua epäinhimillisyyden rajoilla. Nämä ovatkin niitä hetkiä, kun tulee mieleen, että olisi ehkä sittenkin pitänyt jäädä Kuopioon lääkikseen... Saisi sentään hoitaa elekielellä jalkansa Tahkon rinteissä loukanneita venäläisturisteja ruotsin opiskelun sijaan.
Ps. Inspiraationa toimi ensi keväänä meistä 25 huonoimmalle ruotsinpuhujalle tarjottava ruotsin kielen ensiapukurssi, jonka aikana on tarkoitus luoda riittävä pohja kolmosvuoden syksyllä odottavalle Skärgårdsmedicin och kultur -kurssille, jonka aikana käsitykseni mukaan opetellaan ammattisanastoa ja haastatellaan (saaristo)ruotsia puhuvaa henkilöä.
Virkapakkoruotsista pehmeän kevyttä kritiikkiä
Virkapakkoruotsista pehmeän kevyttä kritiikkiä
Viimeksi muokannut NRR, 18.12.2014 19:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Lääkiksen pakkoruotsista pehmeän kevyttä kritiikkiä
Miksei ole väylää näiden nuorten avoimelle kritiikille pakkoruotsin ja virkaruotsin järjettömyytä ja näiden tuomaa muka-pätevyyttä kohtaan?
Re: Lääkiksen pakkoruotsista pehmeän kevyttä kritiikkiä
Toinen nuori nainen blogissaan:
Siis hänellä amk:n pakkoruotsi kesti kolme lukukautta. Ja kielilahjakkaalle leidille siitä irtosi kolmonen - entäs ne tavalliset?Opiskelen ammattikorkeakoulussa International Business linjalla englanniksi --- tämän päivän ilopläjäys oli 3 ruotsista. --- meillä 0 on hylätty, 1 huonoin ja 5 paras. Kolmonen ruotsista Saksassa vietetyn kesän jälkeen on ihan mukiin menevä numero. Heti kun tulin tähän oppilaitokseen, mun suunnitelmana oli suorittaa kaikki pakolliset ruotsit pois alta mahdollisimman nopeasti, jotta ne on tehty. Heh, jotenkin "mahdollisimman nopeasta" tulikin puolitoista vuotta ruotsia, sillä jokainen kurssi kesti yhden lukukauden verran. Mutta nyt, näillä näkymin, viimeinen ruotsin kurssi ikinä!
-
- Viestit: 280
- Liittynyt: 30.01.2013 09:36
Re: Lääkiksen pakkoruotsista pehmeän kevyttä kritiikkiä
Ikävä pilata riemu mutta ei välttämättä ollut viimeinen ruotsin kurssi.NRR kirjoitti:Toinen nuori nainen blogissaan:Mutta nyt, näillä näkymin, viimeinen ruotsin kurssi ikinä!
Minäkin sitten 'vanhoilla päivilläni' 47 vuotiaana päätin vielä mennä opiskelemaan.
Hakeuduin AMK-tradenomin oppiin jossa oli tiukka paketti ICT-alan eri osa-alueilta uutta opittavaa.
Ja sitten se peräseinälle räkäisty virkaruotsi jolla ei ollut mitään tekemistä minkään muun opiskelemani asian kanssa.
Jos virkaruotsi on suoritettu yli 10 vuotta sitten niin se pitää suorittaa uudestaan.
Arvaatte jo että oli varsin tuoreena mielessä kun edellisestä opiskelurupeamasta oli jo vuosikymmeniä aikaa.
Ja suunnitelmiini ei kuulunut vaihtaa työtehtäviä valtiolle tai kunnalle vaan jatkaa samassa yksityisessä firmassa jossa palkattaessa ei kysytä osaatko ruotsia.
Ei siellä kyllä kysytä mitään suomen osaamisestakaan.
Syy selvisi kun palaveriin tuli kolme suomalaista, kaksi ruotsalaista, norjalainen, venäläinen, indonesialainen, kolumbialainen, virolainen, kaksi kiinalaista ja zambialainen.
Näistä kolme osasi suomea, kolme ruotsia ja kaikki englantia.