vapaakielivalinta.fi

YLEn uutisissa on esillä ruotsidemokraattien puoluesihteerin lausunto,
jossa "meänkieliset ja saamelaiset eivät kuulu Ruotsin kansaan"..

http://yle.fi/uutiset/ruotsidemokraatti ... origin=rss

Kyseessä on siis ilmiö, jossa ruotsalainen haluaa sulkea ruotsalaisuudesta pois tietyt kansallisuudet.

Suomessa minua on jo pitkään askarrauttanut kysymys siitä, miksi osa
Suomen kansasta ei ITSE halua kuulua Suomen kansaan, vaan
haluaa pikemminkin erottua, irottautua siitä..

Tarkoitan ahvenanmaalaisia:

Kysynkin nyt ahvenanmaalaisilta:

Katsotteko te kuuluvanne Suomen kansaan ?

Jos katsotte kuuluvanne Suomen kansaan,miksi te ette pakota itseänne opiskelemaan
molempia kansalliskieliämme ?

Se on moraalinen velvollisuutenne kansaamme kohtaan!


Osoitan kysymykseni Ahvenanmaan edustajalle Suomen eduskunnassa!

Taitaa olla vähän väärä foorumi esittää kysymyksiä ahvenanmaalaisille.

Yleissivistyksen pohjalta pitäisi sinullakin olla tiedossa, että ahvenanmaalaiset todellakin pitävät itseään suomalaisina eivätkä ruotsalaisina. Kysymykseen opiskelevatko ahvenanmaalaiset suomea vastaus on että 70% koululaisista "pakottavat" itseään siihen.

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Taitaa olla vähän väärä foorumi esittää kysymyksiä ahvenanmaalaisille.

Yleissivistyksen pohjalta pitäisi sinullakin olla tiedossa, että ahvenanmaalaiset todellakin pitävät itseään suomalaisina eivätkä ruotsalaisina. Kysymykseen opiskelevatko ahvenanmaalaiset suomea vastaus on että 70% koululaisista "pakottavat" itseään siihen.

Kansalaisuutena vai kansallisuutena suomalaisina?
Ruotsinkielisten sellainen identiteetti, jossa he näkevät olevansa samaa etnistä ryhmää suomenkielisten kanssa, on yksi merkittävä riskitekijä ruotsin kielen säilymisen kannalta.

Joku voi kysyä, miksi ruotsinkieliset olisivat uhattuna, kun he kuitenkin ovat maamme suurin kielivähemmistö. Ovathan paljon pienemmätkin kielivähemmistöt kuten saamelaiset, romanit ja tataarit säilyneet. Tähän vastaan, että identiteettitasolla ruotsinkieliset eroavat merkittävällä tavalla muista vähemmistöistä. Saamelaisilla, romaneilla ja tataareilla on oma etninen identiteettinsä: he tiedostavat eroavansa valtaväestöstä. Etnistä identiteettiä ilmennetään vaatetuksessa, uskonnossa ja/tai tapakulttuurissa. Voimakas etninen identiteetti auttaa kielivähemmistöä säilyttämään kielensä.

Sen sijaan ruotsinkielisillä ei ole selvää valtaväestöstä erillistä identiteettiä. Yksilöllisiä eroja voi toki olla, mutta käsittääkseni aika laajalti ruotsinkieliset kokevat olevansa samaa kansaa kuin suomenkieliset suomalaisetkin – eivät pelkästään samaa kansalaisuutta (Suomen valtion jäsen) vaan myös samaa kansallisuutta (etninen suomalainen). Vaatetuksessa, uskonnossa ja tapakulttuurissa ei ole käytännössä eroja, vaikka yksittäisiä eroavaisuuksia toki voidaankin löytää. Sen sijaan hyvin suuri osa suomalaisista kokee, etteivät ruotsinkieliset edusta samaa etnistä ryhmää kuin he itse.

Jos henkilö kokee suomalaisten olevan yksi etninen ryhmä, jolla on kaksi kieltä, silloinhan kumpikaan kieli ei ole hänen identiteetissään toista tärkeämpi. Tällöin on matalampi kynnys ajatella kieliä funktionaalisesti, pelkkinä välineinä. Enemmistökielellä on tietysti suurempi välinearvo kuin vähemmistökielellä, jolloin vähemmistökielestä voidaan luopua – kielestä luopumista ei tässä tapauksessa jarruta kielen liittyminen kiinteästi omaan etniseen identiteettiin, kuten tapahtuu muiden kielivähemmistöjen kohdalla.

Ruotsin kielen säilymisen kannalta olisi siis tärkeää saada ruotsinkieliset pitämään itseään erillisenä etnisenä ryhmänä. Sen hintana olisi kuitenkin kuvitellusta enemmistöasemasta luopuminen: ruotsinkielisten kannattaisi hyväksyä se, etteivät he ole osa mitään kuviteltua kaksikielistä enemmistökansallisuutta vaan oma yksikielinen vähemmistökansallisuutensa.

Kaikki eivät varmaankaan ole valmiit tällaista hintaa maksamaan, koska vähemmistöön kuuluvina he kokisivat itsensä vähemmän arvokkaiksi ja vähemmän arvostetuiksi – Suomi ei olisi enää heidän hallinnassaan. Tällainen asenne kertoo kuitenkin vain siitä, etteivät he itse pidä vähemmistöjä samanarvoisina kuin enemmistöä.

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... ervaattiin

Mielenkiintoista.

Toisaalta on siis finne-finländare ajattelu, jossa on yksi kaksikielinen kansa ja sitten erikseen joukko pelkästään suomalaisia (näinhän minulle selitettiin HBL:n keskustelussa, jossa minua valistettiin, että ruotsia osaamattomat vanhempani ovat "finnar" eivät "finländare").

Toisaalta on tiukka jako suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin eikä mitään välimuotoja voi edes rekisteröidä. Tästä jaosta taas seuraa kaksikielisille mielenkiintoisia kielishoppailumahdollisuuksia kuten tänäisessä hesarissa kerrotaan:

Tuoreehko äidinkielen vaihto suomesta ruotsiin on paljastunut poliittiseksi ongelmaksi Helsingin opetuslautakuntaa johtavalle Minerva Krohnille (vihr). Vihreiden kärkipoliitikko Krohn on kuntalain mukaan epäkelpo toimimaan opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtajana. Myös paikka opetuslautakunnan puheenjohtajana on kaupungin johtosäännön mukaan ongelma.

Krohn on vaihtanut äidinkielensä suomesta ruotsiksi syyskuun 2012 jälkeen --- "Nousit Kuntaliiton hallitukseen ruotsinkieliselle paikalle keväällä 2013. Vaihdoitko äidinkielesi paikan takia?"
"Ethän kuvittele, että olisin tehnyt kielivalintoja poliittisilla perusteilla. Olen tehnyt lääkärin töitä ruotsiksi, ja suvussa on pitkät ruotsinkieliset perinteet."

http://www.hs.fi/kaupunki/a1418658321381

Joka tapauksessa koko kielirakennelma on outo tämän ajan näkökulmasta. Monikielisten osuus tulee nousemaan joka tapauksessa esim. pääkaupunkiseudulla (kouluissa pian 20% maahanmuuttajataustaisia) - mikä on heidän "oikeudemukainen osuutensa" hallinnosta ja vaikuttamisesta.

Jaska ehdottaa blogissaan kielikiistoihin kompromissiksi ruotsinkielisten reservaattia:

--- Jos oletetaan, että reservaatilla olisi kohtalainen itsehallinto, siellä epäilemättä päädyttäisiin siihen, mitä RKP on ehdottanut jo Raaseporissa ja Sipoossa: pakkoruotsi määrättäisiin suomenkielisten A1-kieleksi ja aloitettaisiin jo ensimmäiseltä luokalta.

Se, että estetään suomenkielisiä valitsemasta englantia, jota suurin osa heistä haluaa opiskella A1-kielenään, on tietysti irrallisesti katsoen täysin epäoikeudenmukaista. Mutta olisiko se silti hyväksyttävä hinta, jos ajatellaan kielireservaattia? Ne suomenkieliset, jotka haluaisivat lastensa oppivan ensimmäisenä vieraana kielenään englantia, muuttaisivat pois reservaatin alueelta. Ruotsinkielisiä taas muuttaisi reservaattiin muualta maasta parempien ruotsinkielisten palvelujen perässä. Ruotsinkielisten alueellinen keskittyminen helpottaa ruotsinkielisten palvelujen tuottamista.

Ruotsinkieliset saisivat kielireservaatissaan määrätä ja rajoittaa suomenkielisten kieliopintoja niin paljon kuin haluaisivat. Ruotsin taito olisi epäilemättä paljon parempi, jos ruotsin opiskelu aloitettaisiin jo ensimmäiseltä luokalta. Näin saataisiin reservaatin suomenkieliset oikeasti mukaan ylläpitämään ruotsinkielisiä palveluja, toisin kuin nykymallissa. Ruotsinkielisille kehittyisi alueellisena vähemmistökieliryhmänä oma etninen identiteetti, joka auttaisi heitä säilyttämään kielensä ja siirtämään sen lapsilleen.

Suomenkieliset saisivat kielireservaatin vastineeksi vapautuksen pakkoruotsista muualla Suomessa. Myös virkamiesten kielitaitovaatimukset saatettaisiin todellisia tarpeita vastaaviksi: ei suomenkielisessä Suomessa ole tarpeellista vaatia ruotsin taitoa, koska siellä ei taatusti elä sellaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät puhuisi sujuvaa suomea. ---

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... ervaattiin

Tämä ratkaisi ongelmat, mikäli ongelmina olisivat
- ruotsinkieliset palvelut niitä tarvitseville
- ruotsinkielisen identiteetin varjelu sekä yksilöissä että tietyillä alueilla
- suomenruotsin säilyminen jatkossa

Mutta miten oleellisia nuo kohdat (varsinkin kaksi ensimmäistä) ovat esim. folktingetille? Folktinget ei ole nostanut kärkihankkeekseen palveluja, alueellista omaleimaisuutta ja suomenruotsin vaalintaa, sen kärkihanke oli Ahtisaaripaperi ja erityisesti muiden pakkoruotsi. Voiko tästä tehdä johtopäätöksiä?

Miksi pakkoruotsin takana olevat verkostot ryhtyisivät tekemään tällaisia kompromisseja, missä heille annetaan koko maan sijasta reservaatti? Hehän eivät ole suostuneet antamaan edes suomenkielisille syrjäistä pikkupikkureservaattia, jossa pakkoruotsia ei olisi. Kielistrategiassa kielletään sellaiset kokeilutkin, jotka uhkaisivat molempien kotimaisten omaksumista.

Alueellinen ratkaisu myötäilisi eurooppalaista tapaa ratkaista kielikiistat, myönnän. Mutta missään muualla ei ole tällaista tilannetta, jossa pieni (n. 5%), vanhan eliitin kieltä puhuva ryhmä olisi saanut koko muun kansakunnan opiskelemaan omaa pientä kieltään alakoulusta yliopistoon.

Entä jos pakkoruotsin taustalla on yksinkertaisesti pienen ryhmän edut, jotka voivat toteutua vain koko valtakunnan mittakaavassa? Etuja ovat mm. alemmat pääsyrajat keskeisiin koulutuksiin, helppo pääsy jatkokoulutukseen yleensä, virkojen avautuminen helpommin nimenomaan kaksikielisille, kaksikielisyyden pitäminen keskeisenä hallinnossa, lukemattomat kaksikielisyyteen liittyvät toimet eri aloilla, suomenruotsalaisten yliedustus mediassa, kulttuurin rahoitus, ...

Entä jos on oleellista, että suomalaista ilman ruotsia pidetään jatkossakin moukkatankerona, kuten eräs nuori kansanedustaja vilpittömässä kolumnissaan tuli paljastaneeksi?

Entä jos on oleellista, että pakkoruotsijärjestelmä kasvattaa niitä suomenkielisiä, jotka pääsevät asemaan pakkoruotsin ansiosta ja sijoittavat joko suuren osan elämäntyöstään tai sen kaiken pakkoruotsin vahvistamiseen ja skandinavismin vaalimiseen?

Entä jos pakkoruotsi on tosiaankin kaksikielisyyden (siis sellaisen suru-kulissikaksikielisyyden) Berliinin muuri ja sen kaatuessa...

PS. Poimin HBL:stä aikanaan kommentin: "Olimmehan me suomenruotsalaiset täällä ensin? Me olemme alkuperäiskansaa. Ehkä lopuksi meidän pakkosiirretään johonkin reservaattiin, esim. Vaasaan tai Ahvenanmaalle, vähän niin kuin ennen tehtiin intiaaneille Amerikassa" - "Vi finlandssvenskar var väl här först? Vi är Urfolket. Kanske vi till sist blir tvångsflyttade till något reservat, ex. Vasa eller Åland, lite som man gjorde med indianerna i Amerika?"

PS.PS. Suomenruotsalaisten säilymisen kannalta on vaurauden ja vallan lisäksi yksi oleellinen pointti, mitä muilla vanhoilla vähemmistöillä ei ole. Puolen tunnin lentomatkan takana on maa, joka toimii ruotsiksi. Se ei ole suomenruotsia, mutta se on ruotsia ja se riittää. Vähemmistöt, joilla on omankielinen alue vieressä eikä välissä ole muuria, ovat onnekkaassa asemassa.

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Taitaa olla vähän väärä foorumi esittää kysymyksiä ahvenanmaalaisille.

Yleissivistyksen pohjalta pitäisi sinullakin olla tiedossa, että ahvenanmaalaiset todellakin pitävät itseään suomalaisina eivätkä ruotsalaisina. Kysymykseen opiskelevatko ahvenanmaalaiset suomea vastaus on että 70% koululaisista "pakottavat" itseään siihen.

Kansalaisuutena vai kansallisuutena suomalaisina?
Ruotsinkielisten sellainen identiteetti, jossa he näkevät olevansa samaa etnistä ryhmää suomenkielisten kanssa,
on yksi merkittävä riskitekijä ruotsin kielen säilymisen kannalta.

Tarkoitan "kansakuntaa" eli englanniksi "nation"!

Mikä sitten on kansakunta eli nation ? Kansalliskielihän on NATIONAL LANGUAGE!

The concept of "nation" is related to "ethnic community" or ethnie. An ethnic community has a myth of origins[dubious – discuss] and descent, a common history, elements of distinctive culture, a common territorial association, and sense of group solidarity. A nation is, by comparison, much more impersonal, abstract, and overtly political than an ethnic group. It is a cultural-political community that has become conscious of its coherence, unity, and particular interests.

http://en.wikipedia.org/wiki/Nation

Mielestäni ahvenanmaalaiset ovat omilla toimillaan julistaneet olevansa riippumattomia Suomen kansasta,
mutta ovatko he osa Suomen kansakuntaa, se on tulkintakysymys.
Vain he itse voivat vastata siihen kysymykseen.

Kun he ovat poistaneet suomen opetuksen pakollisista aineista, he ovat samalla ilmoittaneet irtisanoutuvansa
Suomen kansasta, ethnic community! Ethnic community pitää sisällään ryhmäsolidaarisuuden!
Kun vähemmistö kieltäytyy enemmistön kielestä, he eivät voi vaatia myöskään enemmistöltä ryhmäsolidaarisuutta.

Ahvenanmaan päätös poistaa pakkosuomi (toinen kotimainen) merkitsee ryhmäsolidaarisuuden (kommunitarismi) loppua!
Asummeko enää samassa kotimaassa ?

Jos siis JEAn näkemyksen mukaan ahvenat ovat osa Suomen kansaa, meillä suomenkielisillä on moraalinen oikeus
vaatia itsellemme kielivapautta nimenomaan samaan kansaan kuulumisen perusteella.
Meillä ei ole mitään solidaarisuusvelvoitetta opiskella ruotsia, koska Suomen kansan ruotsinkielisen väestön
merkittävä osa on luopunut ryhmäsolidaarisuudesta,

Vai onko käynyt niin, että ahvenanmaalaiset ovat poistuneet Suomen kansan kokonaisuudesta eli
ruotsinkielisiä suomalaisia on enää vain noin 260 000!

Unity! mainitaan myös kansakuntaa (nation) kuvaavana asiana. Miten ahvenanmaalaiset voivat olla mukana
yhtenäisessä Suomen kansaKUNNAssa, kun he eivät ymmärrä maan puhutuinta kansalliskieltä national language?

Miksi moraalinen velvollisuus pitää kansa(kunta) yhtenäisenä ei koske ahvenanmaalaisia,
mutta kun suomenkielinen haluaa vapautta toisesta kansalliskielestä, hän on "uhka kansan yhtenäisyydelle".

Ovatko he siis jättäytyneet sekä Suomen kansan että kansakunnan ulkopuolelle ?

Vai kannattaisiko Carl Haglundin tunnustaa, että Ahvenanmaan luopuminen pakkosuomesta on jo sinänsä
relevantti ja täysin riittävä peruste poistaa suomenkielisten pakkoruotsi!

Ruotsin kielen poistamista pakollisten aineiden paletista perustellaan usein Ahvenanmaalla, jossa ei ole pakollista suomen kielen opetusta. Haglund ei tästä pidä.
"Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta. Erityisesti perussuomalaiset käyttävät Ahvenanmaa-vertausta, mutta he eivät tunne sitä historiaa", hän sivaltaa.

http://www.tylkkari.fi/henkilo/nuorisop ... lankahvaan

http://juleslehtonen.puheenvuoro.uusisu ... me-eheyden

Hyvää settiä, JV. Pannaan hautumaan.