Kielitaitolain vaatimukset vs. todellinen kielitaitotaso

[Jaska]

Kielitaitolain vaatimukset vs. todellinen kielitaitotaso:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... itaitotaso

"Kun ikäluokasta lukioon menee suunnilleen puolet, ja näistä suunnilleen 60 % kirjoittaa ruotsin, ja näistä 2,8 % saavuttaa ylioppilastutkinnossa valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaavan kielitaidon ruotsissa, se tarkoittaa, että joka ikäluokan suomenkielisistä vain 0,84 % saavuttaa viranomaiselta vaadittavan ruotsin kielen taidon."

[NRR]

Ketjussa
"Folktingetin perusteet pakkoruotsille puutaheinää" (ketjussa 2. viesti)
olen yrittänyt laskeskella sitä, kuinka moni suomenkielinen opiskelee ruotsiksi. Laskelmat ovat hataria - tieto löytynee jonkun virkamiehen tiedostoista, muttei sitä julkisteta.

Näiden ruotsiksi opiskelevien osuus vaikuttanee hiukan nostavat ruotsia osaavien määrään. Kyse on kuitenkin niin pienistä määristä, ettei lukuja julkaista.

On hienoa, että tartuit aiheeseen. Kiitos!

[NRR]

Todella nolo aloituskommentti Jaskan blogiin. Täysin sivuutetaan koko Jaskan teksti ja nostetaan näiden pakkoruotsilla leipänsä tienaavien "kieliprofessorien" propagandapläjäys muka osoittamaan, että Jaska on väärässä.

LOL

Juuri tähän näitä pakkoruotsin hehkuttajien noloja propagandapläjäyksiä tarvitaan. Niiden selän taakse voi aina piiloutua, kun keskustelussa on joutunut tappiolle ja kielivapaus on kirkkaasti voitolla.

[TK]

Tarve määrittelee kielitaidon osaamistason. Kun ruotsia ei todellisessa, oikeassa elämässä tarvita, niin sitä ei tarvitse osata muuta kuin koulua varten (ns.kouluruotsi) ja pakkoruotsitodistusta varten (ns.virkamiespakkoruotsi), joten elämän realiteettien johdosta pakkoruotsin osaamistaso on mitä se on eli olematon.

Pakkoruotsia on opiskeltava todistuksia varten. Muuhun tarkoitukseen, kuin todistuksia varten, tavallinen suomalainen ei pakkoruotsia tarvitse.

[Hillevi Henanen]

"Kun ikäluokasta lukioon menee suunnilleen puolet, ja näistä suunnilleen 60 % kirjoittaa ruotsin, ja näistä 2,8 % saavuttaa ylioppilastutkinnossa valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaavan kielitaidon ruotsissa, se tarkoittaa, että joka ikäluokan suomenkielisistä vain 0,84 % saavuttaa viranomaiselta vaadittavan ruotsin kielen taidon."

Näissä todella hyvän arvosanan saaneissa ovat mukana ne, jotka ovat saaneet kielitaidon ihan muualta kuin koulusta. Esim. vanhin lapseni puhui pakkoruotsin alkaessa yhtä hyvin molempia kieliä, ja oli lukenut ja kirjoittanut sujuvasti ruotsia kahdeksan vuotta, mikä ei tietenkään pelastanut häntä pakkoruotsin tunneilla istumiselta. Koulu kuitenkin otti sulan hattuunsa hänen ällästään ja kympistään, vaikka itse asiassa oli yrittänyt tuhota hänen mielenkiintonsa aiheeseen kuuden vuoden ajan.

Jos nämä kielitaitoiset vapautettaisiin ja tilastoitaisiin omana ryhmänään, olisi tuo saavutettujen "tulosten" lista vieläkin ankeampi.

[JV Lehtonen]

Tarve määrittelee kielitaidon osaamistason. Kun ruotsia ei todellisessa, oikeassa elämässä tarvita, niin sitä ei tarvitse osata muuta kuin koulua varten (ns.kouluruotsi) ja pakkoruotsitodistusta varten (ns.virkamiespakkoruotsi), joten elämän realiteettien johdosta pakkoruotsin osaamistaso on mitä se on eli olematon.

Pakkoruotsia on opiskeltava todistuksia varten. Muuhun tarkoitukseen, kuin todistuksia varten, tavallinen suomalainen ei pakkoruotsia tarvitse.

Tästähän on tehty jopa gradu-tasoinen tutkimus:
EDES valtionhallinnossa ei ruotsia todellisuudessa tarvita.

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen.
Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/36797

Tutkielman tulosten mukaan ruotsin kieltä käytetään sisäasiainministeriössä yleisesti ottaen
harvoin, sillä keskimäärin kieltä tarvitaan työtehtävissä muutaman kerran vuodessa.

[Hansa]

Silmäilin tuon gradun läpi. Se paljastaa miten vähän ruotsia todellisuudessa Suomessa tarvitaan. Jopa valtionhallinnossa tarve on marginaalinen.

Sivulla 44 eräs kyselyyn vastannut toteaa, että ruotsia ei voi pitää "operatiivisena kielenä" hallinnossa. Hänen mielestään on kohtuutonta vaatia että hallitsisi lainsäädäntöterminologian monella kielellä; EU-yhteyksissä englanniksi ja meillä suomeksi ja ruotsiksi. Englanti ja suomi ovat tarkeimmät ja ruotsi vähemmän tärkeänä joutuu "väistymään".

Eräs haastatteluun vastannut tunnustaa, että on hämmästynyt, miten vähän ruotsia todellisuudessa tarvitsee.

Joku toteaa suoraan, että ruotsin taito on osoittautunut täysin tarpeettomaksi. Joku taas sanoo, että venäjän osaamisesta olisi ollut hyötyä.

Sivulla 81 joku ihmettelee, että miten ihmeessä kielitaito voi säilyä, kun sitä tarvitsee niin vähän.
Ja siitä seuraa, että ruostuneellä ruotsintaidolla ei pysty palvelemaan umpiruotsinkielistä, niinkuin laki velvoittaa.

Suomen kielilaki ei toimi, vaikka koko väestö joutuu opiskelemaan pakollista ruotsia. Valtavasti opetusresursseja menee täysin hukkaan.

Vihdoinkin pitäisi myöntää, että Suomen kielipolitiikka vaatii perinpohjaista uudistamista!

[NRR]

Silmäilin tuon gradun läpi. Se paljastaa miten vähän ruotsia todellisuudessa Suomessa tarvitaan. Jopa valtionhallinnossa tarve on marginaalinen.

Sivulla 44 eräs kyselyyn vastannut toteaa, että ruotsia ei voi pitää "operatiivisena kielenä" hallinnossa. Hänen mielestään on kohtuutonta vaatia että hallitsisi lainsäädäntöterminologian monella kielellä; EU-yhteyksissä englanniksi ja meillä suomeksi ja ruotsiksi. Englanti ja suomi ovat tarkeimmät ja ruotsi vähemmän tärkeänä joutuu "väistymään".

Eräs haastatteluun vastannut tunnustaa, että on hämmästynyt, miten vähän ruotsia todellisuudessa tarvitsee.

Joku toteaa suoraan, että ruotsin taito on osoittautunut täysin tarpeettomaksi. Joku taas sanoo, että venäjän osaamisesta olisi ollut hyötyä.

Sivulla 81 joku ihmettelee, että miten ihmeessä kielitaito voi säilyä, kun sitä tarvitsee niin vähän.
Ja siitä seuraa, että ruostuneellä ruotsintaidolla ei pysty palvelemaan umpiruotsinkielistä, niinkuin laki velvoittaa.

Suomen kielilaki ei toimi, vaikka koko väestö joutuu opiskelemaan pakollista ruotsia. Valtavasti opetusresursseja menee täysin hukkaan.

Vihdoinkin pitäisi myöntää, että Suomen kielipolitiikka vaatii perinpohjaista uudistamista!

Kiitos Hansa!

Virkamiehillä, tutkijoilla ja medialla on ulottuvillaan kaikki tämä tieto, mutta silti julkisuudessa pyörii vain näiden tahojen tuottamaa propakkopropagandaa. Mistä tämä kertoo?

[Hansa]

Tutkimuksen tekijä kertoo yllättyneensä, miten vähän ruotsia todellisuudessa tarvitaan, viranomaisessa, joka on muodollisesti kaksikielinen.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1

sivu 43

”Enligt resultaten hamnar personalen vid inrikesministeriet relativt sällan i situationer,
där svenska språket används. Figur 2 visar att nästan hälften (47 %) av respondenterna
använder svenska språket några gånger om året i arbetet. 27 % av respondenterna
använder däremot några gånger om månaden, medan 14 % säger att de inte alls 43
använder svenska i arbetet. 6 % av respondenterna använder svenska varje vecka och
andra 6 % varje dag. Andelen av svaren inte alls och några gånger om året utgör 61 %
av respondenterna, vilket är överraskande. Endast 12 % av respondenterna behöver
svenska språket varje dag och varje vecka. Siffran för de som skulle kunna sägas
använda svenska aktivt i arbetet är påtagligt liten när man jämför andelen med de
respondenter som använder svenska språket mera sällan. Jag hade förväntat mig att
svenska skulle vara i aktivare bruk vid inrikesministeriet, för det är ändå fråga om
tvåspråkiga statliga myndigheter. ”

Vapaasti käännettynä:
Ruotsia aktiivisesti käyttävien määrä on selvästi pienempi kuin niiden määrä, jotka käyttävät ruotsia harvoin.

Tiia Turkia:
"Olisin odottanut että ruotsia käytettäisiin enemmän sisäministeriössä, sillä kysymys on kaksikielisestä valtion viranomaisesta"

[Jaska]

Käytännössä mikään ei muuttuisi pakkoruotsin poistuessa, koska emme me nykyäänkään osaa ruotsia - viranomaisten kielitaitovaatimuksia ei oikeasti täytä kuin alle prosentti niistä, jotka paperilla ne täyttävät.

Kun me nytkin vain leikimme, että osaamme ruotsia, niin miksemme voisi jatkaa samaa leikkiä, vaikkemme opiskelisikaan ruotsia?

Leikitään mukana, että keisarilla on maailman upeimmat kledjut...