vapaakielivalinta.fi

Jaskan blogi ansaitsisi "vuoden kielipolitiikkateko" -palkinnon. Muunkin median tulisi jo huomata tämä.

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... politiikka

Jaskan ote toimii ja paljastaa - ja tämä karkoittaa propakkoverkoston kannattajat hänen bloginsa keskusteluista. Kukaan ei halua mennä nolaamaan itseään.

Mutta muuten media leikkii vielä pakon ystävien kanssa ja heidän ehdoillaan. Tälle kulisseissa kudotulle propakkoverkostolle olisi myönnettävä "vuoden (ja vuosikymmenten) sumuttaja" -palkinto. Näin tuo propakkoverkosto toimii:

- vähätellään pakosta aiheutuvia ongelmia - pakkoa muka vain pari tuntia muutama vuosi, vaikka kyse on alakoulusta yliopistoon jatkuvasta mittavasta resurssisyöpöstä

- vääristellään niin tosiasioita, tilastoja kuin galluppeja - vapaus valita muka olisi kallista, romahduttaisi kieltenopiskelun, lisäisi luokkajakoa, puhumattakaan tilastoista joita on tulkittu aivan pöpelikköön jopa lehdistössä

- käytetään propagandan keinoja - propakkoverkoston omat haastattelevat omiaan, mutta jättävät mainitsematta, keitä ovat ja miten omat intressit ovat sitoutuneet pakon puolusteluun, maalaillaan otsikoilla, yritetään kieltää osuvan pakkoruotsi-nimityksen käyttö, annetaan mediassa tilaa liturgialle eikä huomata kritisoida edes julkeimpia liturgiahöpöjä

- nostetaan kellokkaita puhumaan propakko-liturgiaa - yleissivistys (ei tietenkään sisällä kielipainotusta), Norden (englanniksi, entä muut suunnat?), puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa (englanniksi), Norjan työpaikat (joita ei todellisuudessa suuremmin ole eikä Suomen nuorisoa muutenkaan ole koulutettu hätäaputyövoimaksi norjalaisille vaan heidän omaa elämäänsä ja tätä maata varten), ...

- uhriudutaan ja syytellään - kun pakkoruotsi todellisuudessa maksatetaan muilla (sekä veroina, pakkotyönä että opintojen köyhtymisenä ja vaikeutumisena) niin käännetään kuvio ja puhutaan muka kielivapauden kannattajien negatiivisuudesta, muka heiltä tulevasta uhkailusta, muka "ruotsinvastaisuudesta" ja "kieltenvastaisuudesta" jopa "koulutuksen vastaisuudesta"

- snobbailaan puolueellisella tieteenteolla - muka analysoidaan kielikeskustelua ja todetaan muka analyysin päätteeksi, etteivät pakon kriitikot muka ymmärrä, näe, tajua,... että pakko on muka parasta kaikille, muka historiallinen ja kulttuurinen perustamme

- ja jos pakkoa hiukan kritisoidaankin, sittenkin kielletään pakottajien vastuu ja syytetään pakotettuja - RKP, folktinget ja ruotsinkieliset, ruotsinopet, propakko-toimittajat jne. eivät tunnista olevansa osallisia, he piilottavat painostuskeinonsa edustuksellisen demokratian ja lobbauskulttuurin selän taa ja väittävät, että syyllisiä ovatkin pakon kriitikot, jotka eivät ole tehneet tarpeeksi, vakuuttaneet tarpeeksi, saaneet esille näkemyksiään, mikä muka osoittaa, ettei galluppien tuomio pakkoruotsille vastaisi todellisuutta

- tärkeintä on JVL:n sanoin "Hidastus, jarrutus, jumitus"

Kun pakkoruotsi romahtaa, ja romahtaahan se, tämä pakkoruotsin puolustajien ja ymmärtäjien touhu tulee näyttämään juuri niin valheelliselta ja itsekkäältä kuin se onkin. Joka elää, se näkee.

Jaska on kirjoittanut hyviä blogeja ja vaatinut samalla asiallista eteenpäin vievää keskustelua.
Se on ollut aivan liikaa kestää Puheenvuoron uhriutuville kielipakottajille joidenka tarkoitus ei ole löytää ratkaisuja vaan ainoastaan häiritä keskustelua.

Valitettavasti minulla ei ole mitään mielikuvaa vuosien 1997(?) -2004 julkisesta keskustelusta, jota käytiin
yo-uudistuksen yhteydessä. Muistan vain lopputuloksen.

Käytiinkö silloin oikeastaan mitään keskustelua ?

Nythän yo-pakkoruotsin poistumista pidetään laajasti positiivisena asiana ja täysin oikeana ratkaisuna.
Silti SDP ja Lipponen RKP:n ohjauksessa tekivät kaikkensa, jotta muutosta ei tulisi ja jotta
kansan enemmistö joutuisi edelleen kärsimään turhasta painolastista!

Kiihkeimmät keskustelut taidettiin silloin käydä muualla kuin netissä.

Jaskan blogi on rajatun lukijajoukon saavutettavissa enkä oikein keksi, miten
itse asia saataisiin eliitin pohdittavaksi.

Eliitti on täysin suru-propagandan vaikutuspiirissä-
mutta niinhän se oli siinä "Keisarin uudet vaatteet"- sadussakin.

Kun keisari (esim. Ahtisaari, Lipponen) oli saatu vakuutetuksi olemattomista vaatteista,
eliitille riitti, että kaikki teeskentelivät uskovansa keisaria, joka taas uskoi kankureita (RKP)

Miten saada Jaskan ajatukset eliitin pohdittaviksi ? Miten Jaska saa huutonsa
"Keisarilla ei ole vaatteita ensinkään" myös keisarin "hoville" tiedoksi ?
Silloin keisarikin voisi myöntää, ettei tässä tosiaan mitään vaatteita ollutkaan..

Pakkoruotsin poistaminen järkeilemällä on äärimmäisen vaikeaa, koska
suuri osa eliitistä jatkaa teeskentelyä.. Vai tiedostaako eliitti, että pakkoruotsin
ainoa peruste on pakko itse, eli suomenruotsalaisten vaatimus.
Ja tukeakseen suomenruotsalaisia tämän maan tärkeimpänä väestöryhmänä,
he kannattavat pakkoruotsia.

Palaamme perusongelman äärelle: Kun suomenruotsalainen lopettaa pakkoruotsin vaatimisen,
ei sitä kukaan muukaan enää vaadi- ei edes muu eliitti!



Mikä saa suomenruotsalaisen lopettamaan pakkoruotsin vaatimisen ?
Andelin ehdotti suru-instituutioiden vahvistamista.

Mutta sehän on surujen oma asia, ei se kuulu meille.
Ei meitä lähtökohtaisesti kiinnosta ruotsinkielisten koulujen muuttaminen kaksikielisiksi,
kuten kokoomus ehdottaa. Meille se on yhdentekevää.

Meitä kiinnostaa ensisijaisesti oma vapautemme!

Huumoria:
Siinä mielessä Jaskan tulisi syventää suhdettaan Petraan, jotta Petra tulisi järkiinsä.
Huumori loppui!

Twitter on hyvä mielipideilmaston ilmapuntari, jossa saa varsin pienellä vaivalla
esiin myös tätä pakkoruotsi-tunnelatauksen..

Tässä Jaskalle tunneargumentti, jolla yritetään saada pakollisuus hyväksyttäväksi:

lman ruotsinkielisiä ei olisi itsenäistä Suomeakaan. Siinä ainakin itselle ihan ok syy opetella helppo kieli.

Mutta olisiko itsenäistä Suomea ilman luterilaisia ? Silti uskonto ei ole pakollinen!

Sampo Terho paljasti tämän tunnesyyarsenaalin varsin hyvin jokunen aika sitten.

Mutta voimmeko luoda kansana itsellemme velvoitteita tunneperustein,
kun edes järkiperusteiset velvollisuudet eivät kata 100 % ikäluokasta, kuten ruotsivelvollisuus.

Ja jos Andelin sattuu lukemaan, toistan muutama kuukausi sitten tekemäni kysymyksen:

Mikä velvollisuus on yhtä kattava kuin suomenkielisen ruotsivelvollisuus ?

Ruotsihan on yhteisöllinen velvollisuus, kuten Mikael Jungnerkin jokin aika sitten totesi!

Jokin kohtuus pitäisi olla velvoitteiden kattavuudessa! 20 % on minun kohtuuteni,
sehän oli tilanne 1917-1970!

JV Lehtonen kirjoitti: Jaskan blogi on rajatun lukijajoukon saavutettavissa enkä oikein keksi, miten
itse asia saataisiin eliitin pohdittavaksi.

Jaska on kiitettävästi lähettänyt viestiä myös vallassa olijoille ja muille kritiikin kohteille. Ehkä heitä edes hiukan huimaa se mahdollisuus, että Jaska tulisi vastaan jossain avoimessa vaaliväittelyssä...

On arvokasta, että Jaska on kirjoittanut hiottuja puheenvuoroja vastineeksi julkisiin propagandapläjäyksiin tai väärinkäytöksiin - nämä tekstit säilyvät ja ne ovat myös tuleville kielipolitiikan tutkijoille osoitus siitä, että kansalaisilla oli huippuunsa hiottua argumentaatiota ja ajattelua - mutta eliitti piti sormia korvissa ja lallatteli.

Yliopiston sivuille nyt julkaistu "kieliprofessorien" eli ruotsin opetuksesta palkkansa saavien professorien muka neutraali haastattelu, jossa ruotsinkielistä toimittajakoulutusta antavan yksikön tiedottaja maalaili reippaasti pakkoruotsimyönteisyyttä muka monikielisyytenä. Tämä artikkeli on äärimmäinen osoitus tieteen sitoutumisessa nykyiseen kielipolitiikkaan tavalla, joka häpäisee tieteellisyyttä ja antaa pelottavan kuvan yliopistojen madaltumisesta propagandatehtaiksi. Sinne Jaskan tekstit olisivat omiaan herättämään nuoria opiskelijoita kyseenalaistamaan kehitystä ja valtahierarkioita.

Miten Jaskan teksteille saadaan laaja lukijakunta?

Miten Jaskan teksteille saadaan laaja lukijakunta?

Sillä, että Jaska on uuden kansalaisaloitteen laatija ja ensimmäinen allekirjoittaja!
Blogitekstit ovat hyvä lisämateriaali, jos itse aloite ei "aukea"..

Samalla voidaan alkaa pohtia, miten uudelle aloitteelle saadaan 100 000 kannattajaa.
Tuntuu siltä, että 50 000 riittää aloitteen saamiseksi eduskuntaan, mutta 100 000 on
psykologinen raja sille, että se otetaan vakavasti!

Kiitos palautteesta.
Päättäjiin ei yleensä voi vaikuttaa, mutta päättäjät voi vaihtaa. Eli tietoa pitää levittää äänestäjäkunnalle. Se vaihtelee, mihin asiaan vetoaminen saa kenetkin ymmärtämään kielipakottamisen järjettömyyden tai epäoikeudenmukaisuuden, joten eri näkemyksiä, pointteja ja painotuksia pitää levittää laajalla rintamalla.

Aikaa siihen kuluu, mutta vääjäämättä tulemme pääsemään eroon pakkoruotsista jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa tehty työ ei harmita - uhrattu aika ja vaiva tuntuu sen arvoiselta.

Eliitin vaihtaminenkin on vähän niin ja näin, pohjimmiltaan eliitin taustalla on raha ja rahan valta. Mutta minusta nuorilla olisi oikeus koulun harjoittaman vuosien mittaisen pakkoruotsipropagandan rinnalla saada ajattelulleen myös toisenlaisia eväitä. Muuten osa päätyy vaientamaan kritiikkinsä periaatteella: nuorena olin niin idealistinen, nyt ymmärrän, että täytyy omaksua eliitin näkemykset ja "historialliset arvot", jotta vaikuttaisi sivistyneeltä.

Sattumalta googlaamalla nousi esiin pieni keskustelu, jossa Jaska kärsivällisesti selittää pakon kannattajalle, miksi tämän argumentit pakkoruotsille eivät pidä:

Blogisti huokaisee aluksi: "Minä en voi ymmärtää sitä vihaa, mikä monella ihmisellä ruotsin kieltä kohtaan on. Useimmiten painavin syy on, että kun kieltä ei tarvitse, mitä minä pidän ihan täysin tekosyynä. --- Tämän n. puolivuosittaisen keskustelun kohdalla aina toivon, että koko aihe haudattaisiin pariksi vuodeksi. Vaikkapa kolme vuotta media pitäytyisi mainitsemasta pakkoruotsia, tai julkaisemasta uutisia pakollisten kielten opiskelusta - ainakaan negatiivisessa sävyssä. Oih ja voih, työrauha."
http://ainomaino.blogspot.fi/2014/11/tvangsfinska.html

Hän siis pitää perusteltua kritiikkiä vihana, muiden kokemusta tekosyynä ja kutsuu "työrauhaksi" median sensuuria. Näin hyvin demokratiamme on lapsensa kasvattanut!

MUTTA keskustelu hänen ja Jaskan välillä jäi kesken. Pakon kannattaja ei pysty sen paremmin avaamaan silmiään vapaammalle kielivalinnalle kuin jatkamaan argumentointiaan. Hän siis vaikeni ja jätti asian sikseen. Hänen viimeinen niittinsä kuului: "oma tärkeysjärjestykseni perustuu enemmän historiallisiin arvoihin". Näin siis hänen "tärkeysjärjestysksensä" on viime kädessä se argumentti, jolle kieltenopetus muitten lapsille tulee rakentaa.

Tämä on mielestäni tyypillinen tilanne. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuu tämän kirjoittajan alitajunnassa seuraavan puolen vuoden aikana. Olisiko mahdollista, että taustaprosessi auttaisi häntä kevääksi luopumaan oman tärkeysjärjestyksensä pakottamisesta muille ja jopa auttaisi jonkin perusteen löytämiseen tälle suvaitsevaisuudelle?

PS. Ei kannattane jatkaa keskustelua tuolla blogissa. Jaska teki erinomaista työtä.