Language Policies in Finland and Sweden

[Jaska]

Language Policies in Finland and Sweden:
http://books.google.fi/books?id=hsVGBQA ... sh&f=false

Kirja on enemmän kuin uunituore - vuodelta 2015!

[NRR]

Törmäsin samaan kirjoittajajoukkoon aiemmin:

Pakkoruotsilla on ihan oma "asiantuntijaverkostonsa", joissa toistuvia nimiä satunnainen uutisvirran seuloja ei huomaakaan.

Törmäsin Kasvatus&Aika-lehden 2011 artikkeliin
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=416
jossa "analysoitiin" pakkoruotsikeskustelua "Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Vasabladetin verkkokeskustelupalstoilla ajalla 8.–14.10. 2011 käydyissä keskusteluissa".

Näin johdatellaan johtopäätöksiin:

”Ainoastaan yksittäisissä suomen- ja ruotsinkielisissä kommenteissa tulkittiin historian yksiselitteisesti oikeuttavan Suomessa vallitsevan kielipoliittisen tilanteen. Suomalaisen kansallisen identiteetin perinteiseen rakentamiseen negaatioiden kautta liittyi sen sijaan varsin yleinen väittämä, että ruotsin kieli, ruotsalaisuus ja ruotsinkielisyyskin ovat suomalaiselle identiteetille vieraita ja että myös historia tämän osoittaa. --- Suomalaisuus määrittyi useiden kirjoittajien mielessä jopa vastakohtana ruotsalaisuudelle --- Varsin monet argumentoivat implisiittisesti, että Euroopan unionin jäsenyydestä seurannut katkos menneisyyden ja nykyisyyden välillä edellytti muutosta suomalaisten suuntautumisessa ja siis myös kielipolitiikassa. Vain yksittäinen kirjoittaja kantoi avoimesti huolta tällaisesta suomalaisen identiteetin uudelleenmäärittelystä. --- Mahdollista on, että Ruotsin ajan historian vapaaehtoisuus lukioissa 1990-luvulta lähtien on ollut koulutuspoliittinen valinta, jolla on ollut seurauksia myös kieli-ideologioiden kannalta. --- Kun Suomen ruotsalaista menneisyyttä ei tunneta tai ymmärretä, on myös ruotsin kielellä vaikeaa nähdä erityistä merkitystä. --- Keskustelua luonnehti kauttaaltaan voimakkaasti henkilökohtainen kokemus: Historialliset argumentit olivat useimmiten voimakkaan henkilöhistoriallisia, kun taas (koulu)historian relevanssia oman nykytodellisuuden kannalta oli vaikea nähdä. Nykyhetkeä puolestaan luonnehti voimakas henkilökohtainen pettymys politiikan ja poliitikkojen epäluotettavuuteen, tulevaisuutta individualistiset näkökulmat siihen, miten kukin yksilö pystyi parhaiten (ja pitäisi saada) tekemään omat valintansa. --- keskustelijoiden kielikoulutuspoliittiset argumentit osoittavat, miten historia ironisesti toistaa itseään. Aineistossa esitetyissä kulttuuripoliittisissa, pedagogisissa ja taloudellisissa perusteluissa käytetään historiattomasti samoja elementtejä kuin peruskoulu-uudistuksen aikana tai sen jälkeisissä kieliriidoissa."

Sekavaa tekstiä, josta nostetaan nämä johtopäätökset:

- Yksi keskeisimmistä keskustelun juonteista on historian merkityksen kieltäminen kielipoliittisessa argumentoinnissa.
- Toinen näkökulma liittyy globalisaation käyttöön argumentoinnin tukena silloin, kun ruotsin pakollisuutta vastustetaan ja pyritään irrottautumaan suuntautumisesta Pohjoismaihin.
- Kolmas tapa perustella näkemyksiä on yksilön henkilökohtaisten kokemusten käyttö argumentoinnin voimana. Myös tämä keino liittyy historian merkityksen kieltämiseen.
- Tuloksemme viittaavat siihen, että historian opetuksessa olisi painotettava politiikan ja talouden rinnalla myös aate- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia, ja samalla huomioitava kielen ja kielenkäytön keskeinen identiteettiä rakentava tehtävä.

Tämä on "tieteellinen ote"?

Siis ikään kuin historian tuntemus ilman muuta tekisi suopeaksi pakkoruotsille ja ruotsin omaksumiselle osaksi omaa identiteettiä ja kriittisyys, perheiden oman valintakyvyn korostaminen olisi jotain ironisen jälkeenjäänyttä kieliriitojen ajoilta - jotka nyt sijoitetaan peruskoulu-uudistuksen aikaan ja sen jälkeen.

Ja ketkähän ovat tämän tekstin takana?

Pasi Ihalainen on yleisen historian professori Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksessa.
Taina Saarinen on tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Tarja Nikula on professori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Sari Pöyhönen on erikoistutkija Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.

Eli tämä verkosto, josta kirjoitin aiemmin:

Näiden historian mietintöjen ja raporttien ja muistioiden maalmassa moni linkki vie kielitieteen tutkijoihin:

Soveltavan kielitieteen käynnisti Suomessa Nils Erik Enkvist 1960-luvun alussa --- Åbo Akademissa ---

Myöhemmin Jyväskylän yliopistosta on tullut Suomen soveltavan kielitieteen voimakkain keskus, erityisesti sen englannin kielen laitoksesta Kari Sajavaaran johdolla. 1970-luvulla --- Jyväskylässä --- Korkeakoulujen kielikeskus --- Jyväskylässä on tutkittu mm. kielitaidon mittaamista (Sauli Takala), tekstilingvistiikkaa, keskusteluanalyysiä, pragmalingvistiikkaa ja kielenkäyttöön liittyviä asenteita.

Soveltavan kielitieteen keskuksia Suomessa on myös Vaasan yliopisto --- Laurén ja hänen kollegansa tunnetaan erityisesti kielikylpypedagogiikan Suomeen tuomisesta ja edelleen kehittämisestä ---

---

Sauli Takalaa [aiemmin Jyväskylän yliopiston soveltavan kielitieteen professori, Jyväskylän Soveltavan kielentutkimuksen keskus] on haettu asiantuntijaksi pakkoruotsin puolelle niin hesariin kuin HBL:iin viime aikoina. Rostilan kirjan arvioinnissa hesari haastatteli häntä Suomalaisuuden liiton "myyräntyöstä". Kun Jaska osoitti, että Magman tulkinta suomalaisten haluttomuudesta lukea kieliä oli väärä, HBL:ssä hän kertoi siitä, että eivätpä vain suomenkieliset usko, että voidaan oppia monia kieliä. Kielikylpyprofessori Laurenin kanssa hän on kirjoittanut hesarissa kieltenopetuksen "alennustilasta" ja tulevan strategian tarpeesta ennen kansalliskielistrategiaa ja vielä vaatinut suomalaisen kieltenopetuksen lähtökohdaksi 2+2-mallia, eli molemmat kansalliskielet ja kaksi vierasta kieltä. Professorien mielestä tavalliset lapset ilman erityistä kielilahjakkuutta kyllä selviävät tästä. Hän on siis varsin tarpeellinen mies pakkoruotsin pitkittäjille.

Kyse on pienen piirin propakko-kirjoittelusta, joka tarjoillaan muka-tieteellisenä muka-asiantuntijatekstinä.

Toistamiseen lainaan Rostilan kirjassaan esittämää näkemystä:

Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovet kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. --- Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

En ehtinyt lukea kuin alkua tästä Jaskan linkittämästä (iso kiitos!) kirjasta - siinä vertailukohdaksi Suomelle nostettiin Belgia, jossa ranskan asema vertautuu kuulemma ruotsin asemaan Suomessa.

[NRR]

Ensimmäisessa kappaleessa kuvataan tilannetta Suomessa näin:

While the Swedish-speakers have retained their legal right to services in Swedish in the era of independence, in practise the Finnissh language has become increasingly dominant in all areas of life, and te proportion of Swedish-speakers has dropped to around 5,4% of the total population. Language disputes have occured every now and then: the representatives of the Swedish-speakers tend to appea to the constitutional principle of equality when defending the status quo; much of the political elite defends the adopted language policy line, and some Finnish nationalists and pupulists call for the removal of the equality between the languages and the teaching of Swedish as an obligatory language. Swedish is seen either as an essential linko to Scandinavia eith wicht most Finns wish to identify themselves, or as a historical relic which enjoys undeserved provoleges and steals time from tehe study of other languages suchs as English at school. For popular constructions of Finnish national identity, contrasts with Sweden and the rejection of the Swedish historical dominance of the country vontinue to be self-evident, despite the obvious centrality of the Swedish legavy in Finnish culture in most areas of life.

Ja hiukan myöhemmin: One interesting point of comparision with the situation in Finland can be found in Belgium, where Frech continued to be the dominant language of the upper classes till the late 19th century, but Dutch has since been increasingly used in various areas of life. --- Outside of Europe, much attention has been paid to the situation in Canada and the struggle between French and English. The case of Quebec is more regional than the others though it does relsemble the case of Finland Swedish in that the French-speaking population emerged as a consequense of early modern colonisation and the loss of the colony to Britain in 1763.

---

Koko kirja päättyy kaksikielisten koulujen (siis suru-kaksikielisten koulujen) pohdintaan. (Tämä pakkoruotsin varhaistaminen ja suomenkielisten kaksikielistäminenhän on nähty ruotsinkielisellä puolella ratkaisuna kaikkiin ongelmiin.)

The strong interest shown in the debate we analysed for bilingual education among Finnish-speaking parents in the Helsinki region has clearly had the potentianl to lead to concrete social action in the form of the proposal of a new schol form in the capital, as well as to alter the vourse of similar debates in the future, such as the vontinuing debate on obligatory Swedis. A conlusion that can be drawn from the debate we have analysed and the debate on obligatory Swedish is that Finnish-speakers want to be able to choose between different types of instruction in Swedish, not only instruction (obligatory or otherwise) in Swedish as a target language within the framework of monolingual Finnish-medium education. --- Our analysis indicate, in contradiction to the wuestion pposen in Saukkonen's report Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää that the areas of agreement seem to be incrreasing slowly but surely, rather than decreasing.---

Vahvaa intressiä kirjoittajan mukaan suomenkielisillä opiskella ruotsia - mutta ei niin vahvaa, että pakosta voitaisiin luopua - mutta tätä ei sanota.

Löytyykö kirjasta nämä oleelliset huomiot, jotka nappasin Jaskan blogin kommentoijalta:
- pakkoruotsin todellinen syy on ruotsinkielisten aseman turvaaminen
- pakkoruotsia ei osata muttei se haittaa, kun ei todellista tarvettakaan ole
- pakkoruotsi on ensisijaisesti politiikkaa, ei kielen opiskelua

[NRR]

Kenelle tämä kirja on suunnattu. Kansainvälisille kielipolitiikan tutkijoille?

[jlo]

Mikäs siinä jos perustaisivat pakkoruotsitehtaansa omilla, eivätkä veronmaksajien rahoilla. On aika poikkeavaa, että valtio maksaa palkkaa ihmisille jotka yrittävät palkkaa vastaan keksiä, miksi demokratia on huono.

[NRR]

Mikäs siinä jos perustaisivat pakkoruotsitehtaansa omilla, eivätkä veronmaksajien rahoilla. On aika poikkeavaa, että valtio maksaa palkkaa ihmisille jotka yrittävät palkkaa vastaan keksiä, miksi demokratia on huono.

Huippukiteytys!

[A. Salminen]

Tutkijan pitää tutkia, jotta saa palkkaa. Nyt ilmeisesti tutkittiin SOLKIn toimesta, että pakkoruotsi on ok, vaikka Ruotsissa onkin suomenkielisiä suhteellisesti yhtä paljon, kuin Suomessa on ruotsinkielisiä ja vaikka Ruotsin ja Suomen kielipolitiikka onkin täysin erilaista.

[NRR]

Vuosi sitten ilmestyi monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkoselta lyhyt selvitys Suomen kielitilanteesta englanniksi, se sisälsi kutakuinkin oleellisen tilanteen, jota tästä SOKLIn opuksesta ei tunnu löytyvän:
http://blogs.lse.ac.uk/europpblog/2013/ ... saukkonen/

Finland has two official languages: Swedish and Finnish. The status of both languages has recently generated debate within the country, particularly over the mandatory teaching of Swedish in Finnish language schools. --- the situation within the country has changed markedly since Finland’s language policy was developed in the early 20th century. A far greater number of languages are now spoken by people living in Finland, and individuals are also more likely to have more than one mother tongue. This greater linguistic plurality is beginning to put the country’s bilingual policies under pressure.
---
Finnish language policy is a combination of a territoriality principle and a personality principle. The Finnish constitution recognises both Finnish and Swedish as national languages. People belonging to both language groups have the right to use their own language before courts of law and other authorities, and to receive official documents in that language. Public authorities must provide for the cultural and societal needs of Finnish-speakers and Swedish-speakers on an equal basis.
---
When the Finnish welfare state was constructed, the language policy model was accommodated to it without changing the basic foundations of the system. Finnish bilingualism has been the object of much attention abroad, and has frequently been used as an example of a successful language policy arrangement. The New York Times once went as far as mentioning the Swedish-speakers of Finland as the ‘most pampered’ minority in the world.
---
Not everything was in order, however. Canadian researcher Kenneth D. McRae aptly remarked at the turn of the Millennium that in the Finnish case the problem was not language conflict, but linguistic instability. The Swedish-speakers were not so much suffering from intergroup prejudices, or hostility, but from slow diminishing, quiet attrition.
---
An issue that has recently raised more disagreement is the status of the Swedish language as an obligatory subject in all Finnish-language schools, including in areas where there are hardly any Swedish-speakers at all. Opponents to this arrangement have vigorously and skillfully used the Internet to express their criticism. Some prominent politicians and well-established organisations have also started to question the rationality of the policy.
---
The linguistic situation has now become tense, and one can observe rival conceptions of the nation and of language rights. However, the situation has also become more complex than it was in previous decades: something which both sides of the new linguistic strife tend to ignore. The Finnish system was built upon the idea that there were two language communities in the country
---
Contemporary Finland, however, has become a multilingual society, mainly as a result of immigration. In 2011, there were 36 language groups comprising more than a thousand speakers. The groups of Russian-speakers, Estonian-speakers and Somali-speakers have grown remarkably. With about 60,000 speakers Russian has become by far the largest language after the two official languages, and it is still growing.
---
the increasing multilingualism at the individual level. Because of inter-ethnic marriages, time spent abroad, and the maintenance of minority languages while learning the majority language, lots of people nowadays master at least two languages completely, and identify with two or more linguistic groups. Official linguistic registration, upon which Finnish language policy is constructed, however, only allows individuals to indicate one mother tongue. De facto multilingualism of the society, and de facto bilingualism of individuals, are thus not recognised by the legal framework of Finnish bilingualism. A solution to the above mentioned dissatisfaction and irritation among both Swedish-speakers and Finnish-speakers should therefore be sought against the background of the new linguistic realities. A complete re-thinking of Finnish society is required.
---
Note: This article gives the views of the author, and not the position of EUROPP – European Politics and Policy, nor of the London School of Economics.

[JV Lehtonen]

Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovet kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. --- Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Niin, virallisista tahoista ei mikään taho ota huomioon suomenkielisten tarpeita ja intressejä,
juuri siksi me täällä kirjoitamme ja pohdimme. Ja uskokaa pois, emme suinkaan ole ainoita suomalaisia,
siis tavallisia suomalaisia, jotka asiaa pohtivat.

Establishment pyrkii vaientamaan tavallisen suomalaisen äänen, mutta emme me vaikene-
ennen kuin olemme itsenäistyneet meille de facto vieraan kielen vallan alta!

Twitterissä muutama kommentoija kokee olevansa maamme itsenäisyydestä velkaa nimenomaan ruotsinkielisille,
ja siksi kannattavat pakkoruotsia!

Kuinka kauan tätä "velkaa" oikein pitää maksaa ? Mielestäni suomenkielisillä ei ole mitään
kollektiivista velanmaksuvelvoitetta suomenruotsalaisia kohtaan sen perusteella, että
Snellman ja muut ruotsinkieliset fennomaanit ajoivat suomen kielen asiaa-
mutta suurin osa ruotsinkielisistä todellisuudessa vastusti Snellmanin pyrkimyksiä.

Suuri kunnia Snellmanille ja fennomaaneille, teille me olemme velkaa, mutta emme kollektiivisesti
ruotsinkieliselle väestölle. Toivottavasti tämä linjaus sopii myös toimittaja Andelinille, joka
tomerasti aina muistuttaa, että "kaikki ruotsinkieliset eivät ole samanlaisia kielensä perusteella"!

[rationalisti]

Twitterissä muutama kommentoija kokee olevansa maamme itsenäisyydestä velkaa nimenomaan ruotsinkielisille,
ja siksi kannattavat pakkoruotsia!

Sen verran ainakin tiedän, että mikäli Suomen itsenäisyyttä olisi puolustettu suomenruotsalaisella innolla, puhuisimme kaikki nyt pirun sujuvaa venäjää. Tämä tulee hyvin selville sodan jälkeisissä kiihkottomissa tietokirjoissa mutta on sittemmin siivottu virallisen totuuden tieltä myöhemmissä laitoksissa. Kannattaa tutustua joskus aiheeseen vaikkei se pakkoruotsikeskusteluun liitykään.

[NRR]

Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovet kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. --- Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Niin, virallisista tahoista ei mikään taho ota huomioon suomenkielisten tarpeita ja intressejä ---

Mutta viralliset tahot antavat auliisti tilaa näille muka-puolueettomille propakkoverkoston pläjäyksille, olivat ne sitten ns. tieteellisiä opuksia, joissa ohitetaan todellisuus, tai ns. puolueettomia artikkeleita, joissa häivytetään liturgian laulajien todelliset taustat ja tavoitteet, kuten yliopiston uutisten artikkelissa, jota pohditaan tuoreessa ketjussa http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=2208

Kuinka voi joku häpeämättä osallistua tuollaiseen!