Eräs kommentoija Jaskan blogissa kirjoitti:
Jatkokysymys on tietysti Osaako kunta päättää kielemme valtiota viisaammin? Ns. vapaan kielivalinnan vallitessa yksilö ei edelleenkään valitse opiskeltavia kieliä ja niiden tarjontaa itse. Sen tekee silloin koulutuksen järjestäjä, eli kunta.
Tähän toinen keskustelija vastasi:
Kunnissa on tähänkin asti ollut tapana kysellä perheiltä etukäteen valinnaisten eli kolmansien vieraiden kielten kannatusta, ja tarjota näitä sitten valmiiksi kartoitetun mielenkiinnon pohjalta. Yleensä ongelmana on ollut ryhmien pienuus, koska kolmas vieras kieli on monille oppilaille liian raskas valinta.
Mutta jos se olisikin jo toinen kieli, esim. ruotsi - saksa - venäjä?
Johan alkaisi ryhmiä syntyä.
Tämä olisi nimenomaan positiivinen mahdollisuus, ei ongelma. Kunta kyllä tietää, kun sille annetaan oikeus kysyä.
Ensimmäinen kommentoija jatkoi epäilevänä:
Eli ajattelet A2-kielen tekemistä ns. pakolliseksi mutta valinnaiseksi 5. luokallta? Ja sitten kenties vapaaehtoisen kolmannen B2-kielen varhentamista nykyiseen B1-koloon eli nykyisen pakollisen ruotsin paikalle?
Mikäs siinä. Valtiovallan olisi kenties säädettävä, että kielitarjotin ei olisi niin laaja, ettei todellista valintaa synny. Tosin pienissä kouluissa ja kunnissa saattaisi silti syntyä "pakkovenäjä" tai "pakkoruotsi" jos toista ryhmää ei synny.
Minusta on hyvä jos VKV-leiri nyt vihdoinkin tulisi niiden asioiden ääreen, jossa todetaan mikä on realistisesti toteutettavissa.
Jos B1-kieli palautetaan yläkouluun, alakouluissa olisi selkeä tilanne:
- kaikille A1
- osalle vapaaehtoinen A2 (pienessä koulussa ei ehkä lainkaan ryhmiä, isommalla koululla yksi tai useampi ryhmä, yhdessä tai useammassa kielessä).
Tämä vastaa nykyistä tilannetta.
Kunnan yläkouluissa (joissa yleensä on samoja opettajia kuin lukiossa ja siis laajemmin kieltenopettajia) valmistaudutaan jatkamaan aloitettuja A-kieliä / voi olla, että tässä ryhmiä yhdistellään siten, että sekä A1- että A2-englanti ovatkin samoja ryhmiä. Yleensähän A2-englannin valitsijat ovat kielellisesti vahvoja ja siksi heille onkin uskallettu valita jokin muu A1-kieli kuin englanti. He siis ehtinevät lukea A2-kielessä kiinni A1-kielen lukijat. Toinen kielistä on siis vapaaehtoinen ja kaikki tietävät, että sen valinneille tulee vielä kolmas kieli.
Alakoulussa alkaneiden A-kielten lisäksi yläkoulussa olisi tarjolla vähintään kaksi B1-kieltä koulun koosta ja oppilaiden painotuksista riippuen (ja isommassa kunnassa naapuriyläkoulussa jotkut toiset kielet, jotta oppilaat saavat vielä laajempaa valintaa, mikäli eivät halua valita yläkouluaan jonkin muun painotuksen tai kaveripiirin perusteella). B1-kielen vaihtoehtona olisi lisää koulukieltä niiden kohdalla, joilla on kielellisen vaikeuden diagnoosi tai monikielinen tausta. Jotkut A2-kielen lukijat haluavat aloittaa uudestaan saman kielen B1-kielenä.
Yllä kuvattu vastaa tämän hetken tilannetta sillä erolla, että B1-kieli on tällä hetkellä ruotsi kaikilla niillä, joilla ei ole A2-ruotsia. A2-ruotsin lukijoilla ei nyt ole B1-kieltä, jatkossa siis olisi.
Siis pakollisia olisivat A1-kieli (yleensä englanti) ja B1-kieli (jossa ainakin maahanmuuttovaltaisissa kouluissa vaihtoehtona koulukielen tunnit erityisopettajan johdolla, jossain taas vapautus voisi olla pelkkä vapautus).
Vapaaehtoisia olisivat A2-kieli ja B2-kieli (johon aika harvoin syntyy ryhmiä nytkään).
Olenko unohtanut jotain?