Olen opettanut ranskan ja espanjan kieliä (ja jonkin verran ruotsia ja englantia) noin 20 vuoden ajan. Oma käsitykseni on seuraava.
Suomalaisilla koululaisilla täytyy olla englannin lisäksi toinen pakollinen kieli. Englanti opitaan pitkälti ns. luonnollisella tavalla, koska sitä on ympäristössä niin paljon (tv, internet, kirjat, musiikki jne). Englantia voi oppia pitkälti vain käyttämällä sitä - kielioppia ei juurikaan tarvitse ymmärtää ja silti pärjää turistitilanteissa. Eri asia on, jos haluaa oppia englantia hyvin (moni luulee osaavansa, mutta todellisuudessa ei osaa). Silloin pitää tajuta myös syntaksin ilmiöitä ja osata analysoida niitä.
Ruotsi on ollut pitkään se kieli, joka on opeteltu pänttäämällä, kuten latinaa opeteltiin monia vuosikymmeniä. Sitä kautta oppijat ovat oppineet kieliopista paljon, koska ruotsin kielessä on rakenteita, joiden osaaminen edellyttää peruskäsitteiden tuntemista (subjekti, objekti, predikatiivi, attribuutti jne). Samalla ruotsi ei kuitenkaan ole suomalaiselle niin hankalia kuin esim. venäjä, ranska tai saksa. Eli se on juuri sopiva kieli suomalaiselle peruskoululaiselle, jonka asennetta ei ole pilattu.
Kyllä rakenteita opitaan nimenomaan suomen kieliopin kautta.
Ajatus, että on opiskeltava ruotsia, jotta tietäisi, mikä on subjekti, objekti, jne. ei ole totta.
Mikä tässä nyt on ruotsin peruste - se että jokainen ihminen tarvitsee ymmärrystä kieliopista, joka avautuu vain omasta kielestä poikkeavia rakenteita omaavan kielen kautta? Useimmissa maissa opiskellaan vain oman äidinkielen sukukieliä, joten tässä on nyt jotain outoa.
Ruotsin opetusta on leikattu todella rankalla kädellä peruskouluissa ja lukioissa ja nyt taso on ylioppilailla jo niin matala, että kieltä ei oikeastaan voi järkevästi käyttää vaikka olisi haluakin. Lehtitekstit ovat liian vaikeita ja kuuntelukaan ei onnistu, koska sanasto on liian suppea. Lisäksi opiskelijat eivät enää hallitse kielioppikäsitteitä ja ruotsin heikosta osaamisesta tulee seurauksena se, että sellaisia kieliä kuin saksa, ranska, espanja ja venäjä, on entistä hankalampi oppia. Itse tuskin olisi koskaan oppinut saksan perusteita muutamassa vuodessa ellei pohjalla olisi ollut ruotsi.
peruskoulu
Aiempia tuntijakoja on hankala verrata enkä löytänyt mistään asiantuntijan laatimaa vertailua. Sen sijaan löytyi tuntimäärien kehitys:
- Toisen kotimaisen kielen tuntimäärä A1 -kielenä vuoden 1969 tuntijaossa oli 19 vuosiviikkotuntia. Tuntimäärä oli suunniteltu kuusipäiväiselle kouluviikolle. B1-kieltä opiskeltiin tuolloin joko 6 tai 12 vuosiviikkotuntia.
- Vuoden 1985 tuntijaossa A1-kielen osuus asettui 15 tunniksi ja B1-kielen 9 tunniksi.
- Vuosien 1993 ja 2001 tuntijaoissa tuntimäärät ovat olleet A1-kielen osalta 16 vvt ja B1-kielen 6 vvt.
(
http://www.minedu.fi/export/sites/defau ... .pdf?lang=)
Siis 1993 kielten tuntimäärä putosi kahdella tunnilla, myös muualta leikattiin, sillä tarkoitus näyttää olleen laajentaa valinnaisuutta. Valinnaistunteja peruskoulussa saattoi olla 20 tuntiin asti (nykysin 13). Myös kielissä oli siis mahdollista tarjota lisäkursseja - niitä vain ei juurikaan valittu.
Eihän tässä 1992 oppilaan elämää oleellisesti kevennetty. Notkahdus alaspäin kieltenopiskelussa johtui kenties siitä, että koulutyö samalla tuli kaikkiaan raskaammaksi (peruskoulun alkuaikojen keveyttä alettiin reivata tietoisesti kohti nykyistä Pisa-huippua) ja todellista valinnanvaraa alkoi löytyä esim. ilmaisutaitoa, musiikkia, tietotekniikkaa.
lukio
Lukion kohdalla erityisesti pakkoruotsi on syönyt muiden kielten osaamista. Toki samalla lukio on muuttunut, ei helpommaksi vaan vaativammaksi. Suomenkielisellä puolella jatkoonpääsystä käydään ankaraa taistelua ja opiskelijat hiovat niitä taitoja, joista saa pisteitä hakutilanteessa.
Helsingin yliopiston nykykielten laitokselta ilmestyi 2011 tilannekatsaus kieltenopiskelusta. Siinä eri kielten professorit eivät hauku suomalaisnuoria laiskuudesta kieltenopiskelussa, he tietänevät, että Suomessa luetaan kieliä eurooppalaisittain paljon. Syy siihen, että ns. harvinaisempia kieliä luetaan vähemmän, tuli ranskan kielen professorilta: "kurssivalikoima on lukiossa laajentunut, ja pakollinen ruotsi syö tilaa muilta kieliltä".
Ahvenanmaa, Ruotsi
Muualla on vapaa kielivalinta, esim. Ahvenanmaalla ja Ruotsissa - eikö siellä pitäisi opiskella suomea, joka erilaisena kielenä avaa ymmärryksen kielioppien saloihin?
Virallinen selitys pakkosuomesta luopumiselle Ahvenanmaalla oli kuitenkin se, että suomi söi ahvenanmaalaisnuorten muun kielitaidon.
Kysyisinkin sinulta, mitä sitten ehdotat, jos haluat poistaa ruotsin?
Että oppilaat jatkossa lukevat vain englantia? Onko viennistä riippuvan Suomen etu todellakin jatkossa se, että osaamme vain englantia?
Vai haluatko korvata Suomen kunnissa (jotka jo nyt kituvat taloutensa kanssa) ruotsin joillain muilla kielillä? Mikä se kielivalikko sitten olisi, että suomalainen peruskoululainen voisi 7-9 luokkien aikana tätä valikkoa opiskella kunnassa kuin kunnassa?
Ruotsissa on tarjolla aina saksa, ranska ja espanja, Ahvenanmaalla lisäksi suomi ja venäjä.
Lisäksi Ruotsissa on koulukohtaisia kieliä.
Meillä voidaan siirtyä eteenpäin tarjoamalla aluksi kunnan koosta riippuen yhtä tai useampaa kieltä englannin ja ruotsin ohella. Koulun vaihdon yhteydessä voi jonkun joutua vaihtamaan kieltä (niin nytkin), mutta uusi kielihän meillä alkaa parin vuoden välein, joten nämä onnistuvat kyllä.
Kielten opetuksessa on Suomessa mielestäni tehty seuraavat pahat virheet viime vuosikymmeninä:
1) Poistettu ruotsin kielestä peruskoulussa tasokurssit - suppea ja laaja. Jos opiskelija ei mene lukioon, hänen pitäisi saada opiskella ruotsissa suppea kurssi tai hänen pitäisi voida siirtyä sellaiselle heti kun yläasteen jälkeen alkaa näyttää siltä, että hän ei ole menossa lukioon ja sieltä yliopistoon.
Tasokurssit katosivat jo kolmekymmentä vuotta sitten. Tässä kirjoittaja ammentaa kaukaa historiasta. Lisäksi hän luulee edelleen elävänsä maailmassa, jossa lukio ja ammattikoulu ovat valovuosien päässä toisistaan. Moni suorittaa ne nyt rinnan ja joka tapauksessa oppilaalla on oltava ysiltä päästessään kelpoisuus molempiin. Myöhemmin taas ammattikorkeassa eri linjoille lähteneiden oppilaiden polut yhtyvät...
2) Tehty ylioppilaaksi tulemisesta liian helppoa eli on siirrytty järjestelmään, jossa on vain yksi pakollinen pitkä koe. Näin esim. pitkän matematiikan lukijalle riittää periaatteessa lyhyt englanti (tosin harvoin englantia kirjoitetaan lyhyenä). Ennen lyhyen matematiikan lukijoilla piti olla pitkän kielen ja ruotsin lisäksi ns. lyhyt kieli. Silloin saksaa kirjoitti yo-kirjoituksissa n 10 000 opiskelijaa ja esim. ranskaa n. 3000 opiskelijaa. Nykyisin vastaavat luvut ovat (2500 saksa ja 1000 ranska). 80-luvun ylioppilaat suoriutuivat yhtä aikaa sekä ruotsista että saksasta (mikä on ymmärrettävää, kun kielet ovat molemmat germaanisia). Miksi nykyisiltä lukiolaisilta muka voi vaatia samaa? Eivät he ole sen tyhmempiä kuin ennenkään, mahdollisesti tosin lyhytjänteisempiä, mutta pitkäjänteisyys on ominaisuus jota voi opetella, sitä voi kysyä vaikka huippu-urheilijalta tai mestaripianistilta. Halutaanko kaikesta vain aina päästä mahdollisimman helpolla?
Ovatko siis kaikki muut aineet kuin kielet liian helppoja?
Ensinkin pitkän matikan lukijoilla EI ole ollut pakollista kolmatta kieltä. Toiseksi älykkyysosamäärääkään mitattaessa vieraat kielet eivät ole keskeisessä roolissa, joten viittaukset tyhmyyteen niiden kohdalla, jotka eivät lue kolmea kieltä, ovat ihan törppöjä.
Toiseksi ylioppilaskirjoitusten uudistaminen perustui siihen, että
- yo-tutkinto oli jo turhan kielipainotteinen
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukion suoritusaikaa
- matemaattiselle osaamiselle haluttiin tehdä tilaa
- haluttiin varmistaa, että ammatillista väylää kirjoituksiin tulevat voivat kirjoittaa ylioppilaaksi omin painotuksin
Nuoret eivät tosiaankaan pääse liian helpolla. Heidän tulisi kehittää loogista ajattelua ja kykyä monimutkaisten, vaikeasti määriteltävien ongelmien ratkaisuun. Vanhan linjan kieltenopettajan on vaikea pysytellä totuudessa, rakentaa selkeitä ajatuskuvioita ja välttää mustamaalaamista - nuorilta on voitava vaatia enemmän.