Ajatuspaja pohtimaan kielipolitiikan kokonaisuudistusta

[JV Lehtonen]

Kiitän kaikkia palstalaisia menneistä vuosista ja totean, että on ollut ilo pohtia kielikoulutuspoliittisia
kysymyksiä kanssanne.

On kuitenkin tullut täysin selväksi, että Vapaa kielivalinta ry:n tavoite järkevämmästä kielikoulutuspolitiikasta
ei tule toteutumaan ilman kielipolitiikan kokonaisuudistusta.

Tätä kokonaisuudistusta selvittämään on Tampereelle perustettu ajatuspaja,
joka tulee tiedottamaan toiminnastaan myöhemmin tarkemmin.

Ajatuspaja on yksityisrahoitteinen eli valtiosta riippumaton.

On ajanhukkaa pohtia pelkkää pakkoruotsikysymystä, koska pakkoruotsi on itseisarvo, joka
"turvaa kaksikielisyyden", joten itse kaksikielisyysjärjestelmä on saatava kriittisen tarkastelun alaiseksi.

Toistaiseksi ruotsin kielen erityisasemalla on ollut kansan enemmistön kannatus,
vain 35 % on gallupien mukaan halunnut purkaa ruotsin erityiaseman.
"Kaksikielisyys" tarkoittaa käytännössä ruotsin kielen erityisasemaa.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan ajatuspajan toimintaan,
voit ottaa minuun yhteyttä.

Yhteystietoni saat oheiselta nettisivuilta palautelomakkeen kautta
jättämällä omat yhteystietosi.

http://www.kielipolitiikka.net/index.php
http://www.kielipolitiikka.net/palaute.php

Kiitos ja näkemiin.

Juha Vilhelm Lehtonen

[TK]

Hyvä, että syntyy uusia toimijoita vaatimaan sairaan, mädännäisen kielipolitiikan muuttamista. Onnea uudelle ajatuspajalle.

Toivottavasti käyt täällä aika ajoin kertomassa ajatuspajan kuulumisia ja tuomassa uusia ajatuksia, uusia ideoita pohdittaviksi. Vaikka ajatuspajan ja vapaa kielivalinta yhdistyksen tavoitteissa olisikin eroavuuksia, niin pakkoruotsi-systeemin korttitalon kaataminen on varmasti yhteinen tavoite.

[JV Lehtonen]

Hyvä, että syntyy uusia toimijoita vaatimaan sairaan, mädännäisen kielipolitiikan muuttamista. Onnea uudelle ajatuspajalle.

Toivottavasti käyt täällä aika ajoin kertomassa ajatuspajan kuulumisia ja tuomassa uusia ajatuksia, uusia ideoita pohdittaviksi. Vaikka ajatuspajan ja vapaa kielivalinta yhdistyksen tavoitteissa olisikin eroavuuksia, niin pakkoruotsi-systeemin korttitalon kaataminen on varmasti yhteinen tavoite.

Ajatuspaja ei kilpaile Vapaa kielivalinnan tai Suomalaisuuden liiton kanssa eli kyseessä ei ole uusi yhdistys,
vaan uusi työkalu ja yhteistyöfoorumi Suomen kielipolitiikan järkeistämiseksi.

Painopiste on ongelmanratkaisussa, ei ideologiassa.

Nykymuotoinen kaksikielisyys on Suomelle enemmän ongelma kuin ratkaisu.

Julkaisemme ensimmäisen raportin keväällä.

PS.
Twitter-tililläni on runsaasti kielipolitiikkaan liittyviä linkkejä,
joita päivitän epäsäännöllisesti.

Käykää läpi vaikka 3000 ensimmäistä, niin saatte jonkinlaisen kuvan Suomen kielipolitiikan hullunmyllystä.
Linkit ovat luettavissa osoitteessa

https://twitter.com/jvleht

[Hillevi Henanen]

On kuitenkin tullut täysin selväksi, että Vapaa kielivalinta ry:n tavoite järkevämmästä kielikoulutuspolitiikasta ei tule toteutumaan ilman kielipolitiikan kokonaisuudistusta.

On ajanhukkaa pohtia pelkkää pakkoruotsikysymystä, koska pakkoruotsi on itseisarvo, joka "turvaa kaksikielisyyden", joten itse kaksikielisyysjärjestelmä on saatava kriittisen tarkastelun alaiseksi.

Alan itsekin kääntyä tälle kannalle. "Kaksikielisyyttä" käytetään jatkuvasti lyömäseena pakkoruotsia puolustettaessa, ja on itsestään selvää, että se lopulta rupeaa ärsyttämään. Jos ei pakkoruotsista päästä muuten eroon, niin menköön sitten "kaksikielisyyskin".

Olisi mielenkiintoista nähdä tuoreita galluplukuja sekä "kaksikielisyyden" että pakkoruotsin tilanteesta, mutta sellaisia tutkimuksia ei näköjään enää tehdä, tai ei ainakaan julkaista.

Onnea matkaan, JV!

[TMK]

Alan itsekin kääntyä tälle kannalle. "Kaksikielisyyttä" käytetään jatkuvasti lyömäseena pakkoruotsia puolustettaessa, ja on itsestään selvää, että se lopulta rupeaa ärsyttämään. Jos ei pakkoruotsista päästä muuten eroon, niin menköön sitten "kaksikielisyyskin".

Eräässä kansainvälisessä keskustelussa toisaalla eräs amerikkalainen postasi jutun kaksikielisyyden hyödyistä, koska meitä oli useampia, jotka olivat opiskelleet ja pystyivät käyttämään useampia kieliä. Minä ja muutkin sitten kyllä kerroimme, että vaikka osaammekin englantia erittäinkin hyvin, emme katso olevamme "bilingual", se kun vaatii vielä jotain muutakin. Huomasin sitten siinä, että "kaksikielisyydestä" on tullut itselleni oikeastaan kirosana, vaikka koko keskustelu ei liittynyt mitenkään pakkoruotsiin (muuten kuin ehkä siten, että ne kansainväliset muut keskustelijat pystyivät esimerkiksi lukemaan kahdella vieraalla kielellä kirjoja, ja itse vain englanniksi ja ehkä ruotsiksi, jota en halua käyttää, joten olin kateellinen). Kaksikielisyydellä on vain Suomessa aivan oma merkityksensä ja sen määrittely kuuluu RKP:lle.

[NRR]

Onko mahdollisuus osallistua etänä?

[A. Salminen]

"On ajanhukkaa pohtia pelkkää pakkoruotsikysymystä, koska pakkoruotsi on itseisarvo, joka
"turvaa kaksikielisyyden", joten itse kaksikielisyysjärjestelmä on saatava kriittisen tarkastelun alaiseksi."

Näin on, eli sanoisin, että kyseessä on tilanne "6 § vs. 6 §". Pakkoruotsi on olemassa, jotta kielitaitolaki toteutuu.

Kielitaitolaki 6 § 1 mom.:
"Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."

Kielitaitolaki vaatii, että ruotsinkielisiä kohden on oltava 19-kertainen määrä valtion virkamiehiä verrattuna muihin kansalaisiin. Kuinkahan moni suomalainen tuntee kielitaitolain ja kuinka moni sen tunteva on ymmärtänyt, mitä 6 § käytännössä tarkoittaa.

Jotta koulujen pakkoruotsi voidaan poistaa, tulee kielitaitolaki poistaa. Perustuslakia ja kielilakia ei sen sijaan tarvitse muuttaa eikä poistaa, koska nämä lait eivät vaadi yksittäisiltä virkamiehiltä ruotsin taitoa, vaan asettavat osaamisvaatimuksen viranomaisille itselleen.

Sivistysvaliokunnan kuulemisessa pakkoruotsia oli puolustamassa kielitaitolain tekijät eli Paavo Lipponen itse sekä hänen pääministerikaudellaan asetettu epäsuhtaisen kielilakikomitean pj. Pekka Hallberg. Hallberg osasi puhua vakuuttavasti kokeneena oikeustieteilijänä, mutta hän huijasi sivistysvaliokuntaa siten, että kun oli tarkoitus puhua koulujen pakkoruotsista, hän puhuikin itse ajamastaan kielilainsäädännöstä eli perusteli pakkoruotsia pakkoruotsilla. Hallberg myös vuodatti, miten kuntaliitokset ja viranomaisten toiminnan laajeneminen muille sektoreille lisää tulevaisuudessa ruotsin tarvetta. Ei lisää, koska ruotsinkielisiä on silti vain 5 %.

Ensi hallituskaudella Vapaa kielivalinta ry:n tulisi tehdä kansalaisaloite kielitaitolain poistamisesta tai muuttamisesta. Niin kauan, kuin laki vaatii sitä, mitä kielitaitolain 6 § vaatii, on pakkoruotsille olemassa looginen perustelu. Perustelu on se, että kielitaitolain 6 § ei voi toteutua, jos kouluissa ei ole pakkoruotsia. Kielitaitolain 6 § on kuitenkin perusoikeuksien vastainen eli Suomen perustuslain 6 §:n eli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

[Jaska]

"On ajanhukkaa pohtia pelkkää pakkoruotsikysymystä, koska pakkoruotsi on itseisarvo, joka
"turvaa kaksikielisyyden", joten itse kaksikielisyysjärjestelmä on saatava kriittisen tarkastelun alaiseksi."

Näin on, eli sanoisin, että kyseessä on tilanne "6 § vs. 6 §". Pakkoruotsi on olemassa, jotta kielitaitolaki toteutuu.

Kielitaitolaki 6 § 1 mom.:
"Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."

Kielitaitolaki vaatii, että ruotsinkielisiä kohden on oltava 19-kertainen määrä valtion virkamiehiä verrattuna muihin kansalaisiin. Kuinkahan moni suomalainen tuntee kielitaitolain ja kuinka moni sen tunteva on ymmärtänyt, mitä 6 § käytännössä tarkoittaa.

Jotta koulujen pakkoruotsi voidaan poistaa, tulee kielitaitolaki poistaa. Perustuslakia ja kielilakia ei sen sijaan tarvitse muuttaa eikä poistaa, koska nämä lait eivät vaadi yksittäisiltä virkamiehiltä ruotsin taitoa, vaan asettavat osaamisvaatimuksen viranomaisille itselleen.

Sivistysvaliokunnan kuulemisessa pakkoruotsia oli puolustamassa kielitaitolain tekijät eli Paavo Lipponen itse sekä hänen pääministerikaudellaan asetettu epäsuhtaisen kielilakikomitean pj. Pekka Hallberg. Hän osasi puhua vakuuttavasti kokeneena oikeustieteilijänä, mutta Hallberg huijasi sivistysvaliokuntaa siten, että kun oli tarkoitus puhua koulujen pakkoruotsista, hän puhuikin itse tekemästään kielilainsäädännöstä eli perusteli pakkoruotsia pakkoruotsilla.

Ensi hallituskaudella Vapaa kielivalinta ry:n pitäiskin tehdä kansalaisaloite kielitaitolain poistamisesta. Niin kauan kuin laki vaatii sitä, mitä kielitaitolain 6 § vaatii, on pakkoruotsille olemassa looginen peruste. Peruste on se, että kielitaitolain 6 § ei voi toteutua, jos kouluissa ei ole pakkoruotsia. Kielitaitolain 6 § on perusoikeuksien vastainen eli perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Uskon edelleen siihen, että asia etenee, kun selvennetään että eri asiat eivät oikeasti ole toisistaan riippuvaisia. Kielitaitolaki koskee vain korkeakoulutettuja viranomaisia, joten sillä ei voida edes teoreettisesti perustella pakkoruotsia muualla kuin korkeakouluissa. Ja koska viranomaisen kielitaidon voi hankkia myös intensiivikursseilla siinä vaiheessa kun on saamassa sellaisen paikan sellaisessa instanssissa, jota kielitaitovaatimus koskee, ei pakkoruotsilla ole riittäviä perusteita edes korkeakouluissa.

Uskon että päättäjistämme runsas puolet kyllä kykenisi kapasiteettinsa puolesta ymmärtämään tämän, jos he vain osaisivat hankkia ja vastaanottaa tietoa... Ovathan he tyhmiä ja paksukalloisia, mutta se edellyttää meiltä vain toistoa, toistoa, toistoa. Enää muutama vuosikymmen, niin pääsemme eroon pakkoruotsista! Jipii.

Itse olen opiskellut unkaria kuuden viikkotunnin intensiivikurssilla, ja oppiminen oli erittäin nopeaa verrattuna normaaliin kahden viikkotunnin vauhtiin - ja tuntui silti itse asiassa jopa helpommalta, osin varmasti opettajan erinomaisuudesta johtuen. Siinä oppii väkisin, kunhan on hereillä tunneilla, eikä ehdi unohtaa oppimiaan asioita.

Väitän, että kuka tahansa korkeakoulutettu (eli riittävät valmiudet haastavaan opiskeluun omaava) pystyy oppimaan ruotsin riittävälle virkamiestasolle aika lyhyenkin intensiivikurssin aikana. Etenkin, jos ne lakritsin ostelut ja lentokentällä seikkailut jätetään vähemmälle ja keskitytään tiukasti viranomaiskohtaiseen kielenkäyttöön.

[A. Salminen]

"Väitän, että kuka tahansa korkeakoulutettu (eli riittävät valmiudet haastavaan opiskeluun omaava) pystyy oppimaan ruotsin riittävälle virkamiestasolle aika lyhyenkin intensiivikurssin aikana."

Väitän, että ei pysty ja pystyi tai ei, niin poliitikot eivät sitä usko. Pänvastoin heidän kantansa on se, että ruotsia osataan liian huonosti eli pakkoruotsia pitää lisätä, jotta kielitaitolaki toteutuu.

Veikkaan, että kielitaitolain 6 § koskee käytännössä kaikkia korkeakoulun eli AMK:n tai yliopiston käyneitä. Jopa poliisikoulu on nykyään AMK.

[A. Salminen]

Yhtä olennainen ongelma on kielitaitolain 5 §, josta seuraava sitaatti:

"Suomen ja ruotsin kielten taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista on aina säädettävä, jos henkilöstön tehtäviin kuuluu yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta merkittävää julkisen vallan käyttöä."

Merkittävä julkisen vallan käyttö on laaja käsite eli kielitaitolain 5 § aiheuttaa sen, että virkamiesten pakkoruotsi koskee paljon muitakin työpaikkoja kuin vain niitä, joihin edellytyksenä on korkeakoulututkinto.

[TK]

Kielilaki oli susi jo syntyessään. Ei päätä eikä häntää ruotsin kielen osaamisvaatimuksissa.

Ihan yksikertaisesti voitaisiin järjestää valtion ja kuntien toimesta ruotsin kielen opetusta tarpeen mukaan niille virkamiehille, jotka ruotsia työssään tarvitsevat, oikeasti tarvitsevat.

Tai voitaisiin perustaa virkamieskorkeakoulu, jossa pääpaino olisi kielten opettamisessa, ja lakien tuntemuksessa.

Tulkkipalveluja tulisi kehittää. Ruotsin kielen tulkkien koulutusta tulisi tehostaa ja lisätä.

Nykyinen kielilaki joutaisi roskakoriin yhdessä pakkoruotsin kanssa.

[Jaska]

"Väitän, että kuka tahansa korkeakoulutettu (eli riittävät valmiudet haastavaan opiskeluun omaava) pystyy oppimaan ruotsin riittävälle virkamiestasolle aika lyhyenkin intensiivikurssin aikana."

Väitän, että ei pysty ja pystyi tai ei, niin poliitikot eivät sitä usko. Pänvastoin heidän kantansa on se, että ruotsia osataan liian huonosti eli pakkoruotsia pitää lisätä, jotta kielitaitolaki toteutuu.

Jopa täällä monen mielestä ruotsi on helpoin vieras kieli.
Minä olen unohtanut ruotsin jo kahdesti: ensin lukion jälkeen, kun meni lähes vuosikymmen niin etten sitä tarvinnut ennen kuin pääsin pakkomiesvirkaruotsin kurssille, jonka sitten kävin kahdesti tuon unohtamisen vuoksi. Toisen kerran unohdin ruotsin heti tuon miesvirkapakkokurssin jälkeen, kunnes nyt viimeisten parin vuoden aikana olen tankannut ruotsinkielisiä nettilehtiä ja blogeja pakkoruotsiin liittyen. Nyt pystyn jopa kommunikoimaan kirjoitetulla skitig-svenskalla...

Jos me myöntäisimme, ettei ruotsia voikaan oppia nopeasti, niin sehän vain heikentäisi mahdollisuuksia milloinkaan päästä eroon pakkoruotsista!

[A. Salminen]

1. Kuka oppiii nopeasti, kuka ei. Joka tapauksessa pakkoruotsin perustelu on ja tulee olemaan poliitikkojen taholta se, että suomenkielinen ei saa virkoja, jos ei osaa ruotsia. Sitten saa, kun poistetaan kielitaitolain 5 § ja 6 § tai koko kielitaitolaki ja säilytetään kielilaki ja perustuslaki.

2. Kansalaisaloite oli käsittääkseni kokonaisuudessaan tässä:

"Esitämme, että hallitus ja eduskunta ryhtyvät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista. Julkiset palvelutehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun."

Kansalaisaloite pitää muuttaa sellaiseksi, jossa ehdotetaan kahta (2) pakollista kieltä, jotka on vapaasti valittavissa koulun tarjonnasta. Yksi pakollinen kieli on ristiriidassa EK:n selvitysten kanssa, jotka korostavat, että Suomi tarvitsee monipuolisempaa kielitaitoa. Jos kansalaisaloitteella tosiaan tarkoitetaan, että kouluissa olisi vain yksi (1) pakollinen kieli, niin se ei tule menemään koskaan läpi, koska se olisi kielten osaamisen supistamista - ei vaikka koko kansa haluaisi kouluihin vain yhden pakollisen kielen. Lisäksi EU suosittaa kahden kielen opiskelua. Tuntimääristä voidaan sitten aina keskustella.

[TK]

Kansalaisaloite http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi ei mielestäni mitenkään rajaa opiskeltavien kielten määrää. Ainoastaan halutaan päästä eroon pakkoruotsi. Lisäksi aloite sisältää ajatuksen siitä, että joillekin oppimisvaikeuksista kärsiville voitaisiin vieraat kielet rajata yhteen kieleen.

Tätä aloitetta ei ole kirjoitettu valmiin lakitekstin muotoon.

[NRR]

Kansalaisaloite http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi ei mielestäni mitenkään rajaa opiskeltavien kielten määrää. Ainoastaan halutaan päästä eroon pakkoruotsi. Lisäksi aloite sisältää ajatuksen siitä, että joillekin oppimisvaikeuksista kärsiville voitaisiin vieraat kielet rajata yhteen kieleen.

Tätä aloitetta ei ole kirjoitettu valmiin lakitekstin muotoon.

Nimenomaan näin. Voidaan tietysti kirjata kaksi kieltä ja oikeus vapautuksiin. Onhan nytkin oikeus vapautuksiin, mutta käytännössä niitä ei anneta. Kun pakkovirkaruotsi ei enää ole akateemisuuden ehtona, silloin voidaan mainiosti antaa vapautuksia niitä tarvitseville diagnoosin perusteella rehtorin ja perheen sopimuksella.