Kiitos Jaska! ☆
Kansalliskieliselvityksen mukaan jo noin 40 % ruotsinkielisistä puhuu suomea äidinkielen veroisesti, eli he ovat oppineet suomen jo pikkulapsina ennen kouluikää. --- Mitä pienemmäksi kieliryhmä käy, sitä suuremmaksi kasvaa kaksikielisten perheiden osuus, koska potentiaalisten kumppanien joukossa ruotsinkielisiä on yhä vähemmän. Tämän seurauksena joka sukupolvi menetetään edellistä suurempi prosentti ruotsinkielisestä väestöstä kielenvaihdon seurauksena. --- Kun vanhemmat, ennen pakkosuomen aikaa koulunsa käyneet sukupolvet kuolevat, käytännössä kaikki jäljelle jäävät ruotsinkieliset ovat kaksikielisiä.
Uskon, että ruotsinkieliset ovat kyllä näitä laskelmia tehneet ja siksi RKP:n toiminta onkin niin aggressiivista.
On selvää, ettei ruotsinkielisten enemmistö halua "ahvenanmaalaistua" eli säilyä ruotsinkielisenä mutta omissa oloissaan vaan nimenomaan säilyttää nykyisen kaksikielisyysjärjestelmän tuoman aseman, jossa ruotsinkielisten koulutus (erityisesti talouden, juristiikan ja median aloilla) on selkeästi parempi kuin muiden kieliryhmien ja merkitys sekä aseman että resurssien puolesta vahva. Siis RKP:n keskeisille toimijoille suru-kaksikielisyys on tavoite, johon päästään kun noin puolet ruotsinkielisistä on erittäin hyvin koulutettuja kaksikielisiä ja suomenkielisistä noin kahdeskymmenesosa (eli ruotsinkielisten verran) haluaa myös leikkiä kaksikielisyysleikkiä ja saa siitä hyötyä. Tällöin kaksikielisyysleikillä on tarjota parhaat hedelmät.
Hyvin ruotsinkielisiä seutuja tarvitaan siihen, että RKP:n äänestäjäkunnassa säilyy syvä epäluottamus suomenkielisyyttä kohtaan ja esimerkiksi Pohjanmaa jatkossakin katsoo Ruotsiin.
Ruotsinkielisen kunnan kaksikielistäminen rohkaisee yhä useampia ummikkosuomenkielisiä muuttamaan kuntaan, minkä seurauksena alkaa samanlainen suomenkielistymisprosessi, joka on aiemmin tapahtunut saamelaisalueen kunnissa.
Siksi onkin niin tärkeä Raaseporin tapaan vetää kaikki kunnan suomenkieliset varhaisen pakkoruotsin piiriin vaikutti se heidän elämäänsä ja opiskeluunsa muuten kuinka kielteisesti tahansa. Tärkeintä on, ettei kunnassa voi elää suomenkielisenä ja ilman henkilökohtaisia siteitä skandinaavisuuteen - sehän on ruotsinopetuksen tärkeä osa.
Voimakas kaupungistuminen vetää tällä hetkellä väkeä kaikkialta suomenkielisiltä maaseutualueilta ja pikkukaupungeista suuriin keskuksiin. Hämmästyin kesällä, miten esimerkiksi itäsuomalaiset kunnat ovat rapistuneet pienessä ajassa. Asunnot menettävät noilla alueilla arvonsa, koulutuspaikat lähtevät kauas, paluumahdollisuuksia ei koulutetuille nuorille ole. - Sama on kenties uhkana myös ruotsinkielisillä alueilla ja siksi nyt kamppaillaan siitä, millä saadaan Svenskfinland pysymään kuihtumatta. Jossain määrin tätä edesauttaa, jos alue on niin sisäänlämpiävä, että sieltä on vaikea lähteä.
RKP kannattaa liberaalia maahanmuuttopolitiikka. Sen seurauksena ruotsinkieliset ovat putoamassa toiseksi suurimman kieliryhmän asemasta yhä useammassa kunnassa --- Esimerkiksi Vantaalla venäjänkielisiä on aivan näinä hetkinä enemmän kuin ruotsinkielisiä, ja Keski-Uudellamaalla venäjänkielisten määrä on paikoin jo ohittanut ruotsinkielisten määrän – ja ohittaa yhä useammassa kunnassa lähivuosina.
Tästäkin ollaan varmasti tietoisia. Mutta on ilmeisesti katsottu, että tärkeintä on murentaa suomenkielistä suomalaisuutta. Maahanmuuttajista toivotaan edelleen sitä ryhmää, joka haluaisi kotoutua ruotsiksi, jolloin nämä uudet kieliryhmät kannattaisivat skandinavismia, juurettomina haluaisivatkin nähdä itsensä vauraiden pohjoismaiden maahanmuuttajina, joilla on mahdollisuus myös siirtyä pohjoismaiden välillä. Maahanmuuton kautta Suomi alkaa myös muistuttaa Ruotsia ja meillä on yhä enemmän yhteistä.
Toisaalta olen itsekin aika liberaalin maahanmuuton kannalla. Esimerkiksi kaupunkiyhteisö, jossa on n. 20% maahanmuuttajia on mielestäni aika ihanteellinen yhteisö, mikäli kotoutumisesta huolehditaan hyvin.
---
Missä määrin RKP on sokeutunut omalle politiikalleen, en tiedä. Pakkoruotsi ja erilaiset kaksikieliset ratkaisut ja "pohjoismaisuus" eli skandinavismi ovat kuitenkin oleellinen osa sitä tulevaisuutta, jota se haluaa olla rakentamassa.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia tulevaisuudenskenaarioita RKP hellii ja rakentaa. Pohjoismaisuuden rakentamiseen kaksikielisyysilluusiomme hengessä on saatavissa mukaan myös suomenkielisiä toimijoita. Esimerkiksi yliopistoissa unelmoidaan "pohjoismaiseta brändistä" - näin lehdissä vuoden alussa:
"Viime keväänä Helsingissä 50 rehtoria pohjoismaisista yliopistoista tapasi keskustellakseen hyvässä hengessä yhteisestä tulevaisuudestamme. Muillakin foorumeilla keskustellaan aiheesta. Visiona on, että kymmenen vuoden kuluttua alueella on läheistä yhteistyötä ja vahva pohjoismaalainen brändi, joka houkuttaa huippuakateemikkoja tähän maailmankolkkaan --- rakenteellisia uudistuksia kuten rajoja ylittäviä fuusioita, alliansseja ja konsortioita. Tällaista voidaan saavuttaa, jos tahtoa on. Tarvitsee vain satsata riittävästi."