vapaakielivalinta.fi

Perinteiset ihanteet ihmisen ja yhteiskunnan toiminnalle ovat totuus, kauneus ja hyvyys. Pakkoruotsiakin voi hyvin tarkastella näiden ihanteiden avulla.

TOTUUS

Onko totta, että suomenkielinen tarvitsee pakkoruotsia tavallisessa elämässään?
Mielestäni ei tarvitse. Täten pakkoruotsin perustelu pohjaa valheellisuuteen. Totuutta ei kunnioiteta.

Onko totta, että yhteiskunta ei tule toimeen, ellei kaikkia suomenkielisiä pakkoruotsiteta?
Mielestäni tämä ei ole totta. Yhteiskunta tulee hyvin toimeen vapaaehtoisen ruotsin opiskelun ja äidinkielenään ruotsia puhuvien turvin, pakkoruotsia ei tarvita. Yhteiskunta ei kunnioita totuutta.

KAUNEUS

Onko kaunista pakottaa suomenkieliset pakkoruotsin opiskeluun vastoin enemmistön tahtoa?
Mielestäni pakkoruotsitus on rumaa, likaista toimintaa, joka lisää eripuraa kaikkialla ja vääristää yhteiskunnan kasvoja. Yhteiskunta ei arvosta kaunista toimintaa.

HYVYYS

Tekeekö yhteiskunta hyvää, toimiiko yhteiskunta hyvin ja oikein, kun se ylläpitää suomenkielisten pakkoruotsitusta?
Mielestäni yhteiskunta tekee pahaa yksilöille ja yhteiskunnalle väkinäisellä pakkoruotsituksella. Yhteiskunnan ylläpitämä pakkoruotsitus-järjestelmä on pahan tekemistä, ei hyvän tekemistä.

Voiko hyvää tehdä, jos ei kunnioita totuutta?

Nuo ovat huikeita arvoja, TK.

Ne ilmeisesti määritellään tyystin toisin siellä, missä pakkoruotsia ymmärretään, pitkitetään ja jopa lujitetaan.

Esimerkiksi demareissa vaikuttava filosofian tohtori, yliopiston lehtori, dosentti ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus [! - filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron] ruotsin kielen oppimiseen. Valinnaisuuden lisääminen kouluissa johtaa helposti heikompien oppilaiden tulosten heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen." - Ikään kuin Wallgren ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miten paljon pakkoruotsi heikentää tuloksia ja eriarvoistaa erilaisia yksilöitä ja lyö korvalle erilaisia taustoja.

Vaikea tätä on uskoa filosofin näkökulmaksi, filosofin, joka varmasti on lukenut hyllymetreittäin totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä.

Totuus lienee siis tässä sitä, että pohjoismaisella identiteetillä on merkitys, jota kaikki eivät ymmärrä ja jota näyttää olevan vaikea selittää niille kovapäisille, joilla ei tätä ymmärrystä ole.

Pohjoismaisuuteen liittyy ilmeisesti kauneutta, joka aukeaa vain kieliopintojen ja identiteettityön kautta.

Js koska hyvyys on tässä ajattelussa pohjoismainen keksintö, sekin on jotenkin sidoksissa tähän skandinaaviseen yhteyteen.