Kolbe taloussanomissa: yläluokka syntyy uudestaan

[NRR]

Monet merkit viittaavat siihen, että yläluokka tekee Suomessa paluuta, tutkija Laura Kolbe kirjoittaa uudessa kirjassaan Yläluokka. 

Neljän vuoden takainen korkeakoulu-uudistus on hänen mukaansa tästä hyvä esimerkki. Yliopistot saivat kerätä yksityistä rahaa, ja varainhankinnassa kärkeen nousivat ruotsinkieliset oppilaitokset Svenska Handelshögskolan ja Åbo Akademi.

– Kylmä väre hiipi selkään tämän uutisen äärellä: ruotsinkielinen yläluokka tekee paluuta, nyt koulutusputkea pitkin, Kolbe kirjoittaa.

Näin 1800-luvulla Suomea hallinnut yläluokka syntyy Kolben mukaan uudestaan meritokratiana, jos se on koskaan poistunutkaan. 

Hänen mukaansa koulutus, ammatit ja asemat vaikuttavat taas periytyvän. Näin siitä huolimatta, että selvästi erottuvaa yläluokkaa on vaikea osoittaa. 

---
Suomea leimaa edelleen vasemmistohegemonian jälkivaikutus, minkä vuoksi on hyväksytympää kiinnittää huomiota köyhyyteen ja huono-osaisuuteen kuin yläluokkaan. 

Harva edes haluaa tunnustaa kuuluvansa yläluokkaan, Kolbe kirjoittaa. 

Suomi on sietänyt avointa yläluokkaisuutta varsin huonosti. Sitä siedetään lähinnä marsalkka Mannerheimiltä ja pankkiiri Björn Wahlroosilta, Kolbe väittää. 

Viime aikoina myös pääministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund ovat Kolben mukaan olleet valmiita ottamaan poliittisen riskin flirttailemalla yläluokkaisuudella. 

Mitä vaalien pohjustus tämä on Keskustassa sitoutumattomat vaikuttavalta Kolbelta, joka on ollut käsittääkseni pakkoruotsimyönteinen?

[JV Lehtonen]

Monet merkit viittaavat siihen, että yläluokka tekee Suomessa paluuta, tutkija Laura Kolbe kirjoittaa uudessa kirjassaan Yläluokka. 

Neljän vuoden takainen korkeakoulu-uudistus on hänen mukaansa tästä hyvä esimerkki. Yliopistot saivat kerätä yksityistä rahaa, ja varainhankinnassa kärkeen nousivat ruotsinkieliset oppilaitokset Svenska Handelshögskolan ja Åbo Akademi.

– Kylmä väre hiipi selkään tämän uutisen äärellä: ruotsinkielinen yläluokka tekee paluuta, nyt koulutusputkea pitkin, Kolbe kirjoittaa.

Näin 1800-luvulla Suomea hallinnut yläluokka syntyy Kolben mukaan uudestaan meritokratiana, jos se on koskaan poistunutkaan. 

Hänen mukaansa koulutus, ammatit ja asemat vaikuttavat taas periytyvän. Näin siitä huolimatta, että selvästi erottuvaa yläluokkaa on vaikea osoittaa. 

---
Suomea leimaa edelleen vasemmistohegemonian jälkivaikutus, minkä vuoksi on hyväksytympää kiinnittää huomiota köyhyyteen ja huono-osaisuuteen kuin yläluokkaan. 

Harva edes haluaa tunnustaa kuuluvansa yläluokkaan, Kolbe kirjoittaa. 

Suomi on sietänyt avointa yläluokkaisuutta varsin huonosti. Sitä siedetään lähinnä marsalkka Mannerheimiltä ja pankkiiri Björn Wahlroosilta, Kolbe väittää. 

Viime aikoina myös pääministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund ovat Kolben mukaan olleet valmiita ottamaan poliittisen riskin flirttailemalla yläluokkaisuudella. 

Mitä vaalien pohjustus tämä on Keskustassa sitoutumattomat vaikuttavalta Kolbelta, joka on ollut käsittääkseni pakkoruotsimyönteinen?

Tässäkin on pakkoruotsitus taustalla: Siis perverssi ajatuskulku:

"Suomalaisella pitää olla oikeus opiskella ruotsia, jotta hän pääsee osalliseksi historiallisesta yläluokasta",
joka siis on jo nyt olemassa- ei suinkaan tulossa!

Pakkoruotsittajille tärkeintä on pakkoruotsi, perustelut sitten vaihtelevat pakottajan mukaan.
Kolbe on tosiasiassa huolissaan "pakkoruotsivastaisuudesta", mutta pukee sen tasa-arvon valeasuun!
Yksi tyypillisimmistä pakottajametodeista!

Jossain vaiheessa häneltä tulee pakkoruotsimyönteinen kannanotto, jossa hän viittaa po. kannanottoon.

Saattaahan hän olla aidostikin huolissaan yläluokan syntymisestä, mutta minun tulkinnassani koko ajan olemassaollut
perinteinen yläluokka on vain ottanut uuden muodon "Kaksikielisyys on rikkaus" valepuvussa.
Pakkoruotsi ylläpitää tätä yläluokkaa..

"Kun olet oikealla tavalla kaksikielinen, olet ylintä kastia jo syntyperän perusteella"! Perinne jatkuu.

[NRR]

Käsittääkseni Kolbe on lähipiirinsä kautta myös osa suomenruotsalaisuutta, siksi ihmettelen hänen sanavalintojaan.

Olen mielessäni hahmotellut neljä pakkoruotsityyppiä:

1. palveluvevoitepakkoruotsi, jossa maan ikiaikaiselle ruotsalaisvähemmistölle ollaan velkaa palvelut omalla kielellä eikä tätä nähdä mahdolliseksi taata ilman pakkoruotsia, joka tulkinnan mukaan toimisi loistavasti, ellei fennoilla olisi asenneongelmia

tähän nojaa mm. sivistysvaliokunnan Vahasalo todetessaan, että pakkoruotsi voidaan purkaa vain, mikäli ruotsinkieliset palvelut voidaan toteuttaa jotenkin ilman sitä

tähän viittasi myös ex-pääministeri Katainen puhuessaan pakkoruotsista veron kaltaisena velvollisuutena

tähän nojatessa mieluiten moititaan suomalaisia "alemmuuskomplekseista" ja "ruotsalaisvastaisuudesta", jokaisen pitäisi vain päästä pakkoruotsista yli kehittämällä sille itse henkilökohtaisia merkityksiä kuten "voi olla että muutan Porvooseen"


2. sivistysvelvoitepakkoruotsi, jossa kielet ovat sivistyksen kannalta keskeisimpiä aineita ja erityisesti Suomessa ruotsi, jolla maamme sivistys on tämän tulkinnan mukaan aikanaan rakennettu ja jolla myös ylläpidetään tulkinnan kannattajille äärimmäisen tärkeää yhteyttä skandinaaviseen kulttuuriperintöön

tähän nojaa mm. se media-alan tunnettu vaikuttaja, joka ruotsinopettajien koulutuspäivänä herkesi ylistämään Töpöhäntä-Svanslös-arvoituksen avaamia näkymiä kielten sisältämän maailmankuvan erilaisuuteen ja toivoi lisäksi, että suomalaiskouluissa painotettaisiin kieliä muiden opintojen kustannuksella

tähän viittaa myös nykyinen pääministeri Stubb hehkutellessaan, että suomi+ruotsi+englanti jo ykköseltä ja lisää kieliä myöhemmin ja kaikki oppivat kaiken

tähän nojatessa mieluiten moititaan suomalaisia "laiskuudesta" ja vihjaillaan jopa "tyhmyyden divisioonista" - missään nimessä maassa ei voi olla erityisoppilaita tai maahanmuuttajia, joiden koulutus takkuaisi tai jopa lopahtaisi pakkoruotsin takia, sellainen on silkkaa "propagandaa"


3. kansalliskielivelvoitepakkoruotsi, jossa perustuslain hengestä nähdään nousevan sellainen kansalliskieli-käsitteen tulkinta, että kaikki maassa ovat velvollisia opiskelmaan maan molempia kansalliskieliä

tähän nojaa mm. Åbo Akademin oikeustieteen professori Suksi, joka kutsuttiin laatimaan kansalliskielistrategiaa oikeusministeriöön ja jonka tulkinta näin muodostui eräänlaiseksi viralliseksi tulkinnaksi ja kielistrategian pohjaksi

äärimmillään tässä päästään suomalaisten kaksikieliseen DNA:han ja kaikkia kattavaan kaksikielisyyteen ja ruotsin kuulumiseen jokaisen suomalaisen identiteettiin

tähän nojatessa mieluiten moititaan suomalaisia "nationalismista" tai "perussuomalaisuudesta"


4. tasa-arvovelvoitepakkoruotsi, jossa tulkitaan tasa-arvoa siten, että ruotsinkieliset eivät ole tasa-arvoisia muiden suomalaisten kanssa ilman nykyisellä periaatteella toteutettavaa omankielistä palvelu- ja koulutustarjontaa ja näin ollen vaaditaan useimmilla merkittävillä urapoluilla (varsinkin virkamiespoluilla) palveluvelvoitepakkoruotsia, josta näin muodostuu edellytys urakehitykselle ja siten muiden suomalaisten tasa-arvon edellytys

tähän nojaa mm. vasemmistolaisten pakkoruotsihehkutus

tähän nojatessa mieluiten moititaan suomalaisia "vanhempien näköalattomuudesta", "haitanteosta lapsille" tai vanhempien ja nuorten yhteisistä "asenneongelmista", minkä vuoksi pakkoruotsia on aina vain varhaistettava

Oletan, että Kolbe ajatuksellaan "yksi kansa, kaksi kieltä" on ensisijassa kohdan kolme kannattaja - mutta tietysti nämä kohdat kietoutuvat toisiinsa.

Joka tapauksessa tervehdin ilolla keskustelua eliitistä - koska nyt moni tukee päättömiä linjauksia vain siksi, että haluaa kokea kannatuksensa kautta kuuluvansa johonkin hyvään ja hienoon joukkoon, lähes eliittiin. Tässä taas muistan häpeissäni entistä itseäni.