Marjo Vilkko: Tarvitaan vastapainoa ruotsivihalle / HBL

[NRR]

Aivan kuten palvelurakenteen suunnittelu ei minusta kuulu kieltenopetuksen uudistamiseen, eivät kuulu historiantulkinnatkaan. Silti nostan nyt esille tämän teeman, koska taas kerran sovitellaan suomalaisille ruotsivihaajan roolia ja halutaan kirjoittaa historiaa uudella tavalla.

Toimittaja, historian maisteri Marjo Vilkko on käsikirjoittanut sarjan "Suomi on ruotsalainen" ja julkaissut nyt samannimisen kirjan. Häntä on haastateltu mm. HBL:ssä, mistä näen vain otsikoksi nostetun lainauksen Vilkolta: "Det behövs en motvikt till svenskhatet" eli tarvitaan vastapainoa ruotsivihalle. Että tällaista. Lieneekö kukaan silmäillyt teosta.

Suomenkielinen yle on kirjoittanut myös aiheesta:

--- vihatun sarjan käsikirjoittaja Marjo Vilkko on kirjoittanut samannimisen kirjan, joka jatkaa Suomen ja Ruotsin välisen suhteen valottamista historialliselta, yhteiskunnalliselta, uskonnolliselta ja kulttuuriselta kantilta. ---

”Minä en ainakaan mitään ruotsalaisuutta tule koskaan tunnustamaan, muuta kuin sinä voimana - joka tuhosi sen alkuperäisen, meidän suomalaisten esi-isien muistin, kulttuurin ja sen kehittymismahdollisuudet - osin vain n. 700 vuodeksi, mutta joiltain osin iäksi!”

Nimimerkki ” Vaihtoehdot jäi näkemättä” tiivistää varmaankin monen suomalaisen jakaman käsityksen siitä, että suomi olisi jo 1100-luvun ristiretkien aikaan ollut kansakunta nimeltään Suomi, jonka oli taisteltava pahaa Ruotsia vastaan.

---

Perussuomalaisen retoriikan yleistyttyä ei toisaalta ole enää yllätys, että kaipuu ”alkuperäisen ja aidon” kulttuurin jalanjäljille on kova.

Suomi on ollut vain kaksi sataa vuotta ei-ruotsalainen, ja on selvää, että Suomen yhteiskunnalliset ja kulttuuriset siteet Ruotsiin ovat vahvat. --- Miksi Ruotsi on edelleen punainen vaate?

--- jos tv-sarjan palautetta on uskominen, suomalaiset kertovat edelleen sitä tarinaa, joka sepitettiin kansallisen heräämisen aikaan - 1800-luvun lopulla. ”Ruotsi on paha siirtomaaisäntä, joka riisti suomalaisten tervarahat” toistui palautteessa myös useasti, joka on monelle pienelle kansalle tuttu uhrimyytti. Myös jo vuosikymmeniä sitten kumottu käsitys siitä, että Nuijasota olisi ollut suomalaisten vapaiden talonpoikien itsenäistymiskapina kummittelee keskustelupalstojen vihaisissa kirjoituksissa.

Ja nyt kun Skotlanti toipuu itsenäistymishuumasta, Katalonian siinä vielä riekkuessa, on hauska jossitella, olisiko Suomi nyt myös vastaavanlaisessa tilanteessa, jos se olisi jäänyt Ruotsin itäiseksi provinssiksi vuonna 1809. Olisiko Suomella ollut sama itsenäistymisen tarve, jos olisi ollut osa Ruotsia? Kansallinen herääminen kun oli 1800-luvun lopulla Euroopan laajuinen ilmiö, mutta toisin kuin Suomi, monet kansat jäivät tuolloin vaille omaa valtiota. Tuon ajan historiaan paneutuminen muistuttaa meitä myös siitä, miten poliittisia ”kansalliset identiteetit” ovat. Jos Suomen ruotsinkielisen väestö ei olisi halunnut erottautua venäläisyydestä, olisiko se muuttunut suomenkieliseksi ja olisiko Suomen valtio edes syntynyt?

Jossittelut sikseen ja takaisin kulttuurisiin tarinoihin: Myös Skotlannin ja Katalonian itsenäistymispyrkimyksissä on taustalla ”historiallinen” tarina alistetusta ja nöyryytetystä kansasta, joka vasten tahtoaan on joutunut imperialistisen jätin kynsiin. Kysymykset riistosta nousevat kummassakin osa-/liittovaltiossa esille tämän tästä. Skotlanti kokee, että sen öljyvaroja, katalonialaiset, että sen teollisuusrahoja riistetään.

Mutta onko jonkin kulttuurin säilyttäminen arvokasta an sich?

Kulttuurinostalginen kaipuu alkuperäisen lähteille ja jonkin ”kansan” itsenäisyyden oikeuttaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Itsenäistymiskamppailuissa luodaan kulttuurisia erotteluja tavalla, joka pahimmillaan johtaa syrjintään ja etnisiin puhdistuksiin. Ne kytkeytyvät myös laajemmin niin sanottuun etnopluralismiin, jota eurooppalainen intellektuellisti orientoitunut äärioikeisto on alkanut viljellä puheenvuoroissaan.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/19 ... uus-meissa
VOI KOMMENTOIDA

[NRR]

Tutkailin muistiinpanojani tuon sarjan tiimoilta:

Sarja sai aiheellista kritiikkiä ja erityisesti ihmeteltiin sen luokittelua dokumentiksi. Yhtä aikaa tämän sarjan kanssa näytettiin Ruotsin vallan ajasta kertovaa sarjaa "Kuninkaittemme jäljillä", eikä sitä kritisoitu, koska se oli aito dokumentti. Tämä "Suomi on ruotsalainen" oli tarkoituksella provosoiva pamfletti, täynnä propagandasta tuttuja keinoja. Asiantuntijoiden puheenvuorot oli nivottu yhteen selostuksella, joka sävytti, tulkitsi ja ivasi tavalla, joka ei kuulu dokumenttiin.

Asiallisen tekstin lomaan ujutettiin tunnepuhetta ja suoranaista propagandaa. Esimerkiksi ohjelman aloitukseksi lainattiin M.A.Nummista: "Jos haluaa tietää, millainen Suomi olisi ilman Ruotsin vaikutusta, voi mennä itärajan taa katsomaan." Ja sitten käveltiin ankeassa neuvostomaisemassa. Tuskin kukaan tutkijoista olisi valinnut tämänkaltaista kommenttia ja lavastusta. Oman ruotsalaisuutemme tunnustaminen on meille vaikeaa, vakuutti ohjelman juontaja tutkijoiden sinänsä neutraalien puheiden väliin. Ohjelman keskivaiheilla haastateltu lukiolainen täydensi: "Must tuntuu ett suomi ois vielä niinku aika jopa kehitysmaaks saattais luokitella, koska Ruotsi niinku autto varsinkin siin alkuvaiheessa kaikkee niinku potkas vauhtiin." En viitsi edes lainata niitä kommentteja, joilla todisteltiin suomalaisten ruotsivihaa.

Jos tehdään tiedeohjelmaa, tehdään tiedeohjelmaa. Mutta tämä ei ollut tiedeohjelma.

Tutkijat vetivät selkeästi eri linjaa kuin juontaja, mutta sen ei annetu häiritä. Juontaja käänsi aina aiheen takaisin siihen, miten vaikeaa suomalaisten on hyväksyä ruotsalaisuutensa.

Historijoitsijoiden äänet olivat jopa virkistäviä:
- Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysyttiin? Latinalaisesta aakkostosta, luterilaisesta kirkosta, siitä että meillä on poliisi eikä miliisi? Tutkija vastasi: "Ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti. Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme aika mukavamman herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä tullut maaorjien jälkeläisiä."
- Entä pitäisikö Ruotsin olla kiitollinen Suomelle, kysyttiin. "Kyllä", vastasi historijoitsija, "Suomen armeija pystyi kahdesti estämään Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea. Ruotsille oli ensiarvoisen tärkeää, että Suomi onnistui tässä."

[Hannu Jussi]

NRR

Pikkuviha päättyi v. 1743.
Vasta tämän jälkeen ruotsalaisia tuli (jälleen) Suomeen.
Suomi oli yksi maailman köyhimmistä alueista - vilja ja miehet viety.

Millä logiikalla ruotsalaiset halusivat muuttaa Suomeen ja ruotsalaistaa tätä maata? Muuttuiko maa ruotsalaiseksi n. 50 vuoden aikana ennen kuin Suomi "menetettiin" Venäjälle? Muistettakoon, että Ruotsissa ruotsin kieli tuli "viralliseksi käyttökieleksi" vasta 1700-luvulla.

Jos katselee esim. Helsingissä ympärilleen, niin melkein koko Helsinki on rakennettu vuoden 1809 jälkeen. Mielestäni tuo pitäisi muistaa.

Senkin voi muistaa, että Vilkko omin sanoin 6.5.2013 sanoi valinneensa puolensa, jo ennen sarjan tekemistä. Siis ... valitsi puolen??? Historioitsija!

[Hannu Jussi]

Hbl
Marjo Vilkko
"Marjo Vilkko: Det behövs en motvikt till svenskhatet


FNB – SPT/Susanna Rapp

Publicerad: 29.09.2014 17.12 • Uppdaterad: 29.09.2014 17.20





Finländare har bristfälliga kunskaper i historia när det handlar om tiden när Finland var en del av Sverige, säger Marjo Vilkko, kvinnan bakom den nya boken Suomi on ruotsalainen och manusförfattare till den omtalade serien med samma namn.





Bokens syfte är att ge en fördjupning i samma teman som serien tog upp, hur bland annat välfärdssamhället, språket och den demokratiska traditionen har influerats av att Finland hörde till Sverige i 600 år. Vilkko efterlyser bredare kunskaper i historia och tror att det kunde påverka negativa attityder.

– Det behövs en röst som fungerar som motvikt till vissa kretsar som exempelvis blev synliga med sin negativa och högljudda kritik då serien kom ut. Man kan kanske inte påverka deras uppfattning men åtminstone skapa debatt.

När serien sändes på Yle för omkring två år sedan väckte den en livlig och aggressiv diskussion och vissa medverkande och deras anhöriga fick till och med dödshot.

Enligt Vilkko var en orsak till de starka reaktionerna seriens namn, Suomi on ruotsalainen (Finland är svenskt).
– Namnet valdes helt med avsikt för att väcka bredare uppmärksamhet. Om serien skulle ha hetat Finland var svenskt skulle reaktionerna knappast ha varit lika starka. Men serien och namnet väckte frågor också hos helt sakliga parter.

Dels tror Vilkko att de negativa reaktionerna uppkom till följd av att vissa människor automatiskt förknippar allt som har med svenskan att göra med debatten om tvångssvenska, trots att varken boken eller serien behandlar dagens språkundervisning.

– Det krävs inte så mycket för att debatten ska hetta upp, man behöver ungefär bara nämna ordet svenska.

Ville bygga ett nordiskt Rom

Enligt Vilkko är finländarna ganska medvetna om sin historia och i synnerhet de senaste krigen. På vissa områden finns det ändå stora brister trots att historieundervisningen i skolor är högklassig. Hon är säker på att en bättre kunskaper om Sveriges och Finlands gemensamma historia skulle förändra attityderna mot svenskan.

– En förutsättning för det är att synen på historia skulle förändras. När undervisningen fokuserar på personliga upplevelser och inlevelse kommer känslorna till ytan. Man borde se på historian analytiskt och ta mer avstånd till den.

De mest konkreta och synliga påminnelserna om tiden under Sverige är byggnader som Åbo Slott, Olofsborg och Sveaborg, som numera blivit nationella symboler. Många centrala symboler för den svenska makten har förvandlats till nationella symboler i försöken att sudda ut svenskheten, menar Vilkko

Det mest centrala i arvet från Sverige koncentreras enligt Vilkko ändå i att Finland är ett västerländskt land. Lagstiftningstraditionen och den lutherska kyrkan kan sägas vara ryggrad och hjärta i det Finland har fått från Sverige.

– Makthavarna i Sverige ville bygga den nya lutherska kungadömet så att lagen och religionen sträcker sig överallt, man ville bygga ett nordiskt Rom. Också böndernas rättigheter är en central sak om man tänker på hur många finländare som har rötter i allmogen. Det vanliga folket kände att de kan påverka beslut som berör dem till skillnad från Ryssland där folket var livegna.

Hårdare öde

Vilkko säger människor tog illa upp av att serien drog negativa paralleller till Ryssland. I serien uppmanades man att åka över den ryska gränsen för att se hur det skulle se ut om Finland inte hade varit en del av Sverige.

– Själv besökte jag S:t Petersburg och Viborg i augusti och även i dag ser man skillnaden när man kommer över gränsen. Om vi inte hade varit en del av Sverige kan man generellt säga att vi skulle ha en svag demokratisk tradition och ett fattigare och mer ostabilt land.

I boken behandlas också Finlands mindervärdeskomplex. Vilkko säger att det är ett faktum att Sverige varit flera steg före när man börjat reformera samhället i början av 1800-talet. Hon påpekar ändå att minnet av vinterkriget, emigrationen till Sverige på 1960- och 70-talet och det att Finland överlag haft ett hårdare öde har påverkat förhållningssättet.
– Lillebrorssyndromet sitter kvar även om de flesta finländarna säkert har neutrala känslor mot Sverige. Men frågar man svenskarna själv säger ganska många att också danskar och norrmän har ett lillebrorssyndrom.

[Jaska]

Hbl
Marjo Vilkko
"Marjo Vilkko: Det behövs en motvikt till svenskhatet


FNB – SPT/Susanna Rapp

Publicerad: 29.09.2014 17.12 • Uppdaterad: 29.09.2014 17.20

Iso kiitos Hannulle tästä uutisesta!

Finländare har bristfälliga kunskaper i historia när det handlar om tiden när Finland var en del av Sverige, säger Marjo Vilkko, kvinnan bakom den nya boken Suomi on ruotsalainen och manusförfattare till den omtalade serien med samma namn.

Bokens syfte är att ge en fördjupning i samma teman som serien tog upp, hur bland annat välfärdssamhället, språket och den demokratiska traditionen har influerats av att Finland hörde till Sverige i 600 år. Vilkko efterlyser bredare kunskaper i historia och tror att det kunde påverka negativa attityder.

Joo-o, suomalaisten historiatiedot ovat kyllä todella heikot, jos historian asiantuntijakin sekoittaa Varsinais-Suomen koko Suomeen! Tuo 600 vuotta Ruotsin yhteydessä kun ei muuta maata koske, ja Varsinais-Suomenkin osalta se on liioiteltu. Eräiden maakuntiemme oleminen Ruotsin osana:
Varsinais-Suomi: 559 vuotta
Etelä-Karjala: 420 vuotta
Kainuu: 214 vuotta
Pohjois-Karjala: 192 vuotta
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... oli-ruotsi

Positiivista kuitenkin, että Vilkon vääristely on sata vuotta maltillisempi kuin Herman Lindqvistin vääristely (700 vuotta).

Dels tror Vilkko att de negativa reaktionerna uppkom till följd av att vissa människor automatiskt förknippar allt som har med svenskan att göra med debatten om tvångssvenska, trots att varken boken eller serien behandlar dagens språkundervisning.
– Det krävs inte så mycket för att debatten ska hetta upp, man behöver ungefär bara nämna ordet svenska.

Tämä on varmaan osaksi pakkoruotsin syy. On kuitenkin myös iso joukko ihmisiä, joita ärsyttää historian vääristely (vaikka osa heistä tykkääkin vääristellä sitä toiseen suuntaan).

Enligt Vilkko är finländarna ganska medvetna om sin historia och i synnerhet de senaste krigen. På vissa områden finns det ändå stora brister trots att historieundervisningen i skolor är högklassig. Hon är säker på att en bättre kunskaper om Sveriges och Finlands gemensamma historia skulle förändra attityderna mot svenskan.

Sama tausta-ajatus kuin Herman Lindqvistillä: suomalaiset pitää saada tietoisiksi yhteisestä historiastamme Ruotsin kanssa. Mutta en ryhdy tässä salaliittoteoretisoimaan, eiköhän joku tee sen kuitenkin.

[NRR]

Virkistävää suuntaa historiakeskustelussa edusti mm. professori Saarikivi:

Televisiossa esitetään ohjelmaa Suomi on ruotsalainen. Sen opetus on, että monet asiat, joita olemme tottuneet pitämään ”suomalaisina”, ovatkin oikeasti ”ruotsalaisia”. Kunnon suomalainen ruoka kuten lihapullat ja perunamuusi paljastuu ruotsalaiseksi ruoaksi. Suomen leijona on ruotsalainen symboli ja niin edelleen.

Minusta tämä ohjelmaidea on hoopo. Ei siksi, että en uskoisi, että ”Suomi” on ”ruotsalainen”, vaan ennenkaikkea siksi, että ohjelmalta puuttuvat ilmeiset jatko-osat, siis Suomi on venäläinen, Suomi on saamelainen ja Suomi on Baltian maa. Jos suomalaiset jotain tietävät talvisodan, Mannerheimin ja Kekkosen etisestä historiasta, niin sen että Suomi oli osa Ruotsia.

Omana kouluaikanani Suomen historia alkoi siitä, että piispa Henrik tuli Ruotsista Turun puoleen ja tapettiin. Sitten jo pieni pala maata liitettiin Ruotsiin ja siitä tulikin Suomi. Oli Pähkinäsaaren rauha ja rajaviiva Vaasan pohjoispuolelta Suomenlahden pohjukkaan, tai Täyssinän ja Turun rauha ja viiva Karjalan ja Savon läpi. Viivan länsipuolella oli Suomi. Itäpuolella ei ollut mitään.

Suomen historia on tarina, jossa antiikin kulttuurivaikutteet saapuvat Länsi-Euroopan ja Ruotsin kautta Turkuun, josta ne leviävät sisämaan metsiin kunnes Suomi oli valmis. Mutta oliko näissä metsissä jotakin, ennen kuin niistä tuli ”ruotsalaisia”, siis suomalaisia?

Suhteistamme Venäjään, suomalais-ugrilaisiin kansoihin, ortodoksiaan ja Bysanttiin tiedämme paljon vähemmän kuin ”ruotsalaisesta” Suomesta. Näin siitä huolimatta, että kristinusko tuli tänne idästä, ei suinkaan piispa Henrikin tuomana. Tai siitä huolimatta, että suomen kielen kulttuurinen konteksi avautuu vain yhteydessä Venäjän vähemmistökieliin.

Jos taas ajatellaan Suomen kohtaloa vuosisatojen saatossa, on Suomi reuna-alue. Suomen historiaa ovat muokanneet idän ja lännen kirkkojen vastakkainasettelu, Saksan ja Venäjän sodat, nationalismi ja uusien kansakuntien luominen imperiumien raunioista. Tämä ei ole pulskien taalainhevosten onnellinen rintama vaan etupiiri, osa Itä-Eurooppaa ja Baltiaa.

Kaikkein vähiten idän ja lännen välissä identiteettiään märehtivä Suomi tietää pohjoisesta. Näin siitä huolimatta, että koko Suomen historia on ollut pohjoisen työntämistä yhä kauemmaksi. Ei siitä ole kuin muutama vuosisata, kun Suomen kielialue loppui Tampereelle ja Lappi sijaitsi Keuruulla. Ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen asukkaat ovat varmasti enemmän saamelaisten kuin ruotsalaisten jälkeläisiä.

Eivätkä ruotsalaisetkaan, sivumennen sanoen, eivät hekään ole ”ruotsalaisia”. Siihen aikaan kun ”Suomi” kuului ”Ruotsiin”, oli nimittäin suurin osa tuosta ”Ruotsista” myös Pohjanlahden länsipuolella metsäsaamelaisten, metsäsavolaisten ja Länsipohjan suomalaisten asuttamaa. Tukholmassa näitä hienoja ruotsalaisia tapoja viljelivät alasaksalaiset kauppiaat.

En nyt tähän hätään tiedä, mistä tapa syödä graavia kalaa ja sinappia saapui Ruotsin hoviin, mutta oletan että Britannian tai Ranskan hovista. Enkä tiedä, mistä leijona saatiin ruotsalaisten maakuntien vaakunoihin, mutta sen tiedän, että Ruotsin eläimistöön leijona ei kuulu ja että niitä on nähty vaakunoissa runsain mitoin Ruotsin eteläpuolellakin.

Mutta ehkä tämä jo riittää. Sillä totuus Suomesta ei ole, että on ”ruotsalainen”. Eikä Ruotsikaan ole kovin ”ruotsalainen”, tai Venäjä ”venäläinen”. Eikä Suomi tietenkään ole ”suomalainen”, hellanlettas sentään, kyseessähän on 1800-luvun puolivälin aikainen herraskainen keksintö, oikea emäkonstruktio.

Nämä tällaiset, ”Ruotsi” ja ”Suomi” ja muut, ne ovat aikamoista huijausta, ainakin jos historiasta ja kulttuurista puhutaan. Niistä on lätkämatsien lähtöasetelmaksi, mutta tuskin sivistyneen ihmisen maailmankuvan pohjaksi.

Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Helsingin yliopistossa.

PS. Kiitokset nimimerkille Pentti, joka toi tänne Historia lehden numerossa 4/2013 olleen artikkelin, jossa Janne Saarikivi arvioi kyseistä ohjelmasarjaa kolumnissaan: Suomi ei ole ruotsalainen.

[NRR]

Miksi meillä toimittajat eivät katso sarjoja, joista kirjoittavat? Jos joku näistä toimittajista olisi katsonut sarjan "Suomi on ruotsalainen", he tietäisivät että sarja oli paitsi propagandaa myös kökkö - ja että ne kiinnostavat historijoitsijat sarjassa puhuivat ihan eri asiaa kuin mitä otsikko lupasi. Näitä historijoitsijoita soisi jonkun haastattelevan suoraan. Nythän Suomen historiasta puhuvat mediassa Lindqvist ja Vilkko, jotka ovat toimittajia!

Jopa professori Meinander, joka kai kenenkään mittapuulla ei voi olla fenno, puhui muutama vuosi sitten avoimesti siitä, miten suomen kielen olisi käynyt, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia. "Suomen olisi käynyt kuin iirin", sanoi Meinander ja perusteli näkemystään näin:

- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22%
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin ja koulutuksen yleistyessä
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt 1800-luvulla taistelemaan suomen puolesta Ruotsissa, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

[Hannu Jussi]

Kiitos NRR siitä, että toit tuon Saarikiven katsantokannan esiin.

Janne Saarikivi oli mukana siinä "keskustelutilaisuudessa" 6.5.2013, joka järjestettiin Koneen tiloissa. Luulin Vilkkoa historioitsijaksi, koska esiintyi tällaisena.
Keskustelun tasosta voi siis sanoa myös sen, että suomenkielinen Vilkko selittää ruotsalaisten ja suomenruotsalaisen "yhteyksiä". Se menikin siihen malliin, että Vilkko sanoi, että riikeillä ja suruilla on sama kulttuuri, siis ruokakulttuuri.

Kunnon keskustelua ei käyty, koska vkv:n ihmisten kysyessä sarjasta ja historiasta, nousi surujen verenpaine ja ääni kohosi. Sitä ennen Janne Saarikivi ehti "kysyä". "Mutta eiväthän ruotsalaiset (Ruotsissa) edes tiedä sitä, että Suomessa puhutaan myös ruotsia."

Siihen Melin ja "ohjelman juontaja" että näinhän se on, näinhän se on.

- - - - - -
Vilkosta ja ruokakulttuurista vielä. Mielestäni on mielenkiintoista se, että suomessa koko saaristossa ja Karjalaan päin, on syöty ruokaa nimeltä viili, fil. On sillä varmasti muitakin nimiä . . . joissakin paikoissa jopa talkkunan kanssa.
MUTTA tätä ei tunneta Ruotsissa. Ei tehdä eikä syödä.
Wikipedia sanoo, että myös Ruotsissa syötäisiin viiliä, mutta heidän fil (filmjölk) on suunnilleen samaa kuin meidän piimämme.

[NRR]

Luulin Vilkkoa historioitsijaksi, koska esiintyi tällaisena.
Keskustelun tasosta voi siis sanoa myös sen, että suomenkielinen Vilkko selittää ruotsalaisten ja suomenruotsalaisen "yhteyksiä". Se menikin siihen malliin, että Vilkko sanoi, että riikeillä ja suruilla on sama kulttuuri, siis ruokakulttuuri.

"Vilkko on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän valmistui historian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1992. Vilkko on sittemmin kirjoittanut kulttuuri- ja historia-aiheisia artikkeleita mm. Helsingin Sanomiin. Lisäksi hän on toiminut ruoka- ja viinitoimittajana."

[Hannu Jussi]

Muuten, taisin kehua haastatelleeni n. 20´000 henkilöä kerätessäni nimiä 5 kk:n aikana. Tietäisipä poliitikot mitä ihmiset ajattelevat.
Vastaani ei tullut ainuttakaan, joka olisi edes lievästi vihannut ruotsin kieltä tai suruja.

Sen sijaan aivan sivistyneiltä ja hyvin pukeutuneilta ihmisiltä saattoi tulla: "Suomalaiset ovat musikoita."
Piti netistä katsoa mitä tuo tarkoittaa. Hiukan siinä kyllä hätkähdin.

[Eero Nevalainen]

Kaikkein kiinnostavin puoli tässä kaikessa meihin kohdistuvassa natsittelussa on nimenomaan se, että juuri suomenruotsalaiset tarvitsevat argumenttia, jossa koko kansakunta on totaalisesti ruotsalainen, jotta mitään muuta ei tarvitse edes harkita ja jossa kaiken muun voi vaan tuomita "nationalismina" (mitä heidän argumenttinsa toki on jo sinänsä -- "Ruotsissa puhutaan ruotsia").

Mikään meidän puoleltamme tuleva suvaitsevaisuus ei koskaan riitä, jos olemme ylipäätään siten käsitteellisesti olemassa, että meidät pitäisi huomioida.

"Ruotsivihaa" on aina ihan kaikki, mikä ei suurinpiirtein halua palauttaa meitä 1700-luvulle, jossa tiukasti kaikkien on oltava tasa-arvoisia siten, että yhteiskunnallinen osallistuminen vaatii kielen vaihtoa ruotsiksi.

Ymmärrän tämän kyllä tavallaan, tässä pelataan eettisesti upporikasta ja rutiköyhää.

[Hannu Jussi]

Nevalainen

"Ymmärrän tämän kyllä tavallaan, tässä pelataan eettisesti upporikasta ja rutiköyhää."

Mielestäni Suomea on köyhdytetty tahallisesti jo pitkään, tarkoitus "mikä lie", mutta ymmärtävätkö suomalaiset että ruotsalaisina voisimme paremmin.
Historia kertoo muuta.

[Eero Nevalainen]

Tarkoitan tässä sitä että ruotsinkieliset ja ns. -mieliset koventavat retoriikkaansa nykyään siten että mitään paluuta ei tosiaan ole; heidän oikeutuksensa tässä riippuu täysin siitä että toiset ovat totaalisen väärässä ja pahoja. Tämmöistä täysin absoluuttista maailmankuvaa en ole tässä keskustelussa vielä koskaan nähnyt, mutta sitä vähän olen pelännyt koska siihen suuntaan oltiin tietysti menossa.

Olisi mielenkiintoista päästä näiden tyyppien pään sisään siinä mielessä että miltä tilanne näyttäisi jos he kykenisivät mitenkään ajattelemaan sitä mahdollisuutta että kyse ei ole "vihasta" vaan ihan vaan siitä että esimerkiksi minun todellisuuteni on melko ruotsiriippumaton, ja väittäisin jopa että tämä pätee suurimmalle osalle suomalaisia. Se on varmaan aika käsittämätön juttu heille.

[Hannu Jussi]

Nevalainen

En usko, että surut edes luulevat/uskovat, että susu vihaisi heitä. Sehän olisi absurdia!
Tämä on politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan "jotakin" keinoja kaihtamatta.

Miten voidaan edes kuvitella, että nämä blogeja kirjoittavat tytöt olisivat niin kiinnostuneita suomenkielisistä, että susujen elämästä jotakin tietäisivät. No way.
Esim. ruotsin lehdissä ei kirjoiteta identiteetistä, tai että siellä pelättäisiin x, y, z ...
Nuo surujen itkut on pelkkää höpö-höpöä.
Sanotaan näin, heitä ei voi vähempää kiinnostaa. Jos kiinnostaisi, niin eivät eläisi kohdusta hautaan omissa oloissaan kuin valtio valtiossa. Siis, bla blaa . . . että lukisivatko netissä suomalaisista?????

Vain politiikkaan mukaan pyrkivät surunuoret kirjoittavat näitä itkupelkoraivari-kirjoituksiaan.

[Eero Nevalainen]

En usko, että surut edes luulevat/uskovat, että susu vihaisi heitä. Sehän olisi absurdia!
Tämä on politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan "jotakin" keinoja kaihtamatta.

Noh, silti kuitenkin lukemassani retoriikassa kuviot menevät niin että esimerkiksi minä näköjään yleisesti ottaen vihaan heitä ja heidän kieltään. Kieltämättä en kyllä yhtään pidä tavasta millä monet heidän edustajansa asiaansa ajavat.