Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... litiikalle
Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
@}--`--,----
Kiitos Jaska!
On oleellista, että eurooppalaiset aluemallit kartoitetaan ja niitä verrataan Suomen tilanteeseen - ja luonnostellaan vastaava alueellinen malli Suomelle - näin vaikkei aluemalleihin samassa mitassa täällä mentäisikään.
Tässä blogissa on nostettu esiin Ruotsin, Sveitsin, Belgian ja Espanjan Katalonian kielimallit, joista Kataloniaa pidetään parhaana vertailukohtana, koska:
"Espanjassa on kirjava kielitilanne, koska aiemmin espanjan kielen murteina pidettyjä kielimuotoja on alettu kohdella omina romaanisina kielinään (katalaani, aragonia, galego, oksitaani ja asturia). Kuitenkin katalaanin tilanne vastaa paremmin ruotsin kielen asemaa Suomessa kuin mikään muu toistaiseksi näkemäni vertailukohta: sitä puhuu äidinkielenään suuri vähemmistö Kataloniassa (35 % katalaaninkielisiä + 11 % espanja-katalaani-kaksikielisiä), ja se on vähemmistönä kaupungeissa mutta enemmistönä ympäröivällä maaseudulla. Katalaaninkielisiä on 17 % espanjalaisista."
Tässä on kuitenkin muutama olellinen ero
- katalaania puhuu äidinkielenään Espanjassa liki 7 miljoonaa ihmistä, Katalonian maakunta on valtionomainen alue, joka myös pyrkii itsenäistymään
- katalaani ja espanja ovat toisiaan lähellä olevia kieliä - en tiedä onko suhde jossain suomen ja viron ja suomen ja meänkielen välillä, mutta ilmeisesti sanaston tasolla toista ymmärretään jonkin verran toisen pohjalta
- maan pääkaupunki ei ole "vanhan Katalonian" mailla eikä monikielistä ja väkirikasta pääkaupunkiseutua vaadita osaksi "uutta Kataloniaa"
- maan pääkieli espanja on ehdoton maailmankieli, jonka puhujat voivat nousta minkä tahansa alan asiantuntijaksi puhumatta sanaakaan muita kieliä ja voivat kierrellä laajasti ympäri maailmaa puhuen vain omaa kieltään - näin kielitaitotarpeet maan pääkielen puhujien kohdalla ovat erilaiset kuin Suomessa
Pakkoruotsin kannattajien leirissä onkin siirrytty puhumaan siitä, että Suomen kielitilanne on niin "uniikki" että se vaatii "uniikin" ratkaisun - pakkoruotsin
Kiitos Jaska!
On oleellista, että eurooppalaiset aluemallit kartoitetaan ja niitä verrataan Suomen tilanteeseen - ja luonnostellaan vastaava alueellinen malli Suomelle - näin vaikkei aluemalleihin samassa mitassa täällä mentäisikään.
Tässä blogissa on nostettu esiin Ruotsin, Sveitsin, Belgian ja Espanjan Katalonian kielimallit, joista Kataloniaa pidetään parhaana vertailukohtana, koska:
"Espanjassa on kirjava kielitilanne, koska aiemmin espanjan kielen murteina pidettyjä kielimuotoja on alettu kohdella omina romaanisina kielinään (katalaani, aragonia, galego, oksitaani ja asturia). Kuitenkin katalaanin tilanne vastaa paremmin ruotsin kielen asemaa Suomessa kuin mikään muu toistaiseksi näkemäni vertailukohta: sitä puhuu äidinkielenään suuri vähemmistö Kataloniassa (35 % katalaaninkielisiä + 11 % espanja-katalaani-kaksikielisiä), ja se on vähemmistönä kaupungeissa mutta enemmistönä ympäröivällä maaseudulla. Katalaaninkielisiä on 17 % espanjalaisista."
Tässä on kuitenkin muutama olellinen ero
- katalaania puhuu äidinkielenään Espanjassa liki 7 miljoonaa ihmistä, Katalonian maakunta on valtionomainen alue, joka myös pyrkii itsenäistymään
- katalaani ja espanja ovat toisiaan lähellä olevia kieliä - en tiedä onko suhde jossain suomen ja viron ja suomen ja meänkielen välillä, mutta ilmeisesti sanaston tasolla toista ymmärretään jonkin verran toisen pohjalta
- maan pääkaupunki ei ole "vanhan Katalonian" mailla eikä monikielistä ja väkirikasta pääkaupunkiseutua vaadita osaksi "uutta Kataloniaa"
- maan pääkieli espanja on ehdoton maailmankieli, jonka puhujat voivat nousta minkä tahansa alan asiantuntijaksi puhumatta sanaakaan muita kieliä ja voivat kierrellä laajasti ympäri maailmaa puhuen vain omaa kieltään - näin kielitaitotarpeet maan pääkielen puhujien kohdalla ovat erilaiset kuin Suomessa
Kuitenkin Suomen ruotsinkielisen väestön määrä on sama kuin esimerkiksi islantilaisten määrä ja islantilaisethan ovat ratkaisseet kattavan koulutuksen ja asiantuntijaverkostojen mahdottomuuden ottamalla pakolliseksi vanhan emämaan kielen tanskan (vaihtoehtoina ruotsi, norja), jotta maa saadaan toimimaan. Svenskfinlandissa olisi tietysti mahdollisuus suuntautua selkeästi Nordeniin ja erityisesti Ruotsiin ja liukua hitaasti Ruotsin ulkomaakunnaksi.Jos ottaisimme katalaanin aseman kielipoliittiseksi malliksemme, niin:
- ruotsi olisi pääkieli ruotsinkielisen kotiseutualueen Svenskfinlandin hallinnossa ja julkisissa laitoksissa
- Svenskfinlandin julkinen koulutus annettaisiin ruotsiksi, paitsi kaksi viikkotuntia olisi suomeksi
- firmojen olisi sakon uhalla tarjottava kaikki tieto Svenskfinlandin alueella ruotsiksi
- Svenskfinlandin oma alueellinen parlamentti toimisi ruotsiksi
Pakkoruotsin kannattajien leirissä onkin siirrytty puhumaan siitä, että Suomen kielitilanne on niin "uniikki" että se vaatii "uniikin" ratkaisun - pakkoruotsin
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Joo, eroja toki löytyy tarkemmassa katsastuksessa. Kielten tilanne on kuitenkin vertailukelpoinen.
Alan tällä hetkellä kallistua siihen suuntaan, että koko Svenskfinlandista voisi tehdä virallisesti kaksikielisen:
"Koska kuitenkin ruotsi on enemmistökieli enää osassa ruotsinkielisen alueen kunnista, näen kaksi vaihtoehtoa: joko yhteiskunnallinen ja virallinen kieli määrätään kuntakohtaisesti, kuten olen aiemmin esittänyt, tai sitten koko Svenskfinlandin aluetta käsitellään kaksikielisenä.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi perusteltu, koska osassa alueen kuntia enemmistökielenä on suomi, osassa ruotsi. Tällöin kuntakohtaiset erot eivät monimutkaistaisi tilannetta eivätkä asettaisi kielialueen ihmisiä eriarvoiseen tilanteeseen muutaman prosenttiyksikön vuoksi."
Alan tällä hetkellä kallistua siihen suuntaan, että koko Svenskfinlandista voisi tehdä virallisesti kaksikielisen:
"Koska kuitenkin ruotsi on enemmistökieli enää osassa ruotsinkielisen alueen kunnista, näen kaksi vaihtoehtoa: joko yhteiskunnallinen ja virallinen kieli määrätään kuntakohtaisesti, kuten olen aiemmin esittänyt, tai sitten koko Svenskfinlandin aluetta käsitellään kaksikielisenä.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi perusteltu, koska osassa alueen kuntia enemmistökielenä on suomi, osassa ruotsi. Tällöin kuntakohtaiset erot eivät monimutkaistaisi tilannetta eivätkä asettaisi kielialueen ihmisiä eriarvoiseen tilanteeseen muutaman prosenttiyksikön vuoksi."
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Tarkoitatko perinteistä maantieteellistä Svenskfinlandia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Svenskfinland)?Jaska kirjoitti:koko Svenskfinlandista voisi tehdä virallisesti kaksikielisen
Mitä tämä kaksikielisyys pitäisi sisällään?
Voisiko kaksikielisyyden kuitenkin erottaa koulujen kieltenopetuksesta ja käsitellä näitä erikseen?
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Sivistysvaliokunta voisi käydä Sveitsissä tutustumassa miten kolme virallista kieltä ja yksi kansallsikieli saadaan toimimaan ilman pakkoa.
Kolme virallista kieltä ovat saksa, ranska ja italia sekä kansallsikielenä retoromania, jota puhuu n. 4% sveitsisläisistä lähinnä Graubündenin alueella. Kansakunta on yhtenäinen eikä kielimuurit haitta, jos yhteistä kieltä eivät muuten löydä, niin pujuvat sitten englantia.
Kolme virallista kieltä ovat saksa, ranska ja italia sekä kansallsikielenä retoromania, jota puhuu n. 4% sveitsisläisistä lähinnä Graubündenin alueella. Kansakunta on yhtenäinen eikä kielimuurit haitta, jos yhteistä kieltä eivät muuten löydä, niin pujuvat sitten englantia.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Ruotsinkieliset ovat jo pitkään pyrkineet vertaamaan suomenruotsin tilannetta täällä suuriin vähemmistökieliin, alueitteinsa uhanalaisiin alkuperäiskieliin Euroopassa: iiriin, kymriin, baskiin ja katalaaniin.
Tässä hesarin teksti sarjassa "Me puhumme ruotsia" neljä vuotta sitten. Kirjoittaja on Euroopan komissiossa työskentelevä vähemmistökielten asiantuntija Johan Häggman:
Suomen lait antavat ruotsin kielelle huomattavan suojan, mikä johtuu ruotsin asemasta toisena kansalliskielenä. Suomenruotsi on kuitenkin Euroopan isoista vähemmistökielistä ainoita, jotka menettävät osuuttaan suhteessa enemmistökieleen. ---
Espanjassa myönteinen kehitys selittyy osittain sillä, että vähemmistökielet olivat virallisissa yhteyksissä kiellettyjä aina diktaattori Francisco Francon kuolemaan, vuoteen 1975 asti.
Viime aikoina katalaaninkielisten oppilaiden määrä Katalonian kouluissa on kasvanut ja pelkästään espanjaa puhuvien vastaavasti pienentynyt. Samanlaista nousukautta elävät baskin ja nyttemmin myös galician kieli. Nykyisin näiden kielten taitajia on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ja yhä useampi espanjalainen käyttää katalaania, baskia tai galician kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa.
Kataloniassa suunta lienee seurausta kielikylpyjärjestelmästä, jossa kaikkien julkisten koulujen opetuskieli on katalaani. Tämä koskee myös sellaisia alueita, joilla asuu lähes yksinomaan espanjankielistä väestöä. Perusteluna on, että oppilaat espanjankielisillä alueilla, etenkin Barcelonan esikaupungeissa, eivät muuten olisi kosketuksessa katalaanin kieleen.
---
Suomen ruotsinkielisten ikärakenne on käänteinen verrattuna moneen muuhun kielivähemmistöön Euroopassa. Walesin, Katalonian, Baskimaan ja Etelä-Tirolin vähemmistökieliä puhuvat prosentuaalisesti enemmän nuoret kuin ikääntyneet, kun taas Suomessa ruotsinkielisten osuus on suurin 50-59-vuotiaiden ikäryhmässä. Prosentuaalisesti vähiten ruotsinkielisiä on alle 5-vuotiaiden ikäryhmässä.
Ruotsinkielisen väestön osuuden voimakas pienentyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen johtuu ruotsinkielisen työväenluokan suomalaistumisesta sekä ruotsinkielisten suhteellisen suuresta muuttoliikkeestä Ruotsiin 1950-luvulta 1970-luvun loppupuolelle saakka. Toinen syy on vaikeus elää ja vaikuttaa omalla äidinkielellään. ---
Suomen suurin vientimarkkina-alue ovat Pohjoismaat, joten Suomessa olisi taloudellisia syitä kiinnittää huomiota ruotsin kielen osaamiseen. Mitä enemmän EU kasvaa, sitä tärkeämmäksi tulee yhteistyö naapurimaiden ja lähialueen kanssa. Ministeri Paavo Väyrynen on ilmaissut asian hyvin: Suomen on valittava, haluaako se olla pohjoisin Baltian maista vai itäisin Pohjoismaista.
Islannissa pohjoismaisen yhteistyön merkitys on ymmärretty, ja siksi tanskan kieli (erikoistapauksissa norja tai ruotsi) on kouluissa pakollinen oppiaine. [NRR: kyse on kuitenkin pienen kieliryhmän pakosta nojata entiseen emämaahan kattavan koulutuksen ja asiantuntijaverkoston luomiseksi]
Myös kielen imago on tärkeä seikka. Kataloniassa on trendikästä puhua katalaania ja Walesissä kymriä, mutta Suomessa ruotsin imago on erityisen huono. --- Ruotsin kielen taantuminen Suomessa osoittaa, että laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä eivät riitä takaamaan kielen elinvoimaa. Kieltä pitää myös vaalia määrätietoisesti. Tarvitaan valtiovallan aktiivista tukea ja valtaväestön positiivista suhtautumista, jotta ruotsin kieli pystyisi vaikuttamaan myönteisesti kansakunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Tässä hesarin teksti sarjassa "Me puhumme ruotsia" neljä vuotta sitten. Kirjoittaja on Euroopan komissiossa työskentelevä vähemmistökielten asiantuntija Johan Häggman:
Suomen lait antavat ruotsin kielelle huomattavan suojan, mikä johtuu ruotsin asemasta toisena kansalliskielenä. Suomenruotsi on kuitenkin Euroopan isoista vähemmistökielistä ainoita, jotka menettävät osuuttaan suhteessa enemmistökieleen. ---
Espanjassa myönteinen kehitys selittyy osittain sillä, että vähemmistökielet olivat virallisissa yhteyksissä kiellettyjä aina diktaattori Francisco Francon kuolemaan, vuoteen 1975 asti.
Viime aikoina katalaaninkielisten oppilaiden määrä Katalonian kouluissa on kasvanut ja pelkästään espanjaa puhuvien vastaavasti pienentynyt. Samanlaista nousukautta elävät baskin ja nyttemmin myös galician kieli. Nykyisin näiden kielten taitajia on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ja yhä useampi espanjalainen käyttää katalaania, baskia tai galician kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa.
Kataloniassa suunta lienee seurausta kielikylpyjärjestelmästä, jossa kaikkien julkisten koulujen opetuskieli on katalaani. Tämä koskee myös sellaisia alueita, joilla asuu lähes yksinomaan espanjankielistä väestöä. Perusteluna on, että oppilaat espanjankielisillä alueilla, etenkin Barcelonan esikaupungeissa, eivät muuten olisi kosketuksessa katalaanin kieleen.
---
Suomen ruotsinkielisten ikärakenne on käänteinen verrattuna moneen muuhun kielivähemmistöön Euroopassa. Walesin, Katalonian, Baskimaan ja Etelä-Tirolin vähemmistökieliä puhuvat prosentuaalisesti enemmän nuoret kuin ikääntyneet, kun taas Suomessa ruotsinkielisten osuus on suurin 50-59-vuotiaiden ikäryhmässä. Prosentuaalisesti vähiten ruotsinkielisiä on alle 5-vuotiaiden ikäryhmässä.
Ruotsinkielisen väestön osuuden voimakas pienentyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen johtuu ruotsinkielisen työväenluokan suomalaistumisesta sekä ruotsinkielisten suhteellisen suuresta muuttoliikkeestä Ruotsiin 1950-luvulta 1970-luvun loppupuolelle saakka. Toinen syy on vaikeus elää ja vaikuttaa omalla äidinkielellään. ---
Suomen suurin vientimarkkina-alue ovat Pohjoismaat, joten Suomessa olisi taloudellisia syitä kiinnittää huomiota ruotsin kielen osaamiseen. Mitä enemmän EU kasvaa, sitä tärkeämmäksi tulee yhteistyö naapurimaiden ja lähialueen kanssa. Ministeri Paavo Väyrynen on ilmaissut asian hyvin: Suomen on valittava, haluaako se olla pohjoisin Baltian maista vai itäisin Pohjoismaista.
Islannissa pohjoismaisen yhteistyön merkitys on ymmärretty, ja siksi tanskan kieli (erikoistapauksissa norja tai ruotsi) on kouluissa pakollinen oppiaine. [NRR: kyse on kuitenkin pienen kieliryhmän pakosta nojata entiseen emämaahan kattavan koulutuksen ja asiantuntijaverkoston luomiseksi]
Myös kielen imago on tärkeä seikka. Kataloniassa on trendikästä puhua katalaania ja Walesissä kymriä, mutta Suomessa ruotsin imago on erityisen huono. --- Ruotsin kielen taantuminen Suomessa osoittaa, että laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä eivät riitä takaamaan kielen elinvoimaa. Kieltä pitää myös vaalia määrätietoisesti. Tarvitaan valtiovallan aktiivista tukea ja valtaväestön positiivista suhtautumista, jotta ruotsin kieli pystyisi vaikuttamaan myönteisesti kansakunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Samoihin aikoihin edellisen kanssa pääkirjoitus Vasabladetissa pohti, miksi Etelä-Tirolissa italiankieliset ovat motivoituneita opiskelemaan saksaa (NRR: 70% alueen väestöstä on saksankielisiä ja saksalla lienee edelleen EU:ssa aika keskeinen asema eikä pienen alueen väestö vastaa koko maan kielivarannosta), kun taas uusmaalaiset eivät ole kovin innokkaita opiskelemaan ja käyttämään ruotsia.
Pääkirjoituksessa pääteltiin kahden unkarilaisen tutkijan tekstiin vedoten, että tiukat kielitaitovaatimukset ovat oleellisia motivaatiolle ja erityisen tärkeää oli kielen elinvoimaisuus. Pääkirjoituksen mukaan ruotsin elinvoimaisuus Suomessa voidaan palauttaa Ahtisaariprogrammetin avulla (sori, käännös puuttuu, nukuttaa):
"Vad betyder då detta för Finland del? Jo, de hittills preliminära forskningsresultaten visar hur viktigt det är att vi med Ahtisaariprogrammets hjälp lyckas återskapa tron på Finland som ett tvåspråkigt land och att vägen dit går via institutionella stödåtgärder för svenskan. Vi får inte pruta på offentliga språkkrav, tvärtom borde de skärpas och integreras som en omistlig och naturlig del av den offentliga sektorn. --- I samband med att Svenska kulturfonden i höst ska få ny direktör vore det hög tid att debattera hur de samlade fondmedlen bäst kunde vitalisera det svenska i Finland."
Ainakin toinen pääkirjoituksessa mainituista tutkijoista toimii Svenska sosial- och kommunalhögskolanissa. Hän on aiemmin kirjoittanut ruotsin asemasta Suomessa:
"As a Hungarian who works in a Swedish-speaking milieu in Helsinki, I experience over and over again how difficult it is to get along in Swedish in the city. In many cases, even officially bilingual institutions provide a lame service in Swedish. Sometimes it is only the signs that are bilingual; the personnel are not. Undoubtedly, symbols have their own importance but a language should not live at only a virtual level. It goes without saying that to enhance the service in Swedish, the language requirements must be enhanced. For instance, in the aforementioned South-Tyrol, knowledge of both German and Italian is obligatory in the public sphere: everyone who wants a job there, even a porter or a cleaner, must pass the so-called bilingualism-exam. It is no surprise that you have no difficulties in South-Tyrol with the bilingual service."
Tämä kuulostaa aika pelottavalta - siis jokaisen tulisi suorittaa "kaksikielisyystesti" työpaikan ehtona.
Minun on vaikea pitää tällaisia vertailuja ja niiden pohjalta tehtyjä päätelmiä kovin objektiivisina, mutta niille nähtävästi voi rakentaa kokonaisen maailmankuvan, jossa meillä ei vain tehdä riittävästi pakollisen ruotsin vahvistamiseksi...
Pääkirjoituksessa pääteltiin kahden unkarilaisen tutkijan tekstiin vedoten, että tiukat kielitaitovaatimukset ovat oleellisia motivaatiolle ja erityisen tärkeää oli kielen elinvoimaisuus. Pääkirjoituksen mukaan ruotsin elinvoimaisuus Suomessa voidaan palauttaa Ahtisaariprogrammetin avulla (sori, käännös puuttuu, nukuttaa):
"Vad betyder då detta för Finland del? Jo, de hittills preliminära forskningsresultaten visar hur viktigt det är att vi med Ahtisaariprogrammets hjälp lyckas återskapa tron på Finland som ett tvåspråkigt land och att vägen dit går via institutionella stödåtgärder för svenskan. Vi får inte pruta på offentliga språkkrav, tvärtom borde de skärpas och integreras som en omistlig och naturlig del av den offentliga sektorn. --- I samband med att Svenska kulturfonden i höst ska få ny direktör vore det hög tid att debattera hur de samlade fondmedlen bäst kunde vitalisera det svenska i Finland."
Ainakin toinen pääkirjoituksessa mainituista tutkijoista toimii Svenska sosial- och kommunalhögskolanissa. Hän on aiemmin kirjoittanut ruotsin asemasta Suomessa:
"As a Hungarian who works in a Swedish-speaking milieu in Helsinki, I experience over and over again how difficult it is to get along in Swedish in the city. In many cases, even officially bilingual institutions provide a lame service in Swedish. Sometimes it is only the signs that are bilingual; the personnel are not. Undoubtedly, symbols have their own importance but a language should not live at only a virtual level. It goes without saying that to enhance the service in Swedish, the language requirements must be enhanced. For instance, in the aforementioned South-Tyrol, knowledge of both German and Italian is obligatory in the public sphere: everyone who wants a job there, even a porter or a cleaner, must pass the so-called bilingualism-exam. It is no surprise that you have no difficulties in South-Tyrol with the bilingual service."
Tämä kuulostaa aika pelottavalta - siis jokaisen tulisi suorittaa "kaksikielisyystesti" työpaikan ehtona.
Minun on vaikea pitää tällaisia vertailuja ja niiden pohjalta tehtyjä päätelmiä kovin objektiivisina, mutta niille nähtävästi voi rakentaa kokonaisen maailmankuvan, jossa meillä ei vain tehdä riittävästi pakollisen ruotsin vahvistamiseksi...
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Mistä saat tuon 4 %? Wikipedia antaa kaksi alle yhden prosentin lukua, riippuen lasketaanko sveitsiläisistä vai Sveitsin asukkaista:Weeku kirjoitti:Sivistysvaliokunta voisi käydä Sveitsissä tutustumassa miten kolme virallista kieltä ja yksi kansallsikieli saadaan toimimaan ilman pakkoa.
Kolme virallista kieltä ovat saksa, ranska ja italia sekä kansallsikielenä retoromania, jota puhuu n. 4% sveitsisläisistä lähinnä Graubündenin alueella. Kansakunta on yhtenäinen eikä kielimuurit haitta, jos yhteistä kieltä eivät muuten löydä, niin pujuvat sitten englantia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Switzerland#Languages
Kaikki neljä kieltä ovat kansallisia ja virallisia ainakin omalla alueellaan:
"Sveitsin perustuslain mukaan maassa on neljä kansalliskieltä (saks. Landessprache): saksa, ranska, italia ja retoromaani. Liittovaltion viralliset kielet (saks. Amtssprache) ovat saksa, ranska ja italia, sillä täydennyksellä, että retoromaaninkielisellä on oikeus hoitaa virallisia asioitaan äidinkielellään. Kantonit määräävät viralliset kielensä itse."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsi#Ki ... yhm.C3.A4t
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Svenskfinland on historiallinen alue, mutta jokin järkevä prosenttiraja sillekin pitäisi määritellä. Tai sitten yksinkertaisesti niin, että siihen lasketaan kaikki nykyään ruotsin- tai kaksikieliset kunnat.NRR kirjoitti:Tarkoitatko perinteistä maantieteellistä Svenskfinlandia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Svenskfinland)?Jaska kirjoitti:koko Svenskfinlandista voisi tehdä virallisesti kaksikielisen
Mitä tämä kaksikielisyys pitäisi sisällään?
Voisiko kaksikielisyyden kuitenkin erottaa koulujen kieltenopetuksesta ja käsitellä näitä erikseen?
Kuntien ja siten myös Svenskfinlandin kaksikielisyys tarkoittaa viranomaisia ja muita palveluja. Se tarkoittaisi, että alueella voisi ja saisi elää suomeksi TAI ruotsiksi, ketään ei velvoitettaisi elämään suomeksi JA ruotsiksi. Eli edes yhteiskunnallista pakkokieltä ei olisi suomen- eikä ruotsinkielisillä.
Vieraskieliset saisivat valita itse kumman kielen opettelisivat, sen jälkeen kun heille on tehty selväksi alueen kuntien ja koko maan todellinen kielitilanne. Eli ylivoimainen enemmistö vieraskielisistä varmaankin valitsisi suomen opiskelun, mutta skandinaavit ja kenties saksankielisetkin saattaisivat kokea ruotsin opettelemisen helpommaksi.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
okJaska kirjoitti:Svenskfinland on historiallinen alue, mutta jokin järkevä prosenttiraja sillekin pitäisi määritellä. Tai sitten yksinkertaisesti niin, että siihen lasketaan kaikki nykyään ruotsin- tai kaksikieliset kunnat.NRR kirjoitti:Tarkoitatko perinteistä maantieteellistä Svenskfinlandia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Svenskfinland)?Jaska kirjoitti:koko Svenskfinlandista voisi tehdä virallisesti kaksikielisen
Mitä tämä kaksikielisyys pitäisi sisällään?
Voisiko kaksikielisyyden kuitenkin erottaa koulujen kieltenopetuksesta ja käsitellä näitä erikseen?
Kuntien ja siten myös Svenskfinlandin kaksikielisyys tarkoittaa viranomaisia ja muita palveluja. Se tarkoittaisi, että alueella voisi ja saisi elää suomeksi TAI ruotsiksi, ketään ei velvoitettaisi elämään suomeksi JA ruotsiksi. Eli edes yhteiskunnallista pakkokieltä ei olisi suomen- eikä ruotsinkielisillä.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Onhan tämä aikamoista jahkaamista puoleen ja toiseen. Asia pitää yksinkertaistaa ja on keskityttävä siihen, mitä ihmiset haluavat ja mikä käytännössä toimii. Todellisessa elämässä asioiden pitäisi tapahtua mielekkäästi ja joustavasti, ilman turhia pakkoja.
Se tiedetään, että suurin osa suomalaisista haluaa päästä pakkoruotsista eroon.
Se tiedetään, että suurin osa suomalaisista haluaa englannin opiskelun tehostamista.
Se tiedetään, että suurin osa ruotsinkielisiksi rekisteröityneistä puhuu hyvin suomea.
Mielestäni mikään ei puolla alueellista pakkoruotsia. En hyväksy Raaseporin pakkoruotsi-päätöstä, joka on mielestäni terveen järjen vastainen ja suomenkielisiä loukkaava.
Näissä Jaskan malleissa, vaikka niillä on hyvä keskustelua herättävä vaikutus, unohdetaan kokonaan nykyaikaisen tekniikan antamat mahdollisuudet tulkkipalvelun käyttämiseen kaikissa palvelutilanteissa. Ja palvelualalle ruotsivoittoisissa kunnissa yleensä hakeutuu suomi + ruotsi -kaksikielisiä henkilöitä.
Palveluja ja palveluiden järjestämistä ei pidä yhdistää koulujen kielivalintoihin. Työnantajien velvollisuus on antaa henkilökunnalle kielikoutusta tarpeen mukaan. Muitakin kieliä tarvitaan kuin vain suomea ja ruotsia.
Se tiedetään, että suurin osa suomalaisista haluaa päästä pakkoruotsista eroon.
Se tiedetään, että suurin osa suomalaisista haluaa englannin opiskelun tehostamista.
Se tiedetään, että suurin osa ruotsinkielisiksi rekisteröityneistä puhuu hyvin suomea.
Mielestäni mikään ei puolla alueellista pakkoruotsia. En hyväksy Raaseporin pakkoruotsi-päätöstä, joka on mielestäni terveen järjen vastainen ja suomenkielisiä loukkaava.
Näissä Jaskan malleissa, vaikka niillä on hyvä keskustelua herättävä vaikutus, unohdetaan kokonaan nykyaikaisen tekniikan antamat mahdollisuudet tulkkipalvelun käyttämiseen kaikissa palvelutilanteissa. Ja palvelualalle ruotsivoittoisissa kunnissa yleensä hakeutuu suomi + ruotsi -kaksikielisiä henkilöitä.
Palveluja ja palveluiden järjestämistä ei pidä yhdistää koulujen kielivalintoihin. Työnantajien velvollisuus on antaa henkilökunnalle kielikoutusta tarpeen mukaan. Muitakin kieliä tarvitaan kuin vain suomea ja ruotsia.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Olen täsmälleen samaa mieltä. Oppilailla on oikeus valita kielet omien tarpeittensa ja tavoitteittensa pohjalta.TK kirjoitti:Palveluja ja palveluiden järjestämistä ei pidä yhdistää koulujen kielivalintoihin.
-
Hannu Jussi
- Viestit: 1108
- Liittynyt: 02.04.2011 19:32
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Jaska käyttää sanontaa "historiallinen svenskfinland".
Tältä kartalta voi katsoa ja miettiä mistä päin Suomeen on muutettu - historiallisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maankohoaminen
Tältä kartalta voi katsoa ja miettiä mistä päin Suomeen on muutettu - historiallisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maankohoaminen
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Se johtuu siitä, että sinulle tasavertaisuus ei merkitse mitään. Sinä keskityt sokeasti kielivapauteen, suostumatta huomioimaan mitään muita asiaan vaikuttavia periaatteita. Tasavertaisuus asettaa rajat vapaudelle; käytännöllisyys asettaa rajat tasavertaisuudelle; jne.TK kirjoitti:Onhan tämä aikamoista jahkaamista puoleen ja toiseen. Asia pitää yksinkertaistaa ja on keskityttävä siihen, mitä ihmiset haluavat ja mikä käytännössä toimii.
- -
Mielestäni mikään ei puolla alueellista pakkoruotsia.
Kuten tämän ketjun syntykirjoituksessani perustelin, eurooppalaisessa kielipolitiikassa tasavertaisuus on vahvasti läsnä: jopa suomenruotsia paljon pienemmillä valtakunnallisilla kieliosuuksilla (baski 2 %, belgiansaksa 1 %, retoromaani alle 1 %) on suurta alueellista kieliautonomiaa.
Oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta ei voi ohittaa!
Kerropa, TK, miksi et voi hyväksyä alueellista mallia, jos se ei mitenkään heikennä suomenkielisten tilannetta? Jos suomi olisi toinen yhteiskunnallinen ja virallinen kieli Svenskfinlandissa eikä suomenkielisillä sielläkään olisi pakkoruotsia, niin mitä se malli muka vie sinulta pois?
Vaikutat nyt käsittämättömän ahneelta ja itsekeskeiseltä, kun haluat pakottaa koko maan toimimaan yksinomaan sinun kielelläsi, täysin riippumatta alueiden todellisesta kielitilanteesta. Ymmärrät varmaan, että näiden viestiesi perusteella täytät kaikki kriteerit siihen, että sinua voidaan kutsua kielifasistiksi ja kielirasistiksi? Toivottavasti se ei tule sinulle yllätyksenä.
Mitä sinä yleensä edes teet täällä Vapaa kielivalinta -foorumilla, jos ainoa mitä haluat on kyykyttää vähemmistöjä ja pakottaa heidät toimimaan suomeksi? Eihän se ole mitään vapaata kielivalintaa!
No siitä me olemme kaikki samaa mieltä!TK kirjoitti: En hyväksy Raaseporin pakkoruotsi-päätöstä, joka on mielestäni terveen järjen vastainen ja suomenkielisiä loukkaava.
Aivan totta.TK kirjoitti: Palveluja ja palveluiden järjestämistä ei pidä yhdistää koulujen kielivalintoihin. Työnantajien velvollisuus on antaa henkilökunnalle kielikoutusta tarpeen mukaan. Muitakin kieliä tarvitaan kuin vain suomea ja ruotsia.
Re: Mistä malli Suomen kielipolitiikalle?
Enää tarvitsisi tietää, miten maankohoaminen ja kivikauden väestöliikkeet liittyvät ketjun aiheeseen...Hannu Jussi kirjoitti:Jaska käyttää sanontaa "historiallinen svenskfinland".
Tältä kartalta voi katsoa ja miettiä mistä päin Suomeen on muutettu - historiallisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maankohoaminen
