vapaakielivalinta.fi

Nyt olen osoittanut virallisten selvitysten perusteella, että
pakkoruotsin poistaminen ei heikennä ruotsinkielisiä palveluja:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... -palveluja

Hyvä Jaska!

Tämä on asiaa. Tältä pohjalta voisi lähteä yhdessä karsimaan pakkoruotsia ja ne kunnat jotka säästävät palveluissa, niin ne säästävät.

Loistavaa Jaska - ja tämä jos mahdollista vielä ruotsiksi
@}--`--,----

Jaska blogissaan kirjoitti: - Pakkoruotsi on osoittautunut toimimattomaksi ratkaisuksi, joten on aika luopua siitä ja siirtyä toimivampiin ratkaisuihin – esimerkiksi kielilaissa tarkoitettujen virkamiesten kielikouluttamiseen --- Tai sitten voidaan pitää huolta, että saatavilla on aina myös ruotsinkielinen virkailija; kielitaitovaatimus olisi siis palvelukohtainen eikä yksilökohtainen.

- Opetushallituksen selvityksestä käy ilmi --- A-ruotsin opiskelijat ovat itse valinneet ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen, kun taas B-ruotsin lukijat on pakotettu ottamaan ruotsi toiseksi vieraaksi kielekseen. B-ruotsin surkeista oppimistuloksista A-ruotsiin verrattuna --- voitaneen päätellä, että nimenomaan pakko vähentää motivaatiota ruotsin kielen oppimiseen ---

- Romahtaisiko ruotsin kielen opiskelu, jos se olisi vapaaehtoista? --- Ruotsi on kuitenkin englannin ja saksan jälkeen suomenkielisten kolmanneksi suosituin A1-kieli, ja englannin jälkeen toiseksi suosituin A2-kieli. Sen sijoitus A1- ja A2-kielinä luultavasti säilyisi tai jopa nousisi, jos ruotsista tehtäisiin vapaaehtoinen. Mitään syytä pelkoon ruotsintaitoisten määrän romahduksesta ei siis pitäisi olla.

- --- suomenruotsalaisen ajatuspaja Magman mielipidekyselyn tulokset: 63 % suomalaisista on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsin kieli on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa --- 67 % suomalaisista on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsin kielen katoaminen Suomesta olisi ikävää. --- uskallan ennustaa, että lähes kolmasosa suomenkielisistä opiskelisi ruotsia kahden ensimmäisen vieraan kielen joukossa, vaikka se olisikin vapaavalintainen.

- Ruotsinkielisten ei siis tarvitse pelätä, ettei kukaan enää opiskelisi ruotsia, jos pakkoruotsista luovuttaisiin. Pikemminkin todellisen kielitaidon omaavien määrä tulisi kasvamaan, koska osa pakollisen B-ruotsin lukijoista saattaisi valita ruotsin jo aikaisemmin, A1- tai A2-kielenä.

@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----

Ja osuva slogan:

Pakkoruotsi on kuin pehmolelu: sen turvallisuus perustuu pelkästään plasebo-vaikutukseen. Pakkoruotsi ei nimittäin oikeasti turvaa ruotsinkielisiä palveluja.

@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----

JEA toi keskusteluun Eurobarometrin vuodelta 2012 (kiitos!),
jossa kysyttiin: Thinking about languages other than your mother tongue, which two languages do you think are the most useful for children to learn for their future?
http://ec.europa.eu/public_opinion/arch ... anx_en.pdf

kieli % (yht. 200)
english 89
russian 34
swedish 26
german 17
french 7
chinese 5
spanish 5
suomi 3
muu 3
en tiedä 1

Voisin olettaa tämän perusteella Jaskan tavoin, että kolmannes valitsisi ruotsin kahden vieraan kielen joukkoon, aluksi jopa enemmän koska tuttu ja helppo on jotenkin ongelmaton valinta. Ajan kanssa nähdään, mitä ihmiset kielitaidossa arvostavat.

Esimerkiksi Ruotsissa tytöt mutta myös erityisesti pojat ovat valinneet espanjaa. Tutkimus vuodelta 2011 selvitti sitä, miksi valitaan juuri espanja:
- perheet suhtautuvat espanjaan positiivisesti
- yllättävän monella on "perittyä kielikapasiteettia" eli jompi kumpi vanhemmista osaa ainakin hiukan espanjaa
- monen perheellä on varaa matkusteluun ja espanja yhdistyy oppilaiden mielessä kesään ja lomaan, se liittyy matkustelevaan elämäntapaan
- oppilaat ymmärtävät, että espanjaa puhutaan maailmassa paljon
- he eivät kuitenkaan vielä näe espanjaa hyödyllisenä tulevassa työssään, vaikka Ruotsin talouselämä pitää espanjaa tärkeänä
- kultuurista oppilaat eivät olleet niin kiinnostuneita, tosin pojat tyttöjä enemmän olivat kiinnostuneita espanjankielisistä maista
- espanjaa pidettiin helpohkona
- espanjanlukua motivoi se, että oppimalla ymmärtämään ja puhumaan perusespanjaa, pärjää reissussa
http://www.diva-portal.org/smash/get/di ... TEXT01.pdf

Tästä voi päätellä, minkälaisia taustavaikuttajia kielivalinnoilla on ns. tavisten eli kieliä vähemmän helposti oppivien kohdalla. Pelkkä helppous ei riitä eikä hyötykään vaan painottuu se, että omat vanhemmat pitävät kieltä tärkeänä, osaavat sitä ja kieltä voi vaatimattomillakin taidoilla pian käyttää jossain itselle mieluisassa tilanteessa mielekkäällä tavalla... Uskon, että pakkoruotsin taustavaikuttajat ovat lukeneet vastaavia tutkimuksia paljon ja yrittäneet reivata opetusta ja motivointia painottamaan näitä asioita, mutta mutta...

Se on Jaska sillä lailla, että nyt sinä olet tehnyt kaiken, mitä on tehtävissä.
Nyt voi huokaista helpotuksesta ja lepäillä ja satunnaisesti postailla keskusteluihin linkkejä blogiisi
Kiitos!

NRR kirjoitti:Pelkkä helppous ei riitä eikä hyötykään vaan painottuu se, että omat vanhemmat pitävät kieltä tärkeänä, osaavat sitä ja kieltä voi vaatimattomillakin taidoilla pian käyttää jossain itselle mieluisassa tilanteessa mielekkäällä tavalla...

Jostain kumman syystä suomeakin osaavien palveleminen jonkin viraston tiskillä ei oppilaita taida motivoida.

NRR kirjoitti:Se on Jaska sillä lailla, että nyt sinä olet tehnyt kaiken, mitä on tehtävissä.
Nyt voi huokaista helpotuksesta ja lepäillä ja satunnaisesti postailla keskusteluihin linkkejä blogiisi
Kiitos!

Hehheh! Silloin pitää takoa näppäimistöä kun pää käy kuumana. Vielä on jokunen pelko lievitettävänä.

Joo, olen ruotsintamassa tuotakin, mutta se on niin tankerohidasta että tuuppasin ensin tuon suomenkielisen tekstin ulos.

Venäjän kohdalla voi vaikealla kirjaimistolla olla vaikutuksensa: vaikka itse kieli nähdäänkin lapsille tärkeämpänä kuin ruotsi (itse vastaajien kohdalla ruotsi oli toistaiseksi vielä tärkeämpi), ei moni ehkä halua laittaa lastaan vielä ainakaan alakoulussa (A1- ja A2-kielet) venäjää pänttäämään.

Yksi ratkaisu voisi olla jonkinlainen "latinalainen transkriptio", jollaisia käytetään mm. tutustuttaessa alussa uralilaisiin kieliin: silloin voi keskittyä niiden kielen piirteiden bongaamiseen eikä mieli jumitu vieraaseen kirjaimistoon. Myöhemmin (yläkoulussa?) voisi sitten siirtyä lukemaan kyrillisiä tekstejä, kun itse kieli on jo tuttu - se on helpompaa kuin opetella uusi kieli ja uusi kirjaimisto yhtäaikaa heti alussa.

Nettifoorumeillakin jotkut venäläiset kommunikoivat venäjäksi latinalaisilla aakkosilla, eikä itse kieli siitä miksikään muutu.

Jaska kirjoitti: Venäjän kohdalla voi vaikealla kirjaimistolla olla vaikutuksensa: vaikka itse kieli nähdäänkin lapsille tärkeämpänä kuin ruotsi (itse vastaajien kohdalla ruotsi oli toistaiseksi vielä tärkeämpi), ei moni ehkä halua laittaa lastaan vielä ainakaan alakoulussa (A1- ja A2-kielet) venäjää pänttäämään.

Yksi ratkaisu voisi olla jonkinlainen "latinalainen transkriptio", jollaisia käytetään mm. tutustuttaessa alussa uralilaisiin kieliin: silloin voi keskittyä niiden kielen piirteiden bongaamiseen eikä mieli jumitu vieraaseen kirjaimistoon. Myöhemmin (yläkoulussa?) voisi sitten siirtyä lukemaan kyrillisiä tekstejä, kun itse kieli on jo tuttu - se on helpompaa kuin opetella uusi kieli ja uusi kirjaimisto yhtäaikaa heti alussa.

Venäjää lukeneena kyllä sanoisin, että kirjaimisto lienee se helpoin asia omaksua... Ei se niin paljoa eroa kuitenkaan ja itsekin huomaa, että jos osaa lukea aakkosia, niin tuttuja sanoja löytyy helposti (varsinkin jos osaa myös ranskaa).

Jaska, ihan vaan selvyyden vuoksi ja täsmennykseksi kysyisin, kannatatko nyt ruotsin muuttamista valinnaiskieleksi kaikissa suomenkielisissä kouluissa koko Manner-Suomen alueella?

Ymmärtääkseni Jaska hyväksyy sekä
- täydellisen kielivapauden kaikkialla mannersuomessa
että
- kuntakohtaisen pakollisuuden saamessa ja ruotsissa näiden kotiseutualueella mutta mieluiten nykyisistä poikkeavin ehdoin, siis ympäristön aidon kaksikielisyyden vallitessa.
Jaskan kanta on mielestäni sama kuin vähemmistötutkija Saukkosella, mutta Jaska on selkeästi kriittisempi yksilölle itselleen tarpeetonta kielikoulutusta kohtaan. - Jaska korjaa, jos olen väärässä.

Jos hyväksyy täydellisen kielivapauden kaikkialla Manner-Suomessa, niin tämä sulkee pois kuntakohtaiset pakkoruotsivaatimukset. Ei voi samaan aikaan kannattaa kielivapautta ja kannattaa pakkoruotsia joillakin alueilla.
Tämä on peruskysymys tässä kielivapausasiassa.

Olen itsekin miettinyt, mikä minulle on peruskysymys. Itse olen täydellisen vapaaehtoisuuden kannalla.

Mutta minullehan riittäisi, että maassa olisi yksi kunta kouluineen, lukioineen ja korkeakouluineen (esimerkiksi Joensuu), jossa kaikki koulut ja tutkinnot olisi vapautettu pakkoruotsista ilman mitään muuta kielipakkoa B-kielissä, toki muita kieliä saa olla. Näin meiltä voisi lähteä pakolainen Joensuuhun suorittamaan koulunsa loppuun. Kunta voisi pikkuhiljaa erikoistua tarjoamaan virtuaalilinnunpönttöasumista ja papereiden ulosottopalvelua niille, jotka tarvitsevat ruotsittoman tutkinnon kaiken muun oleellisen suoritettuaan. Näiltä pakkoruotsittomilta ei sitten ikinä vaadittaisi pakkoruotsia muissa opinahjoissa. Näin vaadittava ylimääräinen työ ja mahdolliset lisäkulut koettelisivat, onko ruotsittomien papereiden saaminen todella tärkeää yksilölle ja perheelle. Tuskin kukaan pääkaupunkiseudulta huvikseen lähtisi hakemaan papereita Joensuusta.

Näen kuitenkin, että tällaisen vapaakunnan perusteleminen on hankalaa, jos periaatteessa hyväksytään tahdonvastainen ja useimmille tarpeeton pakkoruotsi muualla. Ja koska kansalliskielistrategia kieltää jopa sellaiset kokeilut, joissa "toisen kotimaisen opiskelu vaarantuisi", niin en usko, että tällaista mallia voisi edes viedä eteenpäin. Eduskunta olisi pakotettu nauramaan ajatusta, että joensuulaiset muka olisivat tyhmempiä kuin muu kansa ja kaikki muutkin tyhmät sinne änkeäisivät.

Ja tietenkään kielivaranto ei tässä kasvaisi, ainoastaan ne uhrit vältettäisiin, jotka nyt jäävät vaille valmistumista.

Jos oppilailla on mahdollisuus tehdä yksilöllisiä, heidän elämäänsä oleellisesti parantavia poikkeuksia, kouluilla voidaan rakentaa asteittain kieltenopetusta, joka vastaa sekä alueen perheiden että opetushallinnon suunnittelijoiden hyvinperusteltuihin toiveisiin. Silloin alueelliset pakkokieleltkään eivät muodostuisi kohtalokkaiksi ja mahdollisuus kielivapauteen tunnustettaisiin.

Hyvä alku kielivapaudelle olisi mielestäni se, että koulun rehtorilla olisi aito oikeus vapauttaa oppilas ruotsin opiskelusta esim. maahanmuuttajataustan tai diagnosoidun oppimisvaikeuden perusteella. Periaatteessahan näin on, se ei vain toimi. Eikä tätä käytäntöä kannattane enää yrittää edes muuttaa, koska se sotisi virallista "tasa-arvo"-käsitystämme vastaan, joka alleviivaa, että "ei tiedosta voi vapauttaa" (Biaudet) - sitä paitsi sitten ei pääsisi virkauralle, mikä on paljon pahempaa meillä kuin paperitta jääminen eikä ruotsin virkavaatimusta taas voi poistaa, koska sitten ei saataisi sitä kuuluisaa palvelua.

Itselleni kävisi myös englannin pakollisuus jompana kumpana A-kielenä, jolloin ne, joille englanti ei käy (esim. natiivit), saavat siitä rehtorilta vapautuksen hyvin perustein.

Kielitietoisessa koulussa ollaan herkkiä sille, että oppilaat, joilla on ongelmia kielissä, tulee saada mukaan koulutukseen omilla ehdoillaan eikä karsia heitä kielten avulla. Silloin mikä tahansa pakollisuus voidaan hoitaa siten, ettei se estä järkevää yksilöllistämistä. Esimerkiksi
- koulukieli opiskelun välineenä ei ole kaikilla vahva, vaikka olisi äidinkielikin, joten sen vahvistaminen on osa kaikkien aineiden opetusta,
- natiivienglantia puhuva ranskanopettajan lapsi voikin suorittaa englannin sijaan ranskan vaikkei kunnassa ole edes sen opetusta: vanhempi opettaa ja koulu hoitaa kokeet,
- erityisoppilaat saisivat ruotsista vapautuksen ja osa heistä lisätukea suomessa tai englannissa (Ruotsin malli)
- maahanmuuttajat saisivat joko erityisoppilaan paketin tai mahdollisuuden kotikielen opiskeluun (Ruotsin malli), mikä täysin onnistuakseen edellyttäisi hiljakseen rakennettavaa maan - ja Euroopan - kattavaa tietokoneavusteista etäopetusta kotikielissä,
- ihmisten tarpeet lukea erilaisia kieliä hyväksytään ja niitä hyödynnetään kielivalinnoissa mahdollisuuksien mukaan.
Tässä on nykyisen valtapopulismin kannalta vain yksi ongelma. Mikäli pakollisuus on täysin oppilaiden etujen vastaista, yksilöllistäminen johtaa pikkuhiljaa pakollisuuden rapautumiseen - kaikki haluavat yksilöllistää. Siksi tätä joustavaa koulua ei sallita.

Kielivapaus olisikin meillä lähtenyt etenemään jo kauan sitten villeinä kokeiluina (vapautukset, yksilöllistämiset, ruotsittomat koulut tai alueet...) mutta kaikki nämä tiet on hallinnon taholta tukittu.

Ymmärrän alueellisen pakkoruotsin ehdotuksen siten, että näin yritettäisiin löytää porsaanreikiä, jotka mahdollistaisivat yksilön kannalta nykyistä viisaamma valinnat, vaikka propakko-leiri askartelisi kuinka pakkoruotsivaltaisen mallin rannikko-Suomen kuntiin ja ruotsin sijaan sisämaassa olisi valittava joko ruotsi tai vähintään pitkä venäjä ilman armahdusmahdollisuutta. Ongelmaksi muodostuisi edelleen se, että alueellisten pakkokielten lähtökohta olisi se, ettei yksilöä ja hänen erityisyyttään tarvitse kuunnella kielivalinnoissa vaan tärkeää on vain alueen hallinnossa piirretty alueen kieli-identiteetti - ellei malliin sisällytetä laajaa yksilöllistämismahdollisuutta, jonka taas proruotsi-puoli kokee uhkana, syystäkin.

Minusta vapaan kielivalinnan lähtökohta on se, että kieltenopetusta ja kielten tarjontaa tarkastellaan aina yksilöiden todellisista tarpeista ja tavoitteista käsin, vaikka alueelliset painotukset ja valtapopulistien liturgiat huomioitaisiinkin. Jos järjestelmään jätetään tilaa inhimillisille poikkeuksille, paine vie väistämättä kohti järkeviä valintoja.

Jaskan blogissa muistutetaan hyvin:

Eiväthän palvelut ole pitkään aikaan olleet mikään peruste pakkoruotsille.
Tässä ne oikeat perusteet: Pakkoruotsi on itseisarvo!
---
"Itse koen keskustelun ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta myöskin henkilökohtaisena asiana. Ruotsin kieli on isänkieleni, äidinkieleni on tarkasti ottaen suomi, ja samalla se on myöskin oleellinen osa minun identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan."
---
Samaa mantraa löytyy kilometrin verran eduskunnan lähetekeskustelusta 15.5.2014.
Pakkoruotsin perustelut liikkuvat aivan eri sfääreissä kuin meidän tavallisten kansalaisten pragmaattinen pohdinta ja vilpitön pyrkimyksemme itse ongelman ratkaisuun.

Tämä tietysti muistetaan. Jos meillä kielivapauden lähtökohtana on yksilöiden perusteltujen tarpeiden ja toiveiden toteutuminen kieliopinnoissa, niin joillekin kielivapauden kieltämisen lähtökohtana on se, ettei kyse ole lainkaan yksilön vapaudesta tehdä valintoja vaan yksilön velvollisuudesta "olla loitontumatta kulttuurisesta ja kielellisestä vähemmistöstä, joka tulee hyväksyä ja jonka kanssa tulee elää rinta rinnan läpi elämän", sitä paitsi loitontumisenestokoulutus on ilmaista.

Jaska on yrittänyt nyt lujittaa ruotsinkielisten luottamusta siihen, että ainakin kolmasosa kansalaisista edelleen lukisi loitontumisenesto-oppia ja tehdessään sen vapaaehtoisesti, levittäisivät jopa pätevämpää ymmärrystä ja goodwilliä ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan kuin pakkoloitontumiseneston läpikäyneet ja siinä katkeroituneet ja kyynistyneet kansalaiset.

TK kirjoitti:Jos hyväksyy täydellisen kielivapauden kaikkialla Manner-Suomessa, niin tämä sulkee pois kuntakohtaiset pakkoruotsivaatimukset. Ei voi samaan aikaan kannattaa kielivapautta ja kannattaa pakkoruotsia joillakin alueilla.
Tämä on peruskysymys tässä kielivapausasiassa.

Aioin jo jättää tämän areenan, mutta keskustelu käy kuumana, joten sanon sanasen.

Jos ainoa lainsäädäntömuutos on "toisen kotimaisen" pakollisuuden lopettaminen,
pakkoruotsi tulee säilymään ja koventumaan ruotsinkielisissä kunnissa kunnallisella päätöksenteolla.

Raaseporin RKP-johto on päättänyt kunnallisen itsehallinnon puitteissa tarjota vain
ruotsia A-kielenä. Se on aivan laillista.

Englanti ei nimittäin ole pakollinen kieli lainsäädännön mukaan, joten sitä voidaan
tarjota myös B1-kielenä eli mikään laki ei velvoita siihen, että jokainen suomalainen
saa opiskella englannin pitkän oppimäärän.

Lakia pitäisi siis TK:n tavoitteen saamiseksi muuttaa siten, että englanti on pakollinen
pitkä A-kieli ja lisäksi on valinnainen B1-kieli sekä vapaaehtoinen A2-kieli.

En ole opettaja, joten korjatkoon joku alan asiantuntija.

Tavoite toki tulee olla, että lainsäädännön tasolla ruotsi ei ole pakollinen,
mutta paikalliseen päätöksentekoon sotkeutuminen onkin sitten visaisempi juttu....

Tärkeintä tässä vaiheessa on vapauttaa 100 % suomalaisista valtakunnan tasolla
lainsäädännön kautta, mutta pelkään pahoin, että 1 % jää RKP-kunnissa de facto pakkoruotsin panttivangeiksi.

Esim. Tampereella saa opiskella useita eri kieliä A1-kielenä, mutta kaikille annetaan mahdollisuus opiskella englantia A2-kielenä-
Raasepori vastaan Tampere.. kumpikohan on kansainvälisempi ja suvaitsevampi..

Tampereelle pakkoruotsin määrää valtio- Raaseporiin sekä valtio että kunta!

NRR kirjoitti:Jaskan blogissa muistutetaan hyvin:

Eiväthän palvelut ole pitkään aikaan olleet mikään peruste pakkoruotsille.
Tässä ne oikeat perusteet: Pakkoruotsi on itseisarvo!
---
"Itse koen keskustelun ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta myöskin henkilökohtaisena asiana. Ruotsin kieli on isänkieleni, äidinkieleni on tarkasti ottaen suomi, ja samalla se on myöskin oleellinen osa minun identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan."
---
Samaa mantraa löytyy kilometrin verran eduskunnan lähetekeskustelusta 15.5.2014.
Pakkoruotsin perustelut liikkuvat aivan eri sfääreissä kuin meidän tavallisten kansalaisten pragmaattinen pohdinta ja vilpitön pyrkimyksemme itse ongelman ratkaisuun.

Tämä tietysti muistetaan. Jos meillä kielivapauden lähtökohtana on yksilöiden perusteltujen tarpeiden ja toiveiden toteutuminen kieliopinnoissa, niin joillekin kielivapauden kieltämisen lähtökohtana on se, ettei kyse ole lainkaan yksilön vapaudesta tehdä valintoja vaan yksilön velvollisuudesta "olla loitontumatta kulttuurisesta ja kielellisestä vähemmistöstä, joka tulee hyväksyä ja jonka kanssa tulee elää rinta rinnan läpi elämän", sitä paitsi loitontumisenestokoulutus on ilmaista.

Jaska on yrittänyt nyt lujittaa ruotsinkielisten luottamusta siihen, että ainakin kolmasosa kansalaisista edelleen lukisi loitontumisenesto-oppia ja tehdessään sen vapaaehtoisesti, levittäisivät jopa pätevämpää ymmärrystä ja goodwilliä ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan kuin pakkoloitontumiseneston läpikäyneet ja siinä katkeroituneet ja kyynistyneet kansalaiset.

Itse olen pakottamisen takia etääntynyt koko ajan kauemmaksi ja loitontunut suvaitsemattomasta kielellisestä vähemmistöstä, joka ei hyväksy mitään muuta kieli-identiteettiä kuin oman kaksikielisen kieli-identiteettinsä. En voi hyväksyä tällaista identiteettien hierarkiaa, jossa minun identiteettini ei ole minkään arvoinen, mutta vähemmistön identiteetti on niin arvokas, että se pitää pakottaa kaikille..
Nämä 30 % ovat hyväksyneet identiteettien hierarkian, mikä heille toki sallittakoon.

Eikös jo Jeesus sanonut, että pitää iloita siitä yhdestä karitsasta, joka löytää Isän luokse, kuin surra niitä 99, jotka ilman Isää vaeltavat.
Miksi RKP ei iloitse edes 30 lampaasta ?? Tulee mieleen "Kaksikielisyyskalifaatti"

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

http://uskotoivorakkaus.fi/teemat/matka ... a-loytynyt